030214

Viikonloppu oli vallan riemukas ja ihana. Saatiin nimittäin kolme ystävätärtä vieraaksi. Meillä käy niin harvoin vieraita, että olin sitten toki onnesta soikeana ja aloitin hössöttämisen hyvissä ajoin heti viime viikon alussa. Tuli siivottua koko huusholli ja järjesteltyä paikkoja. Perjantaina päätin vielä tehdä jotain tarjottavaa ja joillain supervoimilla sain aikaiseksi myskikurpitsakeittoa, mustikkapiirakkaa ja punajuurisämpylöitä. Sämpylät olivat itseasiassa niin hyviä, että voisin tässä joku kerta tehdä niitä uudestaan ja kirjoittaa samalla reseptin ylös. Ne syntyivät vähän taas improvisoimalla, niinkuin meidän keittiössä useimmiten käy.

Viikonloppuun kuului paljon hekottelua ja hymyä. Kirpparilla ja kaupungilla kiertelyä (ja meikäläisen shoppailuahdistuksen korjausyritystä). Tehtiin superhyviä tortilloja ja kokeellinen keittiö sai myös aikaiseksi punaviinijäätelöä. Sitäkin reseptiä täytyy ruveta vähän tuunaamaan, se on nyt sitten kehittelyasteilla. Lauantai-iltana jonotettiin tunti paikalliseen menomestaan. Jäätyneet varpaat lämpenivät uudestaan tanssilattialla joraillessa.

Vauhdikkaan viikonlopun seurauksena Mikkonen sai flunssan. Liekkö syynä kukkulan kuningas -kilpailut torin laidalla lumikukkulalla aamuyöllä...
Eniveis. Flunssan johdosta hoksattiin nyt sitten kerranki kokeilla tehä kanakeittoa. Olen tästä asiasta haaveillut monta kertaa ja nyt tuolla kattilassa porisee taas hieman improvisoiden syntynyt keitto. Palaan raportoimaan, jos siitä tuli niin syötävää, että kelpais tehä toistekki!

Jahka keitto on valmis, pistetään digiboksilta pyörimään eilinen Uusi Sherlock -sarjan jakso. Kyseessä onkin jo kolmannen kauden viimeinen jakso, joten sitten täytyy taas pyöritellä peukaloita ja odotella tovi. Onneksi löytyy muitakin sarjoja tiirailtavaksi. Eniten tällä hetkellä odotan kylläkin Game of Thronesin uusia jaksoja, jotka pärähtävät käyntiin huhtikuussa HBO:lla. Jännittävyyksiä odotellessa otan vähän iisimmin ja katson Call the Midwifea ja Gilmoren tyttöjen viimeistä tuottaria.

Massu kurnii, syömähommiin!

ruoka-aiheisia ajatuksia

Tämä viikko on ollut ihan hyvä. Olen siivonnu ja ja järjestelly esineitä ja paininut mielessäni sisustuksen kanssa.

Ruoka-asioissa on ollut myös iloisia onnistumisia. Olen nyt vallan ihastunu tuohon Ruotsista ostamaamme Zetan sitruuna-oliiviöljyyn. Se tuoksuu niin uskomattoman hyvältä! Viime postauksessa jo mainitsinkin, että kaadan sitä mm. vasta keitetyn spagetin päälle. Tämä öljy tuntuu nyt tunkevan mukaan kaikkeen, mitä hellan ääressä tapahtuu.

Kuva

 Olen aiemmin vähän vierastanut sitruunaa. Tai se on kelvannut lähestulkoon ainoastaan tuoremehuna puristettuna kalan päälle tai flunssajuoman joukkoon. Mutta esimerkiksi kaikki sitruunaleivonnaiset ja muut makeat sitruuna-asiat on ollu tiukka ei. Nyt olen jo opetellut hiukan lemon curdin maulle (vaikkakin lime-versio on mielestäni parempaa) ja suunnitellut sille käyttötarkoituksia. Voisin kyllä aloittaa varovasti, ehkä laittamalla sitruunaa johonkin kuivakakkuun tai vaikka mustikkapiirakkapohjaan... tämä asia vaatii vielä hieman ajatustyötä ja tapani mukaista jossittelua.

Muistatte varmaan vielä, että vietin marras-joulukuun aikana jouluaattoon asti sellaista semi-lihatonta. Eli pääasiassa kasvisruokavaliolla mentiin, mitä nyt erityistilanteissa hyväksyin poikkeukset. Tuona aikana en kuitenkaan ostanut kaupasta lihaa missään muodossa, enkä sitä kotona kokannut. Näin arkeen palattua onkin ollut jotenkin outoa palata ruuanlaiton pariin kotona. Kaupassa en ole vieläkään oikein osannut katsoa lihapakkauksia "sillä silmällä". Mukaan lähtee enemmänki kahen kilon punajuuripusseja.

Erityisin onnistumisen tunne tällä viikolla sattui, kun päätin tehdä juuresmuusia. Olin kaupassa pähkäilemässä, mitä tekisin ruuaksi ja sitten sain ahaa-elämyksen juuresmuusista. Kotoa löytyi jo valmiiksi perunoita ja porkkanaa, joten ostin vain kukkakaalta kaveriksi. Muusi oli erittäin yksinkertainen tehdä. Kuutioin perunat ja porkkanat ja kukkakaalen sekä yhden suuren sipulin ja pari valkosipulin kynttä kattilaan ja keitin suolavedessä. Juuresten ollessa pehmeitä kaadoin veden pois ja muusasin voin ja maidon kera. Lisäksi heitin sekaan jääkaapissa lojuneen yrttitarha-tuorejuuston jämät. Siihen kun kaveriksi paistoi lohta niin ai että oli pieni ihminen onnellinen! Piti ottaa kuva, mutta sekä ensimmäisellä kerralla että seuraavana päivänä tähteitä syödessä olin vain niin haltioitunut siitä ruuasta, että muistin kuvan näpsäyttämisen vasta kun lautanen oli suurinpiirtein puhtaaksi nuoltu. Ensi kerralla aion kokeilla laittaa joukkoon myös punajuurta.

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä haluan jakaa kanssanne eilen löytämämme salsa-reseptin.

