iPuhelin ja väsy päivä

Löyty puhelimeen joku vintage cam -sovellus ja testasin sitä.

Kävin aamulla juttelemassa erikoistumisharjottelupaikasta. Aloitan maanantaina osa-aikaisesti (sen verran, mitä lukkari sallii tässä jaksossa) järkkäilemään valtakunnallista tapahtumaa, Ramppikuume-nuorisoteatteripäiviä. Huippu juttu, vaikka kerkesin jo huokaista helpotuksesta ku viime vuoden harjoittelupaikasta mulle luvattiinki pesti uusiks. Piti kuitenki tarttua uuteen ja astua ulos mukavuusalueeltaan. Tässä on meikän viimeset mahollisuudet ottaa tekemisestä kaikki hyöty irti ja mie tosihaan aion yrittää tehä niin.

Palatessa käväsin Tolustisen luona teellä, kipasin kaupasta ruokatarvikkeita ja kokkailin. Koetettiin vielä tehdä Hannan kanssa ammattietiikkaan liittyviä tehtäviä, mutta kummallakaan ei aivot toiminu, joten päätettiin lähteä luovuttamaan verta. (Siis päätös ei syntynyt siitä kun meidän aivot ei toiminu ku oltiin ihan etukäteen suunniteltu tuo käynti :D)

Veripalvelusta palattua iski julmettu uupu ja väsy. Siispä nuhjuinen Julesi testikuvissa.

verenluovutuksessa käskivät syä vanhat rautapaketit tyhjiks.

Yritin tilata ennakkoon levykauppa äxästä Harmajan uusinta levyä, mutta phiru vie ko tili yllätti ja varallisuutta oli euron liian vähän. Pitänee siis oottaa opintotukien tuloa, maksaa kaikki laskut ja tsekata voisko sitte tilata vai häätyykö rikkoa säästöporsas. Noo, pitää viikonloppuna elellä säästöbudjetilla eikä viikon aikana oikeasti tarvitsisi kaupasta käydä kuin maitoa. Aina vaan sattuu haluttaan kaikkea ihanaa, mutta onhan mulla kaapissa vaikka ties sun mitä. Leipääkään ei tarvis ostaa jos leipois vaikka sämpylöitä. Rupesi niitä himottaan ku äiti kertoi kuluttavansa sairaslomaansa kotosalla leipoen kaikkea mahollista - tänään ranskanleipää.

Jeps, nyt otan ultrarennosti ja vajoan viltin alle tsekkaileen digiboksin tallenteita.

viikonlopun palasia.

Hihoo.


Kuten infosin perjantaina, suunnitelmissani oli kokkailua. Päivällinen siirtyikin illalliseksi, kun Mikkonen tulikin myöhäisemmällä junalla. Mutta lopulta iltaseiskalta mie häärin keittiössä pääruuan kimpussa kun Tolustinen ja Mikkonen testailivat uusia sähkötupakoitaan. Ja kaikki onnistui. Pääruokana kanan rintafileitä ja kermaista kastikesörsseliäni, josta Tolu niin pitää, sekä ruotsista tuotua mustaa spagettia (jonka voi muistaa tästä.). Oheen tehin sitä luottosalaattiani, jossa mm. fetaa, kuivattuja karpaloita, basilikaa ja siemensekoitusta. Jälkkäriksi sitten oli niitä suklaa-juustokakkubrownie-paloja ja voin kertoa: tolkun pöljän helppo tehdä ja ylitsepääsemättömän makoisia herkkupaloja. En vain hoksannut ottaa paloista kuvaa enää tarjolla, otin vain juuri uunista tulleina nopeasti. 

browniet juuri uunista tulleina.

 Ohhoh, kyllähän ne maistui. Illala pyörähettiin vielä alakerrassa kavereita kattomassa olutlasien äärellä.


Viikonlopun aikana vielä käytiin Otavassa pelaamassa K:n ja J:n kanssa Carcassonea, ostettiin Mauri Kunnaksen Tassula-palapeli ja rakennettiin se. Lisäksi käytiin luistelemassa Lähemäen kentällä ja ratkottiin ristisanoja ennen nukkumaanmenoa.

Maanantaina saatiin lopultaki kaivettua meikän ikivanha pyörä lumikinoksen alta ja kannettiin se kellarin häkkivarastoon talvelta suojaan. Viime talvenhan armas Helkama Kaunottareni 30v. oli visusti auratun lumikinoksen alla koko talven ja keväällä siinä sitten olikin rapakaari mutkalla sun muuta. Jospa se tällä kertaa ehti välttyä pahimmilta vaurioilta.


