Tule jo, pian nousee vedet.

Olen jo vissiin kolmannen kerran tällä viikolla piiloutunut peiton alle kahdeksan aikoihin. Toki nukkumaan laittanut vasta puoliltaöin, mutta siis käpertynyt jo petiin unta tekemään. Tänään onneksi löysin vielä tarmoa tehdä yhden koulutehtävän ja palautin juuri sen. Nyt voisin ehkä pelata hetken ja sitten kellon ollessa tarpeeksi paljon väsytän silmäni vaikka ristisanoilla ja eikun unta palloon.

Tänään ei huvittanut niin yhtään lähteä kouluun. Ketutus oli ihan hyvissä lukemissa ja pohdin että kämpillä voisi pyykätä ja tehdä kouluhommia. Tajusin sitten että tänään pitäisi pitää kaksi esitelmää ja to be honest: olisinko mie muka oikeasti pyykänny ja tehny kouluhommia? Noentaatusti.

Koulun jälkeen kipaisin siwaan tulleen elloksen paketin. Sieltä kuoriutui iiiiiiki-ihana Esprit de Corpin Duffeli-takki! Se oli juuri sellainen, mitä olen jo vuoden verran etsinyt! Hupullinen, ihanat napit, hyvät taskut ja pituus sellainen ääshin peittävä. Ehkä joku kerta jaan kuvia takista yllä, nyt saatte vain tyytyä elloksen sivuilta löytyvään kuvaan:

Kuva: Ellos

Kuvassa takki näyttää hieman siniharmaalta, mutta kyllä se ihan musta on. Meikä on niin mielissään tuosta! Ku sähköposti ja elloksen nettisivut vähän väittelivät vastaan että tuleeko tuo takki ollenkaan vai ei. Kun se siinä samantien myytiin loppuun kun olin tilaukseni naputellut. Lykky siis kävi! Kasvuvaraa siinä ei kylläkään ole, eli tuo toimikoon motivaattorina, että pidän itteni hoikkana tyttönä.

Perjantai 13. päivä

Pahan onnen päivä ei ole tähän mennessä vielä koskaan minua nujertanu. En ole aina ees huomannu sen tuloa ja menoa. *koputtaa puuta*. Tänä aamuna kuitenki laahustin ensimmäisenä kahvinkeittimelle. Suodatinpaperit oli loppu. Äitin ostama kestosuodatin, joka on tähän asti ootellt laatikossa tätä päivää saapuvaksi, oliki liian pieni. Sain sen kyllä jotenki taiteiltua tuohon sisäle, mutta osat ei menny enää kunnola yhteen ja tulos pelotti. Kahvi kyllä näytti vähän teelitkulta ja ehkä siitä hieman laihaa tulikin, mutta onneks olen alkanu kyllästymään vahvaan kahviin. Armas kotiseutu-uutislehti Luoteis-Lappikin kolahti justiinsa lunkasta. Pitää vain jatkaa positiivista ajattelua.


Siivoilin eilen aika urakalla ja olo oli ihanan seesteinen ja tyytyväinen illala sohvalla lekotellessani. Vessa/kylppärin kimppuun pitäs vielä käydä, mutta en ehkä tänään. Ehkä tuossa viikonlopun aikana, eli ehkä ensi viikolla jos silloinkaan.


Tilasin tuossa joulun alla uusia vaatteita ja sain laatikon käsiini Mikkeliin palattuani. Harmittavasti olenki jopa henkkamaukan kokolapuissa pienempi ko oletin, siks piti palauttaa pari ihanaa neuletta. Kuitenki sain napattua sieltä sitä pitkään kaivattua väriä vaatekaappiin: kirkkaanpunainen löysähkö painijanselkätoppi ja leijonankeltainen, ihanan pehmeä neule.

Kuvat: H&M

Nuo neuleet on mulle aina himppanen ongelma ku iho sattuu olemaan ihan ylitsepääsemättömän kutinaherkkä. Harvoin löytyy yksilöitä, jotka ei kutita yhtään. No, kuitenkin elättelen nyt toivoa että olisko tämä se vuosi ko uskallan tarttua taas väreihin. Muoniossa vielä lukioaikoina käytin runsaasti värejä ihan laidasta laitaan. Taino, yläasteelta päästyä ne pastellisävyt kyllä saivat painua hornan kuuseen. Oulussa käyttöön vakiintui maanläheiset sävyt, löysät sammarit jalkaan ja ite tehyt myssyt päähän. Semmosena menninkäisenä mie Mikkeliin muutin ja ensimmäisen opiskeluvuoden ajan sellasena kulin. Sitte jotain tapahtu ja sammarit ja löysät farkut jäi kaappiin. Vaatteita lens kirpparille ihan mieletön kasa ja pyykkiteline oli yleensä lähinnä mustaa ja vähän vihreän eri sävyjä. Siihen kaveriksi pari harmaata neuletakkia ja pillifarkut. Viime vuonna vaatekaappi muuttui hieman tyylikkäämmäksi ja äiti oli ihan mielissään ko lapsi näytti kerranki tytöltä.