Kuvan lähde ja resepti: Tästä

Me Mikkosen kanssa tykätään ihan hulluna siitä Amarillon salsasta, mikä tuodaan aina maissilastujen kanssa pöytään ruuan odotusta helpottamaan. Siinä on ihania sattumia ja koostumus on just oikea. Ollaan pari kertaa kokeiltu, että miten ihmeessä sitä sais tehtyä ite yhtä hyvää - eikä olla onnistuttu. Kunnes eilen. Valtaisa ahaa-elämys tuon reseptin myötä. Aiemmin kun ollaan vaan kuutioitu ainekset blenderiin ja surauteltu ja that's it. Mutta että pannulla! Kypsentää ne sipulit pehmeiksi! No siitähän tuli ihan tajuttoman hyvää. 

Eli aluksi pannulla paistetaan sipulikuutioita öljyssä miedolla lämmöllä, kunnes sipuli pehmenee. Sitten sekaan hiukan chiliä ja paistetaan lisää. Lopuksi vielä viskotaan pannulle tomaattia ja tomaattipyrettä, kiehautetaan koko hoito ja sitten annetaan seoksen ässittyä miedolla lämmöllä. Mie heitin vielä sekaan hiukan suolaa ja sokeria, puolikkaan limen mehun ja noin kourallisen tuoretta korianteria. Kun salsa alkoi maistua oikealta ja koostumus näyttää sopivalta, jäähdytin sen parvekkeella nopeasti, jotta päästiin kattomaan leffaa ja vetämään navat täyteen maissilastuja ja salsaa ja myös itse tehtyä guacamolea. Oli muuten hyvää!

Myskikurpitsakeitto ja flunssajuoma.

Lempivuodenaikani on saapunut ja tuonut mukanaan tutun epämiellyttävän vieraan: syysflunssan. Olen tässä pari viikkoa taistellut sitä vastaan flunssajuomalla, villasukilla ja äärimmäisessä pakossa särkylääkkeillä. Oireina ollut aivastelua, nenän vuotamista, kipeää kurkkua, päänsärkyä ja pientä lämpöä.

Töitä on riittänyt ja välillä olen joutunut napsimaan buranaa naamaan kesken päivän, kun on tuntunut että lämpö nousee. Ajattelin tässä postauksessa jakaa pari reseptiä, joiden avulla olen taistellut flunssaani vastaan.

Flunssajuoma:

Olen joskus pinterestissä törmännyt jonkinlaisen flunssajuoman ohjeisiin ja olen sitten muistikuvieni mukaan tehnyt oman ohjeeni. Äärimmäisen simppeli juoma, johon kaikki ainekset löytyivät jo valmiiksi omasta kaapistani. Rakastan tätä juomaa. Se ei pelkästään maistu hyvältä ja helpota oireita, sen avulla olen myös päässyt eroon kaapissa lojuneista, pahanmakuisista pussitee yksilöistä.

Tarvitset:

- kuumaa vettä

- valitsemaasi teetä 

- hunajaa

- sitruunamehua (itelläni on jääkaapissa aina se Sicilian sitruunanmuotoinen mehuputeli)

- omenaviinietikkaa

- kanelia

Työvaiheet ovat seuraavanlaiset: valmista mukillinen teetä. Lisää noin 1tl hunajaa, loraus sitruunamehua ja loraus omenaviinietikkaa. Lisää päälle reilusti kanelia. Sekoita ja nauti juoman ollessa vielä lämmin.

Varsinaisia mittoja minulla ei ole antaa, sillä teen flunssajuomani aina tunteella ja silmämääräisesti. Joskus haluttaa makeampaa, joskus etikkaisempaa. Tuota tehdessä aika nopeasti oppii, mikä suhde esimerkiksi etikan ja sitruunamehun kanssa itseä miellyttää eniten. Mutta parasta on se, että tuolla saa p*skimmatkin liptonit kaapista venymästä ilman, että ne lentäisivät suoraan roskiin.


Myskikurpitsakeitto:

The thing is. Mie olen vannoutunut lihansyöjä. En tiiä parempaa ku medium pippuripihvi. Siitä pitää aina nauttia ekat suupalat silmät kiinni. Kyllä kasvisruuat on jees, mutta en vain ole koskaan niille suuremmin syttynyt. Kasvissosekeittoja olen joskus talouskoulussa tehnyt ja siihen se homma on sitten jäänyt. Ei vain ole kiinnostanut tarpeeksi. Myskikurpitsakeittoon tutustuin pari viikkoa sitten syysviikonlopun vietossa Loimaalla. Minun tehtäväni oli tuoda tuliaisina yksi tällainen myskikurpitsa ja syyksi selvisi, että kokkasimme Mimssenin ja Mailiisin kanssa tämän kyseisen keiton illalliseksi, joka odottaisi valmiina kun emäntämme pääsisi kotiin iltavuorostaan. Punaisen pirtin pöydän ääressä kynttilävalaistuksessa laitoin sitten ensimmäiset lusikalliset suuhun ja pian totesin keiton olevan parasta kasvissosekeittoa, mitä olen ikinä syönyt. Ja se oli peräti niin hyvää että tein sitä itse heti viikon päästä.

Pitkän pohjustuksen jälkeen ite keitto. Mimssen oli napannut ohjeen täältä. Kyseisessä ohjeessa keitto vain valmistetaan ilman myskikurpitsaa jäljitellen alkuperäistä makua, koska myskikurpitsaa on ilmeisen vaikea löytää Suomesta kurpitsasesongin ulkopuolella.

n. 2l annokseen tarvitset:

- n. 1kg myskikurpitsaa (itse otin reilu 700g kurpitsaa ja loput vajaa 300g bataattia)
- 1 isohko omena
- 1 isohko sipuli
- oliiviöljyä paistamiseen
- 1tl currya
- ½ tl paprikajauhetta
- ½tl jauhettua inkivääriä
- 2rkl vehnäjauhoja
- 2 kasvisliemikuutiota (tai 4tl kasvisliemijauhetta)
- 4dl vettä
- 4dl kookosmaitoa
- 1tl suolaa

taas komeasti kännykkälaadulla. Osa aineksista eli omena, myskikurpitsa, bataatti, sipuli ja kookosmaitoa.

Ensiksi kuoritaan kurpitsa, (bataatti) ja omena ja kuutioidaan ne suht pieniksi kuutioiksi (kypsyy noppeemmin). Kuoritaan ja pilkotaan sipuli karkeaksi silpuksi.