Phuhhui, olen ollu niin vimmatun turhautunu koko päivän. Nousin väärällä jalalla tai jotain. Huomenissa alkaisikin koulu ja sepäs kovasti lohduttaa. Naapurinkin I want it all -kitaroinnit&laulut kaikuvat meikän kämppään asti, ei vain satu olemaan minun päivä. Jälleen eräs tiistai, joka onkin meikäläisen maanantai. No, sattuuhan näitä. Vastapainoksi tuli haaveiltua tulevaisuuden kodin ensimmäiseksi yhteiseksi hankinnaksi nyrkkeilysäkkiä :D

better

Tuntuis siltä, että pahin osa flunssasta alkaa hellittään. Tänään ei ole enää ollu kauhea olo, tosin vähän lämpöä oli kuitenki ku mittasin kuumeen. Olen syöny tulista nuudelikeittoa, liian valkosipulista sipulimaitoa ja pari pähkinää. Nyt muriseeki maha, jospa tuota vaan leipää tekis ku kelloki on jo ties mitä.

 Tänään on tullu luettua paljon Torey Haydenin Nukkelapsi-kirjaa, jonka sain ystävältäni Mimsiltä. Valvoin muuten viime yönä aamuneljään asti ku niin pelotti kun menin viimeisenä lukemaan Haydeniä ennenku suljin silmät. Siis lopetin lukemisen ennen kahta, mutta en vain jostain syystä saisi lukea muuta kuin lehtiä tai hyvän mielen kirjoja ennen nukkumaanmenoa. Pari tuntia siinä sitten pyörin enkä uskaltanut sulkea silmiä, vaikka ei tuossa mitään pelottavaa tapahtunut.

Tuo nuudelikeitto muuten koettaa korvata mulle sitä kanakeittoa, mitä teiltä kyselin. Ostin kaupasta chicken+chili -makuisia nuudeleita. Lisäks olen heitelly keitinveteen kasvisliemikuutiota ja lisää chilimaustetta. En jaksanu alkaa kipeänä näkemään niin paljoa vaivaa, että oisin tehny kunnon kanakeiton. Kipeille pitää TUODA kanakeittoa. Missäs minun kanakeittokuljetukset viipyy, hei kaveriiit?

 Tein myös vähän listaa, mitä asioita pitää tässä viikon aikana muistaa. Jouduin vähän sensuroimaan tuota lappua kun tiiän että äippä ainaki lukee tätä blogia :D

Nii ja sain viime vklp vaihettua talviverhotki taas ikkunaan. Vallilan Mustiot on oikein kauniit, ehkä vähän synkät. Ne on ihana sitten taas keväällä vaihtaa vihertävämpiin, Vallilan Kirkonmäki-verhoihin.

Ihanaa kuin helppoa nykyaikana on hoitaa noita joululahjoja. Iski eilen paniikki, mutta tässä ku kotona makoilee koneen ääressä ni jo on hoitunu perheenjäsenten joululahjat, nettikaupat ku on pullollaan kaikkea ihanaa ja vänkää, mitä Mikkelin kaupat eivät tarjoa.

Huomenna olis johtamisen tunnit ja aattelin kyllä mennä, ellei olo ole aamulla kauhea. Tosin yksi luokkakaveri ehti jo kieltää, etten tulisi. Olisi nimittäin melko reilua mennä tartuttamaan muille tämä tautini jouluksi. Lisäks se päivällä vetämäni sipulimaito oli tosiaan niin valkosipulista (ku päätin että nyt semmoset sopat että tauti lähtee!)  etten voinut syödä sitä kokonaan ja se valkosipulin pistely jäi kielelle koko päiväksi. Voisin vaikka vannoa, että löyhkään ihan hirveälle koko loppuviikon. No, ei kai tauti voi siis ainakaan tarttua jos kaikki pitävät koulussa meikäläiseen hajurakoa :D

kukkia ja kakkua

Tämä viikonloppu on menny lähinnä vaan sairastaessa. Poikkis tuli perjantaina viikonlopun ajaksi ja meininki oli lähinnä sitä, että maattiin sängyllä. Mikkonen katto sarjoja ja mie pelasin sen koneella (koska oma ei pyöritä sims kolmosta, ärrr!). Roskis täyttyi nenäliinoista ja buranaaki meni. Tehin kyllä myös lauantaina ekaa kertaa elämässäni pottumuusia (seiskaluokan köksän tuntien jälkeen) ja ilokseni siitä tuli ihan yhtä hyvää ku äipän tekemästä! ^__^

Lupasin kertoa vielä synttäreille leivotusta suklaa-juustokakusta! Yleensähän aina väsään kaikkiin kissanristiäisiin luottokakkuni, Baileys-juustokakun. Nyt kuitenki halusin vähä vaihtelua ja Mikkonen sitte hokas amerikkalaisen suklaa-juustokakun reseptin iPhonensa Valion reseptisovelluksesta.