Harmi ku on uus kone, enkä ole vielä siirtäny vanhalta kuvia kovolle ni en voi nyt yhtään havainnoida tätä muutosta. Kuitenki, viime vuonna kirkkaat värit on ollu mulle aika tiukka ei. Tai olen ihaillut, mutten ole uskaltanut pukeutua niihin ite. Sitte hyvin varovasti asusteiden myötä ensin ruskea hiipi joukkoon. Ruskea laukku, ruskeat matalat ja korolliset saappaat. Vaikka en kyllä kiellä, rakastan vieläki mustia, polvenkorkusia maihareitani ylitsepääsemättömän paljon. Kukaan muu niistä ei taida pitää, olen vähän päätelly, mutta mulla ei kiinnosta. Ne on mielettömän ihanat, hyvät kävellä, pitävät liukkailla teillä ja ovat lämpimät pehmoisen vuorensa ansiosta. Erinomaiset talvikeleille.


Noh, anygays. Olen vain älyttömän iloinen noista kahesta väripilkustani. Ja suuri himo olisi hankkia lisää väriä. Ehkä tämä ihmeellinen parin vuoden kestäny hiljainen identiteettikriisi alkaa lopulta helpottaa ja tässä saa taas itestään otteen uskaltaa pukeutua arkailematta muuhunki ku mustaan, vihreään ja harmaaseen. Vuosi 2012 on alkanu hyvin ja mulla on tältä suuret odotukset. Minun pitäs hemmetti valmistua! my oh my.


Hej mutta pitäs tästä noussa ja pistää töpinäks. Pojkvän kaiketi ehtii kolmelta tulemaan ja lupasin tehä hälle ja ystävälleni Tolulle apetta. Suunnitelmissa Tolun lempparia, kermaista kanakastiketta. Broiskun rintafileitä jos värkkäis, riisiä tai pastaa kaiffariks ja kerkesin eilisissä kunnianhimoissani suunnitella myös luottosalaattiani ja suklaaleipomusta. Isosiskolla ja mulla on sama Suklaaunelmat-keittokirja ja siellä oli simppeli ohje juovikkaille suklaa-juustokakkubrownielle. Wish me luck, aion kokeilla sitä ku sisko kehu helpoksi ja herkulliseksi.

kuva täältä

Kiire tulee, levyt soimaan, piirtämään silmiä päähän ja muutenki tekemään itestään ihmisen näköstä. Sitte hujaus kauppaan ja eiku sotkemaan just siivottua keittiötä. Hyvät viikonloput mössykät!

velvollisuuksia vältellessä.

hohhoh, viikko taas vierähtäny hujauksessa. Sen aikana olen mm.

- katsonut dokumentteja lapsimisseistä ja suuttunut lasten puolesta heidän vanhemmilleen. Siis voittako uskoa, eräskin tyttö käytti jo 8-vuotiaana (muistaakseni) piilareit,a ja äiti ylpeänä kehu. Kun sitten tytärtä haastateltiin hän sanoi, että olisi mukavampaa käyttää laseja, mutta äiti toivoo hänen käyttävän piilareita. Heti perään äiti haastattelussa toteaa, että tyttö on ollut jo kerran kauneusleikkauksessa (vain koska korvat höröttivät hieman!) ja että hän kannustaa vastaisuudessakin kauneusleikkauksiin jos niihin näkee tarvetta. MITÄ! Sama oli erään toisen tytön äiti. Ihan pöpi ja orjapiiskuri lapsensa suhteen. Ja nehän näytti siellä kisoissa ihan joltain miniatyyri drag queeneilta! ÄRRIN MURRIN.

- Tehnyt Baileys-juustokakun luokkakaverin yllätysläksiäisiin ja viettänyt niitä. Kakku onnistui, yllätys onnistui ja bileet olivat oikein mukavat. Kiitos hurjasti Hannalle ja Juholle kodin lainasta!