Alkuperäisessä ohjeessa kasvikset ja mausteet kuullotettiin kattilassa, jossa keitto tullaan tekemäänkin. Koska mausteilla on kuitenkin vaarana jämähtää etenkin teräskattilan pohjaan ja mulla ei muunlaisia kattiloita kaapista löydy, toteutin alkuepisodin paistokasarissa.
Eli kuumennetaan öljy, lisätään sipuli ja kuullotetaan hetki. Lisätään curry, paprika ja inkivääri ja paistetaan hetki. Lisätään vehnäjauhot, sekoitellaan tasaiseksi ja paistetaan vielä hetki ennenkuin lisätään myskikurpitsa, (bataatti) ja omena. Niitäkin paistetaan vielä hetki.

Vihannesten paistuessa laitoin viereiselle levylle itse keittokattilan ja sinne veden kuumenemaan. Veden lähestyessä kiehumista kipataan koko joukkio kasarin pohjalta kattilaan, lisätään kookosmaito, kasvisliemikuutiot ja suola. Sekoitetaan ja odotetaan keiton kiehumista. Keitto saa kiehua hissukseen miedolla lämmöllä kannen alla, välillä sekoitellaan (ja itse säädin lämpöä vielä pienemmälle, kun keitto meinasi alkaa jämähtämään pohjasta kiinni). Kun kurpitsa (ja bataatti) ovat kypsiä (palojen koosta riippuen voi kestää vartti tai hieman enemmän), annetaan keiton jäähtyä muutama minuutti. Tässä vaiheessa heitin joukkoon vielä rohkealla kädellä chilijauhetta, koska flunssanenä tykkää tulisuudesta. Lopulta keitto soseutetaan tasaiseksi sauvasekoittimella.

Sitte eiku keittoa kulhoon ja halutessaan vaikka raejuustoa sekaan! Teknisen poropeukaloni vuoksi en nyt saanut millään tähän lisättyä kuvaa omasta keittoannoksestani, joten olkaa sitten ilman!

ps. kurpitsan sisältä voi löytyä mahoton joukko siemeniä, jotka voi kerätä talteen, paahtaa ja käyttää haluamallaan tavalla. Ei kantsi heittää menemään!


Toivottavasti teiän vastustuskyky on parempi ku meikän, eikä flunssat kauheasti pidättele. Mie pietän nyt vapaapäivän kotona villasukat jalassa flunssajuomaa nauttien ja Gilmoreja kattoen. Flunssasta huolimatta syksy on yhä, aina ja ikuisesti lempivuodenaikani.

Salt & vinegar -lohkoperunat ja muutenkin kiva elämä

Muutamat lukijat ehkä tietävätkin, että me Mikkosen kanssa suorastaan rakastetaan niitä Estrellan Salt &Vinegar -sipsejä. Siis niihinhän iskee himo ja sitten pitää syödä niin kauan että kieltä kirvelee. Mulle etikka on kyllä muutenkin lähestulkoon fiksaatio. Välillä on kausia, että säilöttyjä punajuuri- tai suolakurkkuviipaleita tulee vaan napsittua, koska ah. Se vain on niin nannaa.
Ja sitten vielä 18-vuotiaana mulle kehitty tavaksi, että kun lukion lukulomalla siskon kämpille kömyttiin yöllä baarista, ni minun oli pakko alkaa kokkaamaan tai syömään. Tämä jatku vielä amk-opintojen ekana opiskeluvuonna. Ja aamulla herätessäni todisteet oli selvästi esillä. Sen lisäksi että yleensä paistoin munakasta pannulla, yleensä olin vedellyt silliä, suolakurkkua, sinappikurkkusalaattia tai punajuurta suoraan purkista. Muutamaan otteeseen tuli ihmeteltyä pinkkejä sormia aamulla, kunnes tajusin mistä se johtui.

Ja etikkahan on muutenkin huippua tavaraa. Itse ruukasin ruokajuttujen lisäksi käyttää sitä hiusten hoidossa siten, että aina suihkun jälkeen huuhtelin hiukseni etikka+vesi-seoksella. Etikan siivousominaisuuksista en lähde edes luettelemaan. Eiköhän martat ole siitä kirjanki tehny.

Noniin, näin sujuvasti aasinsillan kautta siis itse asiaan. Eilen Pinterestissä törmäsin salt & vinegar -perunoiden ohjeeseen, minkä seurauksena lähdin googlettamaan erilaisia reseptejä. Vastaan tuli mm. Umami Girl -sivuston ohje ja 101 Cookbooks, joiden reseptit ilmeisesti enemmän tai vähemmän pohjautuivat Martha Stewartin reseptiin.

En lähtenyt noudattamaan mitään päivänselvästi vaan enemmänkin omaksuin peruselementtejä ja tehtiin sitten vähän säveltäen kokeilevalla keittiöllä. Eli pestiin ja lohkottiin perunat, keitettiin niitä jonkin aikaa etikkavedessä (käytettiin ihan perus pirkka-etikkaa, sillä kaapissa olleet valkoviini ja omenaviinietikat eivät  maistuneet yhtä aidosti päämääränä olevalta maulta). Veden ja etikan suhteista en osaa sanoa, sillä se osuus vedettiin todellakin ihan mutuna.

Ku potut oli vähän pehmenny, otettiin poies levyltä ja annettiin jäähtyä etikkavedessään. Kaadettiin vesi pois ja leviteltiin uunipellille ja sitten päälle lusikalla oliiviöljyä, johon oltiin sekoitettu mausteita mielemme mukaan, ei kuitenkaan runsaasti sillä päämääränä oli saada juuri se perinteinen salt&vinegar-maku. Potut solahtivat uuniin 200 asteeseen killumaan. Mie tehin kaveriksi kermaviilikastiketta (you know, kermaviilipurkkiin turaus sinappia, himppasen suolaa+sokeria ja taas mausteita oman maun mukaan) ja paistoin lohipullia, Mikko sai syödä jääkaapista edellisenä päivänä tehdyn uunilohen loput. (Uunilohi oli creme bonjourin valkosipuli-yrtti-kuorrutteella, helppo ja nannan makuinen. Esim. yksi ohje löytyy Sara la Fountainin blogista).

Ku potut näytti ja tuntui haarukkakokeilulla kypsiltä, sammutin uunin ja jätin potut vielä killumaan sinne, koska mulla oli paistohommat liedellä vielä kesken. Lopulta pääsivät lautaselle maisteltavaksi:

pahoittelen karseaa tärähtänyttä kännykkälaatua.

