better

Tuntuis siltä, että pahin osa flunssasta alkaa hellittään. Tänään ei ole enää ollu kauhea olo, tosin vähän lämpöä oli kuitenki ku mittasin kuumeen. Olen syöny tulista nuudelikeittoa, liian valkosipulista sipulimaitoa ja pari pähkinää. Nyt muriseeki maha, jospa tuota vaan leipää tekis ku kelloki on jo ties mitä.

 Tänään on tullu luettua paljon Torey Haydenin Nukkelapsi-kirjaa, jonka sain ystävältäni Mimsiltä. Valvoin muuten viime yönä aamuneljään asti ku niin pelotti kun menin viimeisenä lukemaan Haydeniä ennenku suljin silmät. Siis lopetin lukemisen ennen kahta, mutta en vain jostain syystä saisi lukea muuta kuin lehtiä tai hyvän mielen kirjoja ennen nukkumaanmenoa. Pari tuntia siinä sitten pyörin enkä uskaltanut sulkea silmiä, vaikka ei tuossa mitään pelottavaa tapahtunut.

Tuo nuudelikeitto muuten koettaa korvata mulle sitä kanakeittoa, mitä teiltä kyselin. Ostin kaupasta chicken+chili -makuisia nuudeleita. Lisäks olen heitelly keitinveteen kasvisliemikuutiota ja lisää chilimaustetta. En jaksanu alkaa kipeänä näkemään niin paljoa vaivaa, että oisin tehny kunnon kanakeiton. Kipeille pitää TUODA kanakeittoa. Missäs minun kanakeittokuljetukset viipyy, hei kaveriiit?

 Tein myös vähän listaa, mitä asioita pitää tässä viikon aikana muistaa. Jouduin vähän sensuroimaan tuota lappua kun tiiän että äippä ainaki lukee tätä blogia :D

Nii ja sain viime vklp vaihettua talviverhotki taas ikkunaan. Vallilan Mustiot on oikein kauniit, ehkä vähän synkät. Ne on ihana sitten taas keväällä vaihtaa vihertävämpiin, Vallilan Kirkonmäki-verhoihin.

Ihanaa kuin helppoa nykyaikana on hoitaa noita joululahjoja. Iski eilen paniikki, mutta tässä ku kotona makoilee koneen ääressä ni jo on hoitunu perheenjäsenten joululahjat, nettikaupat ku on pullollaan kaikkea ihanaa ja vänkää, mitä Mikkelin kaupat eivät tarjoa.

Huomenna olis johtamisen tunnit ja aattelin kyllä mennä, ellei olo ole aamulla kauhea. Tosin yksi luokkakaveri ehti jo kieltää, etten tulisi. Olisi nimittäin melko reilua mennä tartuttamaan muille tämä tautini jouluksi. Lisäks se päivällä vetämäni sipulimaito oli tosiaan niin valkosipulista (ku päätin että nyt semmoset sopat että tauti lähtee!)  etten voinut syödä sitä kokonaan ja se valkosipulin pistely jäi kielelle koko päiväksi. Voisin vaikka vannoa, että löyhkään ihan hirveälle koko loppuviikon. No, ei kai tauti voi siis ainakaan tarttua jos kaikki pitävät koulussa meikäläiseen hajurakoa :D

kukkia ja kakkua

Tämä viikonloppu on menny lähinnä vaan sairastaessa. Poikkis tuli perjantaina viikonlopun ajaksi ja meininki oli lähinnä sitä, että maattiin sängyllä. Mikkonen katto sarjoja ja mie pelasin sen koneella (koska oma ei pyöritä sims kolmosta, ärrr!). Roskis täyttyi nenäliinoista ja buranaaki meni. Tehin kyllä myös lauantaina ekaa kertaa elämässäni pottumuusia (seiskaluokan köksän tuntien jälkeen) ja ilokseni siitä tuli ihan yhtä hyvää ku äipän tekemästä! ^__^

Lupasin kertoa vielä synttäreille leivotusta suklaa-juustokakusta! Yleensähän aina väsään kaikkiin kissanristiäisiin luottokakkuni, Baileys-juustokakun. Nyt kuitenki halusin vähä vaihtelua ja Mikkonen sitte hokas amerikkalaisen suklaa-juustokakun reseptin iPhonensa Valion reseptisovelluksesta.

Kuva: Valio

Tuon ohjeen mukainen kakku on tarkotettu tehtäväksi vuokaan, joka on halkaisijaltaan about 18cm. Minun vuoka kuitenki on n. 23cm, joten ohjetta lukiessa heti vierastutti, että käyttäisin vain 200g tuorejuustoa. Kaupassa iski vielä väsymys ja kärty ja epätoivo, Mikkonen sai sitten kuulla jupinana kurjistuneen meikäläisen suusta mm. "sie seisot suklaalevyjen eessä". Out of context, ei ehkä ensimmäinen asia mitä sanoisi edessä seisovalle poikaystävälleen.
Noh, lopulta pääsin päätökseen tehä täytteen tuplana. Pari pakettia mascarponea, ehkä 6 liivatelehteä (oisittepa nähny Mikkosen ilmeen ku kerroin mistä liivate tehdään!), sitte summan mutikassa enemmän kermaa ja sokeria. Suklaata en kuitenkaan kehannu ostaa kahta levyä, sillä tuntu että yksiki levy saattas tehä kakusta liian ätläkkää.

Pohja tehtiin ihan normaalisti, alkuperäisen ohjeen mukaan. Täytteen alotin kylläki vatkaamalla eka kerman, koska olen tottunu tekemään niin enkä halunnu ylimäärästä kulhoa tiskattavaksi :D. Kerman sekaan meni juustot ja sokerit, suklaalevy sulatettiin ja kaadettiin sekaan. Liivatelehdet sulatin kahviin, mutta sitä menikin sitten liikaa ja yhtäkkiä seos oliki liian löysä. Luckily tuossa melkein vieressä on siwa ja poika juoksi kermapurkin sieltä. Eli tuli sitten kuitenki ylimääränen kulho sotkua ku vatkasin kerman ja lisäsin sen täytteeseeen. Kun lisä kermavaahto saatiin sekaan, seos oli lopulta tarpeeksi paksua ja uskalsin kaataa sen irtopohjavuokaan pohjan päälle. Epäluuloisena piti kyllä illan aikana käydä kurkistelemassa jääkaappiin, ettei täyte ole valunut reunojen ja pohjan välistä läpi pitkin jääkaappia :D Vaan ei onneks valunu ja kakusta tuli ihanan samettisen pehmeä! Koristeltiin vielä Fazerin vaalealla maitosuklaalla (sillä puna-etikettisellä) raastamalla juustohöylällä kiehkuroita päälle (tykkään, että ne kiehkurat on nätimpiä ku perus raastettu suklaa) ja sitte mikron päältä löyty vielä Marianne-crushia ja ripoteltiin niitä vielä tuomaan raikkautta.

Valitettavasti en muistanu ottaa valmiista kakusta kuvaa ku hätäsesti vasta kesken kavereille tarjoilun kännykällä, siispä:

oho, sottasta! PS. Joulupukki, haluaisin kakkulapion!

Mutjoo, kakku sai runsaasti kehuja! Mulla olis vielä himottanu justiinsa joku hasselpähkinärouhe tai vastaava heittää siihen kakun kannelle, mutta ei tällä kertaa laitettu. Herkkua oli, vedin vielä synttäreitten jälkeisenä päivänä oikein kunnon makeanähkyt rääppimällä jämäpaloja.

Synttärit sujui muutenki oikein mallikkaasti. Muutama kaveri kävi, sain ihania lahjoja ja illan päälle riitti hauskaa.
Mikkosen antama orkidea oli kyllä huikean ihana. Olen ihmeissäni googletellu nyt hoito-ohjeita, sillä tuota kaunokaista kehtais kyllä katella pitempään. Jos joku osaa sanoa maallikolle yksinkertaset hoito-ohjeet (veteen upotus 1x vko tai kun juuret on hopeanharmaat yms.) ni kertokkee! Valojuttujen kanssa nyt vähän kamppailen ku siihen en aio investoida, mutta mulla ei ikkunalla oikein ole tilaa ja lisäksi siinä vetää aika pahasti. Haittaakohan tuota siis vain elellä talvikauden kaueampana ikkunasta?