- Ostanut epähuomiossa kaupasta mustekalarenkaita sipulirenkaiden sijaan. Hyi kamala! Nyt on päällä febessä hirveä kaupittelu, josko joku hakisi ne meikäläisen pakastimesta pois.

- Pelannut ihan liikaa koneella kaikkea mahdollista. Mm. wormsia, the sims 2 ja febessä muutamia pelejä, unohtamatta bookwormia.

Tällä viikolla on Kassun Karnevaalit ja allekirjoittanut menee paikalle talkoolaiseksi. Torstaina lukukauden avajaisissa on luvassa, no sen näkee sitten. Lauantaina meneekin puoli päivää talkoillessa. Nimittäin ensin aamupäivä lastentapahtumassa ja sitten vielä iltapäivä nuorisotapahtumassa. Lastentapahtumasta meikäläisen löytää pinssikoneen äärestä ahertamasta. Jos asiakkaita ei tule ni luultavasti väkerrän niitä vaan huvikseni. Illala pääsee sitte kattoon miltäs se Anna Puu livenä kuulostaa ku hoilailee Sinä olet minä.

Nyt olen ehkä jo vältellyt tarpeeksi kouluhommien väkertämistä. Jos tuota edes yhden tehtävän kirjottas (vain koska se pitää palauttaa huomiseks). Vielä tässä sen verta, etten olekaan kertonu ko ostima Mikkosen kanssa Floggareiden fanituspaidat jurassikista! Niitä ei tietenkään saa pitää yhtä aikaa päällä, koska se olis jo iha yhtä surkea juttu ku ne kuuluisat tuulipuvut.

harrastan näemmä balettia eteisessäni.

Minusta tulis ihan hyvä irlantilainen kultapanda!

ehkä muotibloggarein postaukseni ikinä.

First things first: on hieman hassua, että katoin ihan just pari päivää sitte ite The Notebookin ja nyt nelosen leffassa tyypit istuu elokuvissa kattomassa sitä.

Mutta. Mekko. Rakastan sitä. Ostin sen Tampereen reissulla koskarin JC:stä. (joo, taisin just kirjottaa "koskari"). Voisin antaa sen nimeksi Johnny, mutta se kuulostaisi Deppiltä eikä ole ihan täysjärkistä nimetä huonekasvien ja joidenkin kodin elektroniikkalaitteiden lisäksi vielä lempivaatteitaankin, ehei. Vaan minun täysjärkisyyteni onkin tainnut aina olla vähän kiikun kaakun.

Mutta ennen mekkoa mainoskatko:

Bilar! Pelastivat kuumeiluni löytyessään siwan hyllyltä. Ah lapsuusmuistot!

olen ehkä esitelly nämä jo, olenko? Berliini-ostoksia.

Ja sitten Johnny. Ja usb-piuha. Ja kaukosäädin. Ja avonainen peti. Ja ikean pussi sängyn alla. Sekä pikku nakkivarpaani.

taustalla myös muonioiluni aikana kuoleman tehnyt Urkki.

sotkujani siellä myös.

miss mökkihöperö.

kanttini ei vielä riitä (eikä maidonvalkea ihoni) siihen että näyttäsin mekolle päivänvalon ilman alla olevaa ginan (jookyllä) toppia.

nykysten kaikki crazy factorysta tilaamani puiset asiat mahtuu verenvuodatuksetta korvista roikkumaan.

and finally: mansikka maaukko irvileuoissani! Hyvää yötä!

on herralla punaparta kun untani nään

Kävin pitkästä aikaa selailemassa Kalastajan vaimoa ja sehän on ihan sitä itsensä kiusaamista se. Päähän on pinttynyt jostain lukion lopuilta unelma Norjasta, punapartaisesta kalastajamiehestä ja pisamaisesta itsestään täynnä onnea. Ja mulla olis ne "kalastajankettutyttövaimohousut", joita olen mettästäny siitä asti ko yläasteen jälkeen luovuin pieneks menneistä, maastonvihreistä reisitaskuhousuistani.

hoh, tämän verran löytyi kuvamatskua housuista. Jules Euroopan matkalla 8. luokalla. Ai itku kun muuten rakastin tuota H&M:n paitaakin. Olikohan Rocky-mallistosta?

No, asiasta kukkaruukkuun ja palatakseni lähtöruutuun: toki tuolla Kalastajan vaimossa mainittiin Kaffe ja toki mie eksyin sinne sivulle itkemään parin paidan ja aika ihanien housujen perään.

