Uutta pukkaa!

Heippa! Mie ja armas ystäväni, runotyttö Mimsi, pykästiin pitkien harkintojen jälkeen pystöön tämmöinen blogi: Mymmelin tyttäret

Sinne siis!

Uusia tuulia

Monet ovatkin jo huomanneet, että blogi oli suljettuna jonkin aikaa. Syynä tähän oli yksinkertaisesti se, etten saanut enää kirjoitettua. Tuntui, ettei löydy sopivaa aihetta ja halusin uudistaa koko blogin.

Palautteen perusteella päätin kuitenkin avata vielä blogin uudestaan, sillä sain kuulla, että joillakin lukijoilla on vielä halu lukea vanhoja tekstejäni. Se tieto lämmitti sydäntä suuresti, kiitos. Siispä blogi on nyt auki - en tiedä onko loputtomiin, mutta ainakin toistaiseksi.

Uusista tuulista voin kertoa sen verran, että blogielämää on tulossa. Ei tosin tässä blogissa, sillä tunnen tämän jakson olevan jo ohi. Uusi blogi rakentuu koko ajan, mutta on vielä piilosilla kaikkien katseilta. Luvassa on kuitenkin minun kirjoituksieni lisäksi hyvän ystäväni tekstejä. Hän kirjoittaa niin kauniisti, että uskon sen ruokkivan minunkin kirjoitustani. Sepä olikin lähtökohta yhteistyöllemme: uskomme, että inspiroimme toisiamme bloggailemaan useammin ja parempia tekstejä.

Lupaan linkittää tänne uuden blogin osoitteen, kun saamme sen viilattua valmiiksi ja ensimmäinen postaus on tehty. Sitä odotellessa Kylmiä väreitä on luettavissa kaikkine teksteineen. Kiitos teille kaikille lukijoille!

Tämä kuva löytyi luonnosteksteistä. Olen napannut sen eräänä kesäkuisena aamuna 2014. Tuollaiseen näkymään aina silloin heräsin. Nytkin tuon kuvan tunnelma saa minut hymyilemään. Kuvitelkaa tuohon taustalle vaan kuulumaan etäinen linnun laulu.

Älä sammu aurinko

Hupsistahei, onpas taas päässyt aikaa vierähtämään.

Olen potenut erittäin vakavanlaatuista blogin päivittämiseen liittyvää ajatuskatkosta. Blogi kokee identiteettikriisiä ja kaikki vanhat sekavat postaukset ottavat pahasti pannuun. Tuntuu siltä kuin punainen lanka puuttuisi, eikä siksi oikein tule kirjoitettuakaan, kun ei ole sitä tiettyä aihepiiriä, mihin palaisi. Toisaalta, elämästähän tässä vaan kirjotellaan ja on ihan luonnollista, että postausten luonne muuttuu omien kiinnostusten mukaan. Silti en voi olla pohtimatta, pitäskö joko suorittaa blogisiivous vai haudata Kylmät väreet ja pistää uusi blogi pystyyn. Vaikeinta toki olisi lokeroida itsensä sitten johonkin tiettyyn kategoriaan. Pitäisinkö blogia omasta joogaharrastuksestani, siis tästä omin päin opettelusta, vai olisiko parempi pitää se tällaisena sivuaiheena, kuten tässä muutkin harrastukset mukana pyörivät.
Noh, sitä suurta AHAA!-elämystä odotellessa tämä kirjoittelumeininki pysyy ennallaan. Siivota kyllä joka tapauksessa vähän pitää... (blah).


