iPuhelin ja väsy päivä

Löyty puhelimeen joku vintage cam -sovellus ja testasin sitä.

Kävin aamulla juttelemassa erikoistumisharjottelupaikasta. Aloitan maanantaina osa-aikaisesti (sen verran, mitä lukkari sallii tässä jaksossa) järkkäilemään valtakunnallista tapahtumaa, Ramppikuume-nuorisoteatteripäiviä. Huippu juttu, vaikka kerkesin jo huokaista helpotuksesta ku viime vuoden harjoittelupaikasta mulle luvattiinki pesti uusiks. Piti kuitenki tarttua uuteen ja astua ulos mukavuusalueeltaan. Tässä on meikän viimeset mahollisuudet ottaa tekemisestä kaikki hyöty irti ja mie tosihaan aion yrittää tehä niin.

Palatessa käväsin Tolustisen luona teellä, kipasin kaupasta ruokatarvikkeita ja kokkailin. Koetettiin vielä tehdä Hannan kanssa ammattietiikkaan liittyviä tehtäviä, mutta kummallakaan ei aivot toiminu, joten päätettiin lähteä luovuttamaan verta. (Siis päätös ei syntynyt siitä kun meidän aivot ei toiminu ku oltiin ihan etukäteen suunniteltu tuo käynti :D)

Veripalvelusta palattua iski julmettu uupu ja väsy. Siispä nuhjuinen Julesi testikuvissa.

verenluovutuksessa käskivät syä vanhat rautapaketit tyhjiks.

Yritin tilata ennakkoon levykauppa äxästä Harmajan uusinta levyä, mutta phiru vie ko tili yllätti ja varallisuutta oli euron liian vähän. Pitänee siis oottaa opintotukien tuloa, maksaa kaikki laskut ja tsekata voisko sitte tilata vai häätyykö rikkoa säästöporsas. Noo, pitää viikonloppuna elellä säästöbudjetilla eikä viikon aikana oikeasti tarvitsisi kaupasta käydä kuin maitoa. Aina vaan sattuu haluttaan kaikkea ihanaa, mutta onhan mulla kaapissa vaikka ties sun mitä. Leipääkään ei tarvis ostaa jos leipois vaikka sämpylöitä. Rupesi niitä himottaan ku äiti kertoi kuluttavansa sairaslomaansa kotosalla leipoen kaikkea mahollista - tänään ranskanleipää.

Jeps, nyt otan ultrarennosti ja vajoan viltin alle tsekkaileen digiboksin tallenteita.

Juovikkaat suklaa-juustokakkubrowniet

Kuten satuin parissa aiemmassa postauksessa kehumaan, leivoin perjantaina naurettavan helppoja ja silti niin herkullisia suklaa-juustokakkubrownieta. Ihana Mimssen kerkesi jo udella ohjeen perään, joten täältä pesee! (Ohjeen alkuperä kirjasta Suklaaunelmat)

Kuva täältä

pohja:
170g voita/margariinia (ohjeessa oli suolaton voi, mutta mie käytin kyllä ihan tavallista, normaalisuolaista voita)
3rkl kaakaojauhetta (ite laitoin 1rkl oikeaa kaakaojauhetta + reilu 2rkl kaakaojuomajauhetta)
2,5dl hienoa sokeria
2 munaa
2,5dl jauhoja


juustotäyte:
2dl ricottajuustoa (eli 1 n. 250g ricottaa)
3rkl hienoa sokeria
1 muna


Kuumenna uuni 180 asteeseen. Voitele kakkuvuoka (n. 28 x 18cm) ja levitä siihen voipaperi. 


Sulata voi. Sekoita joukkoon kaakaojauhe ja sokeri. Vatkaa sekaan munat ja lisää sitten jauhot ja hämmennä tasaiseksi. Kaada vuokaan.


Vatkaa yhteen ricotta, sokeri ja muna. Pudottele seosta teelusikallinen kerrallaan kaakaoseokseen. Vedä metallilastalla (tai vaikka veitsellä) seokset yhteen niin, että syntyy kiehkurakuvioita.


Paista 40-45min tai kunnes paistos alkaa tuntua kiinteältä. Anna jäähtyä vuoassa ja leikkaa sitten neliöiksi tai suorakulmioiksi.


