ruoka-aiheisia ajatuksia

Tämä viikko on ollut ihan hyvä. Olen siivonnu ja ja järjestelly esineitä ja paininut mielessäni sisustuksen kanssa.

Ruoka-asioissa on ollut myös iloisia onnistumisia. Olen nyt vallan ihastunu tuohon Ruotsista ostamaamme Zetan sitruuna-oliiviöljyyn. Se tuoksuu niin uskomattoman hyvältä! Viime postauksessa jo mainitsinkin, että kaadan sitä mm. vasta keitetyn spagetin päälle. Tämä öljy tuntuu nyt tunkevan mukaan kaikkeen, mitä hellan ääressä tapahtuu.

Kuva

 Olen aiemmin vähän vierastanut sitruunaa. Tai se on kelvannut lähestulkoon ainoastaan tuoremehuna puristettuna kalan päälle tai flunssajuoman joukkoon. Mutta esimerkiksi kaikki sitruunaleivonnaiset ja muut makeat sitruuna-asiat on ollu tiukka ei. Nyt olen jo opetellut hiukan lemon curdin maulle (vaikkakin lime-versio on mielestäni parempaa) ja suunnitellut sille käyttötarkoituksia. Voisin kyllä aloittaa varovasti, ehkä laittamalla sitruunaa johonkin kuivakakkuun tai vaikka mustikkapiirakkapohjaan... tämä asia vaatii vielä hieman ajatustyötä ja tapani mukaista jossittelua.

Muistatte varmaan vielä, että vietin marras-joulukuun aikana jouluaattoon asti sellaista semi-lihatonta. Eli pääasiassa kasvisruokavaliolla mentiin, mitä nyt erityistilanteissa hyväksyin poikkeukset. Tuona aikana en kuitenkaan ostanut kaupasta lihaa missään muodossa, enkä sitä kotona kokannut. Näin arkeen palattua onkin ollut jotenkin outoa palata ruuanlaiton pariin kotona. Kaupassa en ole vieläkään oikein osannut katsoa lihapakkauksia "sillä silmällä". Mukaan lähtee enemmänki kahen kilon punajuuripusseja.

Erityisin onnistumisen tunne tällä viikolla sattui, kun päätin tehdä juuresmuusia. Olin kaupassa pähkäilemässä, mitä tekisin ruuaksi ja sitten sain ahaa-elämyksen juuresmuusista. Kotoa löytyi jo valmiiksi perunoita ja porkkanaa, joten ostin vain kukkakaalta kaveriksi. Muusi oli erittäin yksinkertainen tehdä. Kuutioin perunat ja porkkanat ja kukkakaalen sekä yhden suuren sipulin ja pari valkosipulin kynttä kattilaan ja keitin suolavedessä. Juuresten ollessa pehmeitä kaadoin veden pois ja muusasin voin ja maidon kera. Lisäksi heitin sekaan jääkaapissa lojuneen yrttitarha-tuorejuuston jämät. Siihen kun kaveriksi paistoi lohta niin ai että oli pieni ihminen onnellinen! Piti ottaa kuva, mutta sekä ensimmäisellä kerralla että seuraavana päivänä tähteitä syödessä olin vain niin haltioitunut siitä ruuasta, että muistin kuvan näpsäyttämisen vasta kun lautanen oli suurinpiirtein puhtaaksi nuoltu. Ensi kerralla aion kokeilla laittaa joukkoon myös punajuurta.

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä haluan jakaa kanssanne eilen löytämämme salsa-reseptin.

Kuvan lähde ja resepti: Tästä

Me Mikkosen kanssa tykätään ihan hulluna siitä Amarillon salsasta, mikä tuodaan aina maissilastujen kanssa pöytään ruuan odotusta helpottamaan. Siinä on ihania sattumia ja koostumus on just oikea. Ollaan pari kertaa kokeiltu, että miten ihmeessä sitä sais tehtyä ite yhtä hyvää - eikä olla onnistuttu. Kunnes eilen. Valtaisa ahaa-elämys tuon reseptin myötä. Aiemmin kun ollaan vaan kuutioitu ainekset blenderiin ja surauteltu ja that's it. Mutta että pannulla! Kypsentää ne sipulit pehmeiksi! No siitähän tuli ihan tajuttoman hyvää. 