<3

Enköhän mie ole taas jolissu. Reilu viikko aikaa saada joululahjat mallilleen, jaiks!

8 pieces.

Ihana, armas Mimssen (http://lapselleni.blogspot.com/) antoi tämän tunnustuksen mulle. Kiitos tyttö <3 Ja sääntöjen mukaan bloggaajan pitää tehdä näin:

- Kiittää tunnustuksen antajaa
- Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
- Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
- Kertoa kahdeksan valitsemaani asiaa itsestäni

1. Mulla ei ole lempiartistia/-bändiä. En osaa nimetä musiikkityyliä, joka iskisi enemmän kuin muut. Teen kuuntelupäätökset tunnelman, olon ja kauden mukaan.

2. Samaistun helposti kirjojen, sarjojen tai elokuvien hahmoihin ja heidän tunnetiloihinsa. Jos elokuva/kirja sijoittuu mielisairaalaan tai sisältää hieman hulluja ihmisiä, saatan vielä tunteja lukemisen/leffan jälkeen tuntea oloni sekavaksi, ahdistuneeksi, epäluuloiseksi ja.. mikä se yksi sana on. Kun säikkyy ja olettaa olemattomia. No, kuitenkin. Jos taas leffa on romanttinen komedia onnellisine loppuineen, olen iloinen ja hyväntuulinen. Jos elokuva ei pääty onnellisesti, jää sisääni todennäköisesti vähän tyhjä, surullinen tunne. Itkettää ja kapuan pianon ääreen soittamaan ja laulamaan mollivoittoisia kappaleita.

3. Olin ennen melko kovanaama. Heitin huulta kaveripoikien kanssa, olin yksi jätkistä. Äijjä. En itkenyt, en puhunut tunteista. Haastoin kavereita kädenvääntöön ja olin lievästi väkivaltainen humalassa. Vierastin tyttöjuttuja ja hempeilyä. Uhosin paljon. Olen vasta vajaa kahdessa vuodessa oppinut, että on ihan ok osoittaa tunteitaan, pukeutua hameeseen muutenkin kuin sukujuhlissa ja itkeä jos itkettää.


4. Lukion päätyttyä haaveilin TEAKista, musiikkiteatteri-linjasta Lahden amkissa ja ranskan kielen opettajaksi opiskelusta. Teakkiin en hakenut, Lahteen ja Jyväskylän yliopistoon en päässyt. Sen sijaan meninkin puoleksi vuodeksi Ouluun talouskouluun. Se oli siihen asti eletyn elämäni paras syksy ja olen sitä mieltä että tuuri kävi kun sinne päädyin.

5. Pelkään paljon menettäväni läheiseni ja jääväni yksin. Pelkään etenkin ystävien menettämistä, sillä olen huono pitämään yhteyttä. Se ei silti tarkoita ettenkö välittäisi. Lempityttöni ja -poikani ovat mulle henkireikiä.

6. Olen totaalisen laiska ja aikaansaamaton. Esimerkkinä vaikka se, että jo ensimmäisen kulttuurituotannon opiskeluvuoteni jälkeen totesin, etten opiskele oikeata alaa. Kuitenkin tammikuussa lähtee käyntiin viimeinen vuosi, koska en ole saanut haettua muihin kouluihin tai töihin.

kuvat: weheartit.com

7. Olen seurallinen, utelias ja vilkas. Nautin ihmisten seurasta, mutta kuitenkin tarvitsen rauhallisia kotoilu-hetkiä pysyäkseni toimintakunnossa.

8. Ennen talouskoulua en osannut tehdä oikeastaan muuta ruokaa kuin makaroonia, puuroa ja munakasta. Sain koulun käsitöistä seiskaa ja äiti viimeisteli kaikki lapaset ja villasukat, jotka aloitin koulussa. Nykyisin käsityöt on mulle jollain tavalla terapeuttinen ja tärkeä tapa. Teen paljon mielelläni ruokaa ja minusta on ihanaa kestitä ystäviäni.

Mie en edes tiiä onko mulla kaheksaa bloggarikaveria, mutta laitan tämän nyt joillekin eteenpäin :) Tietenkään en vaadi, että muidenkin pitäisi tehdä tämä. Pöhöh!

Hanna (Hannan Sohvahetki)

Suvi sarjakuvablogissaan (Luovuutta Kerrassaan)

Pöysti (Me and my things)

Jonna (My Vision)

Helena (Sokeana Hetkenä)

Feeling twenty-two, acting seventeen

Closest Thing To Crazya tuli kuunneltua eilen pitkästä aikaa ja tapailtua sitä pianolla. Katie Melua tunki vahvasti musiikkimakuun joskus 2009-2010 vaihteessa. Closest Thing To Crazy, Nine Million Bicycles, If You Were A Sailboat ja etenki Piece By Piece oli semmosia kylmien väreitten biisejä että aiaivoivoi. Olipa ihana kuunnella niitä ja Meluan hentoista ääntä pitkästä aikaa.

Voin sanoa, oli ihan parhaat synttärit mulla. Sain superkauniin, valkoisen orkidean Mikkoselta (olen ehkä vihjaillut kukkien halustani turhanki suorasukaisesti) ja muita ihania lahjoja. Tehtiin sikahyvä juustokakku tarjottavaksi, ehkä lisätietoa siitä myöhemmin kun on aikaa. Nyt pitäisi nimittäin pukea ja kiirehtiä kouluun. Olo on kylläki melko ikävä. Flunssa repii likaisin kynnenalusin mieltä matalaksi. Nenä tukossa ja pyörryttää jo toista päivää näin aamutuimaan. En kuitenkaan ole tällä hetkellä tietoinen esimerkiksi kuumemittarini olinpaikasta, joten pakko mennä kouluun. Ei omatunto antas lepäillä ilman jonkinlaista todistemateriaalia omien tuntemusten lisäksi. Tuli valvottuakin lähes kolmeen asti, joten eipä tuota untakaan siunaantunu tarpeeks. Mutta eiköhän tämä tästä. Sipulimaidon tekoon vain heti ko koulusta pääsen.

Miksi aina elokuvissa kipeälle tuodaan kanakeittoa? Mie en osaa tehä kanakeittoa! Tai siis en ole koskaan tehny. Nyt helppoja ja hyviä kanakeittoreseptejä otetaan vastaan!

ohohoho
löysin sen enkun portfolion tehtävänannon. Olen kirjottanut ekalle sivulle, että deadline 5.11. eli reilu puolen vuoden sijaan nämä tehtävät onki reilu vuoden myöhässä. Okei, nyt mie nauran.
Ei muuta, carry on. Make it work ja sitä rattaa.

tunnelmassa kellumista

Takana ihana viikonloppu kolmen upean, ihanan, erilaisen naisen kanssa. Meillä on erilaiset elämäntilanteet, erilaiset luonteet, erilaiset tyylit. Ja me kaikki vietimme viikonloppua pienessä yksiössäni tullen toimeen mainiosti.

