Lempipaikkoja 1: Juna-asemat

Minut valtasi vain halu kertoa lempipaikoistani, siksi numerointi. En tiiä jatkanko tätä ikinä, molen niin hemmetin hyvä jättämään asioita kesken alkuinnostuksen jälkeen. Mutta elätellään toivoa. Kuitenkin asiaan! Juna-asemat.

Rakastan juna-asemia. Rakastan laitureita, rakastan odotustiloja puisine penkkeineen, rakastan asemakahviloita tyyriine tuotteineen. Kuten bloggaajan kuvaukseenki olen asiasta maininnu, minusta juna-asemat on mitä romanttisimpia paikkoja. Siis se niiden funktio ylipäätänsäkin. Sinne mennään joko matkustaakseen muualle näkemään muita maisemia ja muita ihmisiä. Tai sinne mennään ottamaan vastaan joku tärkeä. Asemilla näkee kuinka ihmiset kohtaavat. Lapset juoksevat sukulaisia vastaan halaamaan. Pariskunnat suukottelevat. Nuoret parit vannovat rakkauttaan hyvästellessään. Ystävät halaavat tiukasti ja pitkään. Ilmassa on aina jonkinlainen odotus. (Haha, odotus hyvinkin, terkkuja VR:lle!)

Tietenkin suurin hurma asemissa on mulle juuri tuolla ihmisten kohtaamisella. Voi miten olenkaan koko talven haaveillut siitä, että kesällä menen vapaapäivänä vain istumaan aurinkoisena päivänä asemalaiturin penkille lukemaan kirjaa ja tarkkailemaan ihmisiä.
Mutta myös asemarakennukset itsessään ovat niin upeita. Joko suuria, avaria ja valoisia halleja tai jotain vanhoja, pieniä ja niin sympaattisia että ne voisi upottaa johonkin Jude Law'n tähdittämään romanttiseen komediaan.

kuvat: weheartit.com

Ja entäs ne asemakahvilat, missä kiireiset ihmiset nappaavat kahvin ja sämpylän odotellessaan vaihtoyhteyttään. He lukevat päivän lehden pöydässä ja tarkkailevat kelloa. Toiset soittavat läheisilleen samalla, toiset ottavat kontaktia muihin junantuomiin. Olen lukenut useammankin "lukijan tarinan" siitä, kuinka he ovat kohdanneet kumppaninsa juna-asemalla. Junat ja asemat on vain sellaisia paikkoja, missä ei kauheasti tarvitse miettiä millaisella small talkilla aloittaa. Varsinkin jos junan saapumisaikaa lykätään jo kolmatta kertaa kymmenellä minuutilla.

Ja itse junat! Niissä vallitsee sellainen hyvien tapojen kunnioittaminen, ainakin pääpiirteittäin. Miehet nousevat paikoiltaan auttamaan naisväkeä nostamaan painavat laukkunsa ylähyllylle tai ottamaan ne alas. Paikkojen sekaantuessa pyydellään anteeksi nolosti hymyillen. Rohkeimmat juttelevat vierustoverille muutakin kuin "mihinkäs sinä oot matkalla". Kaveri on kysynyt kerran kutomisohjeita junassa, itse olen ystäväni kanssa kerran saanut yhtäkkiä junassa seuraksemme vilkkaan pikkupojan, jonka kanssa kävimme sitten mielikuvitusleikkiä keskustellen. Ravintolavaunukulttuuriin en ole pahemmin perehtynyt, mutta ainakin pari viettämääni kahvihetkeä ravintolavaunussa ovat olleet täydellisen idylliset vaihtuvine maisemineen.

Voisin toki vielä heittää tähän ihan vain laituri 9 3/4, sekä ne lukuisat biisit kuten esim. Juna kulkee taas, kulkee, asemalla soitellaan ja svengaillaan, entisestä pois juna vie, ei nopeimmat junat enää pysähdy täällä

Eiköhän tämä pointti ole tullut tässä selväksi. Mie rakastan juna-asemia. That's all.