ainii se blogi.

Kait sentään kahesti kuussa vois päivittää?
Tässä mietin, että lähdenkö tyttökavereiden miittiin Helsinkiin. On ollut vähän mieli maassa viime päivinä ja se sitten heijastuu tähänkin, ei oikein haluttaisi lähteä. Vaikka nyt kyllä koko ajan mietin että olen ottanut vapaat tätä varten ja tämä todella voisi tehdä hyvää. Jotenkin vain tuntuu että kun nyt on pinnat vähän kireällä niin en haluaisi siellä sitten menettää malttiani.

Mutta hyviä asioita. Käytiin mustikassa viime viikolla. Molemmilla 10l ämpärit lopulta n. puolillaan, mulla ehkä tasan ja Mikkosella vähän yli. Putsauksen ja pussituksen jälkeen punnituksen tulos oli n. 5kg. Selviämme niillä talven varmasti :)
Ja nyt on pakko jakaa salaa näppäämäni mustikkakuva. Koska se on aika hellyyttävä.

ja marjapeukalo keskellä kämmentä, eikun.

Mie voin kertoa, että sääskiä. Niitä hemmetin verenimijöitä tuola metässä riitti. Ja riitti Offiaki, mutta ei pelastanut se. Pirulaiset söivät hupparini läpi. Nii ja sen pään suojaksi kiedotun huivin. Lopulta kaivoin repusta tuulitakin päälle ja hupun päähän. Sittenhän se hiki virtasi niskasta kuin tunturipurot. Ja otsa oli yhä avoin. Siltä se näyttikin jälkeenpäin. Minusta on ehkä 2-vuotiaana otettu kuva ku olin ollu pihalla päikkäreillä ja oli unohettu laittaa vaunuihin sääskihuppu. Alkoi sataa, hoitotäti laittoi sääskihupun. Sade lakkasi ja heräsin, sääskihuppu avattiin ja vaunuista lensi sääskiparvi ulos. Ja mikäs siellä vaunuissa mollotti? No minun valtaisa valkokangasotsani, jonka keskellä oli valtaisa patti, kiitos niiden verenimijöiden.
Niin, siis tarkoitukseni tällä taustatarinalla oli kertoa, että näytin silloin iltapäivällä ihan samalta varmaan kuin siinä valokuvassa. Pattiotta.

Mutta onneksi häiriötekijöistä huolimatta saatiin paljon marjoja kerättyä ja olin ihan tosi tyytyväinen tulokseen sitten pitkäveteisen puhdistusoperaation jälkeen (poimuri on kätevä, mutta ne roskat!!) ku lopulta päästiin pussittamisen makuun.

... Heeei, mie taianki lähteä Helsinkiin. MOI