sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Black on white

Tein vissiin ihan oikean päätöksen tänään ku laitoin kirjavia pyykkiin ja mustia Dr. Denimejäni pohdin vähän aikaa ja päätin nyrkkipyykätä, ettei tarvi jättää koko koneelliselta huuhteluaine käyttämättä. Nimittäin ennenku menin pyykkitupaan, laskin ammeeseeni pesuveden ja pistin farkut likoamaan sinne. Tultuani takaisin, juuri ennenko alotin itse nyrkkipyykin, ammeen pohja näytti tältä:
Että vissiin noista lähtee väriä yhä, vaikka olen omistanu ne puol vuotta ja on ne muutaman pesunki käyny läpi (onneks aina tummien vaatteiden kanssa!). Hyvät farkut kyllä. Vähän tavallista korkeampi vyötärö ja sellanen suht pilli malli, ei kuitenkaan "soi päällä" niinkö äiti aina ruukaa sanoa jos näkee jonkun pukeutuneen johonkin todella tiukkaan.

Jeap ja on likanen amme! Mutta trust me, on yritetty ties sun millä myrkyillä ja poppakonsteilla putsata, mutta ku amme on vissiin ollu kämpässä jo talon rakentamisen ajoista asti (ainaki pohjasta on jo lähteny pinnoite ja se on ihan törkeän näköinen). Harmittaa vähän ku muutin tähän asuntoon just ku koko taloa putkirempattiin ja oletin että vanha istuma-amme vaihdettaisiin suihkuun ni hyvällä lykyllä olisin mahuttanu pienen pyykkikoneenki vessaan. Remppamiehetki sanoivat edelliselle asukkaale, että moneen kämppään tehdään niin, mutta näemmä asunnon omistaja funtsi että mitä suotta. Himppasen harmittaa, tosin olen kyllä nauttinut täysin rinnoin siitä, että mulla on nyt 21-vuotiaana ensimmäistä kertaa elämässäni kylpyamme.

Seems like everything good is bad and everything bad is good

Rakastan herätä siihen kun kevään ensimmäiset auringonsäteet lyövät ikkunasta sisään. Toki tähän aikaan vuodesta se merkkaa yleensä aina pakkaspäivää, mutta ei hätää - mie osaan pukeutua.

Mie olen mieleltäni jo ihan täysin keväässä. Olkoot helmikuu, olkoot pakkaskelit. Mulla on kevät, soittolistoilla esim. JJ Grey – Everything Good Is Bad ja  Rajaton – Butterfly
hei olenko muuten muistanu hehkuttaa miten tuo Butterfly ihastuttaa? Kun se tekee sen! Mutta nyt on ollu vähän tollanen a cappella -kausi. Semmareita ja Rajatonta lähinnä. Mutta johtunee siitä, että ollaan kuorossa treenattu muutamia tämmösiä ja olen sitten jääny tutkailemaan Spotifyn ihmeelliseen maailmaan. Siis miten siistiä olis olla joskus sellasessa kuoroporukassa, että vois vetää esim. Seminaarinmäen Mieslaulajat – Kaksi kättä hississä nimittäin siis ei hitto miten siistiä! Laulamisen pitääki olla hauskaa ja son niin upeaa ku on taitava ja toimiva porukka. Ei hilloleipä!

Olen saanut taas kissavahdin pestin kaveriltani ja pitäs lähteä ruokkimaan Tirppua. Kissaneiti oli ennen isosiskoni omistuksessa, mutta sisko joutu lopulta luopumaan kissasta. Onneks Tirppu sai hyvän kodin ja siitä on tullu todella ihana kissa. Sisko kun sai sen huonoista oloista ja se oli ehkä vähän villiintyny ja pelkäs ihmisiä, sillä oli nisätulehdus yms. Nyt kissarouvasta on tullut vasta kunnon kotikissa. Ihastuttava otus.

Kerron muuten jostain kahvinystävän herkusta! Tiistaina, 15.1. sain leipuri-kohtauksen (tai makeannälän) ja tehin kahvipapu-suklaata. Idea kahvipapusuklaaseen lähti siitä, kun olen punnitse&säästä -liikkeestä ruukannu Oulussa käydessäni ostaa suklaakuorrutteisia kahvipapuja. Koska en päässyt ostamaan niitä, päätin tehdä itse. Ostin Presidentin kahvipapuja (olivat edullisimpia, mutta totesin että aika kovia, ensi kerralla voisi satsata vähän laadukkaampiin papuihin ja raottaa kukkaronnyörejä sen vitosen verran) ja taloussuklaalevyn. Papuja levitin lautaselle leivinpaperin päälle tasaisesti. Suklaalevyn taittelin ihan palasiksi ja sulatin kattilassa levy ykkösellä koko ajan liikutellen nuolijalla, ettei vain pääse palamaan. Varmintahan olisi vesihauteessa sulattaminen, muttakun minun kärsivällisyyteni ei sillä hetkellä riittänyt siihen.
Kun suklaa oli täysin sulaa, valutin sen vain kahvipapujen päälle tasaisesti ja laitoin "levyn" jääkaappiin jähmettymään. Sanonpahan vaan, että herrrrkullista kahvinystävän naposteltavaa.
Ja koska levyä ei päässyt heti maistelemaan, oli pakko tehdä vielä pellillinen mokkapaloja. Nyt on sitten pakastin täynnä herkkuja.

Nyt Tirpulle lepertelemään -->

maanantai 14. helmikuuta 2011

So what's your diag-nonsense?

"Put it in your notebook, but get it out of yourself. Away so you can't curl up with it anymore." 
- Girl, interrupted 


muistin joskus suosikkeihin kuuluneen leffan. Pitäisi oppia tuo jalo taito. Pitäisi myös ehkä katsoa tuo pitkästä aikaa uudestaan (nii ja tahtomattaan pilata se, kun sei ehkä sykähdytä samalla tavalla kuin sillon teininä)


Clint Mansell / Kronos Quartet – The Fountain OST
sanoisinko, että kylmät väreet kiertävät kehossani nilkoista niskavilloihin ja poskipäiden haituviin asti.