Eilen lähettiin viiden luokkakaverin kanssa Mikkelin jäähallille seinäkiipeilemään. Oltiin alunperin varattu sille meidän Extreme Run -joukkueelle tuo aika että voitaisiin vähän tutustua samalla toisiimme ku vaikka suurin osa on luokkatovereita niin osaa en ole koskaan puhutellutkaan. Kävi kuitenki niin kurjasti, että meidän joukkueesta olis paikalle ollu pääsemässä vain kolme, ni ruotsin tuntien jälkeen sitte huikkailtiin luokkatovereille, että seinäkiipeilyä 1-2h 4€, miten ois? Ja sinne mentiin. Oli kyllä siistiä, voisin käyä joskus uudestaanki! Harmitti ku tajuttiin ettei kameraa ole mukana, mutta kaveri otti minun iPhonella kuvia sitte. Minun kiikkumisesta ei valitettavasti ole kuvia (ei siis todistusaineistoa että kävin ihan katon rajassa!) koska just sillon Tolu soitteli illan lauluharkkojen aikataulusta.
Mutta hittolainen, olin niin adrenaliinin valtaama, että kiipesin vain menemään ja jännitin aina että osuuko jalka kohdalleen ja saanko seuraavasta otteesta kiinni. Yhtäkkiä olinki katonrajassa ja varmistaja, meitä ohjannut mies kehotti ottamaan kiinni köydestä ja nojaamaan taaksepäin istualteen. Siinä ku ekan kerran katoin alas ni taisin päästää pari kirosanaa. Muistin samantien etten ole ihan mukavimmillani korkeissa paikoissa. Mutta olihan se siistiä! Piti vielä kokeilla himpun jyrkempää seinää ilman valjaita (alla patja varmistamassa ettei käy kuinkaan tietenkään) ja jäi kiukuttamaan kyllä ihan sikana ku olin yhtä otetta vaille viimeistä, mihin saatiin ilman valjaita kiivetä. Tietenki just sillä hetkellä käsistä loppu voimat, enkä löytäny enää jalansijaa.
Se oli just sellanen pelkohetki. Tiesi, että nyt jos irrotan käden ja yritän tavoitella ylempää nii ihan varmana tipun. Ja niihän siinä kävi, putosin ihan viime senteillä, jos tämä sanamuoto sallitaan. Ja alhaalla kiukutti :D
kämpille tultuani käsiä pakotti, yritin vähän tiskata, mutta isojen astioiden ja kattiloiden tiskaus ei vain onnistunut ku käsissä ei ollu voimaa. OLIPA HUIPPUA!
Iltasin olen nyt pähkäilly pöytäkoneeni kanssa. Olen nörttäilly siihen erästä peliä ja tutustunut mm. termiin crack (ei huumehia ku nörttäilytermejä!) ja sain ylpeänä päteä luokkakavereiden kesken ku selitin kräkkääväni. Saako tällasta kertoa julkisessa blogissa :D
Toissailtana meinas kyllä pää hajota, varsinki ku minun atk-tukihenkilö (Mikko) on vähän nurinkurinen ja pitää arkena ainoastaan puhelinpäivystystä. Eilen sain sen sitte kuitenki pyörimään ja olin ihan mielissään. Ei vaan ihan kiitettävällä vauhdilla tuo kone sitä jaksa pyörittää, mutta kai mie nyt väliaikasesti tyydyn tuohon. Viikonloppusin saan pelata poikkiksen läppärillä, jossa on enempi potkua :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti