Jouluherkkis

Ihana oli tulla viikonlopuksi Joensuusta lumivaippaiseen Mikkeliin. Mie en kuulu yhtään niihin ihmisiin, jotka talven aikana valittaa lumen tulosta tai että olispa jo kesä ja lämmin ja sulais jo lumet pois. Mie rakastan lunta ja lumisadetta. Talveakin kaikessa pimeydessä ja kylmyydessään. Mulla on ehkä vähän samanlainen vinksahtanut suhtautuminen talveen kuin Lorelai Gilmorella, ainakin tykkään ajatella niin.

"I smell snow" - Lorelai Gilmore, kuva täältä

Marraskuun loppupuolella aloin tekemään meidänkin kotiin joulua pienin jutuin. Löydettiin Mikkosen muuttolaatikoista ruskeita, pitkiä tuoksukynttilöitä ja koska ei löydetty kirppareilta tai kaupoista niille arvoistaan kynttilänjalkaa, kaivettiin pullokaapista parhaimman näköiset saunakaljapullot. Liotin niistä etiketit pois ja vuolin kynttilöitä pohjasta hieman kapeammiksi, jotta ne mahtuivat pullon suuhun.

Seuraavaksi kauppareissulla mulle iski halu saada jo jokin joulukukka tunnelmaa tuomaan. Matkaan tarttui ihanasti sammalpetiin istutettu hyasintinalku. Koko komeus sopi täydellisesti kaapista löytyneen pitsiliinan kanssa tummalle sohvapöydälle.

siis onko parempaa joulufiililksen tuojaa kuin hyasintin (aka "haisusintin") tuoksu? 

Ja tämäkään ei tietenkään riittänyt, ei missään nimessä. Viimeisenä (tuskin viimeiseksi jää) silauksena laitettiin parvekkeelle jouluvalot rennosti asetellen. Yksinkertaiset lämpimän valkoiset miellyttävät minun silmääni eniten. Parasta on, että valot heijastuvat vielä takaisin parvekelasista ja näin pimeällä näyttää kuin meillä olisi tähtitaivas parvekkeella!

Vielä torstaina odottaa joulukuun alun perinteeni: itsenäisyyspäivänä tapanani on leipoa joulutorttuja ja kuunnella samalla Scandinavian Music Groupin Missä olet Laila? -levy alusta loppuun. Tapa taisi syntyä levyn ilmestymisvuonna kun sain sen siskoltani syntymäpäivälahjaksi, eli juurikin tuona itsenäisyyspäivänä ja sitähän piti heti kuunnella. Vaikka levyssä onkin paljon kesäistä tunnelmaa, se kuitenkin kuuluu minun joulufiilistelyyni oleellisesti.

Ja herkkiksistä herkkiksin juttu: tänään käytiin pyörimässä keskustassa ja kauppakeskus Stellan lavalla esiintyi tiernapoikia enkelikuoro taustanaan. Pysähdyttiin katsomaan ja hymy hiipi väkisinkin poskille kun pienet tytöt ja pojat jännittivät ja lauloivat kuitenkin niin heleästi ja kauniisti, kaksiäänisestikin välillä. Sitten se iski, kun esitys tuli päätökseensä ja laulettiin "Ja me toivotamm', ja me toivotamm', onnellista ja hyvää joulua". Mie rupesin itkemään, kyyneleet vaan kihosi silmiin ja valui poskille. Mie en tiiä mistä se johtuu, mutta aina nykyisin kun kuulen lapsikuoron laulavan joululauluja, mulla alkaa itkettään. Muistan vieläkin vuosi sitten, kun olin jouluostoksilla kauppakeskus Akselissa ja siellä huomasinkin että aulassa Subwayn edessä lapsikuoro lauloi joululauluja. Pysähdyin tietenkin katsomaan, mutta parin laulun jälkeen, ehkä siinä vaiheessa kun lauluna oli Tulkoon joulu, kyyneleet kihosivat silmiin. Hetken pyyhin silmäkulmia, mutta kun itku ei nähnyt loppuaan ja nenäkin alkoi vuotaa, totesin mielessäni että pakko poistua ennenkuin joku tulee kysymään että onko joku esiintyjistä kenties minun siskoni tai kummityttöni, miksei vaikka lapseni. Mitä mie oisin vastannu, että ehen mie tunne niistä ketään, mutta olen vaan tämmöinen herkkis ja lapsikuorot sulattaa sydämen joka kerta.

Itkusta huolimatta, aion vastaisuudessakin pysähtyä katsomaan jos kohdalleni osuu ihana pienten lasten kuoro. Olenhan mie itekki päiväkerhoikäisestä asti esiintynyt ties sun missä kissanristiäisissä kuoron kanssa.

Kaunista ja tunnelmallista joulunodotusaikaa kaikille!

Fiilis

Tiiättekö. Vanha kunnon angstaus-playlist, etenki vanha kunnon Disco Ensemble – Headphones, kuulokkeet, pimeä, vilpoisa, viltti, parveke.
Kylmiä väreitä pelkästä ajatuksesta ja nyt mie toteutan sen, ettei jäis pelkäle ajatuksen tasole.

Puuttuu enää vain se että oisin laskuhumalassa ja harrastaisin tupakointia.

asiasta kahteenkymmenenteenviidenteen

Spotify tuossa sekoitteli kaikkia biisejä ja sitten soi tämä:



Ja mie kuvittelin hautajaiset, sen hetken kun arkku kannetaan kirkkoon. Tämä voitaisiin soittaa minun hautajaisissa. Se on synkeämielisen surullinen, siis tilanteeseen sopiva. Kuitenkin jotkut voisivat tunnistaa, että ähäkutti sehän on muumilaulua ja surun seasta tulisi myös iloa, että voi sitä Juuli-vekkulia.

Niinkö ihan just in case.

Hei joku Joensuu!

Met tosiaan muutima tuossa viikko sitten. Tai tiistaina kannettiin uuteen kämppään minun kamppeet, keskiviikkona Mikon ja torstaina käytiin tarpeiston ostoksilla. Pe-su vietettiin anoppilassa Mikkelissä kun palautettiin lainassa ollut peräkärry. Meikän pari kuukautta rienannu flunssa osoitti ihan kunnolla sitten mieltään ku olen vain rehkiny ja lauantain makasin koko päivän peiton alla kuumeen ja huonon olon välimaastossa hikoillen. Lepo teki tehtävänsä, sillä nyt on jo paljon parempi olo. Pitää kuitenkin vielä malttaa lepäillä ja ottaa iisisti, vaikka haluttaisikin kertarykäsyllä tyhjentää loput laatikot ja järjestää esimerkiksi makuuhuoneen kaapit, joissa tällä hetkellä vaatteet, pyyhkeet, lakanat ja minun lankakokoelmat lojuu erinäisissä nyssäköissä. Kylläpä ne ehtii, ensin häätyy hoitaa ittensä, ettei tämä tule pian takasin entistä pahempana. Seuraava askel olisi kai jo sairaalahoidon tarpeessa.