Kuva: Valio

Tuon ohjeen mukainen kakku on tarkotettu tehtäväksi vuokaan, joka on halkaisijaltaan about 18cm. Minun vuoka kuitenki on n. 23cm, joten ohjetta lukiessa heti vierastutti, että käyttäisin vain 200g tuorejuustoa. Kaupassa iski vielä väsymys ja kärty ja epätoivo, Mikkonen sai sitten kuulla jupinana kurjistuneen meikäläisen suusta mm. "sie seisot suklaalevyjen eessä". Out of context, ei ehkä ensimmäinen asia mitä sanoisi edessä seisovalle poikaystävälleen.
Noh, lopulta pääsin päätökseen tehä täytteen tuplana. Pari pakettia mascarponea, ehkä 6 liivatelehteä (oisittepa nähny Mikkosen ilmeen ku kerroin mistä liivate tehdään!), sitte summan mutikassa enemmän kermaa ja sokeria. Suklaata en kuitenkaan kehannu ostaa kahta levyä, sillä tuntu että yksiki levy saattas tehä kakusta liian ätläkkää.

Pohja tehtiin ihan normaalisti, alkuperäisen ohjeen mukaan. Täytteen alotin kylläki vatkaamalla eka kerman, koska olen tottunu tekemään niin enkä halunnu ylimäärästä kulhoa tiskattavaksi :D. Kerman sekaan meni juustot ja sokerit, suklaalevy sulatettiin ja kaadettiin sekaan. Liivatelehdet sulatin kahviin, mutta sitä menikin sitten liikaa ja yhtäkkiä seos oliki liian löysä. Luckily tuossa melkein vieressä on siwa ja poika juoksi kermapurkin sieltä. Eli tuli sitten kuitenki ylimääränen kulho sotkua ku vatkasin kerman ja lisäsin sen täytteeseeen. Kun lisä kermavaahto saatiin sekaan, seos oli lopulta tarpeeksi paksua ja uskalsin kaataa sen irtopohjavuokaan pohjan päälle. Epäluuloisena piti kyllä illan aikana käydä kurkistelemassa jääkaappiin, ettei täyte ole valunut reunojen ja pohjan välistä läpi pitkin jääkaappia :D Vaan ei onneks valunu ja kakusta tuli ihanan samettisen pehmeä! Koristeltiin vielä Fazerin vaalealla maitosuklaalla (sillä puna-etikettisellä) raastamalla juustohöylällä kiehkuroita päälle (tykkään, että ne kiehkurat on nätimpiä ku perus raastettu suklaa) ja sitte mikron päältä löyty vielä Marianne-crushia ja ripoteltiin niitä vielä tuomaan raikkautta.

Valitettavasti en muistanu ottaa valmiista kakusta kuvaa ku hätäsesti vasta kesken kavereille tarjoilun kännykällä, siispä:

oho, sottasta! PS. Joulupukki, haluaisin kakkulapion!

Mutjoo, kakku sai runsaasti kehuja! Mulla olis vielä himottanu justiinsa joku hasselpähkinärouhe tai vastaava heittää siihen kakun kannelle, mutta ei tällä kertaa laitettu. Herkkua oli, vedin vielä synttäreitten jälkeisenä päivänä oikein kunnon makeanähkyt rääppimällä jämäpaloja.

Synttärit sujui muutenki oikein mallikkaasti. Muutama kaveri kävi, sain ihania lahjoja ja illan päälle riitti hauskaa.
Mikkosen antama orkidea oli kyllä huikean ihana. Olen ihmeissäni googletellu nyt hoito-ohjeita, sillä tuota kaunokaista kehtais kyllä katella pitempään. Jos joku osaa sanoa maallikolle yksinkertaset hoito-ohjeet (veteen upotus 1x vko tai kun juuret on hopeanharmaat yms.) ni kertokkee! Valojuttujen kanssa nyt vähän kamppailen ku siihen en aio investoida, mutta mulla ei ikkunalla oikein ole tilaa ja lisäksi siinä vetää aika pahasti. Haittaakohan tuota siis vain elellä talvikauden kaueampana ikkunasta?

<3

Enköhän mie ole taas jolissu. Reilu viikko aikaa saada joululahjat mallilleen, jaiks!

I don't like mondays.