-
Itsehän jätin turhan vuoan voitelun välistä ja laitoin voipaperin sijasta vuokaan leivinpaperin. Paistamisen jälkeen annoin paistoksen hetken jäähtyä vuoassa ja nostin sen vain sitten leivinpaperin reunoihin tarttumalla pois vuoasta, jolloin paistos oli myös helpompi leikata paloiksi. Minuakin laiskempi siskoni taas oli kaiken tämän lisäksi helpottanut vielä urakkaansa uuden yleiskoneen ansiosta: ainekset vaan sinne, *vhrruuum* ja seos on valmis :D


Lepposia leivontahetkiä!


- Jules

viikonlopun palasia.

Hihoo.


Kuten infosin perjantaina, suunnitelmissani oli kokkailua. Päivällinen siirtyikin illalliseksi, kun Mikkonen tulikin myöhäisemmällä junalla. Mutta lopulta iltaseiskalta mie häärin keittiössä pääruuan kimpussa kun Tolustinen ja Mikkonen testailivat uusia sähkötupakoitaan. Ja kaikki onnistui. Pääruokana kanan rintafileitä ja kermaista kastikesörsseliäni, josta Tolu niin pitää, sekä ruotsista tuotua mustaa spagettia (jonka voi muistaa tästä.). Oheen tehin sitä luottosalaattiani, jossa mm. fetaa, kuivattuja karpaloita, basilikaa ja siemensekoitusta. Jälkkäriksi sitten oli niitä suklaa-juustokakkubrownie-paloja ja voin kertoa: tolkun pöljän helppo tehdä ja ylitsepääsemättömän makoisia herkkupaloja. En vain hoksannut ottaa paloista kuvaa enää tarjolla, otin vain juuri uunista tulleina nopeasti. 

browniet juuri uunista tulleina.

 Ohhoh, kyllähän ne maistui. Illala pyörähettiin vielä alakerrassa kavereita kattomassa olutlasien äärellä.


Viikonlopun aikana vielä käytiin Otavassa pelaamassa K:n ja J:n kanssa Carcassonea, ostettiin Mauri Kunnaksen Tassula-palapeli ja rakennettiin se. Lisäksi käytiin luistelemassa Lähemäen kentällä ja ratkottiin ristisanoja ennen nukkumaanmenoa.

Maanantaina saatiin lopultaki kaivettua meikän ikivanha pyörä lumikinoksen alta ja kannettiin se kellarin häkkivarastoon talvelta suojaan. Viime talvenhan armas Helkama Kaunottareni 30v. oli visusti auratun lumikinoksen alla koko talven ja keväällä siinä sitten olikin rapakaari mutkalla sun muuta. Jospa se tällä kertaa ehti välttyä pahimmilta vaurioilta.


Phuhhui, olen ollu niin vimmatun turhautunu koko päivän. Nousin väärällä jalalla tai jotain. Huomenissa alkaisikin koulu ja sepäs kovasti lohduttaa. Naapurinkin I want it all -kitaroinnit&laulut kaikuvat meikän kämppään asti, ei vain satu olemaan minun päivä. Jälleen eräs tiistai, joka onkin meikäläisen maanantai. No, sattuuhan näitä. Vastapainoksi tuli haaveiltua tulevaisuuden kodin ensimmäiseksi yhteiseksi hankinnaksi nyrkkeilysäkkiä :D

Perjantai 13. päivä

Pahan onnen päivä ei ole tähän mennessä vielä koskaan minua nujertanu. En ole aina ees huomannu sen tuloa ja menoa. *koputtaa puuta*. Tänä aamuna kuitenki laahustin ensimmäisenä kahvinkeittimelle. Suodatinpaperit oli loppu. Äitin ostama kestosuodatin, joka on tähän asti ootellt laatikossa tätä päivää saapuvaksi, oliki liian pieni. Sain sen kyllä jotenki taiteiltua tuohon sisäle, mutta osat ei menny enää kunnola yhteen ja tulos pelotti. Kahvi kyllä näytti vähän teelitkulta ja ehkä siitä hieman laihaa tulikin, mutta onneks olen alkanu kyllästymään vahvaan kahviin. Armas kotiseutu-uutislehti Luoteis-Lappikin kolahti justiinsa lunkasta. Pitää vain jatkaa positiivista ajattelua.


Siivoilin eilen aika urakalla ja olo oli ihanan seesteinen ja tyytyväinen illala sohvalla lekotellessani. Vessa/kylppärin kimppuun pitäs vielä käydä, mutta en ehkä tänään. Ehkä tuossa viikonlopun aikana, eli ehkä ensi viikolla jos silloinkaan.