Lohkoista tuli ehkä jopa himppasen liian etikkaisia. Tuossa olomuodossa maku ehkä pitäisi olla miedompi kuin sipseissä. Siksipä meidän pitää vielä vähän säätää tuosta reseptistä omanlaisemme. Voin palata raportoimaan asiasta kun näin tapahtuu. Sitä ennen kiinnostuneet voivat kokeilla omia säätöjään, tänne voi raportoida mulle jos joku oma kokeilu onnistuu erinomaisesti :)

Mie olen nauttinu pakkasaamujen auringosta, joka siivilöityy sälekaihtimien läpi osoittaen kaiken pölyn  lämmittämään mieltä. Lenkille en ole uskaltautunut, sillä kylmyyden lisäksi esteenä viime päivinä on ollu kipeä jalka, jonka onnistuin potkaisemaan täysiä ovenkarmiin. Pari päivää linkkasin, sen jälkeen olen voinut jo kävellä suht normaalisti, mutta tavallista hitaammin. Rasitus tuntui päkiässä pelkästään siinä, kun kävin viemässä roskat. Nyt jalka alkaa olla taas kunnossa, minkä johdosta olen myös vetänyt tänä aamuna putkeen parit namastejoogat, kun niistäkin täytyi pitää taukoa.
Ilahtumista aiheuttamassa on ollut myös kaverin esikoislapsen syntymä ja tuleva reissu Gallup-Ringin miittiin. Samaan reissuun ymppäsin myös yhden ystävän treffaamisen, joten luvassa pientä irtiottoa kotierakoitumisesta :) Vielä kun joku kirjoittaisi sen meikän opparin loppuun.....!

Kännykän tallenteet julki

lämpöä riittäny.

Mikkelissä on ollu ihan kesäkelit viimesen kaks viikkoa. Niinpä me helatorstaina sitte avasimma grillikauen ja lähimä Mikon kotia grillaamaan. Meinasimma eka tehä vain perunoita ja pari pihviä. Sitte se koko perhe innostu ja tilanne karkas vähän käsistä. Lopulta oli makkaraa kolme pakettia ja erilaisia pihvejä samaten kolme pakettia ja ultimatemäärä perunoita. Muut rehut korvattiin vihreällä salaatilla ja perunoiden kaveriks (vaikka yleisessä käytössä näkyi olevan) tehin vielä kermaviilikastikkeen.

Perunat ässittymässä öljyssä ja mausteissa. Tuoksu oli taivaallinen!

Itse grillimaisteri siinä. Isojen poikien grillin ääressä.

Kävimä äitienpäivänä Mikkosen mummolassaki. Huh hellettä! Kuvassa talsii Joonas

Crazy Factoryn pakettiki saapu. Korvikset oli ihan parhautta, rannekoru passas kokonsa vuoksi Mikon ranteeseen ja sormus on totutteluasteella.

Sain sillon joululahjaksi semmosen kasvihuonesetin. Istutimma lopulta netki siemenet geeleihinsä ja ovat saaneet vaatehuoneeni hämyssä varttua siitä asti. Tällä hetkellä ovat matkalaukussani (ollaan Joensuussa Mikon kämpillä) sillä en alkanu ostamaan multaa näitä varten ja siksi rahjaan nämä todellaki toiseen päähän Suomea, että voin äitin multapussista sitten lainata ja istuttaa nämä ja rahjata sitten takaisin Suomen toiseen päähän kämpille kasvamaan. Miten järkevää..

Kasvakaa kasvakaa!

Niin, ollaan siis nyt Joensuussa. Mikkonen on jollain metsätuholeirillä, mitä nuo metsäpuolen opiskelijat nyt tekevätkään :D, ja minun olis tarkotus täälä kirjotella verkkokurssin esseitä, vaan tekstiä syntyy vaan tänne. Tultiin siis toissapäivänä. Meikän rapussa alko joku ilmastointikanavien putsaus ni lähimä heti aamupäivästä ettei tarvinu pelätä nuohoojia oven takana rimputtelemassa. Ihmispelkureita, mekö? (olenko muute kertonu ko kerran mummon kanssa piileskeltiin apukeittiössä ja tiirattiin ikkunasta ko sähkömies soitti ovikelloa emmäkä uskaltanu mennä avaamaan? Joo, joku toinen kerta.)

Niin siis tarkoituksenamme oli tässä nyt käyä siivoamassa Mikon kämppä, kun tähän tulee kesäksi toinen asukas ja Mikolla on tuo leiri. Perjantaina suunnataan Ouluun, ollaan siellä entisen kämppikseni luona yötä ja lauantaina Haaparannan Ikean kautta Muonioon viikoksi :) 1.6. pitää olla illalla taas Mikkelissä, sillä 2. päivä on ne Mikon siskon lakkiaiset. Ja justiin soitin töihinki ni alotan sitte 4.6. taas tutut kesätyöt grillillä. Oh joy!

lakasuhommia.

Yllä olevasta kuvasta sen verran, että meän hääty käyä lähtöä edeltävänä päivänä tyhjentämässä peräkärrystä pensasaidan leikkuujätteet. Näky sielä joulukuusiki olevan. Roskia lempatessa aloima eka täyttä peräkärryä sylillinen kerrallaan tyhjentään kunnes naisen tippaleipäaivot hoksas että haloojaa, avataan kärryn takalaita ja pukkaama sillä joulukuusela ne roskat siitä vaan poikke. Sitte vielä lakasemma roskat sillä joulukuusela. Poka suju hemmetin yksinkertasesti ja nopeasti. Tunsin taas itteni MacGyveriksi, niinkö joka viikko, köh köh.

Sitte met kävimä vielä maanantaina auton pakattuamme kirkkopuistossa kiinalaispiknikillä. Ah iloa.

maistuis varmaan sullekki!

Nyt minun häätyy ehkä ihan oikeasti alkaa jollekki. Aamusumpin jämät on kylmenny kupin pohjale ja keksitki on loppu. Jos kouluhommat ei maistu ni on täälä muutaki tekemistä ja jätettiin mulle vara-avainki että voin poistua kämpiltä. Satuin nimittäin eilen luulemaan ettei mulle ollu jätetty vara-avainta enkä uskaltanu liikkua kämpiltä mihinkään. Kävi sitte illala ilmi että paikallaan oli. Meikän pitäs opetella näemmä avainkaapin funktio.

Hei, meikä on vähänkö kesälomalla! Hauskaa kesälomaa vaan teilekki!

