sarjassamme säälittävän tylsä elämä

Eilen Mikkonen soitti matkalla töistä kotiin ja sai meikän kiljumaan riemusta.
Ai miksikö? No tietenkin siksi, että hän oli löytänyt metsästä leppäkertun ja oli laittanut sen reppuunsa. Kyllä!
Voin myöntää myös hyppineeni tasajalkaa keittiössämme tämän tiedon johdosta.

Ensimmäinen kysymykseni illala töistä päästyäni oli: "missä leppis on?"
Ja tänään herätessäni ensimmäisenä kellonajan tarkastamisen jälkeen mielessä oli, onkohan kerttu päättänyt karata parvekkeeltamme.

Voi sitä riemua, kun avasin partsin oven ja näin kerttusen köllivän yhden chilinaperon lehdillä. Nyt toki pitää vielä toivoa, että tämä yksilö innostuu syömään kaikki kirvat veks. Meitsi on niin väsyny toluvesi-hukutus strategiaan. Ja niiden nyppimiseen. Näen yöllä untakin että nypin kirvoja pois chilin nupuilta.