Berliinin reissun kuvat ovat omasta kamerastani jo koneella, mutta odotan vielä, että pääsen käsiksi Mikkosen kameralla otettuihin kuviin niin voin sitten kerralla tehdä kattavan kuvapostauksen tänne ja varmastikin niitä menee myös Facebookiin. Niitä odotellessa voin jakaa muutaman kuvan uudesta kodista, joka tietenkin on vielä mukautumassa meidän näköiseksemme, mutta sitähän se tekee koko sen ajan ku täällä asutaan. Siispä mitä turhaa kuvien kanssa pihistelemään. Näissäkin tulee näkymään jotain laatikoita, vaikka karseimmat laatikkonurkat jätinkin nyt kuvista pois.

väsyneinä hississä ensimmäisen muuttopäivän loppupuolella. Ollaan viidennessä kerroksessa  (talon ylin kerros) eikä siis kannettu yhtään mitään portaita pitkin ellei ollut pakko.

En ole varma olenko kertonut, mutta asuntomme on siis aivan keskustassa. Kaksiolla on kokoa n. 45m2 ja tässä on lasitettu parveke sekä meiän arjen luksustekijä eli sauna. Kellarista löytyy häkkivarasto ja kylmäkellari. Siitäki olen tosi ilonen, tulee ihan Muumimammamainen olo pelkästä ajatuksesta, vaikken ole vielä sinne mitään hilloja tai mehuja tehnytkään. Mutta se on kyllä ihan pakko ottaa hyötykäyttöön, ihan pakko. Tien toisella puolella on citymarket, mikä on toisaalta tosi hyvä juttu, mutta toisaalta myös vaatii itsekuria, ettei opiskelijabudjetilla salli itselleen kauppaan rynnimistä kaikkien mielihalujen vuoksi.

makkari. Appiukko osti sängyn tuttavaltaan ja sahasi pitkät tolpat nysiksi. Meän häätyy joku kaunis päivä vielä sahata ne saman pituisiksi ja hioa siistiksi. Se on sitten joskus.

Sauna. Saunatonttu. Katossa on sikaihana tähtitaivas-valaistus, mitä en näköjään tähän kuvaan tallentanut :D

Olkkarimeininkejä. Vihreä lack-pöytä on jo vaihtanut paikkaa ja kasvit (bonsai-fiikkus, pari chiliä, basilika ja jotain muita yrttimeininkejä) pääsevät paremmin oikeuksiinsa rottinki-ilmeisellä oikealla monitasoisella kukkapöydällä. Mikkosen armas ötökkä-sohva ilahduttaa meitä vielä pari viikkoa ennenkuin uusi vuodesohva saapuu.

näkymiä sohvalta käsin. Keittiöön olen tekemässä mattoa. Kuva alempana.

Tämä koko talo on ilmeisesti tehty vanhuksille ja se näkyy naapureiden ikäjakauman lisäksi asunnon varustelussakin. Esimerkiksi eilen nälissään rupesin ekaa kertaa pistämään hellaa päälle ja kappas, ei käynytkään niin helposti, koska kyseessä oli turvaliesi. Vähän ketutti sillä hetkellä kun pannu munakastarvikkeineen oli jo liedellä eikä levy lämmennyt, vaikka kuinka säädin ja ihmettelin. Käyttöohjeita ei ollut ja meillä ei ollut vielä eilen päivällä nettiäkään. Kännykänkin 3G-verkko oli sillä hetkellä edgellä ja näytti E-koodia. Lopulta bonjasin että oikeassa reunassa oli nupikka ajansäätöä varten. Sillä määritetään miten kauan levy saa olla päällä. Ajansäädöllä toimii myös liesituuletin.

Partsi. Tällä hetkellä köyhästi varusteltu, mutta siskolla lojuu jouten parvekekalusto, minkä lupasi meille lahjoittaa. Oranssit tuikkukupit pelastin talouskoulun aikoihin Oulun palvelualan opistolta remontin alta (olivat menossa roskiin :( )

Instagram-kuvassa tuo tuleva matto ei ehkä ihan oikeuksiinsa pääse, mutta oli niin hauskaa kun se mätsäsi uusiin housuihin. Tuollaisesta harmahtavasta metsänvihreästä matonkuteesta siis virkkaan isoäidinneliön mallista mattoa. Siitä tulee aika ihanan paksu ja varmaan tuntuu kivalta sitten jalkojen alla, vaikka mulla mietityttääkin vielä millainen murustenkerääjä siitä tulee :D

Eilisaamun tunnelmointia. Tuntui nimittäin aika täydelliseltä kun auringonvalo siivilöityi sälekaihtimien välistä ja join kahviani Mikkosen totoro-mukista. 

Tänään olisi ollut vielä täydellisempää, jos olisi ollut tuo sama keli (ny pyryttää lunta taivaan täydeltä - toki ihanaa sekin). Nimittäin Karjalainen kolahti postiluukusta ja sain juoda aamukahvini paikallislehteä lukien! Siis naurakaa vain, mutta tuota hetkeä olen maalaillut eniten ajatuksissani. Ehkä se kulminoituu täydelliseen helmeyteen (käyttääkö kukaan enää tuota termiä) joku sunnuntainen aamu, kun mulla loppuu uni varhain ja pistän villasukat jalkaan, suljen makuuhuoneen oven antaen avopuolisolle (iik!) unirauhan, keitän kahvia ja heräilen hitaasti lehteä lukien. Näihin mielikuviin kuuluu myös oleellisesti aamuauringon siivilöityminen sälekaihtimien läpi ja radion hiljainen sorina taustalle. Radiota meillä ei vielä ole, siksi on pitänyt avata televisio taustaääneksi aamuisin. Koetetaan metsästää kirppareilta sellaista vanhaa tunnelmallista ja kaunista radiota. Toimivista vain saa maksaa ihan sikamaisen hinnan.

Palatakseni vielä niinkin yksinkertaisen ihanaan asiaan kuin erilliseen, ovella suljettavaan makuuhuoneeseen. Siis ihan oikeasti, miten mahtava asia ovi voi olla! Sitä osaa nyt arvostaa, kun on asunut 25neliön yksiössä. Yksin periaatteessa, mutta kesän ja kaikki viikonloput siellä kyllä on majaillut tuo toinenkin osapuoli. Vaikka Mikkonen on sikeäuninen, tunsin joka aamu pientä syyllisyyttä siitä, että olen aamuvirkku ja nousen aikaisin keittelemään kahvia ja näpyttelemään koneelle sun muuta. Itse nimittäin en olisi saanut unta kun toinen siinä metrin päässä sängystä istuu sohvalla ja näpyttelee konettaan tai kilistelee kahvikuppiaan. Vaan nyt voi ihan oikeasti sulkea oven, kun kaipaa rauhaa tai haluaa antaa toiselle rauhan. Kuitenkin pääsääntöisesti pyrin pitämään makuuhuoneen oven auki. Näin se tulee ainakin toivottavasti pidettyä siistinä paremmin :D

Muuttamassa ollaan ja silleen. Berliinissäki tuli käytyä. Mutta mitäs noista kun MIE SAIN SIMSSISSÄ YKSISARVISEN LEMMIKIKSI! ^____^

Ei muuta.