Tässä kahden kuukauden aikana ei ole kyllä tapahtunut paljoa ihmeellistä. Helmikuu kului työttömän arjen ohessa kummityttären kastelahjan ja muiden käsitöiden parissa väkertäessä. Kummityttö sai kastelahjakseen rakentamani mobilen (linkki vie instagramissa jakamaani videoon), jossa roikkui origamiperhosia. Mobilen runkona käytin valkoista valokuvakehystä, josta kiinnitin siimalla taittelemiani perhosia. Perhoset saivat vielä painoksi selkäänsä yhden helmen, jotta pysyisivät paremmin tasapainossa. Ripustamista varten käytin askartelukätköistä löytynyttä ohutta vaaleanpunaista silkki(?)nauhaa. Perhosia varten etsin Pinterestistä erilaisia printtejä ja kuvioita, joista kivoimmat sitten tulostin paperille ja näistä taittelin perhoset. Ohje origamiperhosen taitteluun löytyy täältä. Samalta sivulta löytyy useita ohjeita, itselläni kutkuttaisi kokeilla taitella esimerkiksi jääkarhu tai hylje! Opastus tapahtuu erittäin selkeästi englanninkielisellä videolla, suosittelen vilkaisemaan, jos origamijutut yhtään kiinnostaa.

Olen tapani mukaan potenut taas flunssan tai pari ihan tässä tämän kahden kuukauden aikana. Näiden kahden flunssan välissä ehdin onneksi pyörähtää kotona. Siellä oli ihanasti vielä lunta ja sain käydä iskän kanssa kelkkailemassa ja nauttia aamukahvini tiirailemalla lintulaudan elämää.

tässä kivasti taas yksi ig-kuva. Ei ollu lintulaudalla sillä hetkellä tinttejä.

Kahden viikon kotimaanmatkailun jälkeen on kuitenkin ihanaa olla ihan vaan täällä. Minun ja Mikkosen kodissa, johon aamuaurinko niin ihanasti ikkunoista paistaa. Kevät tarttui ensimmäisenä viherpeukaloihini (joo, sinne keskelle kämmentä) ja nyt tämä pieni asunto on täynnä uusia vihreitä asukkeja tai mullassa möllöttäviä siemeniä. Näistä kenties oma postauksensa joskus myöhemmin.

No eiköhän tässä ollut taas elonmerkkiä kerrakseen. Ensi kertaan!

030214

Viikonloppu oli vallan riemukas ja ihana. Saatiin nimittäin kolme ystävätärtä vieraaksi. Meillä käy niin harvoin vieraita, että olin sitten toki onnesta soikeana ja aloitin hössöttämisen hyvissä ajoin heti viime viikon alussa. Tuli siivottua koko huusholli ja järjesteltyä paikkoja. Perjantaina päätin vielä tehdä jotain tarjottavaa ja joillain supervoimilla sain aikaiseksi myskikurpitsakeittoa, mustikkapiirakkaa ja punajuurisämpylöitä. Sämpylät olivat itseasiassa niin hyviä, että voisin tässä joku kerta tehdä niitä uudestaan ja kirjoittaa samalla reseptin ylös. Ne syntyivät vähän taas improvisoimalla, niinkuin meidän keittiössä useimmiten käy.

Viikonloppuun kuului paljon hekottelua ja hymyä. Kirpparilla ja kaupungilla kiertelyä (ja meikäläisen shoppailuahdistuksen korjausyritystä). Tehtiin superhyviä tortilloja ja kokeellinen keittiö sai myös aikaiseksi punaviinijäätelöä. Sitäkin reseptiä täytyy ruveta vähän tuunaamaan, se on nyt sitten kehittelyasteilla. Lauantai-iltana jonotettiin tunti paikalliseen menomestaan. Jäätyneet varpaat lämpenivät uudestaan tanssilattialla joraillessa.

Vauhdikkaan viikonlopun seurauksena Mikkonen sai flunssan. Liekkö syynä kukkulan kuningas -kilpailut torin laidalla lumikukkulalla aamuyöllä...
Eniveis. Flunssan johdosta hoksattiin nyt sitten kerranki kokeilla tehä kanakeittoa. Olen tästä asiasta haaveillut monta kertaa ja nyt tuolla kattilassa porisee taas hieman improvisoiden syntynyt keitto. Palaan raportoimaan, jos siitä tuli niin syötävää, että kelpais tehä toistekki!