Eilistä

Eilen sen laiskan ihmettelyni jälkeen totesin että ok, on perjantai eikä maanantai. En lopulta tehnyt mitään muuta suunnitelmistani kuin kävin suihkussa. Lopulta löysin itseni tilaamasta Crazy Factorylta parit korvikset, rannekorun ja sormuksen.. nii, vaikka ruokakaupassaki kitsailen ku ei ole rahhaa. Mmmm ja sitte opettelin tekemään lainehtivan kiharaiset hiukset suoristusraudalla. Tähän kului kaksi tuntia.
Ehkä voin syyttää iänvanhaa suoristusraudanmolkuraani. Semmone jäätävän kokonen ja liian kuumakin. Tai todellisuudessa tais olla kyse vain meikän taidoista. Mutta kyllä mie siinä lopulta onnistuin ja nyt voin hyvillä mielin olla tulevien sukujuhlien suhteen. Yhet lakkiaiset ja mahd. kahdet häät menee sitten sillä tukalla. Hirveä ressi piti siitäki vetää, ihan vaan ku en osaa laittaa tukkaani nätisti. Sen siitä saa kun ensin lapsuuden ajan äiti leikkasi tukan ja sisko laittoi ja on hoitanut tarvittavat trimmaukset vastaisuudessa kun opiskeli parturi-kampaajan alaa.

Mmm ja tämmösiä tarttui CF:n tilaukseen (kuvat Crazy Factory):

nämä näittekin jo aiemmassa postauksessa kun kuumottelin.

Tämä on aika unisex nyt ku tarkemmin kattelen, tosin mie olen semmosista aina hurjasti pitäny. Saa kuitenki nähä kumman ranteessa tämä lopulta killuu.

Nämät mie näin jo jollaki kassaneidillä ja ne oli kyllä aika kuumat! Isot mutta kuumat. Vaatii asennetta.  Ja tukan kiini että näkkyy.

Aiemmin mulla oli ihan pelkistetty vaalea puusormus, mutta jossaki viime kesän iltariennossa  ihastusjuoksuissa se katkes.

Onneks mulla oli sen verran Crazy Cash Pointseja, että sain niillä katettua jo kympin tuosta tilauksen summasta vähemmäksi. Ja nykyään kun CF toimittaa yli 20€ tilaukset ilman toimituskuluja ni eihän tuosta loppujen lopuks jääny paljoakaan. Olen maksanu pinokkio-korviksistani tuplaten sen hinnan, mitä noista nyt lopulta yhteensä. Kauheata puolustelua, huomaattako :DD oma vika ku menee persaukisena tsekkaileen cf:n sivuja. Pinokkioista tulikin mieleeni, että ens kerrala ko käyn Lahdessa ni häätyy käyä taas Auringossa kuolaamassa kaikkea ihanaa.

No, sitten kun Mikkonen tuli töistä, toi hän tullessaan kotipakastimestaan ison lohifileen. Pistimä puoliksi sen, tehimä valkosipulista pottumuusia, fetasalaattia ja "lohilastuja", mitä isä aina ruukaa tehä. Hiukan paistaessa suolaa ja sitruunapippuria vain mausteeksi - avot! Sitten vain The Big Bang Theoryn kauden vika jakso pyörimään samalla ja lasiin maitoa. Olipahan hyvää!

Tämä on Mikon annos. Tietenkin. Mulla salaatin ja lohen suhteet oli erilaiset. Pottumuusia suht sama määrä, mutta salaattia ehkä kolmasosa lautasesta ja lohta neljäsosa. Ja nuot Thomsonin lautaset on muute melko aakeeta laakeeta. Isoja siis.

Syönnin pääle katoima Amélien. Koska oli sateinen päivä ja olimme tästä vitsailleet tosi paljon, eikä Mikkonen ollut sitä nähnyt. Eihän se enää sytyttäny samala tavala ko sillon yläasteella, mutta värimaailma ja jotkut elementit siinä yhä viehättivät. Niin ja tietenkin se äänimaailma. Amélien soundtrack sopii parhaiten sadepäiviin.

No nyt olisi se viikonloppu ja voisi olla jouten. Muttakun meni melkein koko viikko jouten ollessa ku oli kipeänä. Mikkokin jätti pari päivää töistä pois kun flunssani tarttu siihenki. Täälä me vaan maattiin sitte nenäliinavuoren juurella. Nyt Mikkonen lähtiki taas töihin, että sais korvattua vähän poissaoloaan. Mie näin vain ihmeellisiä unia taioista, lentämisestä, hyvän ja pahan taistelusta ja ratkaisevista taikamansikoista aamukymppiin asti.

viikonlopun palasia.

Hihoo.


Kuten infosin perjantaina, suunnitelmissani oli kokkailua. Päivällinen siirtyikin illalliseksi, kun Mikkonen tulikin myöhäisemmällä junalla. Mutta lopulta iltaseiskalta mie häärin keittiössä pääruuan kimpussa kun Tolustinen ja Mikkonen testailivat uusia sähkötupakoitaan. Ja kaikki onnistui. Pääruokana kanan rintafileitä ja kermaista kastikesörsseliäni, josta Tolu niin pitää, sekä ruotsista tuotua mustaa spagettia (jonka voi muistaa tästä.). Oheen tehin sitä luottosalaattiani, jossa mm. fetaa, kuivattuja karpaloita, basilikaa ja siemensekoitusta. Jälkkäriksi sitten oli niitä suklaa-juustokakkubrownie-paloja ja voin kertoa: tolkun pöljän helppo tehdä ja ylitsepääsemättömän makoisia herkkupaloja. En vain hoksannut ottaa paloista kuvaa enää tarjolla, otin vain juuri uunista tulleina nopeasti. 

browniet juuri uunista tulleina.

 Ohhoh, kyllähän ne maistui. Illala pyörähettiin vielä alakerrassa kavereita kattomassa olutlasien äärellä.


Viikonlopun aikana vielä käytiin Otavassa pelaamassa K:n ja J:n kanssa Carcassonea, ostettiin Mauri Kunnaksen Tassula-palapeli ja rakennettiin se. Lisäksi käytiin luistelemassa Lähemäen kentällä ja ratkottiin ristisanoja ennen nukkumaanmenoa.

