keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Lempipaikkoja 1: Juna-asemat

Minut valtasi vain halu kertoa lempipaikoistani, siksi numerointi. En tiiä jatkanko tätä ikinä, molen niin hemmetin hyvä jättämään asioita kesken alkuinnostuksen jälkeen. Mutta elätellään toivoa. Kuitenkin asiaan! Juna-asemat.

Rakastan juna-asemia. Rakastan laitureita, rakastan odotustiloja puisine penkkeineen, rakastan asemakahviloita tyyriine tuotteineen. Kuten bloggaajan kuvaukseenki olen asiasta maininnu, minusta juna-asemat on mitä romanttisimpia paikkoja. Siis se niiden funktio ylipäätänsäkin. Sinne mennään joko matkustaakseen muualle näkemään muita maisemia ja muita ihmisiä. Tai sinne mennään ottamaan vastaan joku tärkeä. Asemilla näkee kuinka ihmiset kohtaavat. Lapset juoksevat sukulaisia vastaan halaamaan. Pariskunnat suukottelevat. Nuoret parit vannovat rakkauttaan hyvästellessään. Ystävät halaavat tiukasti ja pitkään. Ilmassa on aina jonkinlainen odotus. (Haha, odotus hyvinkin, terkkuja VR:lle!)

Tietenkin suurin hurma asemissa on mulle juuri tuolla ihmisten kohtaamisella. Voi miten olenkaan koko talven haaveillut siitä, että kesällä menen vapaapäivänä vain istumaan aurinkoisena päivänä asemalaiturin penkille lukemaan kirjaa ja tarkkailemaan ihmisiä.
Mutta myös asemarakennukset itsessään ovat niin upeita. Joko suuria, avaria ja valoisia halleja tai jotain vanhoja, pieniä ja niin sympaattisia että ne voisi upottaa johonkin Jude Law'n tähdittämään romanttiseen komediaan.

kuvat: weheartit.com


Ja entäs ne asemakahvilat, missä kiireiset ihmiset nappaavat kahvin ja sämpylän odotellessaan vaihtoyhteyttään. He lukevat päivän lehden pöydässä ja tarkkailevat kelloa. Toiset soittavat läheisilleen samalla, toiset ottavat kontaktia muihin junantuomiin. Olen lukenut useammankin "lukijan tarinan" siitä, kuinka he ovat kohdanneet kumppaninsa juna-asemalla. Junat ja asemat on vain sellaisia paikkoja, missä ei kauheasti tarvitse miettiä millaisella small talkilla aloittaa. Varsinkin jos junan saapumisaikaa lykätään jo kolmatta kertaa kymmenellä minuutilla.



Ja itse junat! Niissä vallitsee sellainen hyvien tapojen kunnioittaminen, ainakin pääpiirteittäin. Miehet nousevat paikoiltaan auttamaan naisväkeä nostamaan painavat laukkunsa ylähyllylle tai ottamaan ne alas. Paikkojen sekaantuessa pyydellään anteeksi nolosti hymyillen. Rohkeimmat juttelevat vierustoverille muutakin kuin "mihinkäs sinä oot matkalla". Kaveri on kysynyt kerran kutomisohjeita junassa, itse olen ystäväni kanssa kerran saanut yhtäkkiä junassa seuraksemme vilkkaan pikkupojan, jonka kanssa kävimme sitten mielikuvitusleikkiä keskustellen. Ravintolavaunukulttuuriin en ole pahemmin perehtynyt, mutta ainakin pari viettämääni kahvihetkeä ravintolavaunussa ovat olleet täydellisen idylliset vaihtuvine maisemineen.

Voisin toki vielä heittää tähän ihan vain laituri 9 3/4, sekä ne lukuisat biisit kuten esim. Juna kulkee taas, kulkee, asemalla soitellaan ja svengaillaan, entisestä pois juna vie, ei nopeimmat junat enää pysähdy täällä

Eiköhän tämä pointti ole tullut tässä selväksi. Mie rakastan juna-asemia. That's all.

tiistai 21. helmikuuta 2012

Jälleen viikonloppukuulumisia

Perjantai.
Kahen viikon mittanen aika välimatkaleskenä päätty. Joensuun junasta tullut ojensi moniin kääreisiin pakatun ruusun. Nälkäsinä käytiin pitkästä aikaa Chinamanista sapuskaa, sillä aateltiin että ne on varmaan jo siellä miettiny mitä meile on tapahtunu ku ei olla pitkään aikaan käyty. Ja sielä oliki tullu menuun uudistuksia ja lisäyksiä, maistoin heti uutta The Boss -annosta. Hyvää oli, maistuu toistekin.

Meilä oli vähän lahjomista menneen puolvuotispäivän ja ystävänpäivän kunniaks. Annoin Mikkoselle Carcassonnen 1. lisäosan: Kirkot ja kievarit. Minua lahjottiin ultrapehmoisella, oranssilla viltillä:

tämän kuvan on tarkoitus ilmentää sitä, että viltti on ihanan lämmin ja pehmoinen. Silti kevyt ja hyvä lämmike ku meikälikka nepailee koneella :>
Sitte lisäks sain Mikkoselta superkauniit, koivupuiset KnitPron sukkapuikot. I-HA-NAT. Tuijotin pakettia vissiin vaan suu ammollaan että EIKÄ EIKÄ EIKÄ :D Voi mitä kaikkea ihanaa noilla voikaan kutoa ja miten ihanaa on ku puikot ei enää metallisen ikävästi kilise vaan ehkä enemmänkin suloisesti kalisevat.