Sain ystävien näkemisestä energiaa tarttua kouluhommiin ja sunnuntaina heän lähettyä otin ja kirjotin neljä koulutehtävää, palautin ne ja lähetin vielä pari sähköpostia opettajille. Mie koetan vähentää arjen aikani tuhlaamista lämpöisen viltin alla Greytä katellen ja virkaten. Oispa ihana kerranki mennä lomalle Muonioon ilman, että mukana on monisteittain tehtävänantoja, jotka kuitenki venyvät laukun pohjalla mieltä ahdistamassa. Kunnianhimoinen ajatus, I know. Mutta ei mahdoton. Varsinkin jos jatkan tällä tahdilla, minkä aloitin sunnuntaina :)

Tänään oli koulua vain ruotsin kokeen verran. Tehtiin vielä sen jälkeen Hannan kanssa tuotteistamisen kehittämistehtävää. Tulin kotiin, tiskasin viikonloppuna kertyneen tiskivuoren (suurinpiirtein kaikki astiat, mitä omistan), söin ja nukahdin parin tunnin päikkärit. Heräsin ihan unipöhnäsenä ja vuorokaudenajasta sekaisin. Onneks tässä on vielä vuorokautta aikaa ja voisin jopa alkaa tekemään reilu puoli vuotta myöhässä olevaa enkun portfoliota (itkiskö vai nauraisko?). Onneks opettaja oli jalo ja lupasi että pääsen kurssin läpi kunhan palautan loput tehtävät.

Sain ihanalta Mimsiltä tuliaisina mm. ihan minun näkösiä ikean kynttilöitä. En ole aiemmin ollut kynttilänvalossa istuskelija, mutta viikonloppuna ja sen jälkeen on kyllä tullut hempeämmässä valaistuksessa viihdyttyä. Perään vielä hämyisen kämppäni tunnelmointia.

Greyn anatomiaa ja kolmen suklaan jäätelöä.. huh mikä forever alone -asetelma.

käytiin Fernandossa likkojen kans. Fernandon miekka, omnom!

su-iltana vihannesten dippailua. Kukkakaalista tuli uusi suosikki :p

Maislin tuoma gerbera ja ikeakynttilää.

talouskouluajoilta roskikselta pelastettuja tuikkukippoja.

Ei se kynttilän hämyssä istuminen ole yhtään yliarvostettua, vaikka olenki niin luullu. Nyt koitan ahkeroia. Kuullaan!

maanantaisen postauksen aika.

Viikonloppuna ei tapahtunut ihmeellisiä. Lähinnä erakoiduttiin kämpilleni poikkiksen kanssa. Unettomuus on jatkunu ikävänä, onneks viime yönä sain nukuttua ja näin unta mansikkakermavaahdon syömisestä.

Tänään olen velvollisuuksistani toteuttanut pöytävarauksen soittamisen la-illaksi Fernandoon ja ruotsin kotitehtävän kirjoittamisen. Lisäksi luin kertaistumalta uusimman Imagen kannesta kanteen ja tuijotin kiitettävän määrän Greyn toisen tuotantokauden jaksoja sekä virkkasin samalla itelleni uuden mössan.
Perjantaina tuli muuten valmiiksi poikkiksen uus kaulahuivi, tosin mallailin sitä itelleniki ku se mätsäs ihan kiitettävästi pipan kanssa

joo, istuin ruokapöydällä.

Ens vklpna tulee kolme mainiota M-neitosta tyköni. Meile ku joskus lukioaikana syntyi kuin huomaamatta sellainen, mitä nimitämme Gallup-Ringiksi. Täytimme kultaisina irc-galleria -aikoina sinne päiväkirjaan niitä mm. Demi.fi-sivustolta löytyviä kyselyhärpäkkeitä ja kävimme toki tunnollisesti lukemassa toistemme härpäkkeet, kopiomme itsellemme ja täytimme samat. Tämä meitä yhdistävä asia teki meistä porukan, joka pari kertaa vuodessa koittaa sopia kalentereihin tapaamisen jonkun kotiin viikonlopun ajaksi. Tällöin teemme ruokaa (usein tortilloja), ihastelemme hotelliaamiaisen veroista aamiaispöytää, jollaisen kyseisen miitin emännöitsijä aina loihtii, juoruilemme, katsomme ehkä jonkin ihanan hemppiselokuvan ja höpötämme tyttöjen juttuja. Tällä kertaa minun tehtävänäni on majoittaa neidit ja loihtia upea aamiaispöytä. Tyttöjä varten varasin myös Fernandosta pöydän, sillä pohdittiin että ois kiva käydä hienosti ulkona syömässä.

En mie aio muuta lätissä. On maanantai ja tallentava digiboksini on täyttynyt ihanista sarjoista. Siirryn siis tuohon toiselle puolelle kämppääni, sängylle ja viltin alle tuijottelemaan digiboksin tallenteita.
Hienoa viikkoa! Muistakaa heijastimet ja koittakaa varoa liukastumista ettei käy pahasti!

There are not many things in life so beautiful as true friendship.

rakastan greyn anatomiaa ja Meredithin ja Christinan ystävyyttä. Parhautta.

Näin piti tehdä kerran yhden kaverin kanssa ku oltiin vielä huikeilla hiuksilla varusteltuja.

Mulla on välillä sikamaisen huonoja päiviä. Ku tuntuu että ne vanhimmat ja vankimmiksi aatellutki ystävyyssuhteet tuntuu kuihtuneen. Mutta sitten kun pitkästä aikaa saa purkautua sellaiselle ystävälle, johon on vuosien saatossa kaikenlaisin oksahaaroin kietoutunu, vitsit miten hyvän mielen se tuo.

no sitäpä!

nörttäilyä ja vähän boulderingia i guess

Viime öinä olen nukkunu ihan käsittämättömän huonosti. Minun niska ja hartiat on niin jumissa, että pakko herätä keskellä yötä ja nousta sängystä ylös venyttelemään. Pitäs vissiin käyä jossaki ammattilaisen hierottavana, muttako en ole koskaan käyny ni olen tehny siitä itelleni liian ison kynnyksen.

Eilen lähettiin viiden luokkakaverin kanssa Mikkelin jäähallille seinäkiipeilemään. Oltiin alunperin varattu sille meidän Extreme Run -joukkueelle tuo aika että voitaisiin vähän tutustua samalla toisiimme ku vaikka suurin osa on luokkatovereita niin osaa en ole koskaan puhutellutkaan. Kävi kuitenki niin kurjasti, että meidän joukkueesta olis paikalle ollu pääsemässä vain kolme, ni ruotsin tuntien jälkeen sitte huikkailtiin luokkatovereille, että seinäkiipeilyä 1-2h 4€, miten ois? Ja sinne mentiin. Oli kyllä siistiä, voisin käyä joskus uudestaanki! Harmitti ku tajuttiin ettei kameraa ole mukana, mutta kaveri otti minun iPhonella kuvia sitte. Minun kiikkumisesta ei valitettavasti ole kuvia (ei siis todistusaineistoa että kävin ihan katon rajassa!) koska just sillon Tolu soitteli illan lauluharkkojen aikataulusta.

Mutta hittolainen, olin niin adrenaliinin valtaama, että kiipesin vain menemään ja jännitin aina että osuuko jalka kohdalleen ja saanko seuraavasta otteesta kiinni. Yhtäkkiä olinki katonrajassa ja varmistaja, meitä ohjannut mies kehotti ottamaan kiinni köydestä ja nojaamaan taaksepäin istualteen. Siinä ku ekan kerran katoin alas ni taisin päästää pari kirosanaa. Muistin samantien etten ole ihan mukavimmillani korkeissa paikoissa. Mutta olihan se siistiä! Piti vielä kokeilla himpun jyrkempää seinää  ilman valjaita (alla patja varmistamassa ettei käy kuinkaan tietenkään) ja jäi kiukuttamaan kyllä ihan sikana ku olin yhtä otetta vaille viimeistä, mihin saatiin ilman valjaita kiivetä. Tietenki just sillä hetkellä käsistä loppu voimat, enkä löytäny enää jalansijaa.
Se oli just sellanen pelkohetki. Tiesi, että nyt jos irrotan käden ja yritän tavoitella ylempää nii ihan varmana tipun. Ja niihän siinä kävi, putosin ihan viime senteillä, jos tämä sanamuoto sallitaan. Ja alhaalla kiukutti :D

kämpille tultuani käsiä pakotti, yritin vähän tiskata, mutta isojen astioiden ja kattiloiden tiskaus ei vain onnistunut ku käsissä ei ollu voimaa. OLIPA HUIPPUA!