Maanantaina saatiin lopultaki kaivettua meikän ikivanha pyörä lumikinoksen alta ja kannettiin se kellarin häkkivarastoon talvelta suojaan. Viime talvenhan armas Helkama Kaunottareni 30v. oli visusti auratun lumikinoksen alla koko talven ja keväällä siinä sitten olikin rapakaari mutkalla sun muuta. Jospa se tällä kertaa ehti välttyä pahimmilta vaurioilta.


Phuhhui, olen ollu niin vimmatun turhautunu koko päivän. Nousin väärällä jalalla tai jotain. Huomenissa alkaisikin koulu ja sepäs kovasti lohduttaa. Naapurinkin I want it all -kitaroinnit&laulut kaikuvat meikän kämppään asti, ei vain satu olemaan minun päivä. Jälleen eräs tiistai, joka onkin meikäläisen maanantai. No, sattuuhan näitä. Vastapainoksi tuli haaveiltua tulevaisuuden kodin ensimmäiseksi yhteiseksi hankinnaksi nyrkkeilysäkkiä :D

Perjantai 13. päivä

Pahan onnen päivä ei ole tähän mennessä vielä koskaan minua nujertanu. En ole aina ees huomannu sen tuloa ja menoa. *koputtaa puuta*. Tänä aamuna kuitenki laahustin ensimmäisenä kahvinkeittimelle. Suodatinpaperit oli loppu. Äitin ostama kestosuodatin, joka on tähän asti ootellt laatikossa tätä päivää saapuvaksi, oliki liian pieni. Sain sen kyllä jotenki taiteiltua tuohon sisäle, mutta osat ei menny enää kunnola yhteen ja tulos pelotti. Kahvi kyllä näytti vähän teelitkulta ja ehkä siitä hieman laihaa tulikin, mutta onneks olen alkanu kyllästymään vahvaan kahviin. Armas kotiseutu-uutislehti Luoteis-Lappikin kolahti justiinsa lunkasta. Pitää vain jatkaa positiivista ajattelua.


Siivoilin eilen aika urakalla ja olo oli ihanan seesteinen ja tyytyväinen illala sohvalla lekotellessani. Vessa/kylppärin kimppuun pitäs vielä käydä, mutta en ehkä tänään. Ehkä tuossa viikonlopun aikana, eli ehkä ensi viikolla jos silloinkaan.


Tilasin tuossa joulun alla uusia vaatteita ja sain laatikon käsiini Mikkeliin palattuani. Harmittavasti olenki jopa henkkamaukan kokolapuissa pienempi ko oletin, siks piti palauttaa pari ihanaa neuletta. Kuitenki sain napattua sieltä sitä pitkään kaivattua väriä vaatekaappiin: kirkkaanpunainen löysähkö painijanselkätoppi ja leijonankeltainen, ihanan pehmeä neule.

Kuvat: H&M

Nuo neuleet on mulle aina himppanen ongelma ku iho sattuu olemaan ihan ylitsepääsemättömän kutinaherkkä. Harvoin löytyy yksilöitä, jotka ei kutita yhtään. No, kuitenkin elättelen nyt toivoa että olisko tämä se vuosi ko uskallan tarttua taas väreihin. Muoniossa vielä lukioaikoina käytin runsaasti värejä ihan laidasta laitaan. Taino, yläasteelta päästyä ne pastellisävyt kyllä saivat painua hornan kuuseen. Oulussa käyttöön vakiintui maanläheiset sävyt, löysät sammarit jalkaan ja ite tehyt myssyt päähän. Semmosena menninkäisenä mie Mikkeliin muutin ja ensimmäisen opiskeluvuoden ajan sellasena kulin. Sitte jotain tapahtu ja sammarit ja löysät farkut jäi kaappiin. Vaatteita lens kirpparille ihan mieletön kasa ja pyykkiteline oli yleensä lähinnä mustaa ja vähän vihreän eri sävyjä. Siihen kaveriksi pari harmaata neuletakkia ja pillifarkut. Viime vuonna vaatekaappi muuttui hieman tyylikkäämmäksi ja äiti oli ihan mielissään ko lapsi näytti kerranki tytöltä.


Harmi ku on uus kone, enkä ole vielä siirtäny vanhalta kuvia kovolle ni en voi nyt yhtään havainnoida tätä muutosta. Kuitenki, viime vuonna kirkkaat värit on ollu mulle aika tiukka ei. Tai olen ihaillut, mutten ole uskaltanut pukeutua niihin ite. Sitte hyvin varovasti asusteiden myötä ensin ruskea hiipi joukkoon. Ruskea laukku, ruskeat matalat ja korolliset saappaat. Vaikka en kyllä kiellä, rakastan vieläki mustia, polvenkorkusia maihareitani ylitsepääsemättömän paljon. Kukaan muu niistä ei taida pitää, olen vähän päätelly, mutta mulla ei kiinnosta. Ne on mielettömän ihanat, hyvät kävellä, pitävät liukkailla teillä ja ovat lämpimät pehmoisen vuorensa ansiosta. Erinomaiset talvikeleille.


Noh, anygays. Olen vain älyttömän iloinen noista kahesta väripilkustani. Ja suuri himo olisi hankkia lisää väriä. Ehkä tämä ihmeellinen parin vuoden kestäny hiljainen identiteettikriisi alkaa lopulta helpottaa ja tässä saa taas itestään otteen uskaltaa pukeutua arkailematta muuhunki ku mustaan, vihreään ja harmaaseen. Vuosi 2012 on alkanu hyvin ja mulla on tältä suuret odotukset. Minun pitäs hemmetti valmistua! my oh my.


Hej mutta pitäs tästä noussa ja pistää töpinäks. Pojkvän kaiketi ehtii kolmelta tulemaan ja lupasin tehä hälle ja ystävälleni Tolulle apetta. Suunnitelmissa Tolun lempparia, kermaista kanakastiketta. Broiskun rintafileitä jos värkkäis, riisiä tai pastaa kaiffariks ja kerkesin eilisissä kunnianhimoissani suunnitella myös luottosalaattiani ja suklaaleipomusta. Isosiskolla ja mulla on sama Suklaaunelmat-keittokirja ja siellä oli simppeli ohje juovikkaille suklaa-juustokakkubrownielle. Wish me luck, aion kokeilla sitä ku sisko kehu helpoksi ja herkulliseksi.

kuva täältä

Kiire tulee, levyt soimaan, piirtämään silmiä päähän ja muutenki tekemään itestään ihmisen näköstä. Sitte hujaus kauppaan ja eiku sotkemaan just siivottua keittiötä. Hyvät viikonloput mössykät!