Jahka keitto on valmis, pistetään digiboksilta pyörimään eilinen Uusi Sherlock -sarjan jakso. Kyseessä onkin jo kolmannen kauden viimeinen jakso, joten sitten täytyy taas pyöritellä peukaloita ja odotella tovi. Onneksi löytyy muitakin sarjoja tiirailtavaksi. Eniten tällä hetkellä odotan kylläkin Game of Thronesin uusia jaksoja, jotka pärähtävät käyntiin huhtikuussa HBO:lla. Jännittävyyksiä odotellessa otan vähän iisimmin ja katson Call the Midwifea ja Gilmoren tyttöjen viimeistä tuottaria.

Massu kurnii, syömähommiin!

Tuota Fountain-leffaa ei jaksanu koskaan katsoa loppuun, mutta on kyllä pirun hieno tämä biisi. Tänään on tällanen fiilis.

ruoka-aiheisia ajatuksia

Tämä viikko on ollut ihan hyvä. Olen siivonnu ja ja järjestelly esineitä ja paininut mielessäni sisustuksen kanssa.

Ruoka-asioissa on ollut myös iloisia onnistumisia. Olen nyt vallan ihastunu tuohon Ruotsista ostamaamme Zetan sitruuna-oliiviöljyyn. Se tuoksuu niin uskomattoman hyvältä! Viime postauksessa jo mainitsinkin, että kaadan sitä mm. vasta keitetyn spagetin päälle. Tämä öljy tuntuu nyt tunkevan mukaan kaikkeen, mitä hellan ääressä tapahtuu.

Kuva

 Olen aiemmin vähän vierastanut sitruunaa. Tai se on kelvannut lähestulkoon ainoastaan tuoremehuna puristettuna kalan päälle tai flunssajuoman joukkoon. Mutta esimerkiksi kaikki sitruunaleivonnaiset ja muut makeat sitruuna-asiat on ollu tiukka ei. Nyt olen jo opetellut hiukan lemon curdin maulle (vaikkakin lime-versio on mielestäni parempaa) ja suunnitellut sille käyttötarkoituksia. Voisin kyllä aloittaa varovasti, ehkä laittamalla sitruunaa johonkin kuivakakkuun tai vaikka mustikkapiirakkapohjaan... tämä asia vaatii vielä hieman ajatustyötä ja tapani mukaista jossittelua.

Muistatte varmaan vielä, että vietin marras-joulukuun aikana jouluaattoon asti sellaista semi-lihatonta. Eli pääasiassa kasvisruokavaliolla mentiin, mitä nyt erityistilanteissa hyväksyin poikkeukset. Tuona aikana en kuitenkaan ostanut kaupasta lihaa missään muodossa, enkä sitä kotona kokannut. Näin arkeen palattua onkin ollut jotenkin outoa palata ruuanlaiton pariin kotona. Kaupassa en ole vieläkään oikein osannut katsoa lihapakkauksia "sillä silmällä". Mukaan lähtee enemmänki kahen kilon punajuuripusseja.

Erityisin onnistumisen tunne tällä viikolla sattui, kun päätin tehdä juuresmuusia. Olin kaupassa pähkäilemässä, mitä tekisin ruuaksi ja sitten sain ahaa-elämyksen juuresmuusista. Kotoa löytyi jo valmiiksi perunoita ja porkkanaa, joten ostin vain kukkakaalta kaveriksi. Muusi oli erittäin yksinkertainen tehdä. Kuutioin perunat ja porkkanat ja kukkakaalen sekä yhden suuren sipulin ja pari valkosipulin kynttä kattilaan ja keitin suolavedessä. Juuresten ollessa pehmeitä kaadoin veden pois ja muusasin voin ja maidon kera. Lisäksi heitin sekaan jääkaapissa lojuneen yrttitarha-tuorejuuston jämät. Siihen kun kaveriksi paistoi lohta niin ai että oli pieni ihminen onnellinen! Piti ottaa kuva, mutta sekä ensimmäisellä kerralla että seuraavana päivänä tähteitä syödessä olin vain niin haltioitunut siitä ruuasta, että muistin kuvan näpsäyttämisen vasta kun lautanen oli suurinpiirtein puhtaaksi nuoltu. Ensi kerralla aion kokeilla laittaa joukkoon myös punajuurta.

