Äläsnyvain. Mie, joka sain viime vuonna kuulla olevani luokan uusi ennätysmyöhästelijä (entinen nimittäin lopetti koulun), olin tänä aamuna 20min (!) etuajassa koulula. Eikä aamula tullu ees kiire!
Vaan häätyy kyllä myöntää, turha päivähän tuo oli. Kokoonnuttiin aulassa ja seuraavat 2½ tuntia meilä oli aikaa tutustua uuteen kampukseen itsenäisesti. Siis krhm, kampukseen, jolla on ollut osa meidän oppitunneista myös viimeiset 2½ vuotta ja ainoana muutoksena entiseen on, äläsnyvain, uus siipi meitä varten. Nooh, tutustumisen jälkeen (lue: opiskelijakortin tarran uusiminen, kahvittelu, ruokailu ja yleinen hengailu) saatiin vielä kuulla jonkinmoista puhetta lukuvuoden alkamisen kunniaksi ja that's it. Yhden aikoihin jalkani suuntasivat perinteisesti päiväkahville alakertaani, kuten aina lukuvuoden alkamis- ja päättymispäivinä on ollut tapana tehdä. Huomasin, että piti vähän muistilokeroistaan kaivella kahvin hintaa (1,20e) kun kesällä on totutellut enemmän kaivelemaan sen tuopin hinnan (3,50e) arvosta lompakon kolikkotaskua.
Eilen illala huomasin syksyn muutenkin. Oli nimittäin ihan julmetun pimeää ku lopetin kirjan lukemisen ja koitin nukkua. Miehän olin ihan pelkuri ja koko ajan tuntui siltä, että eteisestä tulee kohta joku ryöväri. Piti laittaa valo päälle ja nukahtaa selkä seinää vasten, kasvot kohti eteistä. Niin siinä käy kun jätetään pimeänpelkuri yksin oman mielikuvituksensa kanssa nukkumaan.
Hoi, muistakaas tänään kattoa subilta klo 19.30 Taran monta elämää (United States of Tara), meikä ainaki pisti digiboksin kaiken varalta nauhottaan, jos vahingossa meinaan ite unohtaa!
 |
| kuva: Subtv |
Minuu ei oikein innostanu toi sarja, jotenkin tuntu niin sekavalta. Mutta siinä on Aidan<3
VastaaPoista