Eli aluksi pannulla paistetaan sipulikuutioita öljyssä miedolla lämmöllä, kunnes sipuli pehmenee. Sitten sekaan hiukan chiliä ja paistetaan lisää. Lopuksi vielä viskotaan pannulle tomaattia ja tomaattipyrettä, kiehautetaan koko hoito ja sitten annetaan seoksen ässittyä miedolla lämmöllä. Mie heitin vielä sekaan hiukan suolaa ja sokeria, puolikkaan limen mehun ja noin kourallisen tuoretta korianteria. Kun salsa alkoi maistua oikealta ja koostumus näyttää sopivalta, jäähdytin sen parvekkeella nopeasti, jotta päästiin kattomaan leffaa ja vetämään navat täyteen maissilastuja ja salsaa ja myös itse tehtyä guacamolea. Oli muuten hyvää!

Myskikurpitsakeitto ja flunssajuoma.

Lempivuodenaikani on saapunut ja tuonut mukanaan tutun epämiellyttävän vieraan: syysflunssan. Olen tässä pari viikkoa taistellut sitä vastaan flunssajuomalla, villasukilla ja äärimmäisessä pakossa särkylääkkeillä. Oireina ollut aivastelua, nenän vuotamista, kipeää kurkkua, päänsärkyä ja pientä lämpöä.

Töitä on riittänyt ja välillä olen joutunut napsimaan buranaa naamaan kesken päivän, kun on tuntunut että lämpö nousee. Ajattelin tässä postauksessa jakaa pari reseptiä, joiden avulla olen taistellut flunssaani vastaan.

Flunssajuoma:

Olen joskus pinterestissä törmännyt jonkinlaisen flunssajuoman ohjeisiin ja olen sitten muistikuvieni mukaan tehnyt oman ohjeeni. Äärimmäisen simppeli juoma, johon kaikki ainekset löytyivät jo valmiiksi omasta kaapistani. Rakastan tätä juomaa. Se ei pelkästään maistu hyvältä ja helpota oireita, sen avulla olen myös päässyt eroon kaapissa lojuneista, pahanmakuisista pussitee yksilöistä.

Tarvitset:

- kuumaa vettä

- valitsemaasi teetä 

- hunajaa

- sitruunamehua (itelläni on jääkaapissa aina se Sicilian sitruunanmuotoinen mehuputeli)

- omenaviinietikkaa

- kanelia

Työvaiheet ovat seuraavanlaiset: valmista mukillinen teetä. Lisää noin 1tl hunajaa, loraus sitruunamehua ja loraus omenaviinietikkaa. Lisää päälle reilusti kanelia. Sekoita ja nauti juoman ollessa vielä lämmin.

Varsinaisia mittoja minulla ei ole antaa, sillä teen flunssajuomani aina tunteella ja silmämääräisesti. Joskus haluttaa makeampaa, joskus etikkaisempaa. Tuota tehdessä aika nopeasti oppii, mikä suhde esimerkiksi etikan ja sitruunamehun kanssa itseä miellyttää eniten. Mutta parasta on se, että tuolla saa p*skimmatkin liptonit kaapista venymästä ilman, että ne lentäisivät suoraan roskiin.


Myskikurpitsakeitto:

The thing is. Mie olen vannoutunut lihansyöjä. En tiiä parempaa ku medium pippuripihvi. Siitä pitää aina nauttia ekat suupalat silmät kiinni. Kyllä kasvisruuat on jees, mutta en vain ole koskaan niille suuremmin syttynyt. Kasvissosekeittoja olen joskus talouskoulussa tehnyt ja siihen se homma on sitten jäänyt. Ei vain ole kiinnostanut tarpeeksi. Myskikurpitsakeittoon tutustuin pari viikkoa sitten syysviikonlopun vietossa Loimaalla. Minun tehtäväni oli tuoda tuliaisina yksi tällainen myskikurpitsa ja syyksi selvisi, että kokkasimme Mimssenin ja Mailiisin kanssa tämän kyseisen keiton illalliseksi, joka odottaisi valmiina kun emäntämme pääsisi kotiin iltavuorostaan. Punaisen pirtin pöydän ääressä kynttilävalaistuksessa laitoin sitten ensimmäiset lusikalliset suuhun ja pian totesin keiton olevan parasta kasvissosekeittoa, mitä olen ikinä syönyt. Ja se oli peräti niin hyvää että tein sitä itse heti viikon päästä.