Tilasin tuossa joulun alla uusia vaatteita ja sain laatikon käsiini Mikkeliin palattuani. Harmittavasti olenki jopa henkkamaukan kokolapuissa pienempi ko oletin, siks piti palauttaa pari ihanaa neuletta. Kuitenki sain napattua sieltä sitä pitkään kaivattua väriä vaatekaappiin: kirkkaanpunainen löysähkö painijanselkätoppi ja leijonankeltainen, ihanan pehmeä neule.

Kuvat: H&M

Nuo neuleet on mulle aina himppanen ongelma ku iho sattuu olemaan ihan ylitsepääsemättömän kutinaherkkä. Harvoin löytyy yksilöitä, jotka ei kutita yhtään. No, kuitenkin elättelen nyt toivoa että olisko tämä se vuosi ko uskallan tarttua taas väreihin. Muoniossa vielä lukioaikoina käytin runsaasti värejä ihan laidasta laitaan. Taino, yläasteelta päästyä ne pastellisävyt kyllä saivat painua hornan kuuseen. Oulussa käyttöön vakiintui maanläheiset sävyt, löysät sammarit jalkaan ja ite tehyt myssyt päähän. Semmosena menninkäisenä mie Mikkeliin muutin ja ensimmäisen opiskeluvuoden ajan sellasena kulin. Sitte jotain tapahtu ja sammarit ja löysät farkut jäi kaappiin. Vaatteita lens kirpparille ihan mieletön kasa ja pyykkiteline oli yleensä lähinnä mustaa ja vähän vihreän eri sävyjä. Siihen kaveriksi pari harmaata neuletakkia ja pillifarkut. Viime vuonna vaatekaappi muuttui hieman tyylikkäämmäksi ja äiti oli ihan mielissään ko lapsi näytti kerranki tytöltä.


Harmi ku on uus kone, enkä ole vielä siirtäny vanhalta kuvia kovolle ni en voi nyt yhtään havainnoida tätä muutosta. Kuitenki, viime vuonna kirkkaat värit on ollu mulle aika tiukka ei. Tai olen ihaillut, mutten ole uskaltanut pukeutua niihin ite. Sitte hyvin varovasti asusteiden myötä ensin ruskea hiipi joukkoon. Ruskea laukku, ruskeat matalat ja korolliset saappaat. Vaikka en kyllä kiellä, rakastan vieläki mustia, polvenkorkusia maihareitani ylitsepääsemättömän paljon. Kukaan muu niistä ei taida pitää, olen vähän päätelly, mutta mulla ei kiinnosta. Ne on mielettömän ihanat, hyvät kävellä, pitävät liukkailla teillä ja ovat lämpimät pehmoisen vuorensa ansiosta. Erinomaiset talvikeleille.


Noh, anygays. Olen vain älyttömän iloinen noista kahesta väripilkustani. Ja suuri himo olisi hankkia lisää väriä. Ehkä tämä ihmeellinen parin vuoden kestäny hiljainen identiteettikriisi alkaa lopulta helpottaa ja tässä saa taas itestään otteen uskaltaa pukeutua arkailematta muuhunki ku mustaan, vihreään ja harmaaseen. Vuosi 2012 on alkanu hyvin ja mulla on tältä suuret odotukset. Minun pitäs hemmetti valmistua! my oh my.


Hej mutta pitäs tästä noussa ja pistää töpinäks. Pojkvän kaiketi ehtii kolmelta tulemaan ja lupasin tehä hälle ja ystävälleni Tolulle apetta. Suunnitelmissa Tolun lempparia, kermaista kanakastiketta. Broiskun rintafileitä jos värkkäis, riisiä tai pastaa kaiffariks ja kerkesin eilisissä kunnianhimoissani suunnitella myös luottosalaattiani ja suklaaleipomusta. Isosiskolla ja mulla on sama Suklaaunelmat-keittokirja ja siellä oli simppeli ohje juovikkaille suklaa-juustokakkubrownielle. Wish me luck, aion kokeilla sitä ku sisko kehu helpoksi ja herkulliseksi.

kuva täältä

Kiire tulee, levyt soimaan, piirtämään silmiä päähän ja muutenki tekemään itestään ihmisen näköstä. Sitte hujaus kauppaan ja eiku sotkemaan just siivottua keittiötä. Hyvät viikonloput mössykät!

palailua pitkältä lomalta.

Hillohillo!