Kuvat: Kaffe

Kaffe Taylor Pants 51140

Viime lokakuussa Berliinin opintomatkalla sovitin eräässä liikkeessä tuon kaltaisia housuja. Muistan kuinka kangas tuntui ihanalta ja hengarissa housut näyttivät täydellisiltä. Vaan pueppa tuollaiset tällaisen persjalkaisen päälle, eihän ne istuneet sitten huonostikaan.

tulkoon kesä rietas ja kivuton

Elän kiireissä ja kaikki, mitä tulee kirjoitettua ulos, tulee niin henkilökohtaisena että olen hyödyntänyt muita väyliä (Eli feben statuspäivityksiä, fiksu tyttö).
Työn alla on koulussa kertyneet rästitehtävät, proseminaari ja koetan oppia taas hallitsemaan elämääni ja aikatauluttamaan töitäni paremmin. Kuitenkin rahat on loppu, kurssit odottavat tehtävien palautusta, tulevaisuus näyttää yhtä epäselvältä kuin maisema Lontoon hernerokkasumussa - josta minulla ei tietenkään todellisuudessa ole mitään käsitystä. Never been in London.

Olen viettänyt iltojani katsellen netistä Greyn Anatomian jaksoja ja kutoen jälleen uutta muotikauluria. Rakastan puisten puikkojen kalahtelua. Rakastan myös sitä, että kelit ovat lauhtuneet niin paljon, että sain ottaa taas Ichin nahkatakkini käyttöön. Olen myös iloinen Vagabondin Sonia-tennareista, jotka sain naurettavalla alennuksella Clickistä.

kuva: Vagabond

59€ tennarit, Jules maksaa 35€. Ei huono kauppa lainkaan. Kiitti Sipe!

Lisäks tilailin siskon kanssa Crazy Factorylta koruja. Ite tilasin puisia korviksia, nekin kun ovat siellä nettikaupassa ihan naurettavan halpoja.

Ainoa ongelma meikäläisellä on siinä ku noissa on melko paksut tikut ajatellen, että olen käyttänyt vain peruskorviksia lähinnä. Nyt sitte pitää vähän venyttää korvareikiä, että säästyis verenvuodatuksilta ja kipeiltä korvilta (vähän jo kerkesin tuotakin harrastaa kun oli pakko saada uudet korvikset korviin! Tykkäsin kyllä myös noista feikki-lävärikoruista. Erityisesti noista puisista, hiukan "tribaalimaisista".

Näissä feikeissä on Ganeshan kuvat

Tuossa vielä kuva havainnollistaakseni kutomaani huivikauluri asiaa med Ichin nahkarotsi. Tykkään nimittäin. Mutta en aio alkaa harrastamaan mitään
"päivän asu" -kuvia, ei hyvä päivä. Ei yhtään mitään muuta asiaa. Nyt menen taas kissavahdiksi ja odottelen, että olis jo 2.4. ja Samuli Putron keikka tuossa tien toisella puolella. Pitäisi myös lukea se juttu hänestä, mikä näkyi olevan uudessa Imagessa. Pysähdyin aamukahvillani sivulle 15, koska siinä oli Hugo Bossin Boss Orange -tuoksun mainos ja kampanjan kasvona toimiva Orlando Blo... eikun siis sen mallin tatuointi kädessä oli mielenkiintoinen!

Black on white

Tein vissiin ihan oikean päätöksen tänään ku laitoin kirjavia pyykkiin ja mustia Dr. Denimejäni pohdin vähän aikaa ja päätin nyrkkipyykätä, ettei tarvi jättää koko koneelliselta huuhteluaine käyttämättä. Nimittäin ennenku menin pyykkitupaan, laskin ammeeseeni pesuveden ja pistin farkut likoamaan sinne. Tultuani takaisin, juuri ennenko alotin itse nyrkkipyykin, ammeen pohja näytti tältä:

Että vissiin noista lähtee väriä yhä, vaikka olen omistanu ne puol vuotta ja on ne muutaman pesunki käyny läpi (onneks aina tummien vaatteiden kanssa!). Hyvät farkut kyllä. Vähän tavallista korkeampi vyötärö ja sellanen suht pilli malli, ei kuitenkaan "soi päällä" niinkö äiti aina ruukaa sanoa jos näkee jonkun pukeutuneen johonkin todella tiukkaan.