Iltasin olen nyt pähkäilly pöytäkoneeni kanssa. Olen nörttäilly siihen erästä peliä ja tutustunut mm. termiin crack (ei huumehia ku nörttäilytermejä!) ja sain ylpeänä päteä luokkakavereiden kesken ku selitin kräkkääväni. Saako tällasta kertoa julkisessa blogissa :D
Toissailtana meinas kyllä pää hajota, varsinki ku minun atk-tukihenkilö (Mikko) on vähän nurinkurinen ja pitää arkena ainoastaan puhelinpäivystystä. Eilen sain sen sitte kuitenki pyörimään ja olin ihan mielissään. Ei vaan ihan kiitettävällä vauhdilla tuo kone sitä jaksa pyörittää, mutta kai mie nyt väliaikasesti tyydyn tuohon. Viikonloppusin saan pelata poikkiksen läppärillä, jossa on enempi potkua :D

Virkkuuta!

Nyt mie testaan osaanko postata uudella lelulla!
Tehin viikonloppuna Mikolle pipon syyslomalla Ruotsista ostetusta langasta ja ny aloitin virkkaan itellekki uutta mössaa :)

Voinkohan mie lisätä kuvaa tähän? Ok vissiin pystyin. Ruskeasävyinen raakile siinä minun päässä on se Mikon pipo keskeneräisenä. Sitte vielä kuva saman merkin eri sävyisestä langasta + raakileen raakile päässäni :)

Ps. Huomaako joku mikä on kiivennyt seinälle? (;

long time no ocean

Päivitysvaatimuksia kerkes tulla jo äitiltä ja oletettavasti entiseltä kämppikseltäni. Pete on nääs ainoa, joka mulle anonyymisti kommentoi. Elikähei, oli pakko palajata Kylmien väreitten juurille. Ei luoja, miten huonosti voi postaus alkaa... itepähän pyysittä.

Muttajoo, koska olen tämmönen laiskiainen enkä jaksa kirjotella enää ees postaus/vko ni en voi sitte keskittyä mihinkään tiettyyn teemaan vaan tästä tulee todnäk sellanen romaanimittanen kertomus viime aikojen tapahtumista. Enigeis, asihaan!

Oli syysloma edellisen postauksen jälkeen. Ajelima Mikon kans siis välietappien kautta Muonioon. Koko viikon me lähinnä mähösimmä ja latasimma akkuja. Mutta se teki hyvää. Sitte lähtöä eeltävänä päivänä otima ja ajoima Pallakselle. Tuntia myöhemmin olima jonku nyppylän päälä vähän kylmissään ja hengästyneinä. Hitto ko en tajunu pölliä Mikon koneelta kuvia siitä reissusta että voisin kehua kuin korkealle kiipesimmä.

Viikot ei paljoa merkkaa mulle nykyhään. Mie käyn koulussa päivälä, lauleskelen porukalla kerran viikkoon kämpiläni, käyn ehkä pelaamassa kössiä Hannan kanssa ja no, muuten vaan istuksin sohvan pohjalla ja kudon ja katon sarjoja. Ja olen ihan onnellinen siinäkin. Viikonloppusin sitte tapahtuu enemmän ku poikkis tulee ja tulee ehkä käytyäki jossaki (vähintään chinamanissa noutamassa ruokaa. En kehtaa ees kertoa kuin monta kertaa kävin sielä viikon sisään. No kerronpa, ootappas. Toissa pe, su ja viime ke ja pe.) Hyvä vielä ko työntekijät tunnistaa jo, perjantaina ku menin Mikon ja Mimsin kans sinne ni myyjä oli heti tarjoamassa, että otetaanhan ruuat mukaan. Mut ei, me jäimäki sinne syömään! Haa-ha!

Mie haluaisin uuen kameran. Ehkä alkaisin taas näpsimään kuviaki enempi. Hei muuten, uudesta puheenollen. Kävin hommaamassa itelleni uuen lelun: iPhone 4:n.

Hauskaksi meni. Soitin Tolulle, että "huomena haetaan mulle iPhone4" ja mentiin sitte. Mie en saanu omaani heti, joten käytiin sitte toisen operaattorin liikkeessä ja Tolu otti samanlaisen itelleen mukaan :D sain seukkina päivänä omani, kerroin Mikolle ja äipälle. Noo, äiti soitti melko pian ja uteli puhelimesta ja hetken kuluttua oli seki tilannu omansa. Sitte vielä Mikko hommas viikonloppuna 4S-version. Suddenly kaikki ihmiset, keitten kans eniten olen kännykkäteitse yhteyessä, omistaaki iPhonen. Hauskaa.

Viime vklp oli ihana. Hyvän ruuan ja pelien täytteinen. Perjantaina näin ihanaa Mimsseniä vauvamasuineen. Käytiin sen ja Mikon kanssa, ylläripylläri, Chinamanissa vielä. Vietiin Mimssen kotiinsa ja ilta kului Mikon, tämän siskon ja sen poikkiksen kanssa otavassa pelaten Isännät vs. Emännät -peliä, Craniumia ja Avistaa !! Hei siis kuka muistaa vielä Avista-pelin? http://fi.wikipedia.org/wiki/Avista

Meilä oli lapsuuessa naapurissa serkuila nuo kortit ja aina ku käytiin niilä ni pelattiin Avistaa. Oli kyllä tosi hauskaa pelata sitä näin monien vuosien jälkeen ku oli unohtanu koko pelin.

Lauantaina pidettiin ihan yhteisestä sopimuksesta mähöilypäivä. Nukuttiin pitkään, Mikko keitti kahvin ja teki voileivät ja syötiin aamupala sängyssä (sillä erityisluvalla, että päätin vaihtaa petivaatteet sinä päivänä. Muuten ei leivillä murustelu minun sängyllä onnistuis!) pelaten samalla sims3:sta :D Käytiin tsekkaamassa uus kauppakeskus Stella, eksyiltiin väentungoksessa ja lopulta tultiin kämpille makkarakeiton tekoon. Katottiin Memento, mikä oli minusta toisaalta mielenkiintonen ja jännä, mutta mie en kestä sitä jos leffa loppuu jollain muulla tavalla ku "onnellisesti". Jäi vähän ahistava fiilis.

Isänpäivänä käytiin kirpparilla ja Mikon kotona maistelemassa kakkua ja Karjalanpaistia. Lisäks pähkäiltiin sikavaikean arvan kanssa, minkä Mikko osti isälleen lahjaksi. Se oli kohta turhan monimutkainen. Illemmasta tehtiin hampurilaisia ja kutsuttiin perjantain pelitoverimme syömään. Ruisleipä paahdettiin, väliin juuri paistettuja, ite tehtyjä jauhelihapihvejä ja sitte höystöjä. Oli kyllä maukkaita.

Viikonlopun runsaan ruanlaiton ansiosta mulla on nytte jääkaappi taas ääriään myöten täynnä, eli periaatteessa ei tarvis ko käyä maitoa viikola kaupasta. Mutta itteni tuntien mie kuitenki menen ja ostan kaikkea ylimäärästä vaikkei tarvis. Sitäpaitsi mie tykkäsin Stellan uudesta S-marketista, joten sinne ihan haluttaaki lähteä asioimaan. Voi vänkäkorva, mitäköhän tästäki tulee?

Hejjaa, turhanpäiväinen sepustus viime ajan menoista olla tässä. Das ist alles. Ensi viikkoon!

Kössiä ja kotiin.

Olin tiistaina pelaamassa squashia luokkakaverini Hannan kanssa. En ole koskaan aiemmin tullu kössiä pelanneeksi, siispä tehin itelleni pikakurssin säännöistä nettiteitse n. tunti ennen vuoroamme Sport Forumilla. Aluksi ei meinannut mennä tajuntaan, että se maila on kapeampi ku sulkapallossa, koordinaatio pelas nimittäin niin, että pallo osui joko mailan reunaan tai sujahti ihan vierestä! Tietenki yritin myös tahtomattani tehokkaasti pudottaa mainoskylttiä seinältä ja kattolamppuja, onneksi tehottomin tuloksin. Mutta tulos, tuli lämmin ja hiki ja oli hauskaa urheilla jonku kaverin kanssa. Seuraavana päivänä vasen käsi rupesi tärisemään ku ripsarin levittäminen kahteen silmään oli ylivoimainen ponnistus :D phuh, kunto on todellaki rapautunu ihan pohjamutiin. Mutta onneksi pääsen ens vklpna Muoniossa pelaamaan taas ja sitten Mikkeliin palattuani vois katella millon lähettäs taas Hannan kans mätkimään palloa.