Vajosin ihan jollekin talvehtimisen olotiloihin kotona Muoniossa. Abouttiarallaa kolme viikkoa siellä tuli istuttua äitin ja isän ruokapatojen äärellä. Joulun pyhät meni tosiaan perheen kanssa laatuaikaa viettäen ja jouluruokia suusta alas ahdaten. Tapaninpäivänä saapui Mikkonen ja sinä iltana käytiin jo vähän ihmisten ilmoillakin ja Muonion hurjassa yöelämässä (hurjassa, niinpä vissiin.). Yhtenä päivänä käytiin kuvailemassa siinä meidän liittymästä tien toisella puolella virtaavaa rajajokea kun koski siitä meidän kohdalta oli osittain jäätynyt. Miehän en ymmärtäny siitä touhusta mitään, sain lopulta ymmärrettyä mitä HDR oikein selkokielellä tarkottaa ja pitelin toisen tumppuja. Lisäks käytiin yks ilta ravintola Kammarissa Olos-tunturilla syömässä pihviä, kuten aiemmillakin kerroilla Muoniossa ollaan käyty.

Vuodenvaihde kului kaveriporukan kanssa Kätkäsuvannolla mökillä, kuten olen tainnut lähes jokaisen vuodenvaihteen viettää uv'07:sta lähtien. Puusauna oli ihana, seura oli mitä parhainta ja ilmapiiri leppoisa. Ei mitään teinien örvellyspippaloita vaan kavereitten kans illanviettoa ja kuulumisten vaihtelua. Mulla on sieltä mökiltä muutama kuvaki, jotka pöllin Mikon kamerasta, mutta satuin saamaan uuden läppärin joululahjaksi ja Mikko asenti tähän Photoshopin, jota mie en tietenkään osaa vielä käyttää.
Tammikuun puolella pyrähettiin vielä yks päivä Rovaniemellä viettämässä laatuaikaa pienten serkkutyttöjen kanssa. Herra Hakkarainen -muistipelissä 7-vuotias kummityttö rökitti meikän aika reippaasti.

Tultiin Mikkeliin äipän kyydillä Mikon kanssa tuossa maanantai-iltana. Oli ihana huomata, että tänne on tullu lumi maahan. Lähes hypähtelin onnesta kun kävin illala hakemassa siwasta maitoa ja torille tehdyllä luistinkentällä oli kiljuvia nuoria luistelemassa. IHANAA <3

Joululahjoistahan kaikki aina haluaa tietää, joten kerron. Läppärin lisäksi kuusen alta paljastui mm. makauksia (=vuodevaatteita, te tietämättömät!), uusi päiväpeitto, käsityökirja, Carcassone-lautapeli Mikkoselle ja mulle, puntari (joka mittaa mm. rasvaprosentin. Olen kuulemma ainoa meän perheessä kelle sen kehtaa antaa niin, että vastaanottaja ilahtuu :D), Plantarium Garden Labin, Greyn Anatomian seitsemännen tuotantokauden, 4l kattilan ja digitaalisen paistomittarin.

uusi päiväpeitto käytössä. Seinällä Mikkosen kuvaama Joensuun yliopiston metsäalan opiskelijoiden mieskalenteri. Mukana myös Kimmo, joka suojelee yksinäisinä öinä möröiltä!

Tämä päivä on menny lähinnä siivoilun merkeissä. Paras tapa purkaa turhautuneisuutta on jynssätä keittiön kaappeja, tasoja, hellaa ja laatikostoa kaiken maailman tahroista. Huomasin, että minun keittokomerossani etenki kahvitahrat tuntuu leviävän täysin holtittomasti mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Tulipahan myös pyykättyä lakanoita, puisteltua matot. Sain käytyä kaupassaki ennen kello neljän ryysistä ja tehtyä oikeata ruokaa. Eilen ja toissapäivänä on ollut laiskuutta ilmassa ja olen käyny ulkona syömässä, koska mm. tiskaus on niin vaikeaa aloittaa, vaikkei itse toiminnassa mitään vikaa olekaan.

Lisäks olen pelaillu läppärillä Sims 3:sta, vähän liikaakin. Olen nyt vaan ehkä liian onnessaan ku ei enää tarvi aina oottaa viikonloppuihin että vois Mikon läppärillä pelata. Välillä olen myös istahtanut pianon ääreen soittelemaan Regina Spektorin Samsonia, Katie Meluan Closest Thing to Crazya ja uusimpana tapaillut hieman Samuli Putron Mitäpä jos -biisin sointuja.

Elämä on tällä hetkellä lähinnä mähöilyä. Koulu alkaa vasta 18. päivä, joten ei ole kiire mihkään. Kattoo jos viikonloppuna ehtis käyä luistelemassa ja veisi lopultaki pyörän talvehtimaan häkkivarastoon.