Tänään ilman mitään sen kummempaa syytä te rupesitte käymään mun hermoille

Olen tässä viimeisen viikon sisällä skarpanu ihan sikana opparin kans ja ollu tosi tyytyväinen itteeni. Kuitenki nyt pari viime päivää on taas vähän ollu hidasta hommaa ja onhan se kyrsiny ihan sikana. Koska mulla on niin vähän aikaa, koska ens viikolla en ehi tehä, koska berliinin reissun jälkeen on muutto ja tadaa kaikki pitäski olla valmista.

Koululla on vielä joku ihmeen ryhmätyö/opparirumba kaikilla meneillään. Jos et ole aamulla kytiksellä ni koneet on varattuja aika pian. Ja jos saatki aamulla koneen ni sitte ku käyt syömässä ni se kone on varmasti jo jonku muun käytössä. Kyllähän siinä vähän pinna kiristyy. Joten, tänään päätin olla ahkera kotisohvalta käsin. Kuin hyvin tämä on lähteny käyntiin jos kello on jo kymmenen ja mie päivitän blogia?

Saany nähä. Eilen onneksi sain vertaistukea. Oli Tolun synttärit ja sen kunniaksi mentiin alakertaan ja osallistuttiin visaan pitkästä aikaa. Siis oikeasti, mie olen viimeks varmaan ollu vuos sitte visassa. Ja siellä oli sillon aina niin täyttä että joka ikinen piiru penkistä ja jakkaroista oli varattuna. Nyt puolet pöydistä oli tyhjinä. Mutta oli kiva pähkäillä, se oli varmaankin minun viimeinen pubivisani alakerrassa. Porrassalmenkatu on ollut mulle niin hyvä paikka olla. Ensin vuosi kolmiossa tuossa tien toisella puolella, sitten tämä ihana yksiö pian tasan kaksi vuotta. Kyllä mulla tulee tätä varmasti ikävä, mutta ihan mahtavaa on päässä muuttamaan. Vaikken tunne uusia ympyröitä millään tavalla, vaikken tunne sieltä ketään Mikkosen lisäksi.

Lopuksi kännykän kuvakokoelmista viimeaikaisia.

pizza minun makuuni. tomaattipyrettä, pestoa, miniluumutomaatteja, fetaa, punaista paprikaa, sipulia, 2 valkosipulinkynttä, oliiveja, pikkasen kinkku- ja salamisuikaleita ja ihan hintsusti juustoraastetta. Uunituksen jälkeen rucolaa ja pinjansiemeniä pääle. Valmispohja oli ok ja sikahelppo, tietty ite tehty pohja olis nostattanu tämän huipulle.

uusi kamera tuli. Sitä piti ootella ja jännätä että ehtiikö reissuun mukaan. Kiva kuitenki että on mukana myös taskuun mahtuva pokkari Mikkosen järkkärin lisäksi. Karua ottaa kännykällä kuva kamerasta, mutta whatever.

meikän flunssalääke. Oho, likanen hella.

ja monen päivän eväät, koska kaappien tyhjennystä. Spagettia, paistettua sipulia ja musta pekka -juustoa.

näistä pitäisi syntyä yhdelle ihanalla pikkuneidille jonkinmoinen torkkupeitto. Kunhan saan tehtyä lisää tovereita.

Asioilla on tapana järjestyä

Kämppä saatu. Sopimukset allekirjoitettu ja takuuvuokra maksettu. Oma kämppä irtisanottu ja uusi asukaskin tiedossa.

Viime keskiviikko oli opparin osalta tosi paska kirjoittamispäivä (niinkuin koko alkuviikkokin oli). Flunssakin ketutti oikein olan takaa. Kittuutin koululla siihen asti, että sain pidettyä yhden jälkeen ihan pikasen paltsun ja karautin sitte kotia, heitin sattumanvaraisesti tavaroita matkalaukkuun ja kirmasin kahdelta häipyvään junaan. Joensuu oli kauniin syksyinen. En siis vain ymmärrä, miksi ihmiset parjaavat syksyä. Satoi tai paistoi, parasta ikinä.

Torstaina Mikkonen oli koulussa, mie hengasin sen verkkareissa ja sain vihdoinkin opparin teoriaosion kirjoittamisen jollain lailla rullaamaan. Edellisenä iltana koetin lääkitä itseäni parilla jekkuteellä, mutta ei ne kyllä paljoa helpottanu.

Varpaissa kesän punastelun jämälakat.

välillä kirjoittaminen tylsistytti, Mikolle kutomani huivi löytyi ja sitä piti väännellä.

Illalla oli kämpän esittely. Saunallinen kaksio keskustasta. Viides (ylin) kerros, lasitettu parveke. Parkettilattiat ja astianpesukone. No voihan mitä, mehän ihastuttiin siihen ihan täysin. Ja mehän saima sen kämpän! Ihan sikamaisen mahtava juttu, hihkun ehkä vähän vieläki innosta.

Heti seuraavana päivänä hoisima kaikki hommat. Maksoima takuuvuokran, kirjotimma sopparin, irtisanoima nykyset kämppämme. Illala mulla jopa turhautti oma paikallaanolo niin paljon että:

häävyin jo ottaa ja pakata pari laatikkoa.

Tässähän on joo täydellisen ressihelvetin ainekset käsissä, rinnuksilla ja hartioilla. Oppari +10 op:n arvosta kurssisuorituksia pitäs vielä tuon muuton lisäks saaha kuukauden aikana tehtyä. Ja jotten turhaan yrittäs päästää itteäni liian vähälä, ni mehän olema sen Berliinin matkan varanu lokakuun lopule, joten miinustetaan työskentelyajasta yksi viikko. Toivottavasti osaan olla siellä sen suurempia ressaamatta tai muuten Mikkosen hermoja voidaan koetella ihan olan takaa. Eilenkin herätin sen sadatteluun kun berocca-litkun jämät lasin pohjalta kaatuivat läppärilleni. Kun päälimmäinen paniikki oli ohi ja kone näytti olevan kunnossa, rämähin tietenki märsäämään. Koska vastoinkäymiset eivät ole hyväksyttyjä tässä vaiheessa. Olen tikittävä aikapommi, I know.

nämä hujauksessa kuluvat viikonloput

Mitämitä, vastahan oli perjantai ja nyt onkin jo sunnuntai-ilta.
Perjantaina siivosin kämpän ja pyykkäsin pari koneellista pyykkiä ja lakanoita. Leipasin myös mudcakea, kun sitä oli himottanu torstai-illasta asti. Oli älyhyvä ja helppo ohje, siitä kiittäen laitan jakoon Maku.fi -sivustolta mutakakun ohjeen.

Kuva ja ohje löytyy siis tästä

Tuon reseptin yllyttämänä vinkkinä kokeilin myös kakun oheen turkkilaista jogurttia - ja ihastuin! Mums mums, kyllä muuten maistui. Siis kun yleensähän kaksi lusikallista tuollaista kakkua on mulle tarpeeksi, mutta esim. tänä aamuna sitä sitten meni kahvin ja turkkijogurtin kanssa niin runsas siivu, että pahaa teki sen jälkeen :D Olis tietenki pitäny näpätä siitä omasta tekeleestä kuva, vaan jotenki kummasti en ehtiny. Nyt luovutin viimeisen kolmasosan Koistisen mukaan alakertaan baarille kavereille vietäväksi. Ihan vaan, ettei se koko loppuosa asettuis meikän äässiin asustelemaan. Voi luoja, siis vieläki muistan kuinka meiän liikunnanopettaja sano joskus peruskoulun liikuntatunneilla tytöille, että ei se suklaa vielä näy, mitä me syyään, mutta kaikki se rasva asettuu tonne pakara-akselille ja tietyssä iässä ne rasvapallurat sitten räjähtää ja perse leviää. Huhuh, sitten kun tässä nyt on muutenkin joutunut vähän heräämään omasta terveydestään huolehtimiseen..