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä haluan jakaa kanssanne eilen löytämämme salsa-reseptin.

Kuvan lähde ja resepti: Tästä

Me Mikkosen kanssa tykätään ihan hulluna siitä Amarillon salsasta, mikä tuodaan aina maissilastujen kanssa pöytään ruuan odotusta helpottamaan. Siinä on ihania sattumia ja koostumus on just oikea. Ollaan pari kertaa kokeiltu, että miten ihmeessä sitä sais tehtyä ite yhtä hyvää - eikä olla onnistuttu. Kunnes eilen. Valtaisa ahaa-elämys tuon reseptin myötä. Aiemmin kun ollaan vaan kuutioitu ainekset blenderiin ja surauteltu ja that's it. Mutta että pannulla! Kypsentää ne sipulit pehmeiksi! No siitähän tuli ihan tajuttoman hyvää. 

Eli aluksi pannulla paistetaan sipulikuutioita öljyssä miedolla lämmöllä, kunnes sipuli pehmenee. Sitten sekaan hiukan chiliä ja paistetaan lisää. Lopuksi vielä viskotaan pannulle tomaattia ja tomaattipyrettä, kiehautetaan koko hoito ja sitten annetaan seoksen ässittyä miedolla lämmöllä. Mie heitin vielä sekaan hiukan suolaa ja sokeria, puolikkaan limen mehun ja noin kourallisen tuoretta korianteria. Kun salsa alkoi maistua oikealta ja koostumus näyttää sopivalta, jäähdytin sen parvekkeella nopeasti, jotta päästiin kattomaan leffaa ja vetämään navat täyteen maissilastuja ja salsaa ja myös itse tehtyä guacamolea. Oli muuten hyvää!

Hyvää. (uutta vuottakin!)

Ajatuksenjuoksutusta ja listausta. Onnentuntemushetkiä ranskalaisilta viivoilta.

- Irish coffee flavoured After Eight -suklaat. Muhums.
- klementiineistä, avokadoista ja kiiweistä yli äyräiden notkuva hedelmävatimme.
- ihmeellinen tarmo kotihommien suhteen. Kaikki vanhat rästihommat (kuten kauppakassien siistiksi järjesteleminen ja siivouskomeron siistiminen) hoituvat ilman itsensä pakottamista.
- Sukkien kutomisen palauttaminen mieleen ja keskeneräisten käsitöiden saattaminen loppuun.
- Uudet bambuiset Rento-merkin saunakiulu, -kauha ja pesuharja - tervasaippuaa unohtamatta.
- sitruunalla maustetun oliiviöljyn kaataminen vasta keitetyn spagetin päälle.
- Scrabble-matsit.
- Jokivarren leipomon perunalimppu. Niin ihana, makea ja maltainen.
- Vanhoista cd-levyistä uudelleen innostuminen.
- Erin Motzin vatsalihaksiin keskittyvä 10 day yoga challenge.
- kynttilöiden sytyttäminen sisälle ja parvekkeelle, spotifysta vähän The Cinematic Orchestraa hiljaisen hennosti taustalle ja sitten sohvalle käpertyminen lehtiä lukemaan yllä uudet, äidin kutomat villasukat ja vuosia vanhat, Paljekirppikseltä pelastetut lökölöysät pehmoiset sammarit.
- isän antaman hirvenlihan jauhaminen ja siitä vanhan kunnon ruskeakastikkeen valmistaminen keitettyjen perunoiden kaveriksi.

Ei keskitytä muuhun tällä kertaa. Tämä on hyvin näin.