Syysloma alkaa ja mie lähen tuossa reilu tunteroisen päästä juna-asemalle. Ensiksi suuntana Joensuu, jonka asemalla toivottavasti poikkis on vastassa. Huomenna pakataan auto ja otetaan ensin suunnaksi Kajaani. Siellä tapahtuu Syyspirskeet aka Syyspillun pieksäjäiset (voi kyllä.) elikä vanha emäntäkoulukaiffari järkkää pippalot siellä ja pääsen näkemään vanhoja KKTO-kavereita (Kansainvälispainotteinen kotitalousopetus, Oulun Palvelualan Opisto). Illala ei kuitenkaan sovi kovasti rillutella Kajaanin hurjassa yöelämässä, sillä seukkina aamuna otetaan taas ooppeli alle ja lähetään körötteleen kohti Muoniota. Välietapiksi päätettiin Haaparannan Ikea ja päästään vielä nauttimaan niistä lihapullista ennenku vaihtavat omiin resepteihinsä vai mistäs sitä tuossa vähän aiemmin uutisoitiin.


Siitä on jo kaks kuukautta ku viimeks pääsin kotona käymään. Ei se muuten tuntuis niin pitkältä ajalta, mutta ku sen häätyy olla toisessa päässä Suomea ni ku ei ees ole sitä saumaa käyä ni tuntuu sitte nämä kotona visitoinnit oikein entistäkin ihanammilta ja aina on ikävä sinne. Mutta nyt pääsen nauttimaan kotioloista kokonaisen viikon ajaksi ilman sen kummempia suunnitelmia. Saas nähä mitä Mikon kans äksöniksi keksitään!


Hyvät syyslomat teilleki, ellei ne oo jo ollu. Hyppikää kumisaappailla lätäköissä ja heitelkää lehtiä päällenne. Voisko VR rekrytä väkeä haravoimaan lehtiä pois muute niiltä raiteilta jos ne häiritsee junien kulkemista?

I don't like mondays.

Sanoisinko, että kurja päivä. Yöllä en saanu unta, joten nukuin sitten lopulta sekavin unin pitkälle aamua. Noin kolme tuntia join aamukahviani unipöhnäsenä koneen ääressä ja jokaisen motillisen (3kpl) kohdalla kävi niin, että viimeiset kulaukset olivat jo jähtynyttä kylmää litkua. Pakko myöntää, en ole tehnyt muuta kuin lämmittänyt tähteitä ruuaksi, istunut koneella (pelannu, lisänny kuvia febeen osv.) esimerkiksi etsien helppoa keksi/kakkutaikinareseptiä, jota olisin voinut tehdä vain pienen määrän syödäkseni taikinaa. Koska ei huvittanut lähteä kauppaan hakemaan jotain hyvää eikä kaapeista löytynyt mitään. Lopulta soitin äitile kysyäkseni jotain neuvoa ja lopputuloksena reilu puolen tunnin puhelun jälkeen tajusin etten ollut saanut ratkaisua pulmaani. Niinpä tein mukillisen kaakaota, koska kaakaojauhe oli lähimpänä suklaata. No ärrrkele: lidlin halpa kaakaojauhe ei liuennut millään kylmään maitoon, minkä seurauksena suuhuni eksyi klimppejä, jotka puhkesivat ja jakoivat sisältään kuivaa kaakaojauhetta yskittämään kurkkuuni. ÄRR.

Nooh. Kaiken tuon hurjan seikkailun lisäksi olen soitellut pianoa ja katsonut digiboksin tallenteita kutoen kaulahuivia.

poikkiksen paita + äitiltä pöllityt villasukat. :>

Pakko varmaan vielä lisätä, että meillä ei siis ole maanantaisin koulua. En ole mikään lintsari!

must on tullu urheiluhullu, tai sitte ei.

Voin kertoa. Pienenä harrastin hiihtämistä. Hiihettiin siskon kanssa kilpaa. Lopetin huipulla, sillon ku piti mennä kisaamaan Norjaan. Olin tuolloin ala-asteella. Porukat kerkesivät huomata, että urheilijalle pitää koko ajan investoida uusiin varusteisiin, varsinkin kasvavalle lapselle. Siispä porukat kustansivat kansalaisopiston piano-, kitara- ja lukion aikana jopa poikkihuilutuntejakin pari lukukautta ja kuljettivat kuoroharkkoihin ja bänditreeneihin. Tiedän kyllä mitä tarkoittaa sanonta Musiikki pelasti minut urheilulta.

Kun muutin pois kotoa, suunnittelin jatkavani vanhaa harrastustani salibandya, mikä oli säilynyt ainoana urheiluharrastuksenani peruskoulusta lukion loppuun. Vasta sitten kun olin asunut Mikkelissä n. puoli vuotta (kotoa pois muuttamisesta n. vuosi aikaa), raahasin kotoa mukanani pelikengät ja mailan. Kolme vuotta varusteet on vieny tilaa vaatehuoneen hyllyiltä, saman verran aikaa on jo opiskeltu ja puhuttu aina luokan kanssa yhteisestä salivuorosta, mutta jälleen - ehkä ensi vuonna sitten.
Ainoa kunnon ylläpitäminen on ollut rappusten kiikkuminen kämpille, mahottoman lujaa kävely kaupungilla ja koulumatkoilla sekä kesällä työmatkojen pyöräily. Tänä vuonna jäi se työmatkojenki pyöräily tekemättä ku hokasin poikaystäväksekseni kollin samasta lafkasta ja hällä on tietenkin auto käytössään.

Tuossa eilen aamulla sain muistutuksen luokkakaverilta tekstiviestitse, että taisin lupautua puoli vuotta sitten osallistumaan parin luokkatoverin kanssa Extreme Runiin. Koska en jaksa itse selostaa, millasesta kisasta on kyse, lainaan suoraan Hannan antamaa infoa Facebookista: "Aivan mahtava kisa, missä kierretään 8 km rata, mikä sisältää n. 30 erilaista estettä mitkä pitää suorittaa matkan varrella. On luonnon omia esteitä (ojan ylitystä ja kallion kiipeämistä) ja ihmisen rakentamia (rengasesteitä ym.). Tänä vuonna kisassa oli 3000 osallistujaa ja ihan mieletön meno siellä!".
Eli ensi toukokuussa odottaisi minuaki moinen rääkki. No, me osallistutaan huumorisarjaan eli kierretään vaan yks kierros ja jos jotaki estettä ei halua ylittää ni senkun kiertää sen. Lisäks koulu suostui sponssaamaan meille abouttiarallaa kaiken muun paitsi sapuskan (mikä tietenkin on meikäläisellä kohta se rahaa vievin ku koko ajan pitää vetää naamariin jotaki).
Ei kait siinä, mulla innostaa tämä kyllä ihan hurjasti ja nyt on joku tavote, mikä sais ehkä innostettua urheilemaan enemmän. Onhan tuo kunto rapissu ku aina aamusin koulussa ekan puol tuntia koettaa saada naaman normaalin väriseksi ja hengityksen tasaantumaan ku on taas hiki hatussa polkenu ku pitää aina lähteä viis minsaa liian myöhään kämpiltä. Sovittiin jo onneksi parin luokkakaverin kanssa, jotka osallistuu myös, että ruvetaan treenaamaan yhdessä. Nämä neidit kyllä on jo ruvennu salilla kulkemaan ja sauvakävelemään (muun perus elämäänsä kuuluvan treenaamisen ohessa). Meikän ongelma vain on se, etten tykkää treenaamalla treenata vaan olen joukkuepelaaja. Siksipä oliki jo puhetta että vois käyä pelaamassa squashia joku kerta.