Lauantaina kateltiin Mikkosen kanssa Junior Masterchefin jaksoja netistä ja illalla Burtonin ohjaama Dark Shadows (muistin taas, että Burtonin leffatki pelottaa minua. esim. Corpse Brideki) ja tänään katottiin ennen pojan lähtöä Harry Potter leffoista tokavika, Kuoleman varjelukset osa 1, ku se oli jääny mulla niistä leffoista kattomatta. Ihan hauska oli nyt katsoa se, kun niiden kirjojen lukemisesta on niin pitkä aika, ni ei osannu yhtään ennakoida mitä seukiks tapahtuu vaan enemmänki tuli ahaa-elämyksiä, että ainii niihän se oliki.

Kävästiin viikonlopun aikana myös kirppareilla (mitään ei tarttunut mukaan) ja tänään tsekkailtiin mammuttimarkkinoiden tarjoukset ja sieltä sitten tarttuikin Mikolle matkaan uus töllötin. Ressukka on ollu vuoden kämpillään ilman töllöä ja tuo (joku philips, 37-tuumane joku smart tv pölöpölö) lähti vielä ihan hyvällä tarjouksella mukaan, niin olihan se aika mielissään :) voipi olla että ens viikolla ei kuulu jäpikästä yhtään mitään ku se vaan kattelee telkkariaan.

Mie hokasin tänään, että mulla on ongelma. Kiitos Pinterstin, pää kuhisee kaikkia ihania DIY-prokkiksia. Ja koska nyt ei ole aikaa, mie ihan ootan että olen saanu opparin palautettua ja muutettua ja silleen, että sitteppä tehen. Joopajoo, arvakkaa vaan olenko sitte ettimässä mitään töitä, ku on lopultaki aikaa ommella ja kutoa ja askarrella. Matskuahan mulla on ko hyrymykke, ettei tarvii ees tienata että sais tarvikkeita. Erilaisia lankoja mm. vaatehuoneen lattialla joku 3-4 kassillista plus ympäri kämppää vähä siellä sun täällä.

oh shit, mitäs se kello jo on! Nyt hopusti suihkuun ja sitte unta palloon. Aamulla ahkerasti työstämään opparin teoriapuoliskoa! huhu.

antaa sataa

Pahat asiat ensin: oppariressi on tosi paha. Se ei meinaa päästää otettaan hetkeksikään. Niinkö että ei enää osaa ottaa rennosti. Mutta aattelen vain, että vähänkö hyvä olo on sitte ko se on palautettu hyväksytysti.

To do - listallani kivoissa osissa on mm.

- osta chileille isommat ruukut (ne on tuuheat ja kukkivatkin!) --> istuta uusiin ruukkuihin
- syö paljon valkosipulia (koska kipeänä)
- pakkaile kamoja pikkuhiljaa
- kudo kaulaliinaa
- käy lenkillä, koska sait uudet juoksukengät (lenkkarit hajos vaelluksella, äiti sponssas rovaniemellä uuet kengät)

visuaalisia taiteita huhuh.

- piirtele taas sillon tällön, ei se vaarallista ole

- osta Berliinistä kivat syys/talvikengät

- osta myös uusi kamera jos löytyy edullisesti

- ja uusi suoristusrauta

- ja opettele laittamaan tukkaa kivasti

voi naama sentään. Mutta tänään mentiin ruotopullatukalla ja ihanilla koruilla.

- kudo ainaki yhet villasukat

- ja lapaset

- käy Oulussa sitte kö olet palauttanu opparin

- käy myös muitaki kavereita kattomassa, jos millään ehit

- juo pois se kaapissa melkein vuen seisonu punkku

- tehe blogile uus ulkoasu

- leivo

Kivoista jutuista mieltä täyttää eniten ehkä nyt ne jutut, että ekaksiki, ollaan Mikkosen kanssa Berliinissä 20. - 27.10. ja tokaksikki, jos löyetään meile passeli kämppä Joensuusta, ni voin muuttaa marraskuussa sinne. Opparin palautuski on 5.11. joten kaikkea huisin jännää on tiedossa! En mie oikeastaan tiiä, miten hermoraunio olen tuossa kuukauden päästä, mutta sen näkee sitte.

Yritän tässä myös pikkuhiljaa syyä kaappeja tyhjäksi. Hommaa on helpottanu se, että moni kuivaruoka-asia, esim. joku riisi+ohra -sekotus oli yli vuos sitte menettäny parasta ennen -päiväyksensä. Sama tilanne on mannaryyneillä sun muila, mutta inventoidaan niitä sitte ko paketti osuu käteen. Nyt olen vetäny ehkä kolme päivää putkeen tummaa spagettia. Lohipullien kanssa, sen verran myönnyin, että jotaki muutaki on oltava. Nyt himottas tehä oikein valkosipulinen chili con carne-tapainen homma, mutta pitää ehkä oottaa viikonloppuun, ettei oo noloa ku pittää käyä kyselemässä itteä viisaammilta neuvoja opparihommiin.

Nyt vois vaikka tehä jotaki (vaikka pelata). Mörö.

lomapäiviä ja Karhunkierros

Huhhuijakkaa! Kesätyöt on tehty, karhunkierros käyty vaeltamassa ja nyt on kotona ihan kirjaimellisesti vain mähötty ja maattu kaks viikkoa.

Eli mistäs mie lähtisin? Työt loppu Jurassic rockiin. Mie menin sinne töihin mamkin teltalle höpöttelemään mukavia ihmisille, tekemään pikatatskoja, laulamaan singstaria yms. Työvuorot oli jees, silleen suht vapaasti kaks tuntia töitä ja kaks tuntia vappaata. Vapaa-ajat joko hengailin infopisteellä, missä oli pari kaverityttöstä töissä tai sitte jos het oli kans vapaalla ni sitten käytiin esim ihmettelemässä Eläkeläisten keikalla humppamatojen kiemurrellessa ympärillämme.

pilvistä ja lepposta näky sielä olevan.

Jurassikin jälkeen maanantaina met pakkasimma Mikkosen kanssa auton ja otima suunnaksi pohjosen. Talvesta asti oltiin suunniteltu Karhunkierroksen vaeltamista ja se jäi jo toukokuussa tekemättä tiukan aikataulun takia. Siispä nyt ko meilä oli about kolme viikkoa aikaa ennen koulujen alkua, otima ja lähimä. Olima pakanu rinkat, trangiat, teltat, eväät, makuupussit ja vaatteet siihen malliin, että kyllä sielä kestää neljä-viis päivää metässä olla.

tässä vähän ihmeteltiin kesäisen Rukan väentungosta.