Sanoisinko, että kurja päivä. Yöllä en saanu unta, joten nukuin sitten lopulta sekavin unin pitkälle aamua. Noin kolme tuntia join aamukahviani unipöhnäsenä koneen ääressä ja jokaisen motillisen (3kpl) kohdalla kävi niin, että viimeiset kulaukset olivat jo jähtynyttä kylmää litkua. Pakko myöntää, en ole tehnyt muuta kuin lämmittänyt tähteitä ruuaksi, istunut koneella (pelannu, lisänny kuvia febeen osv.) esimerkiksi etsien helppoa keksi/kakkutaikinareseptiä, jota olisin voinut tehdä vain pienen määrän syödäkseni taikinaa. Koska ei huvittanut lähteä kauppaan hakemaan jotain hyvää eikä kaapeista löytynyt mitään. Lopulta soitin äitile kysyäkseni jotain neuvoa ja lopputuloksena reilu puolen tunnin puhelun jälkeen tajusin etten ollut saanut ratkaisua pulmaani. Niinpä tein mukillisen kaakaota, koska kaakaojauhe oli lähimpänä suklaata. No ärrrkele: lidlin halpa kaakaojauhe ei liuennut millään kylmään maitoon, minkä seurauksena suuhuni eksyi klimppejä, jotka puhkesivat ja jakoivat sisältään kuivaa kaakaojauhetta yskittämään kurkkuuni. ÄRR.

Nooh. Kaiken tuon hurjan seikkailun lisäksi olen soitellut pianoa ja katsonut digiboksin tallenteita kutoen kaulahuivia.

poikkiksen paita + äitiltä pöllityt villasukat. :>

Pakko varmaan vielä lisätä, että meillä ei siis ole maanantaisin koulua. En ole mikään lintsari!

tunnemyrskyjä

Viime viikon kuumat päivät ja alkaneet lomat toivat meillekin asiakkaita mielettömiä määriä. Kiirepäivät ja kuumuuden aiheuttama unettomuus aiheuttivat sen, että olin töissä ylikierroksilla. Välillä suorastaan vihaisen vittuuntunut (mikä aiheutti ehkä pientä pelkoa työtovereissa), välillä taas kylmiössä kootessani mozzarellasalaattia meinasin purskahtaa itkuun uupumustani. Kuitenkin, kun tasapainoni petti kylmiössä kurotellessani ylähyllylle ja lennähdin ovea vasten, joka avautui painostani, ja tömähdin kipeästi keittiön laattalattialle, purskahdin raikuvaan nauruun ja jatkoin hommia kinkaten lattiaan ensimmäisenä tömähtänyttä polveani. Tai eihän sitä polvea kinkata, mutta oikeaa jalkaa.

Torstaina töiden jälkeen kävin kämpillä pikaisesti pesemässä grillin käryt pois ja hyppäsin junaan. Jyväskylän asemalta pääsin roadtripille ja jätkien kanssa takapenkille kuuntelemaan kuinka etupenkillä väiteltiin siitä, onko vihreä tyttöjen vai poikien väri. Vai onko se kenenkään ja kuinka maskuliininen perus vihreä oikeastaan onkaan, onko se ylipäätään? Vietin pari yötä Tampereella ihanien M&I:n kotona - he olivat juuri palanneet häämatkaltaan - kera P:n ja S:n. Katsoimme How I Met Your Motheria, söimme hyvin, nautimme alkoholia, maistelimme jopa viskiä ja suurenmoista sikariakin. Arvailimme kuka on lisännyt soittolistaan minkäkin biisin ja ihailin auringonnousua pyhäjärven rannalla laiturin nokassa peläten, että hauki hyppää veden tummista syvyyksistä ja nappaa jalastani kiinni.

olin siellä kovin iloinen

Kotiin palattuani kämpässä lämmin ilma iski suoraan naamalle ja koko kehoon. Hikikarpalot valuivat selkää pitkin kun purin kamppeita. Illan hämärtyessä kämppä oli pimeä, televisiosta tuli vain draamaa ja yhtäkkiä olin kovin yksinäinen ja sänky näytti liian leveältä minun pienelle varrelleni. Siinä tuli vähän puristettua käsiänsä nyrkkiin ja annettua äänettömän purkauksen ja äkkinäisten hengenvetojen vapisuttaa kehoa. Se meni ohi. Luin kirjaa ja laitoin nukkumaan.

Tänään olen ollut varsinainen kodin hengetär. Vein matot ulos, imuroin, pesin lattiat, pyyhin pölyt. Keitin perunoita ja olisin vielä paikannut vanhat farkutkin, mutta kannettuani ompelukoneen pöydälle ja vaihdettuani siihen langat tajusin, että olen ottanut paininjalan irti ja laittanut sen johonkin varmaan talteen, ettei vain vahingossa irtoa ja katoa. Jep, nyt se on siellä varmassa tallessa sitten eikä tullut ommeltua. No, kompensoidakseni tätä mokaa nyrkkipyykkäsin sitten ammeessa työpaidan huomista päivää varten.
Tämä päivä ei enää tarvitse kuin tuokion pianon ääressä juuri ennen hiljaisuutta ja se on ollut hyvä.

siivouksen jälkeen sai myös kuvattua. Olkoot tämä official "päivän asu".