Tuosta päästäänkin sitten siihen, että oltiin jo pari viikkoa Mikon kanssa puhuttu, että mennään pelaamaan sulkapalloa. No, olin innoissani ja sitte se poika meni kertomaan, että on "nuoruudessaan" pelannu sm-tasolla. What, meikällä tipahti into samantien. Ettäkö menisin sinne juoksemaan naama punasena ku poikkis ei muuta ku nauraa ja seisoo paikoillaan välissä palloa hutasten taas toiseen päähän kenttää? 
Onnistuin sitte pari viikkoa välttelemään rääkkiäni, tehtiin hyvää ruokaa ja käytiin vain onnellisina lihomassa Chinamanissa ja kateltiin leffoja. Mutta eilen oli lopulta pakko suostua ja me mentiin Sport Forumiin. Ehkä olin välillä hieman lapsellinen ja vain katsoin vierestä kun pallo lensi kentän toiseen päähän. Itsekkäänä kakarana vain katsoin jupisten minuahan ei juoksuteta poikaystäväni tyytyväistä hymyä*.
Kaikesta vastahakoisuudestani huolimatta mulle tuli hiki ja löysin vasemmasta kädestäni jotain yllättäviä lihaksia. Lisäksi rappusia kolmanteen kerrokseen kiivetessä tänään tunsin treenin myös ääshissä ja reisissä.
Shiit, pitää kai taas ruveta liikkumaan.




*no, kostin juoksutukset rökittämällä Mikon tänään Unossa (;

Hienona aamuna.

Pistin eilen iltakympiltä nukkumaan ja heräsin tänä aamuna yhdeksältä. Ei huonosti yhtään. Kaks edellistä yötä on ollu niin ihmeellisten unien öitä, etten voi muuta ko nauraa. Toissayönä pidin jatkot pikku yksiössäni varmaan Mikkelin kaikille baarimikoille. Ne hajotti paikkoja, kaveri löi nyrkin ovesta läpi ja joku pölli minun kylpyammeen ja jätti post it lapun vessan oveen, missä perusteli tekoaan. Viime yönä oli paljon taianomaisuutta ja pahan pakoa suuren yhteisön kanssa.

Eilen olin ahkerana koulun jälkeen ja saatiin Anan kans tehtyä kulttuurialan talous- ja rahoitusshaiban kurssin kehittämistehtävä valmiiksi. Lähdin kauppaan nälkäisenä pitkän kauppalistan kanssa. Autoin vanhaa huononäköistä miestä löytämään keittojuureksia ja siitä palkintona varmastikin löytyi jäätelöaltaasta GB:n kermajäätelöt 50% alennuksesta! Lakritsia lähti tietenkin mukaani litran paketti ja kahvin jälkeen se oli ensimmäinen asia, mitä pistin tänä aamuna suuhuni, omnom. Ja nyt tein sandwichin laittamalla kasan jäätelöä kahden Digestive-keksin väliin, mitä jäi yli erään juustokakun pohja-aineksista. Aika herkkua, suosittelen!

Omasta kamerasta on paristot tyhjänä ja niiden laturi on hukassa, joten kuvia ei tipu minkäänlaisia. En kyllä ees tiiä, mitä kuvia sieltä löytyy. Mutta voisin lainata vaikka Pöystin blogista yhtä kuvaa minusta ja Tolusta viime vklpna kun käytiin Café Labralla nuorempien KT-opiskelijakollegoiden läksiäisissä. Kaksi lähti vaihtoon, yksi Idolsiin harjoitteluun jonnekki sinne kehä kolmosen sisäpuolele.

viinihömelöt. Kuva: Jenni Pöytälaakso

"Äijä on viikinki"

Hokasin tässä yhtäkkiä taas, miten kiitollinen olen kaikista kaveripojistani. Etenkin niistä, jotka on tullu jo peruskoulun ja lukion aikana Muoniossa varttuessa. Tietenki niitten ansiosta mie olen vähän tämmöne omanlaiseni, useina hetkina vaan se yksi jätkistä. Viime viikonloppuna sain hämmästellä ku kännykkään rupesi satelemaan otsikon mukaisia tekstiviestejä. Pojat ja Petra muistivat minua, ei siitä sen enempää.

Mutta suurin tajuamisen hetkeni oli, ku mietin että miksi ihmeessä mulla oikeastaan on niin paljon rakkaita kaveripoikia (sillä olenhan mie aina ollu rämäpää ja siten ajautunu niitten joukkoon), että etenkin siinä murrosiän kynnyksellä ku luokassa alkoi syntyä porukoita, mie en löytäny paikkaani enkä tuntenu kuuluvani oikein mihinkään. Aina löytyi hetkiä, jolloin eräässä tyttöjoukkiossa, johon halusin, en ollut tervetullutta seuraa. Tytöt ovat niin julmia toisiaan kohtaan siinä iässä. Mie en onneks kärsiny kovinkaan ja taidan olla itse ollut erästäkin hyvää ystävääni kohtaan niihin aikoihin vielä pahempi ja ilkeämpi. Onneks ne kaikki on takanapäin ja niistä ajoista on fiksuunnuttu.
Enkä vieläkään päässyt loppusanomaani, mahoton jaarittelija :D Siis se asia, minkä tajusin, oli että silloin ku tytöt ei huolinu joukkoonsa, mie sain aina olla poikien kanssa. Me pelattiin jalkapalloa välitunneilla, me hengailtiin k-marketin takapihalla laatikoiden päällä ja me leikittiin gogoilla.(siis muistaako kukaan enää gogoja? Niitä pieniä muoviukkeleita, joilla pelattiin vähän kuin marmorikuulilla ja joita myytiin R-kiskalla?)

Pojat ei koskaan juoninu, ne huoli joukkoonsa kävi miten kävi. Jos suututti ni sitte tapeltiin hetki ja oltiin taas kavereita. Mie en vois olla enempää kiitollisempi minun pojista <3 Kiitos Oikkeli, Liikamähö, Tomppa, Miikka, Tauno ja kaikki muut.

jossain lähellä no lifettamisen pohjamutia.

"Nyt meikä siirtyy pois koneelta", aattelin itekseni ku päätin siirtyä läppäriltä toiseen päähän huonetta televisioon kytketyn koneen ääreen pelaamaan simssiä. Fail.

uusia korvakilluttimia

Päivä alkoi yhtä tyhmästi kuin eilinenkin ja aika tyhmänä pysyi pitkälle puoleen päivään. Jossain vaiheessa asiat vain alkoivat valottumaan monilta osin: Sain tehtyä kouluhommia ja siitä kiitollisina käytiin juhlistamassa alkavaa viikonloppua Antin ja Emmin kanssa Dragon Shengin seisovan pöydän antimilla. Kävelin kotiin hymynkare huulillani nauttien vesisateesta.
Kotiovella vasta riemu repesikin, nimittäin avattuani oven näin ensimmäisenä sen kortin, jonka postinjakaja jättää kun kirje ei mahdu postiluukusta. Tiesin, että kyseessä on taatusti Crazy Factoryn paketti, jonka reilu viikko sitten tilasin. Laitoin avaimet takaisin laukun pohjalle ja käänsinkin kantani kohti postia innokkaana. No enpä ollu tarkastellu lappua tarkasti, kello oli nimittäin vasta kaksi (14.00) kun postin tiskiin löin lappusen. Virkailijamies naurahti (no ei kyllä, se lähestulkoon läksytti minua. Ois vain ollu kivempaa jos solis naurahtanu innokkuudelleni) ja ympyröi kellonajan (17.30), jonka jälkeen paketti on noudettavissa, ja kehotti lukemaan lappuset ensi kerralla tarkemmin.
Vain hieman lannistuneena käppäilin takas kämpille. Pelailin the sims 2:sta (kaikkine lisäosineen! ei kamasettejä tosin) ja tekstailin poikkiksen kanssa. Muuttuneitten viikonloppusuunnitelmien vuoksi päässään sittenki näkemään tänä viikonloppuna, ho. Iha jees!

