Tuulen tuomissa lehdissä kahlaa

Näin alkoi virallisesti syksy. Nimittäin koulun penkile piti palata, vaikkakin kovin rennostihan tuo lähti.
Äläsnyvain. Mie, joka sain viime vuonna kuulla olevani luokan uusi ennätysmyöhästelijä (entinen nimittäin lopetti koulun), olin tänä aamuna 20min (!) etuajassa koulula. Eikä aamula tullu ees kiire!

Vaan häätyy kyllä myöntää, turha päivähän tuo oli. Kokoonnuttiin aulassa ja seuraavat 2½ tuntia meilä oli aikaa tutustua uuteen kampukseen itsenäisesti. Siis krhm, kampukseen, jolla on ollut osa meidän oppitunneista myös viimeiset 2½ vuotta ja ainoana muutoksena entiseen on, äläsnyvain, uus siipi meitä varten. Nooh, tutustumisen jälkeen (lue: opiskelijakortin tarran uusiminen, kahvittelu, ruokailu ja yleinen hengailu) saatiin vielä kuulla jonkinmoista puhetta lukuvuoden alkamisen kunniaksi ja that's it. Yhden aikoihin jalkani suuntasivat perinteisesti päiväkahville alakertaani, kuten aina lukuvuoden alkamis- ja päättymispäivinä on ollut tapana tehdä. Huomasin, että piti vähän muistilokeroistaan kaivella kahvin hintaa (1,20e) kun kesällä on totutellut enemmän kaivelemaan sen tuopin hinnan (3,50e) arvosta lompakon kolikkotaskua.

Eilen illala huomasin syksyn muutenkin. Oli nimittäin ihan julmetun pimeää ku lopetin kirjan lukemisen ja koitin nukkua. Miehän olin ihan pelkuri ja koko ajan tuntui siltä, että eteisestä tulee kohta joku ryöväri. Piti laittaa valo päälle ja nukahtaa selkä seinää vasten, kasvot kohti eteistä. Niin siinä käy kun jätetään pimeänpelkuri yksin oman mielikuvituksensa kanssa nukkumaan.

Hoi, muistakaas tänään kattoa subilta klo 19.30 Taran monta elämää (United States of Tara), meikä ainaki pisti digiboksin kaiken varalta nauhottaan, jos vahingossa meinaan ite unohtaa!

kuva: Subtv

mähöämisen riemu eli Oodi sunnuntaille.

Päivä meni mähöilyksi.
Aamukahvitellessa ja koneella jumittaessa kului sujuvasti neljä (4!) tuntia. Eikä tullut edes sivistettyä itseään maailman tapahtumilla edes iltasanomien sivulta. Lähinnä febeilyksihän se meni, turha kieltää.

Lopulta, kun ruho suostui irtoamaan sohvan pohjalta, keräsin kamppeeni ja pian löysin itteni nauttimassa tulisesta Spring Fried Rice -annoksesta Chinamanin terassilla Tolun kanssa. Ei ehkä himppasen ollut huono omatunto ku tajusin hesen kyltin ohi kävellessäni, että viikonlopun aikana on tullu vedettyä kiinalaista kahesti ja kolme hampurilaistakin on valunut tämän tytön ruokatorvesta alas. Mitäs tuosta, tykkään elää periaatteella "syö, mitä lystäät". Jos tuota sitte vanhempana murehtis, jos/kun rupeaa kaikki ruoka jäämään muistoksi kehoon. Sitäpaitsi, huomena olis tarkoitus lopultaki valmistaa lohipala, joka on oottanut pakastimessa. Kotiperältä tien toiselta puolen joesta nostettua lohta, se ei paljoa kaveriksi tarvi. Ehkä keitän pottuja ja eikun suupalat ääntä kohen.

Mähöilin Tolun sohvalla vielä pari tuntia ja ehkä peräti aukasin erään koulutehtävän tehtävänannon. Käytiin pikasella lenkillä ja vaikka olinkin suunnitellut teekupillista alakerrassani, laskinki kuuman, vaahtoisen kylpyveden ja uppouduin about tunniksi lämpösen veden alle ja Torey Haydenin Hiljaisuuden Lapset -teokseen.
Torey Haydenin kirjat on mahtavia, pakko hehkuttaa hieman. Alotin lukemisen kun kirpparilla käveli vastaan Tiikerin lapsi, jota äippä jo monet kerrat oli suositellu. Sen jälkeen on tullut ahmittua Haydeniltä Aavetyttö ja Häkkipoika. Valitettavasti kaltaiseni pelkuri jopa vähän säikkyi Aavetyttöä lukiessa ja lukeminen piti rajoittaa valoiseen aikaan ja mieluiten paikkoihin, joissa on ihmisiä. Niinpä luin sitä junassa ja ystävien luona kyläillessä (miten seurallinen vieras!). Ja aion lukea nyt tuota Hiljaisuuden Lapsia heti ku saan koneen sulettua. Toiv. en koko yötä, sillä aamula pitäs lähteä kouluun.