Lauantai:
Aamupalaksi syötiin vohveleita suolasella täytteellä. Päälle iskeyty kinkkusuikaleita, tomaattia, paprikaa, aurajuustoa ja kermaviilikastiketta, mikä tehtiin.

Päivällä käytiin vielä pulkkamäessä Rantakylässä ja illalla mentiin Fernandoon syömään. Ruuat maistui, kuten aiemminkin ovat maistuneet. Kävästiin vielä illala Mikkosen kotona puusaunassa <3

Sunnuntai:
Lounastettiin anoppilassa, kahviteltiin Mikon mummolassa, nähtiin auton perässä (edit: siis peräkontissa, sori murre-ilmaisuni!) kaadettu ilves, nukahettiin tunnin päikkärit ja käytiin Otavassa pelaamassa Carcassonnea (ja voitettiin, JEJ!)

perjantai 17. helmikuuta 2012

Jauhopeukalo keskellä kämmentä

Mie olen hyvä laittamaan ruokaa. Mie teen myös hyviä jälkkäreitä ja herkkuja. Kuten juustokakkuja ja brownie-asioita. Mutta pahasti näyttää siltä että pullaleipuri mie en ole.
Tässä päivän taidonnäyte. Masennuin uunissa kurkkivista rumiluksista, rupesin lauleskelemaan pianon ääressä ja tulos tämä:
Lähetin kyseisen kuvan junailevalle poikaystävälleni ja kommentti oli "Näyttää ehkä vähän pieniltä tulivuorilta, joissa on laavan sijasta voita." jumalauta, saa luvan mussuttaa nuo tulivuoret.... no ei sentään :D Maistakoot. Jos ei maistu, pistän pois. En onneks tehny ku tuon yhen pellillisen ni ei menny pahasti aineksia hukkaan.

Täten totean, että voin vastaisuuessa jättää nisujen leipomisen itseäni taitavammille jauhopeukaloille. Mie pysyn juustokakkujen, mokkapalojen ja vastaavien maailmassa. Olen puhunut.

maanantai 13. helmikuuta 2012

Kesytettynä

"Se ei ole virallista, ennenko son feispuukissa", sanoi kerran eräs meikän kaveri ku tuli puhheeks minun ihmissuhde-elämä. 

Tänään tuosta fb-virallistamisesta on sitten tasan 6kk. Puolivuotispäivä tällä parisuhteella siis. Tämä ylpeä hölmöläinen on kesytetty, enkä edes hangoitellu vastaan. Kukapa olis uskonu, että ko linkitin kuvan Mikkosesta entiselle kämppikselle ja lisäsin jotain tyyliin: "tuossa on minun tuleva poikaystävä", näin tulis käymään? No, onneks kävi ^_^

Ei meistä pahemmin yhteiskuvia ole. Mutta jaanpa kivan hetken ku kylästeltiin kaverin tupareissa Jyväskylässä loppukesästä. Mieki näytän melkein normaalimittaselta ko olin kereny iskeä jo korkkarit jalkaan.


Ja tunnelmamusiikkivaihtoehtoja:


torstai 2. helmikuuta 2012

Tule jo, pian nousee vedet.

Olen jo vissiin kolmannen kerran tällä viikolla piiloutunut peiton alle kahdeksan aikoihin. Toki nukkumaan laittanut vasta puoliltaöin, mutta siis käpertynyt jo petiin unta tekemään. Tänään onneksi löysin vielä tarmoa tehdä yhden koulutehtävän ja palautin juuri sen. Nyt voisin ehkä pelata hetken ja sitten kellon ollessa tarpeeksi paljon väsytän silmäni vaikka ristisanoilla ja eikun unta palloon.

Tänään ei huvittanut niin yhtään lähteä kouluun. Ketutus oli ihan hyvissä lukemissa ja pohdin että kämpillä voisi pyykätä ja tehdä kouluhommia. Tajusin sitten että tänään pitäisi pitää kaksi esitelmää ja to be honest: olisinko mie muka oikeasti pyykänny ja tehny kouluhommia? Noentaatusti.

Koulun jälkeen kipaisin siwaan tulleen elloksen paketin. Sieltä kuoriutui iiiiiiki-ihana Esprit de Corpin Duffeli-takki! Se oli juuri sellainen, mitä olen jo vuoden verran etsinyt! Hupullinen, ihanat napit, hyvät taskut ja pituus sellainen ääshin peittävä. Ehkä joku kerta jaan kuvia takista yllä, nyt saatte vain tyytyä elloksen sivuilta löytyvään kuvaan:
Kuva: Ellos
Kuvassa takki näyttää hieman siniharmaalta, mutta kyllä se ihan musta on. Meikä on niin mielissään tuosta! Ku sähköposti ja elloksen nettisivut vähän väittelivät vastaan että tuleeko tuo takki ollenkaan vai ei. Kun se siinä samantien myytiin loppuun kun olin tilaukseni naputellut. Lykky siis kävi! Kasvuvaraa siinä ei kylläkään ole, eli tuo toimikoon motivaattorina, että pidän itteni hoikkana tyttönä.