Mutta asiaan meikän turhanpäiväsistä lätinöistä! Hain sen pikkulurjuspaketti-asian ja oijoijoijoi siellä oli korvikset jos sun toisetkin! Kuvat kertoo enempi ku minun uljas sanaleikkini, siispä:

<3

Jos joissaki kuvissa näkyy hämmentävää valkosta scheissea ni se on vaan rasvaa. Jotkut tikut oli paksumpia ku mitä olen aiemmin käyttäny ni piti vähän lyä liukastetta kehiin, että ne saatiin verenvuodatuksetta korvareiästä läpi (;

Edit: VOE RÄKÄKOKKARE! Kävin tsiikaan CF:n sivut, että josko lataisin noita kuvia myös Action Shoteiksi ja saisin näin crazy cash pointseja. Tuli heti tilauslistalle uudet kaunokaiset oottamaan sitä, että himoitten vähän useampiaki ko tuota yhtä paria tai joku muu on tilaamassa *vink vink*

Tahtootahtootahtoo! Homer-kuolaus-efekti täällä päässä!

ai minullako muka addiktio erikoisiin korvakoruihin?

tyhmän päivän kuvia

 

 

 

näistä kiitos Sordilezas

loput kaks weheartit.

tyhmä, tyhmä, tyhmä päivä.

velvollisuuksia vältellessä.

hohhoh, viikko taas vierähtäny hujauksessa. Sen aikana olen mm.

- katsonut dokumentteja lapsimisseistä ja suuttunut lasten puolesta heidän vanhemmilleen. Siis voittako uskoa, eräskin tyttö käytti jo 8-vuotiaana (muistaakseni) piilareit,a ja äiti ylpeänä kehu. Kun sitten tytärtä haastateltiin hän sanoi, että olisi mukavampaa käyttää laseja, mutta äiti toivoo hänen käyttävän piilareita. Heti perään äiti haastattelussa toteaa, että tyttö on ollut jo kerran kauneusleikkauksessa (vain koska korvat höröttivät hieman!) ja että hän kannustaa vastaisuudessakin kauneusleikkauksiin jos niihin näkee tarvetta. MITÄ! Sama oli erään toisen tytön äiti. Ihan pöpi ja orjapiiskuri lapsensa suhteen. Ja nehän näytti siellä kisoissa ihan joltain miniatyyri drag queeneilta! ÄRRIN MURRIN.

- Tehnyt Baileys-juustokakun luokkakaverin yllätysläksiäisiin ja viettänyt niitä. Kakku onnistui, yllätys onnistui ja bileet olivat oikein mukavat. Kiitos hurjasti Hannalle ja Juholle kodin lainasta!

- Ostanut epähuomiossa kaupasta mustekalarenkaita sipulirenkaiden sijaan. Hyi kamala! Nyt on päällä febessä hirveä kaupittelu, josko joku hakisi ne meikäläisen pakastimesta pois.

- Pelannut ihan liikaa koneella kaikkea mahdollista. Mm. wormsia, the sims 2 ja febessä muutamia pelejä, unohtamatta bookwormia.

Tällä viikolla on Kassun Karnevaalit ja allekirjoittanut menee paikalle talkoolaiseksi. Torstaina lukukauden avajaisissa on luvassa, no sen näkee sitten. Lauantaina meneekin puoli päivää talkoillessa. Nimittäin ensin aamupäivä lastentapahtumassa ja sitten vielä iltapäivä nuorisotapahtumassa. Lastentapahtumasta meikäläisen löytää pinssikoneen äärestä ahertamasta. Jos asiakkaita ei tule ni luultavasti väkerrän niitä vaan huvikseni. Illala pääsee sitte kattoon miltäs se Anna Puu livenä kuulostaa ku hoilailee Sinä olet minä.

Nyt olen ehkä jo vältellyt tarpeeksi kouluhommien väkertämistä. Jos tuota edes yhden tehtävän kirjottas (vain koska se pitää palauttaa huomiseks). Vielä tässä sen verta, etten olekaan kertonu ko ostima Mikkosen kanssa Floggareiden fanituspaidat jurassikista! Niitä ei tietenkään saa pitää yhtä aikaa päällä, koska se olis jo iha yhtä surkea juttu ku ne kuuluisat tuulipuvut.

harrastan näemmä balettia eteisessäni.

Minusta tulis ihan hyvä irlantilainen kultapanda!

Tuulen tuomissa lehdissä kahlaa

Näin alkoi virallisesti syksy. Nimittäin koulun penkile piti palata, vaikkakin kovin rennostihan tuo lähti.
Äläsnyvain. Mie, joka sain viime vuonna kuulla olevani luokan uusi ennätysmyöhästelijä (entinen nimittäin lopetti koulun), olin tänä aamuna 20min (!) etuajassa koulula. Eikä aamula tullu ees kiire!

Vaan häätyy kyllä myöntää, turha päivähän tuo oli. Kokoonnuttiin aulassa ja seuraavat 2½ tuntia meilä oli aikaa tutustua uuteen kampukseen itsenäisesti. Siis krhm, kampukseen, jolla on ollut osa meidän oppitunneista myös viimeiset 2½ vuotta ja ainoana muutoksena entiseen on, äläsnyvain, uus siipi meitä varten. Nooh, tutustumisen jälkeen (lue: opiskelijakortin tarran uusiminen, kahvittelu, ruokailu ja yleinen hengailu) saatiin vielä kuulla jonkinmoista puhetta lukuvuoden alkamisen kunniaksi ja that's it. Yhden aikoihin jalkani suuntasivat perinteisesti päiväkahville alakertaani, kuten aina lukuvuoden alkamis- ja päättymispäivinä on ollut tapana tehdä. Huomasin, että piti vähän muistilokeroistaan kaivella kahvin hintaa (1,20e) kun kesällä on totutellut enemmän kaivelemaan sen tuopin hinnan (3,50e) arvosta lompakon kolikkotaskua.

Eilen illala huomasin syksyn muutenkin. Oli nimittäin ihan julmetun pimeää ku lopetin kirjan lukemisen ja koitin nukkua. Miehän olin ihan pelkuri ja koko ajan tuntui siltä, että eteisestä tulee kohta joku ryöväri. Piti laittaa valo päälle ja nukahtaa selkä seinää vasten, kasvot kohti eteistä. Niin siinä käy kun jätetään pimeänpelkuri yksin oman mielikuvituksensa kanssa nukkumaan.

Hoi, muistakaas tänään kattoa subilta klo 19.30 Taran monta elämää (United States of Tara), meikä ainaki pisti digiboksin kaiken varalta nauhottaan, jos vahingossa meinaan ite unohtaa!

kuva: Subtv

mähöämisen riemu eli Oodi sunnuntaille.

Päivä meni mähöilyksi.
Aamukahvitellessa ja koneella jumittaessa kului sujuvasti neljä (4!) tuntia. Eikä tullut edes sivistettyä itseään maailman tapahtumilla edes iltasanomien sivulta. Lähinnä febeilyksihän se meni, turha kieltää.

Lopulta, kun ruho suostui irtoamaan sohvan pohjalta, keräsin kamppeeni ja pian löysin itteni nauttimassa tulisesta Spring Fried Rice -annoksesta Chinamanin terassilla Tolun kanssa. Ei ehkä himppasen ollut huono omatunto ku tajusin hesen kyltin ohi kävellessäni, että viikonlopun aikana on tullu vedettyä kiinalaista kahesti ja kolme hampurilaistakin on valunut tämän tytön ruokatorvesta alas. Mitäs tuosta, tykkään elää periaatteella "syö, mitä lystäät". Jos tuota sitte vanhempana murehtis, jos/kun rupeaa kaikki ruoka jäämään muistoksi kehoon. Sitäpaitsi, huomena olis tarkoitus lopultaki valmistaa lohipala, joka on oottanut pakastimessa. Kotiperältä tien toiselta puolen joesta nostettua lohta, se ei paljoa kaveriksi tarvi. Ehkä keitän pottuja ja eikun suupalat ääntä kohen.

