Viikonloppu oli vallan riemukas ja ihana. Saatiin nimittäin kolme ystävätärtä vieraaksi. Meillä käy niin harvoin vieraita, että olin sitten toki onnesta soikeana ja aloitin hössöttämisen hyvissä ajoin heti viime viikon alussa. Tuli siivottua koko huusholli ja järjesteltyä paikkoja. Perjantaina päätin vielä tehdä jotain tarjottavaa ja joillain supervoimilla sain aikaiseksi myskikurpitsakeittoa, mustikkapiirakkaa ja punajuurisämpylöitä. Sämpylät olivat itseasiassa niin hyviä, että voisin tässä joku kerta tehdä niitä uudestaan ja kirjoittaa samalla reseptin ylös. Ne syntyivät vähän taas improvisoimalla, niinkuin meidän keittiössä useimmiten käy.
Viikonloppuun kuului paljon hekottelua ja hymyä. Kirpparilla ja kaupungilla kiertelyä (ja meikäläisen shoppailuahdistuksen korjausyritystä). Tehtiin superhyviä tortilloja ja kokeellinen keittiö sai myös aikaiseksi punaviinijäätelöä. Sitäkin reseptiä täytyy ruveta vähän tuunaamaan, se on nyt sitten kehittelyasteilla. Lauantai-iltana jonotettiin tunti paikalliseen menomestaan. Jäätyneet varpaat lämpenivät uudestaan tanssilattialla joraillessa.
Vauhdikkaan viikonlopun seurauksena Mikkonen sai flunssan. Liekkö syynä kukkulan kuningas -kilpailut torin laidalla lumikukkulalla aamuyöllä...
Eniveis. Flunssan johdosta hoksattiin nyt sitten kerranki kokeilla tehä kanakeittoa. Olen tästä asiasta haaveillut monta kertaa ja nyt tuolla kattilassa porisee taas hieman improvisoiden syntynyt keitto. Palaan raportoimaan, jos siitä tuli niin syötävää, että kelpais tehä toistekki!
Jahka keitto on valmis, pistetään digiboksilta pyörimään eilinen Uusi Sherlock -sarjan jakso. Kyseessä onkin jo kolmannen kauden viimeinen jakso, joten sitten täytyy taas pyöritellä peukaloita ja odotella tovi. Onneksi löytyy muitakin sarjoja tiirailtavaksi. Eniten tällä hetkellä odotan kylläkin Game of Thronesin uusia jaksoja, jotka pärähtävät käyntiin huhtikuussa HBO:lla. Jännittävyyksiä odotellessa otan vähän iisimmin ja katson Call the Midwifea ja Gilmoren tyttöjen viimeistä tuottaria.
Massu kurnii, syömähommiin!
Motoristimiehet opetti mulle maailman parhaan kanakeiton tekemisen. Ensinnäkin tärkein ohje oli, että se ei ole keitto eikä mikään jos siihen ei laita juustoa, kermaa ja pekonia. :D Eli homma menee niinki yksinkertaisesti että keitellään eka sopiviksi perunat, porkkanat ja muut sellaset juurekset, paistetaan kanat ja peksat pannulla ja lopulta sit laittaa ne samaan kasariin. Mikäli haluu laittaa esim. paprikaa ja muita vastaavia vihanneksia (kesäkurpitsa, kurpitsa), voi nekin paistaa suikaleina tms pannulla ja viskoa perään. Sinne kattilaan heitetään noitten kaikkien kanssa sit x-määrä kermaa, 3 x-määrää (eli kolme kertaa niin paljon ku kermaa) ja sit sellanen sopiva määrä vettä johon on sekotettu maizenaa. Se maizenavesi kaadetaan semmosena nauhana hämmentäen sinne kattilaan. Lopulta sit vähän juustonjämiä sinne ja annetaan hautua välillä hämmentäen joku puolisen tuntia. Ainii ja mausteita ja kaikkee voi hämmentää joukkoon sitten ihan miten huvittaa, kuhan suolaa on tarpeeksi. Chiliäkin voi lykätä ja mieluusti kannattaakin.
VastaaPoistaToki tähän voi laittaa vähemmänkin lihaa tai juustoa ja korvata kanat ja peksat esim. pavuilla ja soijasuikaleilla. Hyvää tulee silti!
Hah, kunnon äijäkanakeitto! Meikällä pekoni tökkii sen verran paljon, että se varmaanki jäis pois. Mie pistin kerman sijasta pari desiä kookosmaitoa ku sitä löyty kaapista ja mausteita ihan reilusti (chilijauhepurkissa oli isommat reiät kannessa ku muistin, joten sitä vähän lorahti).
PoistaMeikän alkuvaiheet tuossa keitossa oli silleen, että aluksi paistoin pannulla sipulia, valkosipulia ja mausteita, sitte sekaan pilkottu chili ja palasiksi leikotut kanan rintafileet (aattelin panostaa lihan laatuun tässä) ja ku ne oli valmiit ni sitte vielä pari ruokalusikallista jauhoja pannulle rehujen, kanan ja mausteiden sekaan. Sitä seosta paistelin vielä vähän aikaa ja sitte heitin koko höskän kattilaan, missä kiehui jo ehkä vajaa ½ litraa vettä. Eli se paistettu vehnis hoiti sen suurustamisen sitte sitä kautta. Sitte vaan kattilaan kookosmaito, paprikaa ja pakastimesta löytyneet herne-maissi-paprikan jämät ja muutama lohkottu peruna. Siitä tuli kyllä tosi hyvä keitto, Mikkonen veteli sitä vielä iltapalaksikin.
Minun pitäs opetella käyttämään tuota maizenaa, ku olen joskus jotaki yhtä tiettyä asiaa varten ostanu sen ja se on jääny sen jälkeen seisomaan kaappiin, koska ite aina suurustan vehniksellä. Ku maizenaa kuitenki on niin helppo käyttää ja vehnikset nyt taas saa kulumaan helposti kyllä muuallekki.