Jeap ja on likanen amme! Mutta trust me, on yritetty ties sun millä myrkyillä ja poppakonsteilla putsata, mutta ku amme on vissiin ollu kämpässä jo talon rakentamisen ajoista asti (ainaki pohjasta on jo lähteny pinnoite ja se on ihan törkeän näköinen). Harmittaa vähän ku muutin tähän asuntoon just ku koko taloa putkirempattiin ja oletin että vanha istuma-amme vaihdettaisiin suihkuun ni hyvällä lykyllä olisin mahuttanu pienen pyykkikoneenki vessaan. Remppamiehetki sanoivat edelliselle asukkaale, että moneen kämppään tehdään niin, mutta näemmä asunnon omistaja funtsi että mitä suotta. Himppasen harmittaa, tosin olen kyllä nauttinut täysin rinnoin siitä, että mulla on nyt 21-vuotiaana ensimmäistä kertaa elämässäni kylpyamme.

Dances with wolves

Vietin joulua kaksi viikkoa kotoperälä pohjoisessa. Sinä aikana ehti riidellä, kuulla vauvauutisia, ajaa yksin pimeitä talviteitä yhden illan aikana yht. 120km, syödä erinomaista thairuokaa, kerätä mustelmia, heittää ihmisiä hankeen ja tulla itse heitetyksi, tuntea suurta mielenrauhaa ja havahtua oppimaan itestään lisää.

Aukaisin aattona kolme pakettia ja yksi odottelee vielä postissa, että haen sen.
Meidän kuusen alta kuitenkin paljastui:

Grey's Anatomy 6. kausi. Passaa hyvin tuon rivin jatkoksi, eikö?

Jätkät rupes kettuilemaan mulle kummasti tuosta Greystä. Sattuupahan hyllystäni noiden boksien lisäksi löytymään Grey's Anatomy Original Soundtrack (eli tämä:Various Artists – Grey's Anatomy Original Soundtrack ), siis 3 levyä kyseisen sarjan taustamusiikkia. Meninpä vielä tuossa lomalla löytämään vanhojen lehtieni seasta Grey's Anatomy -lehden (no voi kyllä!), jonka ystäväni toi Brightonin tuliaisina muutama vuosi sitten. Jätkien sanoma alko olemaan sitä luokkaa, että hommaa mies ja lopeta sen sarjan kattominen.

Punaset huopikkaat! Tajuttoman lämpimät ja tuo mulle melkosen tonttu-fiiliksen.

 Noiden kahen lahjan lisäks sain vielä tallentavan digiboksin. Pukki oli vissiin pohtinu, että mulla jää kaikki hyvät sarjat ja leffat katsomatta, koska muutin lempibaarini yläkertaan asumaan ja vietän nyt luonnollisesti entistä enemmän aikaa alakerrassani.

Joulu oli mahtava. Kelit helli, ruoka oli hyvää ja muutenkin iso ruokahaluni meni äärettömyyksiin kaiken sen yltäkylläisyyden keskellä. Niin ja kaikki ne kaverit. Tapaninpäivänä lempityttöjen kanssa syömässä ja illanviettoa isommalla porukalla, 30. päivä ajelin Leville katsomaan kauniiden naisten mökkeilyä (ja eksyin suostuteltuna lainapaidassa Kymppilinjan keikalle väistelemään lentäviä juomia - Se tuntui väärältä, äärimmäisen huvittavalta ja selväpäinen baariseikkailu oli lopulta oikein viihdyttävää jopa sitä kello neljän narikkatungoksessa litistymistä myöten!). Uusi vuosi vietettiin perinteisesti kaveripoikien kanssa (+pari tyttöystävää) mökillä.

tunnelmavalaistusta möksällä uv:na

29.12. takapihaltamme lähti hennot kelkan jäljet pellolle.

Sain myös eräältä ystävältä lahjaksi Hello Kitty -shower&bath gel-asian :D

Säikähdin vähän huomatessani, miten ihanaan - ennen niin valko-harmaaseen - vessaani on ilmestynyt tajuamattani vaaleanpunaisia ja pinkkejä asioita!

Koti oli ihana, mutta yllätyin iloisesti kun aamukuudelta heräämisen ja 12h matkustamisen jälkeen kämpille saavuttuani olinkin kovin tyytyväinen ja onnellinen. Pitkällä junamatkalla lukemisena toimi vuonna 1991 Juvalla painettu Tove Janssonin Muumipappa ja meri. Muumikirjat aiheuttavat kylmiä väreitä mietteillään.