Mähöilin Tolun sohvalla vielä pari tuntia ja ehkä peräti aukasin erään koulutehtävän tehtävänannon. Käytiin pikasella lenkillä ja vaikka olinkin suunnitellut teekupillista alakerrassani, laskinki kuuman, vaahtoisen kylpyveden ja uppouduin about tunniksi lämpösen veden alle ja Torey Haydenin Hiljaisuuden Lapset -teokseen.
Torey Haydenin kirjat on mahtavia, pakko hehkuttaa hieman. Alotin lukemisen kun kirpparilla käveli vastaan Tiikerin lapsi, jota äippä jo monet kerrat oli suositellu. Sen jälkeen on tullut ahmittua Haydeniltä Aavetyttö ja Häkkipoika. Valitettavasti kaltaiseni pelkuri jopa vähän säikkyi Aavetyttöä lukiessa ja lukeminen piti rajoittaa valoiseen aikaan ja mieluiten paikkoihin, joissa on ihmisiä. Niinpä luin sitä junassa ja ystävien luona kyläillessä (miten seurallinen vieras!). Ja aion lukea nyt tuota Hiljaisuuden Lapsia heti ku saan koneen sulettua. Toiv. en koko yötä, sillä aamula pitäs lähteä kouluun.

Ainii, lisäinfotakseni teitä terveellisistä ruokatottumuksistani: aamupalana kahvin kaverina toimi eilen leffan kaveriks ostetut irtokarkit. Niija himpun kuivahtanut mokkapala-asia.

Hyv' yöt, helluista unia!

JKL

Jyväskylä nähty. Niin myös Ruma jälleen kreisibailaten sekä se eräs Lounge-peliluola. Ne reilu kymmenkunta nörttipoikaa tuijottivat aivan ihmeissään kun meitä tuli sinne äänekäs humalainen läjä vosuja, niin sekä mikkonen.
En pärjännyt Mario cartingissa, vai mikä se lienikään, samalla piti myös laulaa mukana kun viereisessä seurueessa Guitar heroesilla soitettiin.. hittolainen, ehä mie ees enää muista sitä biisiä.

Tuppaantulijaisten kuvasaldo oli melko mainio. Ehkä saan joskus nääpättyä itelleniki matskua poikkiksen ja illan emännöitsijän kameroista. Parhaimpiin hetkiin lukeutui mm. "minä otan tämän jallukolan nyt tästä", kun armas ystäväni Tolustinen tarttui sohvanjalkaan etsiessään juomaansa. Tai kun haistoin selvästi Hannu ja Kerttu -piparipikkuleivät. Yöllä hampurilainen kokolihapihvillä ja aurajuustolla oli ehkä maailman parasta. Sellainen piti vetää naamariin päivälläkin. Paluumatkalla takapenkillä kuorsattiin Mikkosen kanssa kylki kyljessä, Tolustinen huudatti Rockia.

Kuha tästä ryhistäytys ni vois vaikka nopsaa suihkutella. Luvassa leffan vuokrausta, teen mozzarellaleipäsiä leffaevääksi ja ehkä tuossa alakerrassanikin voisi pyörähtää pitkästä aikaa.
Riehakasta viikonloppua pallokorvat!

reissuista ja korvakoruista.

Erään heinäkuisen työpäivän päätteeksi käytiin Mikkosen kanssa pulikoimassa. Uinnin päätteeksi istuttiin nurmikolla puun katveessa ja ilmoille heräsi idea roadtripista. Mie halusin käydä kesätyökauden päätyttyä kotona pohjoisessa, mikkone hokas että voitas lainata isänsä asuntoautoa.

Niihä me sitte, Jurassic Rockin jälkeisenä (Flogging Molly oli parhautta!) maanantaina, heti sunnuntain työporukan päättäjäispippaloista toivuttuamme lähimä ajeleen kilometri kilometriltä pohjosta kohen. Yöpaikkoina välillä toimivat Joensuu ja Oulu. Pysähyimä sillon ko mieli teki, keitimä kahvia, mikkone kokos voileivät ja pelasimma Unoa. Soli kyllä rentoa retkeilymeininkiä parhaimmillaan. Muoniossa kerettiin pyöriä ke-illasta lauantaiseen aamuun. Istuttiin kahvipöyissä, syötiin isän ja mikkosen kalastamaa harria, pyörähettiin kämpälä ja ihailtiin jokea Äijäkosken näköalapaikala. Hakkasimma vielä pari iltaa koronaaki ja mie onnistuin päihittään isänki!

Palasimma takasin, sain seurata mieskalenterin kuvauksia Joensuussa. Mikkelissä ei keretty kyllä rauhottua ko päivä. Viime tiistaina lähimä käymään siskoa ja sen poikkista kattomassa Lahessa. Keilattiin, eikä allekirjoittanut ole kehittynyt yhtään niillä kahdella aiemmalla kerralla. Syötiin hyvin ja istuskeltiin Dublin Irish Pubin terassilla yötä yhteen asti korttia pelaten. Seuraavana päivänä kierreltiin kaupungilla. Koluttiin pari kirpparia ja löysin lempiliikkeeni Triosta. Nimittäin Auringon.
Aurinko oli kaltaiselleni puukorujen ja erikoisten korvisten hamstraajalle melkoinen taivas. Mukaan tarttui kolmet korvikset ja tilasin siskolta synttärilahjaksi lahjakortin kyseiseen liikeeseen.

kirpparilta löytyi minikokoinen kassakaappi, 2e

se löysi paikkansa kirjatukena

Auringosta kiinnittyi korvaan kiikkustuoli!

Auringosta myös 2kpl puisia tähtiä ja molempiin korviin Pinokkiot roikkumaan!

Pinokkio-korvikset olivat erityinen suosikkini. Pää ja raajat liikkuvat tällä korvalehden asukilla, 30e hinta ei kyllä kauaa kaltaistani hamstraajaa mietityttäny. Eihän tuollaisia vaan voinut jättää sinne liikkeeseen kummastelemaan!

Höö, lisäks näytän vielä, mitä tein ku tarvitsin hiuskoristusta luokkakaverin häihin.
Lähtökohtana Bijou Brigitten keväällä ostamani suuret sulkakorvikset.

lähtökohta.

Irrotin hopeisen koukun ylhäältä kiven juuresta ja samaten tummat ketjut, liimasin taakse kapean mustan kangaskaistaleen poikittain, jonka läpi työnsin vielä yhden hiuspinnin. Erikeepperi piti tässä tarkoituksessa erinomaisesti, pinnillä sulkahässäkän sai kiinnitettyä hiuksiin ja voilà. Jätin vielä kiven ja siinä kiinni olevan metallirenkaan paikoilleen jos vastaisuudessa haluankin laittaa koukun takaisin paikoilleen ja korun korvasta roikkumaan. Iisi ja nopea viritelmä, onnistui vihkimisseremoniaa edeltävinä tunteina samalla kun silitin mekkoa, kiharsin tukkaa, paketoin lahjaa ja väkersin aamupalaa.

Lopputulos.

Parempaa kuvaa ei valitettavasti ole, tuon nääppäsin hyvin nopeasti ennen kirkkoon viilettämistä.

Huomenna lähetään tuppaantulijaisiin Jyväskylään, pitää viilettää vielä pää kolmantena jalkana kun maanantaina alkaa koulu. Oikeastihan minun pitäis siivota tai kirjoittaa kouluhommia (puoli vuotta myöhässä olevia), mutta tyydyin onnellisena siihen, että sain pyykättyä ja väkerrettyä kokeilevasti keittiössä mainiota sapuskaa jääkaapin jämistä.

Ihana syksy. Saa alkaa taas virkkaamaan ja kutomaan ja käyttämään lapasia, villasukkia ja pipoja!