Alunperin meän tarkotus oli mennä tuo karhunkierros niin, että lähemä käveleen Rukalta Ristikalliolle. Matkaa tulis about 70km ja sitte Ristikalliolta tultais bussila takasin. No siinä sitte käviki ilmi, että ne bussit menee vain kerran päivässä ja ainoastaan arkipäivisin. Mie hermoilun mestari sitte hetken ressasin siitä että entä jos me ei ehittäiskään perjantaiksi siihen puoleen  päivään mennessä Ristikallion pysäkille? Bussi olis jo menny, seuraava tulis vasta maanantaina ja sieltä taksi Rukalle maksais mansikoita...
Siis me pystytimmäki ma-iltana leirin Rukan lähelle yhen P-paikan kupeeseen. Tiistaina käytiin kaupasta viimiset ostokset, käytiin syömässä ja jätettiin auto Rukan parkkihalliin (siellä oli ilmainen pysäköinti ku sesonki ei ollu vielä alkanu!). Karttoja ei löytyny Rukalta mistään, joten repastiin jostain Ruka-lehden sivuilta alla olevan kuvan näköinen kartanretale, hypättiin bussiin ja mentiin Ristikalliolle kamppeinemme.

Kuva: Ruka.fi

Tuo kartta oli ihan ok ku ei parempaakaan ollut. Osattiin vähän etäisyyksiä laskea ja suunnitella päivän etenemistä. Mikko oli lisäks onneksi ladannu kännykkäänsä karttasovelluksen, 3G-verkko oli alueella kattava niin aina välillä pistettiin kännykkä päälle ja tarkistettiin reittiä. Kuitenkin, hyvin oltaisi selvitty pelkällä tuolla kartalla, mikä meilläkin oli siitä lehdestä revittynä. Paikan päällä reitti oli selkeästi merkattu (siis niitä oransseja palluroitahan tuntui olevan välillä joka toisessa puussa) ja kilometrin välein näkyi masentava kilometrikyltti, josta näki paljonko on taivallettu ja paljonko on vielä edessä. Muutenkin kyllä oli hyvin varusteltu tuo koko reitti. Muutaman kilometrin välein löytyi yleensä laavupaikkoja, joissa oli polttopuita ja tulistelupaikat makkaratikkuineen. Hyysiköitäkin löytyi aina sopivasti 10-20km välein, ni ei minunkaan tarvinu aamula teltasta noustessa lähteä ensimmäisenä pusikkoon kyykkypissalle. Samalla tavalla joidenkin autiotupien yhteydestä löytyi ekopisteitä, joihin sai sitten jättää roskansa, joita ei voinut polttamalla hävittää.

Mulla ei valitettavasti reissusta ole muita kuvia ko nuo pari kännykällä otettua. Pokkari jäi kämpille ja Mikon järkkärillä taas tuli napattua vähempi, ne kuvat ovat vielä Mikkosen koneella.

Varustelusta sen verran, että meilä oli molemmilla ihan kunnon kokoset rinkat (litramäärästä mitään hajua mulla). Ja vaikka reitilä oli runsaasti niitä laavuja ja autiotupia, ni me kannoima telttaa ja yövyimä siinä joka yön. Yo-lahjaksi saamani trangia pääsi ensi kertaa käyttöön tällä reissulla. Olima ostanu siihen vielä settiin sopivan kahvipannun. Ruokana oli millon nuudeleita, millon blå bandin expedition meal. Olipa kerran jotaki pussipastaa ja nötköttiäki. Lisänä oli näkkileipää, meetwurstia, kuivaalihaa. Pikkunaposteltavana oli pähkinöitä, suolakeksejä ja suklaapatukoitakin pari. Mie keitin aamusin itelleni kahvin kaveriksi puuron, siihen sai vielä mauksi suolan ja voisilmän lisäksi poimia suoraan teltan vierestä pulleita mustikoita. Aamupalat oliki mulle ehkä yks ihanimpia juttuja tuola reissula.
Vettä varten oli 1x 1,5l pullo ja 3 x0,5l pullot. Riittivät ihan hyvin aina päiväksi, ko iltasin sitte keitimä juomavettä. Vaikka ei se näyttäny meile keittämätön vesi paskatautia tekevän, testasimma pari kertaa ko loppu kesken. :D Tietenki järki päässä, emmä ottanu mistään seisovaa vettä vaan aina joesta tai vastaavasta, missä se liikkui koko ajan.



Me kuljima n. 20km päivässä. Jokasen päivän päätteeks alko tuntuun jaloissa tuska, että jokanen askel kävi kipeää. Nii että kokemuksen syvällä rintaäänellä: elkää hyvät ihmiset lähtekö kylmiltään sille reissule! Jos on niinkö meikä, että peruskouluvuosien hyvä kunto on rapistunu mukavasti opiskelun aikana eikä ole tullu käytyä pahemmin lenkeillä tai salilla tai missään, kantsii ehkä vähäse totuttaa jalkoja siihen hulluun kävelyyn painavan lastin kanssa. Kenkinä mulla oli mukana vaelluskengät ja lenkkarit, mutta kyllä mie kaks viimistä päivää taisin niissä lenkkareissa talsia, olivat vaan pikkasen helpommat ja kevyemmät ko jalat tuntu leviävän joka suuntaan. Mutta ei tosiaan mitään überhuippuja urheiluvälineitä tuo reissu tarvi. Vaelluskengät on kyllä ihan jees jos on märkää ja välillä vaativampaa maastoa, tukee myös tietenki paremmin jalkaa.

Matka aloitettiin Ristikallion P-paikalta tiistaina 14.8. siinä klo 12.30, Rukalla istahimma terassille palkintolimppareille perjantaina 17.8. n. klo 19.30. Yöpymispaikat olivat Runsulampi, Jussinkämppä ja Puurosuo. Täytyy kyllä se sanoa, että jos ei olis niin p*rkeleen kipeät jalat ollu to-iltana, ni olis kantsinu vielä ne muutama kilometri taivaltaa Porontimajoelle, sillä siellä oli tosi hyvin varusteltu leiripaikka. Se oli myös oikeastaan viiminen paikka, mistä kantsi ottaa vettä. Me viimesenä päivänä pysähyimä sielä syömässä ja täyttämässä juomapullot (ja mie jätin ylimääräsiä ruokia sinne, että sain rinkkaa keveämmäks :D).

Viimiset kilometrit oli raskaimmat, mutta myös antoisimmat. Oli nousua ja laskua toisensa perään. Ensimmäisen vaaran pääle ko kiivettiin ni nähtiin jo kolme seuraavaa, että tästä ko päässään alas ni kohta kiivetäänki jo seuraavalle. Mulla meinas hajota polvet niissä laskeutumisissa, mutta rauhassa ko etenimmä ni kyllä siitä selvittiin. Viimeistään Valtavaaran huipulla olo oli enemmänki euforinen.

Valtavaaran huippu. Taustalla näkyy määrämpäämme Ruka. Kuvassa esiintyy kaikki oleellinen ja tärkeä.