Luottosalaatti ja tukka pois naamalta!

Tänään(kin) on ollut aivan upea päivä. Nautintohetkeni oli lukea uusinta Imagea, juoda Yogin lakritsiteetä ja syödä eilen tekemääni salaattia. Oli muuten taivaallista, ainekset alla:
- pussi jäävuorisalaattia revittynä riekaleiksi
- pieni kurkku/puolikas kurkku pieninä palasina. Vetinen keskusta ei päässyt salaattiin kun se tuo niin paljon nestettä mukanaan
- 1 punainen paprika pieniksi paloiksi pilkottuna
- Fetaa. Itse laitoin kokonaisen Apetina classicin kuutioiksi pilkottuna (vähäsuolaisempi ja pehmeämpi kuin perusfetat, tykkään paljon!)
- Kurpitsan-, auringonkukan- ja pinjansiemeniä. Ripottelin reilulla kädellä Pirkan Salaattisiemensekoitus-pussista, missä on kaikkia.
- kuivattuja karpaloita. Pirkan pussista reilusti näitäkin, ihan parasta salaatissa!
- muutama basilikan lehti pieneksi revittynä
vielä jos olisi ollut niin olisin pilkkonut luumutomaatteja sekaan!

Lisäksi tekasin kertasyönnille kastikkeen sekoittamalla lasin pohjalle punaviinietikkaa, oliiviöljyä, suolaa, juoksevaa hunajaa, sitruunamehua sekä Santa Marian Lime Pepper -mausteseosta myllystä. Olipahan hyvää!

Tukkaakin piti käännellä. Eilen puoliltaöin vaihdoin sivujakauksen toiselle puolen päätä ja tänään päätin, että on aika näyttää otsalle aka "valkokankaalle" auringonvaloa.

hoho, tällasia taidepläjäyksiä tuli otettua galtsu-nuoruudessakin! Vaivauduinkohan silloinkaan pesemään peiliä ensin?

Huomenna eka virallinen työpäivä tälle kesälle. Luvassa uusia naamoja, uusia nimiä ja omien oppien eteenpäin siirtämistä. Eiköhän tämä tästä!

Joka nörtin unelmatyttöystävä

Tässä tämän viikon aikana on tullu todellaki vietettyä vain lomapäiviä. Molen nimittäin saanu tiirailtua netistä kaikki The Big Bang Theoryn jaksot (olin menossa kolmoskaudessa ku tulin tänne), uusimmat Greyn Anatomiat, uusimmat How I Met Your Motherit ja oliko joku vielä? No, joka tapauksessa nyt on Futuraman vuoro. Olen lisäksi puhelimitse neuvonu ystävätärtäni kun ei leffa auennut media playerissa ja treffiseura oli tulossa. What else, olen ylitsepääsemättömän koukussa kaikkiin ihanan typeriin Facebookin peleihin. En nyt sentään Farmvilleen, siihen en alennu. Mutta en nyt tiiä onko paljoa parempi että käyn useasti päivässä viinitilallani tarkastamassa tilukset ja seuraavaks yritän kerätä tähtiä eri planeetoilta räjäytellen pallorykelmiä pelastaakseni prinssin.

Eilen ja tänään olen kyllä jo pari kertaa vilkaissut kaihoisasti ikkunasta ulos, muttakun siellä on joko tullut taivaan täydeltä vettä tai rakeita. Blah.

Mutta no lifettamiseni ulkopuolella olen saanut jotain aikaan. Esmes eilen tehin jääkaapista löytyneistä jämistä aivan suberbe-ihanaa herkkusieni-sipuli-pippurituorejuusto-luumutomaatti-munakasta!

hän oli herkullinen!

Njoo ja toki pesin myös saunan ja sitä varten revin kaapista löytyneet vanhat farkut minishortsimittaan. Olen aina, ihan aina ollut hiukan shortsivastainen, mutta jokohan tänä kesänä annan näiden kalmankalpeiden töppöjalkojeni nähdä päivänvaloa vielä säärestä ylöspäin. Saa ny nähä!

Nyt sitä Futuramaa ja sen jäliks ristikkolehteä niin kauan ko silmät pysyy auki, koska koko ajan ei saa olla koneella. Villi koti-ilta siis!

Appelsiini-valkosuklaakakku.

Kävi yhden ryhmätyön kanssa niin, että tein sen eteen paljon vähemmän töitä kuin kaksi luokkatoveriani, siispä lupasin tytöille tehdä bravuuriani: Baileys-juustokakkua. Sovittiin, että maanantaina tytöt tulevat maistelemaan kakkua. Noh, lauantai-iltana huomasin sitten etten ollut käynyt kaupassa, seuraava päivä on äitienpäiväsunnuntai ja lähes kaikki kaupat kiinni. Mulla ei ollu Baileysia eikä paljoa muitakaan tarvikkeita juustokakkuun. Siispä ajattelin mennä vain lähimmän auki olevan siwan hyllyjen väliin ihmettelemään, millaisen kakun tekisi.

Onneksi ihana Mims oli nähnyt epätoivoisen statuspäivitykseni Facebookissa ja lähetti chatissa linkkejä Kodin kuvalehden uusimmista kakkuresepteistä. Hetken pohdittuani päädyin Appelsiini-valkosuklaakakkuun, sillä sen ohje oli kovin kaltainen kuin Baileys-kakun, joten mokaamisen vaara oli lapsellisen pieni (;

Kuva ja resepti löytyvät täältä

En valitettavasti kerennyt ottaa kuvaa valmiista kakusta ja nyt sitä on jäljellä niin säälittävä slaissi, etten kehtaa näpsiä kuvia. Kyllä maistui! Jaffa-kekseistä tehty pohja oli iloinen yllätys, mie ku olen vain tottunu digestive- tai jouluisessa glögikakussa piparipohjaan. Siwasta ei myöskään tietenkään löytynyt appelsiinituorejuustoa, joten ostin paketin mascarponea ja ylimääräisen appelsiinin, jonka sitten pilkoin mascarponen sekaan ja pehmitin lusikalla sekoittamalla. Itse täytteen sekaan jätin osan paloista jopa peukalonkynnen kokoisiksi, mutta ei haittaa yhtään, on vaan ihana haukata välillä isompi raikas sattuma raskaan mascarponen keskeltä. Mulla valitettavasti oli maanantainen aamu sitten niin kiire, että raastoin vain kaapista löytynyttä Maraboun Daim-suklaata kakun päälle koristeeksi, ettei ollut ihan paljas.
Ja maistui muuten hyvälle, nimim. rävin juuri viimeisiä paloja tässä samalla lautaselta suuhuni. Itseasiassa olen todella yllättynyt, ettei valkosuklaa tehnyt tästä liian ätläkkää, menihän tuohon kokonainen 130g levy! Ja minusta valkosuklaa ei ole mitenkään hirveän hyvää, juurikin liian makeaa, mutta tässä se maistuu juuri sopivasti ja appelsiini raikastaa sitä ihanasti.