Pitkän pohjustuksen jälkeen ite keitto. Mimssen oli napannut ohjeen täältä. Kyseisessä ohjeessa keitto vain valmistetaan ilman myskikurpitsaa jäljitellen alkuperäistä makua, koska myskikurpitsaa on ilmeisen vaikea löytää Suomesta kurpitsasesongin ulkopuolella.

n. 2l annokseen tarvitset:

- n. 1kg myskikurpitsaa (itse otin reilu 700g kurpitsaa ja loput vajaa 300g bataattia)
- 1 isohko omena
- 1 isohko sipuli
- oliiviöljyä paistamiseen
- 1tl currya
- ½ tl paprikajauhetta
- ½tl jauhettua inkivääriä
- 2rkl vehnäjauhoja
- 2 kasvisliemikuutiota (tai 4tl kasvisliemijauhetta)
- 4dl vettä
- 4dl kookosmaitoa
- 1tl suolaa

taas komeasti kännykkälaadulla. Osa aineksista eli omena, myskikurpitsa, bataatti, sipuli ja kookosmaitoa.

Ensiksi kuoritaan kurpitsa, (bataatti) ja omena ja kuutioidaan ne suht pieniksi kuutioiksi (kypsyy noppeemmin). Kuoritaan ja pilkotaan sipuli karkeaksi silpuksi.

Alkuperäisessä ohjeessa kasvikset ja mausteet kuullotettiin kattilassa, jossa keitto tullaan tekemäänkin. Koska mausteilla on kuitenkin vaarana jämähtää etenkin teräskattilan pohjaan ja mulla ei muunlaisia kattiloita kaapista löydy, toteutin alkuepisodin paistokasarissa.
Eli kuumennetaan öljy, lisätään sipuli ja kuullotetaan hetki. Lisätään curry, paprika ja inkivääri ja paistetaan hetki. Lisätään vehnäjauhot, sekoitellaan tasaiseksi ja paistetaan vielä hetki ennenkuin lisätään myskikurpitsa, (bataatti) ja omena. Niitäkin paistetaan vielä hetki.

Vihannesten paistuessa laitoin viereiselle levylle itse keittokattilan ja sinne veden kuumenemaan. Veden lähestyessä kiehumista kipataan koko joukkio kasarin pohjalta kattilaan, lisätään kookosmaito, kasvisliemikuutiot ja suola. Sekoitetaan ja odotetaan keiton kiehumista. Keitto saa kiehua hissukseen miedolla lämmöllä kannen alla, välillä sekoitellaan (ja itse säädin lämpöä vielä pienemmälle, kun keitto meinasi alkaa jämähtämään pohjasta kiinni). Kun kurpitsa (ja bataatti) ovat kypsiä (palojen koosta riippuen voi kestää vartti tai hieman enemmän), annetaan keiton jäähtyä muutama minuutti. Tässä vaiheessa heitin joukkoon vielä rohkealla kädellä chilijauhetta, koska flunssanenä tykkää tulisuudesta. Lopulta keitto soseutetaan tasaiseksi sauvasekoittimella.

Sitte eiku keittoa kulhoon ja halutessaan vaikka raejuustoa sekaan! Teknisen poropeukaloni vuoksi en nyt saanut millään tähän lisättyä kuvaa omasta keittoannoksestani, joten olkaa sitten ilman!

ps. kurpitsan sisältä voi löytyä mahoton joukko siemeniä, jotka voi kerätä talteen, paahtaa ja käyttää haluamallaan tavalla. Ei kantsi heittää menemään!


Toivottavasti teiän vastustuskyky on parempi ku meikän, eikä flunssat kauheasti pidättele. Mie pietän nyt vapaapäivän kotona villasukat jalassa flunssajuomaa nauttien ja Gilmoreja kattoen. Flunssasta huolimatta syksy on yhä, aina ja ikuisesti lempivuodenaikani.

köyhäreitä mukissa ja aurinkoinen ahaaa

Oujee.

Kulttuuriyrittäjyyden tentti oli kevyt ja helppo ja saatiin arvosanat heti loppupäivästä, nelonen napsahti ^^
Hops-keskustelu ryhmänohjaajani kanssa oli mahtava. Kaikki sujuu, meikä valmistuu joulukuussa ja tulevaisuus on valoisa. Aurinko paistaa, on ihana keli, ostin kaupasta appelsiineja ja avokadon, vaikken kumpaakaan lajia ruukaa syyä. Pyykit on koneessa, raotin verhoja, jotta kämpille pääsisi valoa.
Ja iloitsen tentin sujumisesta tällä:

Eli köyhiä ritareita parissa minuutissa. Mukissa. Mikrossa. Itse en tehnyt edes mistään vaaleimmasta pullamössöleivästä vaan moniviljaisista paahtosämpylöistä. Ja kuten ohjekin kehotti, kaivoin keittiön kaapin ylähyllyltä vaahterasiirappipullon ja taistelin juuttuneen korkin auki, jotta sain kaadettua sitä koko hoidon päälle. Maistuu!