Olihan siellä välillä vielä, ainaki niinä hetkinä ko ylitettiin teitä siinä lähempänä Rukaa, ni tien laiassa soma puinen penkki ja kyltissä paikan osote ja taksin numero. Voi luoja mulla vähän kyllä hotsitti että olisin soittanu, mutta eihän luonne olis antanu sitä mulle anteeksi. Mutta kyllä mie vähän älähin Mikole ko se kerto, että ko olima Siilastuvalla(?) vesiputouksen äärellä pitämässä sadetta niin siinä yksi päiväretkellä ollut vanhempi pariskunta tarjos meille kyytiä Rukalle sillä välin ko mie vaihoin kenkiä tuvan sisällä. Mikko oli tietenki kieltäytyny kohteliaasti että me jatkama matkaa. Mutta ko se päätti kertoa mulle tapahtuneesta juuri sellaisella hetkellä ko mie makasin maassa hengästyneenä ja polveen pisti ja sääsket söi :D kyllä mie hetken aikaa manasin.

Kuinka likanen jalka voi olla tuon reissun jälkeen? Ota rakkolaastari irti ja katso värieroa.

Perjantai-iltana, ko me lopulta laskeuduima Rukan rinnettä alas. Voi luoja sitä tunnetta! Helpottunut, väsynyt, onnellinen, ylpeä. Me tehtiin se! Me selvisimmä hengissä ja vieläpä sovussa! Kiitokset vain Mikole, joka osas ehottaa napostelutaukoa aina ku mulla rupes äänensävy muuttumaan kitinää kohen :D

Niin met kävimä terassilla juomassa limpat, kaupasta jotaki evästä autoon ja lähimä vain suoraan ajamaan Muoniota kohen. Äiti ja iskä ootti, sauna oli lämpimänä ja jääkaapissa oli muumilimppaa, sandelssia ja smirnoffia oottamassa. Että sai ottaa mitä halus. Me kannoima autosta tavarat sisään ja ko kävelimmä siinä ees taas ehkä hieman kankeanlaisesti ni eräs anonyyminä pysyttelevä äitihenkilö totesi: "kävelettä molemmat niinkö jalkapallojoukkue olis teät raiskannu". Voi kyllä.
Noh, niin met tehimä voileipiä, kävimä saunassa ja kaajuima sänkyyn nukkumaan. Ja sitte olemaki suurinpiirtein maannu tämän pari viikkoa. Näin jälkeenpäin voin sanoa, että oli se tosi hieno kokemus. (vaan sanoin Mikolle, että emmä ihan heti lähe uuestaan.)


Täällä mähötessä ollaan pelattu koneella, syöty hyvin ja kävimä jopa kössiäki pelaamassa. Mikko on isän kans käyny tuossa joela kalassa ja sieltä on tullu lohi ja muutama harri. Olema kuokkinu aamula pottuja takapihalta ja paistettu kalaa niitten kans (ollaan myös käyty kaupan pakastealtaasta ristikkoperunoita ja sipulirenkaita ja mässätty niiden kanssa, ihan noin vastapainoksi).

Ihana elämä.

isin kakku.

mozzarellaleipäsiä.

kössinpeluuta.

minulle niin rakas Kriek.

ainii se blogi.

Kait sentään kahesti kuussa vois päivittää?
Tässä mietin, että lähdenkö tyttökavereiden miittiin Helsinkiin. On ollut vähän mieli maassa viime päivinä ja se sitten heijastuu tähänkin, ei oikein haluttaisi lähteä. Vaikka nyt kyllä koko ajan mietin että olen ottanut vapaat tätä varten ja tämä todella voisi tehdä hyvää. Jotenkin vain tuntuu että kun nyt on pinnat vähän kireällä niin en haluaisi siellä sitten menettää malttiani.

Mutta hyviä asioita. Käytiin mustikassa viime viikolla. Molemmilla 10l ämpärit lopulta n. puolillaan, mulla ehkä tasan ja Mikkosella vähän yli. Putsauksen ja pussituksen jälkeen punnituksen tulos oli n. 5kg. Selviämme niillä talven varmasti :)
Ja nyt on pakko jakaa salaa näppäämäni mustikkakuva. Koska se on aika hellyyttävä.

ja marjapeukalo keskellä kämmentä, eikun.

Mie voin kertoa, että sääskiä. Niitä hemmetin verenimijöitä tuola metässä riitti. Ja riitti Offiaki, mutta ei pelastanut se. Pirulaiset söivät hupparini läpi. Nii ja sen pään suojaksi kiedotun huivin. Lopulta kaivoin repusta tuulitakin päälle ja hupun päähän. Sittenhän se hiki virtasi niskasta kuin tunturipurot. Ja otsa oli yhä avoin. Siltä se näyttikin jälkeenpäin. Minusta on ehkä 2-vuotiaana otettu kuva ku olin ollu pihalla päikkäreillä ja oli unohettu laittaa vaunuihin sääskihuppu. Alkoi sataa, hoitotäti laittoi sääskihupun. Sade lakkasi ja heräsin, sääskihuppu avattiin ja vaunuista lensi sääskiparvi ulos. Ja mikäs siellä vaunuissa mollotti? No minun valtaisa valkokangasotsani, jonka keskellä oli valtaisa patti, kiitos niiden verenimijöiden.
Niin, siis tarkoitukseni tällä taustatarinalla oli kertoa, että näytin silloin iltapäivällä ihan samalta varmaan kuin siinä valokuvassa. Pattiotta.

Mutta onneksi häiriötekijöistä huolimatta saatiin paljon marjoja kerättyä ja olin ihan tosi tyytyväinen tulokseen sitten pitkäveteisen puhdistusoperaation jälkeen (poimuri on kätevä, mutta ne roskat!!) ku lopulta päästiin pussittamisen makuun.

... Heeei, mie taianki lähteä Helsinkiin. MOI

Paloja viime viikoilta (kuukausilta?)

Tiiättäkö. Ko sitä painaa töissä 10.30 - 19.30 ni ei oikein jaksa enää iltaisin päivittää mitään. Ainoa sellainen kunnon tyhjän kalenterin vapaapäiväkin kului siinä kun siivosin, imuroin, tiskasin, sulatin pakastimen ja kirjoitin yhden esseen.

Juhannuskin meni töissä. Pe-iltana käytiin grillailemassa ja saunomassa Mikkosen kotona, mutta ei muuta mainittavaa.

Kännykkään on taas tallentunut paljon. Tässä osa julki. En taida jaksaa edes laittaa näitä järjestykseen. Kuvatekstit kertokoon.

Tampere, vinojen horisonttien mestarikuvaaja, täti ja minun pikku raparperit.

Rasvainen tukka ja se eräs ihana CF:n edellisestä tilauksesta kuoriutunut puun palanen!

Ehkä lempparein, ainakin yksi lemppareista. Ollut yläasteelta asti. Silloin tuli lainattua kirjastosta aina vain uudestaan. Tämä yksilö tarttui kolmella eurolla mukaan Oulun Second Hand Storesta syksynä 2008. Nyt luen tätä ehkä seitsemättä kertaa?

Sillo ku ajeltiin Muonioon ni piti käyä Oulun Pannukakkutalossa. Koska omnomnom.

joskus hiljaisina päivinä töissä keittiöön ilmestyy huvittavia lappusia.

Pienet chilit, kasvakaa kasvakaa!