Ainii, lisäinfotakseni teitä terveellisistä ruokatottumuksistani: aamupalana kahvin kaverina toimi eilen leffan kaveriks ostetut irtokarkit. Niija himpun kuivahtanut mokkapala-asia.

Hyv' yöt, helluista unia!

JKL

Jyväskylä nähty. Niin myös Ruma jälleen kreisibailaten sekä se eräs Lounge-peliluola. Ne reilu kymmenkunta nörttipoikaa tuijottivat aivan ihmeissään kun meitä tuli sinne äänekäs humalainen läjä vosuja, niin sekä mikkonen.
En pärjännyt Mario cartingissa, vai mikä se lienikään, samalla piti myös laulaa mukana kun viereisessä seurueessa Guitar heroesilla soitettiin.. hittolainen, ehä mie ees enää muista sitä biisiä.

Tuppaantulijaisten kuvasaldo oli melko mainio. Ehkä saan joskus nääpättyä itelleniki matskua poikkiksen ja illan emännöitsijän kameroista. Parhaimpiin hetkiin lukeutui mm. "minä otan tämän jallukolan nyt tästä", kun armas ystäväni Tolustinen tarttui sohvanjalkaan etsiessään juomaansa. Tai kun haistoin selvästi Hannu ja Kerttu -piparipikkuleivät. Yöllä hampurilainen kokolihapihvillä ja aurajuustolla oli ehkä maailman parasta. Sellainen piti vetää naamariin päivälläkin. Paluumatkalla takapenkillä kuorsattiin Mikkosen kanssa kylki kyljessä, Tolustinen huudatti Rockia.

Kuha tästä ryhistäytys ni vois vaikka nopsaa suihkutella. Luvassa leffan vuokrausta, teen mozzarellaleipäsiä leffaevääksi ja ehkä tuossa alakerrassanikin voisi pyörähtää pitkästä aikaa.
Riehakasta viikonloppua pallokorvat!

reissuista ja korvakoruista.

Erään heinäkuisen työpäivän päätteeksi käytiin Mikkosen kanssa pulikoimassa. Uinnin päätteeksi istuttiin nurmikolla puun katveessa ja ilmoille heräsi idea roadtripista. Mie halusin käydä kesätyökauden päätyttyä kotona pohjoisessa, mikkone hokas että voitas lainata isänsä asuntoautoa.

Niihä me sitte, Jurassic Rockin jälkeisenä (Flogging Molly oli parhautta!) maanantaina, heti sunnuntain työporukan päättäjäispippaloista toivuttuamme lähimä ajeleen kilometri kilometriltä pohjosta kohen. Yöpaikkoina välillä toimivat Joensuu ja Oulu. Pysähyimä sillon ko mieli teki, keitimä kahvia, mikkone kokos voileivät ja pelasimma Unoa. Soli kyllä rentoa retkeilymeininkiä parhaimmillaan. Muoniossa kerettiin pyöriä ke-illasta lauantaiseen aamuun. Istuttiin kahvipöyissä, syötiin isän ja mikkosen kalastamaa harria, pyörähettiin kämpälä ja ihailtiin jokea Äijäkosken näköalapaikala. Hakkasimma vielä pari iltaa koronaaki ja mie onnistuin päihittään isänki!

Palasimma takasin, sain seurata mieskalenterin kuvauksia Joensuussa. Mikkelissä ei keretty kyllä rauhottua ko päivä. Viime tiistaina lähimä käymään siskoa ja sen poikkista kattomassa Lahessa. Keilattiin, eikä allekirjoittanut ole kehittynyt yhtään niillä kahdella aiemmalla kerralla. Syötiin hyvin ja istuskeltiin Dublin Irish Pubin terassilla yötä yhteen asti korttia pelaten. Seuraavana päivänä kierreltiin kaupungilla. Koluttiin pari kirpparia ja löysin lempiliikkeeni Triosta. Nimittäin Auringon.
Aurinko oli kaltaiselleni puukorujen ja erikoisten korvisten hamstraajalle melkoinen taivas. Mukaan tarttui kolmet korvikset ja tilasin siskolta synttärilahjaksi lahjakortin kyseiseen liikeeseen.

kirpparilta löytyi minikokoinen kassakaappi, 2e

se löysi paikkansa kirjatukena

Auringosta kiinnittyi korvaan kiikkustuoli!

Auringosta myös 2kpl puisia tähtiä ja molempiin korviin Pinokkiot roikkumaan!

Pinokkio-korvikset olivat erityinen suosikkini. Pää ja raajat liikkuvat tällä korvalehden asukilla, 30e hinta ei kyllä kauaa kaltaistani hamstraajaa mietityttäny. Eihän tuollaisia vaan voinut jättää sinne liikkeeseen kummastelemaan!