Tästäpähän opin sen, että pitää ajoissa varata kaupasta ainekset. Tai ainakin varmistaa että kauppa on leipomispäivänä auki :D Onneks säikähyksellä selvittiin ja tuli kokeiltua jotain uutta ja vieläpä menestyksekkäästi.

ärrin murrin

Pää meinaa hajota koulun kanssa stressaamisesta. Tänään käytiin läpi väliseminaarissa meidän luokkalaisten proseminaarisuunnitelmat. Minun aihe on sosiaalisen median käyttö tapahtumien markkinoinnissa julkisella sektorilla "Meän perälä" (tornionjokilaakso Suomen puolelta). Nii, opiskelen siis kulttuurituotantoa amkissa.
Tuollaisen sanajonon jälkeen sain ehkä ihan aiheesta luokkatoveriltani letkautuksen "ootko sä heittäny tikkaa ku valitsit prosemma-aihetta?" Kuulostaa kyllä justiin siltä että oisin jollain satunnaisella proseminaarigeneraattorilla päättäny aiheeni, tiiän!

Nukuin viikonloppuna kehnosti, vaikken ollut rilluttelemassa laisinkaan. Otsalohko on kipuillut, maha myös ja väsyttää koko ajan. Tänään otinkin sitten ihan 1½h päikkärit rämmittyäni tuolta tuiskun keskeltä kotiin koulupäivän jälkeen.

Maustehyllystä ruanlaittoni ehdottomat suosikit on löytyny. Santa Marian maustemyllyistä Lime Pepper, Roasted Garlic & Pepper sekä Cacao & Chili. Valkosipulista käytän oikeastaan kaikessa ruanlaitossa. Lime Pepperiä olen nyt kokeillut kanakastikkeen lisäksi kalan, salaatin ja viimeisimpänä voileivän päällä. Salaatissa ja leivällä se eritoten pääsi kutkuttelemaan minun makunystyröitäni. Cacao & Chili oli aluksi mulla ainoastaan käytössä kun tehin kanakastiketta, sillä se tuo siihen juuri jonkin ominaisen maun. Pehmeän tulisuuden? Myöhemmin olen kyllä jo kokeillut laittaa sitä jopa makukahvia keittäessäni suklaakahvipurujen sekaan.

Seems like everything good is bad and everything bad is good

Rakastan herätä siihen kun kevään ensimmäiset auringonsäteet lyövät ikkunasta sisään. Toki tähän aikaan vuodesta se merkkaa yleensä aina pakkaspäivää, mutta ei hätää - mie osaan pukeutua.

Mie olen mieleltäni jo ihan täysin keväässä. Olkoot helmikuu, olkoot pakkaskelit. Mulla on kevät, soittolistoilla esim. JJ Grey – Everything Good Is Bad ja  Rajaton – Butterfly
hei olenko muuten muistanu hehkuttaa miten tuo Butterfly ihastuttaa? Kun se tekee sen! Mutta nyt on ollu vähän tollanen a cappella -kausi. Semmareita ja Rajatonta lähinnä. Mutta johtunee siitä, että ollaan kuorossa treenattu muutamia tämmösiä ja olen sitten jääny tutkailemaan Spotifyn ihmeelliseen maailmaan. Siis miten siistiä olis olla joskus sellasessa kuoroporukassa, että vois vetää esim. Seminaarinmäen Mieslaulajat – Kaksi kättä hississä nimittäin siis ei hitto miten siistiä! Laulamisen pitääki olla hauskaa ja son niin upeaa ku on taitava ja toimiva porukka. Ei hilloleipä!

Olen saanut taas kissavahdin pestin kaveriltani ja pitäs lähteä ruokkimaan Tirppua. Kissaneiti oli ennen isosiskoni omistuksessa, mutta sisko joutu lopulta luopumaan kissasta. Onneks Tirppu sai hyvän kodin ja siitä on tullu todella ihana kissa. Sisko kun sai sen huonoista oloista ja se oli ehkä vähän villiintyny ja pelkäs ihmisiä, sillä oli nisätulehdus yms. Nyt kissarouvasta on tullut vasta kunnon kotikissa. Ihastuttava otus.

Kerron muuten jostain kahvinystävän herkusta! Tiistaina, 15.1. sain leipuri-kohtauksen (tai makeannälän) ja tehin kahvipapu-suklaata. Idea kahvipapusuklaaseen lähti siitä, kun olen punnitse&säästä -liikkeestä ruukannu Oulussa käydessäni ostaa suklaakuorrutteisia kahvipapuja. Koska en päässyt ostamaan niitä, päätin tehdä itse. Ostin Presidentin kahvipapuja (olivat edullisimpia, mutta totesin että aika kovia, ensi kerralla voisi satsata vähän laadukkaampiin papuihin ja raottaa kukkaronnyörejä sen vitosen verran) ja taloussuklaalevyn. Papuja levitin lautaselle leivinpaperin päälle tasaisesti. Suklaalevyn taittelin ihan palasiksi ja sulatin kattilassa levy ykkösellä koko ajan liikutellen nuolijalla, ettei vain pääse palamaan. Varmintahan olisi vesihauteessa sulattaminen, muttakun minun kärsivällisyyteni ei sillä hetkellä riittänyt siihen.
Kun suklaa oli täysin sulaa, valutin sen vain kahvipapujen päälle tasaisesti ja laitoin "levyn" jääkaappiin jähmettymään. Sanonpahan vaan, että herrrrkullista kahvinystävän naposteltavaa.
Ja koska levyä ei päässyt heti maistelemaan, oli pakko tehdä vielä pellillinen mokkapaloja. Nyt on sitten pakastin täynnä herkkuja.

Nyt Tirpulle lepertelemään -->