Sillon kotona käytiin kattomassa joutsenten pesää. Se on tuola eessä, trust me.

äippä toi laivalta uuden haisun. Koska ikiajat tässä onkin sillä ensimmäisellä aguileran tuoksulla läträtty.

vau epätarkkuuksien epätarkkuus. Mutta metsämieskalenteri 2012, jonka Mikkonen on kuvannut.

Ja Joensuussa Mikkosen kämpillä killuu ehkä ihanin avainkaappi. Ja vinojen horisonttien kuvaaja allekirjoittaa.

Ja se oli se Kapteeni Sinikarhun 13½ elämää.

Ja kyseessähän oli siis Viva la Juicy.

sitä vaan vielä, että kotona äiti yritti kirjoittaa minun hammasharjan suojaan tunnistettavuuden vuoksi nimeä. Mitäköhän se ajatteli: JSULI ??

Sellaista. Nyt mie drickailen aamukahvin veks ja sitten pitäisi jotain äpöstellä ja tehä itestään ihmisen näkönen ennenkö luokkakaverin kissojen ruokkimisen kautta töihin.

Elämysrikasta heinäkuuta, toverit. En toivota aurinkoisia, sillä let's face it: ei oo ei tuu. Tulisipa edes yksi hellepäivä silti, voisin mie ehkä mieluusti käyä tämän talviturkin pulahuttamassa vaikka tuonne Saimaaseen.

Kyselyhärpäkehaaste-asia

Armas kaiffarini Hanna haasto minut tämmöseen kysymyshärpäkkään. Gallup-rinkiläiselle, tällaisten kyselyiden entiselle suurkuluttajalle (oi kultainen irc-galleria -ajanjakso!) tämä tehtävä on ilo ja kunnia.

Eli - tarkoituksena on vastata esitettyihin kysymyksin ja keksiä 11 vähintään yhtä kiperää kysymystä seuraaville haastetuille ja heittää haaste eteenpäin.

1. Mitä rakkaus on?
- Vautsi, lähettiinpä syvällisellä ja kiperällä suoraan. Rakkaus on ruma sana, lumivalkoinen, raskasta, pesti hulluuteen, hellyyttä, ihme mihin minäkin pystyn
ym. sillä vielä lainatakseni Terhi Kokkosta: moni laulu kertoo rakkaudesta. Enhän mie nyt osaa tähän fiksusti vastata - eikä varmasti kukaan yksinkertaisesti pysty - mutta ehkä voin yrittää pohtia siitä palasia sanoiksi. Rakkaus on sitä, kun joinakin hetkinä ei pysty syömään tai nukkumaan kun vain ajattelee sitä toista. Se on sitä, kun toista lukee kuin avointa kirjaa. Se on kumppanuutta ja se tuo meistä aivan uusia puolia esiin. Ennen kaikkea se on tunne, joka voittaa erän toisensa jälkeen ja syrjäyttää "kaiken muun". Ja jotain, mitä pitää hoitaa kukan tavoin. Rakkaus kasvattaa meitä ja epäonnisesta rakkaudestakin löytyy jotain opittavaa.
Sitten vielä lainaan mietteeni lopuksi Anna-Mari Kaskisen runoa, mihin pohjautuvan laulun esitin kaverin kanssa ystäväni häissä: "se ei sammu kun sammuvat hallayöt, se ei kuole kun maassa on routa, se kestää arjen ja pehmeät yöt, se kestää on myrsky tai pouta".

2. Mikä saa sinut nauramaan?
- Pienetkin asiat. Typerät puujalkavitsit. Kutitus, oma hölmö nauruni, kiusalliset hiljaisuudet, tiukka tuijotus, feissarimokat, hauskat kotivideot, animalsbeingdicks.

3. Mistä tulet vihaiseksi?
- Valehtelusta, luottamukseni pettämisestä, siitä ettei minuun luoteta, komentelusta, typeristä ihmisistä, itsekkyydestä, kehujen kalastelusta, omien aatteiden tuputuksesta. Siitä, kun jotkut puhuvat aina muista pahaa selän takana. Loputtomasta toisen keskeyttämisestä, jankuttamisesta, töykeydestä. Siitä, kun ihmiset eivät jaksa olla asiallisia puhelinmyyjille. Eläinten ja lasten kaltoin kohtelusta. Nenänvartta pitkin katsomisesta. Siinä joitakin.

4. Lempieläin?
- Olen koiraihminen. (kissatki on ihania!)

5. Missä haluaisit asua?
- Yhä mieltäni kaivaa suuri kaipuu Ouluun. Se 5 kuukautta, minkä siellä asuin, jätti jälkensä ja otti osan minusta. Kuitenkin, varmasti pärjään ja asun mielelläni muuallakin. Kunhan luonto on lähellä. Ihanne olisi kai kaupungin keskustan lähistöllä. Niin, että pyörämatkan päässä olisi ihmisvilinä, kaupat ja kahvilat. Sitten kuitenkin itse voisi vapaa-aikansa pysytellä syrjemmässä, käydä kävelyttämässä koiraa metsäpoluilla ja pyöräillä niin lujaa kuin jaloista lähtee - ilman, että pitää väistellä vastaantulijoita.

6. Lempimuisto lapsuudesta?
- Yleisesti ottaen, lapsuuteni oli ihan mahtava. Kovin vaikeaa on eritellä jotain lempimuistoa. Mutta sellaset asiat, mitä oikein lämmöllä muistelen, on esimerkiksi se, kun naapurissa oli mummola ja oli iso piha ja takana heinäpelto ja pikkumettä. Lapsena sai kirmata isolla alueella ja serkkujen tai mummon pihalla. Oltiin pikkumettässä käpysotaa, kiivettiin puihin. Mentiin siskon kanssa retkelle pellolle ja äiti teki eväslaukkuun kurkku-juustovoileivät. Kesäöinä heräsi siihen kun isä tuli lohestuksen aikaan kotiin valtavien vonkaleiden kanssa ja kun meni siihen viereen makaamaan lattialle niin lohi saattoi olla minua tai siskoakin pidempi. Mummolan pihalla oli iso hiekkakasa ja ku leikittiin kotia siinä siskon kanssa niin pappa teki aina lapiolla meille rappuset siihen hiekkakasaan. Isä teki meille puujalat, lörtsyt (joilla ammuttiin pihlajanmarjoja, ei ne syötävät asiat!), teki kahdesta pikkupyörästä tandem-pyörän. Äiti virkkasi siskolle ja mulle samanlaiset pitsimyssyt ja ompeli vaatteet kouluikään asti. Talvisin, kun äiti soitti pianoa ja lapset lauloi (osataan muuten suurin osa toivelaulukirjojen lauluista), isä meni autotalliin rakentamaan vaneriveneitä ja joskus sinne pääsi itsekin pienenä nikkaroimaan ja lakaisemaan sahanpurua.

Siis kuten sanoin. Mulla on ollu ihan mahtava lapsuus!

7. Mitkä ovat sinulle tärkeitä arvoja?
- Voi ei, tämä on just se kysymys, mihin en koskaan osaa vastata. Koti, terveys, perhe ja läheiset (rakkaus), kiitollisuus, nöyryys, ahkeruuskin jossain määrin (työ), oikeudenmukaisuus. Esimerkiksi.