Höö, lisäks näytän vielä, mitä tein ku tarvitsin hiuskoristusta luokkakaverin häihin.
Lähtökohtana Bijou Brigitten keväällä ostamani suuret sulkakorvikset.

lähtökohta.

Irrotin hopeisen koukun ylhäältä kiven juuresta ja samaten tummat ketjut, liimasin taakse kapean mustan kangaskaistaleen poikittain, jonka läpi työnsin vielä yhden hiuspinnin. Erikeepperi piti tässä tarkoituksessa erinomaisesti, pinnillä sulkahässäkän sai kiinnitettyä hiuksiin ja voilà. Jätin vielä kiven ja siinä kiinni olevan metallirenkaan paikoilleen jos vastaisuudessa haluankin laittaa koukun takaisin paikoilleen ja korun korvasta roikkumaan. Iisi ja nopea viritelmä, onnistui vihkimisseremoniaa edeltävinä tunteina samalla kun silitin mekkoa, kiharsin tukkaa, paketoin lahjaa ja väkersin aamupalaa.

Lopputulos.

Parempaa kuvaa ei valitettavasti ole, tuon nääppäsin hyvin nopeasti ennen kirkkoon viilettämistä.

Huomenna lähetään tuppaantulijaisiin Jyväskylään, pitää viilettää vielä pää kolmantena jalkana kun maanantaina alkaa koulu. Oikeastihan minun pitäis siivota tai kirjoittaa kouluhommia (puoli vuotta myöhässä olevia), mutta tyydyin onnellisena siihen, että sain pyykättyä ja väkerrettyä kokeilevasti keittiössä mainiota sapuskaa jääkaapin jämistä.

Ihana syksy. Saa alkaa taas virkkaamaan ja kutomaan ja käyttämään lapasia, villasukkia ja pipoja!

taivaasta valluu päivät

Minne kesä katosi?
Tuntuu kuin ihan tuossa, korkeintaan kaks viikkoa sitte, olisin vasta alottanu kesätyöt. Stressannu ja ollu ylikierroksilla. Iskeny silmäni johonkuhun. Kokenu ikäkriisiä. Pyöräilly henkihieverissä ja jahkaillu iltakaudet koneen ääressä. Niin ne päivät vain meni, putoilivat kalenterista ja jättivät jälkiä muistilokeroihin. Aika juoksee, kun seura on niin hyvää, että haluttaisi vain pysähtyä ja jäädä makaamaan joko siihen tyhjään risteykseen tai sängylle kuin ne kaksi leijonaa raukeina. Siitä nyt on biisejä kirjoiteltu ihan liikaakin.

Olin toisissa häissä tälle kesälle ja ensi vuodelle jo varailin kalenteriini tilaa seuraaville. Tällä kertaa en napannut kimppua. Sain kylläkin velvollisuuden viedä hääparin pulkkamäkeen ensi helmikuussa. Olin boolinmaistaja ja annoin neuvoa kosimisen suhteen - siis mie, varsinainen ihmissuhde-ekspertti.

Kamera on pysynyt suht visusti laatikossa piilossa viime päivät. Uuden ostaminen rupeaisi jo vähän himottamaan, mutta aikaansaamattomuuteni ei salli moista. No, mie keskityn katselemaan maailmaa omilla silmillä. Kämpille ilmestyi suurempi ja selkeämpi kello, koska entisestä en erottanut aikaa sängyllä maatessani. Tuli pikkasen kriisiä tuostakin. Lisäksi porukoiden visiitillä sain uuden tv-tason ja yksinkertaisesti täydellisen kenkäkaapin eteiseeni. Isä tietenki kuopuksensa tuntien osasi ilahduttaa parhaiten: tuliaisina koto-Muoniosta sain isän kalastamaa lohta, kuivaa lihaa sekä lihakimpaleen käristyslihaksi <3 Voi itkujen kevät ja hilloleipä! Toivat myös armaan läppärini takaisin, mikä korjattiin konjakkipullopalkalla. Kelpaa taas istua koneellakin. Voi minua.

Eilen kirjoitin kellokorttiin töissä LOPETTANUT! ja huomenna pärähtää Jurassic Rock käyntiin. Viikonloppu siis festarialueella enemmän tai vähemmän pyörimistä, sunnuntaina työporukan päättäjäispippalot ja maanantaina olisi aikomus yhden kanssa lähteä asuntoautolla valumaan pohjoista kohti. Siitä tulee huippua, ihan varmasti. Kuten tuntuu, että kesäkin on vetänyt vertoja kaikille edellisille. Nythän on jo syksy ja allekirjoittanut aloitti villasukkien käyttämisen öisin samantein ku elokuuksi vaihtui.

sitten kuvapaloja, joista voisi tulla mieleen tämä kesä.

häitä.

takkuja.

uimareissut.

toissapäivä.

that's it.

himym ja kaiffarit ja pubi-istumiset.

töitä.

kortinpeluuta kulmapöydissä.

öisiä kärrynpyöriä.

tuleekohan säälittävä syksy vai erinomaisen hyvä?