8. Jos voittaisit lotossa, kenelle soittaisit ensimmäisenä?
- Mie soittasin varmaan äitile. Ihan hädissäni.

9. Minne haluaisit matkustaa?
- Moneen paikkaan. Esimerkiksi Islantiin, Irlantiin, Skotlantiin. Brasiliaan, Portugaliin, pitkin Norjaa, ympäri keski-Eurooppaa.

10. Uskotko Jumalaan?
- En usko Jumalaan. Uskon siihen, että jokainen on oman onnensa seppä. Uskon sananlaskuihin, kevyellä otteella yliluonnolliseen, enteisiin, enneuniin. Uskon siihen, että asioilla on tapana järjestyä. Ennen kaikkea tärkeimpänä näen uskon itseeni.

11. Tämän hetken lempparibiisi?
- Juuri nyt se on tämä:

Tämä sytytti viime lauantaina illalla kun ajettiin häistä pois. Kesäfiilislevy kokonaisuudessaan.

Ja sitten vielä ne 11 kysymystä, joihin minun kautta osallistuvat pääsevät vastaamaan.
1. Millaiseksi kuvittelet elämäsi 5 vuoden päästä?
2. Kuvaile unelmiesi kotipiha
3. Ruoka, jota et lapsena voinut sietää
4. Mainitse 1 kirja, 1 elokuva ja 1 levy, jota suosittelet. Miksi?
5. Kokkaus/leipominen: Mikä on bravuurisi?
6. Mitä teet ollessasi vihainen?
7. Elämäsi hiustyylit: mikä on ollut paras ja mikä kamalin?
8. Mainitse 3 asiaa, joista olet ylpeä.
9. Liitä tähän päivän horoskooppisi. Kommentoi vapaasti.
10. Mille kurssille lähtisit, jos mikään ei rajoittaisi?
11. Missä ja milloin olet viimeksi kirjoittanut vieraskirjaan?

Oukhei. Kiitos Hannalle kivasta haasteesta. Mie haastan kaikki blogia seuraavat, erityismainintana bloggarikavereista Kulttuuri-Ulla, Mailis, Lilymimssen ja Pöysti. Jos muut haluavat osallistua haasteeseen, niin voisitteko heittää kommentin  vielä tähän postaukseen. Olisi nimittäin kiva lukea muidenkin vastauksia :)

Kännykän tallenteet julki

lämpöä riittäny.

Mikkelissä on ollu ihan kesäkelit viimesen kaks viikkoa. Niinpä me helatorstaina sitte avasimma grillikauen ja lähimä Mikon kotia grillaamaan. Meinasimma eka tehä vain perunoita ja pari pihviä. Sitte se koko perhe innostu ja tilanne karkas vähän käsistä. Lopulta oli makkaraa kolme pakettia ja erilaisia pihvejä samaten kolme pakettia ja ultimatemäärä perunoita. Muut rehut korvattiin vihreällä salaatilla ja perunoiden kaveriks (vaikka yleisessä käytössä näkyi olevan) tehin vielä kermaviilikastikkeen.

Perunat ässittymässä öljyssä ja mausteissa. Tuoksu oli taivaallinen!

Itse grillimaisteri siinä. Isojen poikien grillin ääressä.

Kävimä äitienpäivänä Mikkosen mummolassaki. Huh hellettä! Kuvassa talsii Joonas

Crazy Factoryn pakettiki saapu. Korvikset oli ihan parhautta, rannekoru passas kokonsa vuoksi Mikon ranteeseen ja sormus on totutteluasteella.

Sain sillon joululahjaksi semmosen kasvihuonesetin. Istutimma lopulta netki siemenet geeleihinsä ja ovat saaneet vaatehuoneeni hämyssä varttua siitä asti. Tällä hetkellä ovat matkalaukussani (ollaan Joensuussa Mikon kämpillä) sillä en alkanu ostamaan multaa näitä varten ja siksi rahjaan nämä todellaki toiseen päähän Suomea, että voin äitin multapussista sitten lainata ja istuttaa nämä ja rahjata sitten takaisin Suomen toiseen päähän kämpille kasvamaan. Miten järkevää..

Kasvakaa kasvakaa!

Niin, ollaan siis nyt Joensuussa. Mikkonen on jollain metsätuholeirillä, mitä nuo metsäpuolen opiskelijat nyt tekevätkään :D, ja minun olis tarkotus täälä kirjotella verkkokurssin esseitä, vaan tekstiä syntyy vaan tänne. Tultiin siis toissapäivänä. Meikän rapussa alko joku ilmastointikanavien putsaus ni lähimä heti aamupäivästä ettei tarvinu pelätä nuohoojia oven takana rimputtelemassa. Ihmispelkureita, mekö? (olenko muute kertonu ko kerran mummon kanssa piileskeltiin apukeittiössä ja tiirattiin ikkunasta ko sähkömies soitti ovikelloa emmäkä uskaltanu mennä avaamaan? Joo, joku toinen kerta.)

Niin siis tarkoituksenamme oli tässä nyt käyä siivoamassa Mikon kämppä, kun tähän tulee kesäksi toinen asukas ja Mikolla on tuo leiri. Perjantaina suunnataan Ouluun, ollaan siellä entisen kämppikseni luona yötä ja lauantaina Haaparannan Ikean kautta Muonioon viikoksi :) 1.6. pitää olla illalla taas Mikkelissä, sillä 2. päivä on ne Mikon siskon lakkiaiset. Ja justiin soitin töihinki ni alotan sitte 4.6. taas tutut kesätyöt grillillä. Oh joy!

lakasuhommia.

Yllä olevasta kuvasta sen verran, että meän hääty käyä lähtöä edeltävänä päivänä tyhjentämässä peräkärrystä pensasaidan leikkuujätteet. Näky sielä joulukuusiki olevan. Roskia lempatessa aloima eka täyttä peräkärryä sylillinen kerrallaan tyhjentään kunnes naisen tippaleipäaivot hoksas että haloojaa, avataan kärryn takalaita ja pukkaama sillä joulukuusela ne roskat siitä vaan poikke. Sitte vielä lakasemma roskat sillä joulukuusela. Poka suju hemmetin yksinkertasesti ja nopeasti. Tunsin taas itteni MacGyveriksi, niinkö joka viikko, köh köh.

Sitte met kävimä vielä maanantaina auton pakattuamme kirkkopuistossa kiinalaispiknikillä. Ah iloa.

maistuis varmaan sullekki!

Nyt minun häätyy ehkä ihan oikeasti alkaa jollekki. Aamusumpin jämät on kylmenny kupin pohjale ja keksitki on loppu. Jos kouluhommat ei maistu ni on täälä muutaki tekemistä ja jätettiin mulle vara-avainki että voin poistua kämpiltä. Satuin nimittäin eilen luulemaan ettei mulle ollu jätetty vara-avainta enkä uskaltanu liikkua kämpiltä mihinkään. Kävi sitte illala ilmi että paikallaan oli. Meikän pitäs opetella näemmä avainkaapin funktio.

Hei, meikä on vähänkö kesälomalla! Hauskaa kesälomaa vaan teilekki!