better

Tuntuis siltä, että pahin osa flunssasta alkaa hellittään. Tänään ei ole enää ollu kauhea olo, tosin vähän lämpöä oli kuitenki ku mittasin kuumeen. Olen syöny tulista nuudelikeittoa, liian valkosipulista sipulimaitoa ja pari pähkinää. Nyt muriseeki maha, jospa tuota vaan leipää tekis ku kelloki on jo ties mitä.

 Tänään on tullu luettua paljon Torey Haydenin Nukkelapsi-kirjaa, jonka sain ystävältäni Mimsiltä. Valvoin muuten viime yönä aamuneljään asti ku niin pelotti kun menin viimeisenä lukemaan Haydeniä ennenku suljin silmät. Siis lopetin lukemisen ennen kahta, mutta en vain jostain syystä saisi lukea muuta kuin lehtiä tai hyvän mielen kirjoja ennen nukkumaanmenoa. Pari tuntia siinä sitten pyörin enkä uskaltanut sulkea silmiä, vaikka ei tuossa mitään pelottavaa tapahtunut.

Tuo nuudelikeitto muuten koettaa korvata mulle sitä kanakeittoa, mitä teiltä kyselin. Ostin kaupasta chicken+chili -makuisia nuudeleita. Lisäks olen heitelly keitinveteen kasvisliemikuutiota ja lisää chilimaustetta. En jaksanu alkaa kipeänä näkemään niin paljoa vaivaa, että oisin tehny kunnon kanakeiton. Kipeille pitää TUODA kanakeittoa. Missäs minun kanakeittokuljetukset viipyy, hei kaveriiit?

 Tein myös vähän listaa, mitä asioita pitää tässä viikon aikana muistaa. Jouduin vähän sensuroimaan tuota lappua kun tiiän että äippä ainaki lukee tätä blogia :D

Nii ja sain viime vklp vaihettua talviverhotki taas ikkunaan. Vallilan Mustiot on oikein kauniit, ehkä vähän synkät. Ne on ihana sitten taas keväällä vaihtaa vihertävämpiin, Vallilan Kirkonmäki-verhoihin.

Ihanaa kuin helppoa nykyaikana on hoitaa noita joululahjoja. Iski eilen paniikki, mutta tässä ku kotona makoilee koneen ääressä ni jo on hoitunu perheenjäsenten joululahjat, nettikaupat ku on pullollaan kaikkea ihanaa ja vänkää, mitä Mikkelin kaupat eivät tarjoa.

Huomenna olis johtamisen tunnit ja aattelin kyllä mennä, ellei olo ole aamulla kauhea. Tosin yksi luokkakaveri ehti jo kieltää, etten tulisi. Olisi nimittäin melko reilua mennä tartuttamaan muille tämä tautini jouluksi. Lisäks se päivällä vetämäni sipulimaito oli tosiaan niin valkosipulista (ku päätin että nyt semmoset sopat että tauti lähtee!)  etten voinut syödä sitä kokonaan ja se valkosipulin pistely jäi kielelle koko päiväksi. Voisin vaikka vannoa, että löyhkään ihan hirveälle koko loppuviikon. No, ei kai tauti voi siis ainakaan tarttua jos kaikki pitävät koulussa meikäläiseen hajurakoa :D

mähöämisen riemu eli Oodi sunnuntaille.

Päivä meni mähöilyksi.
Aamukahvitellessa ja koneella jumittaessa kului sujuvasti neljä (4!) tuntia. Eikä tullut edes sivistettyä itseään maailman tapahtumilla edes iltasanomien sivulta. Lähinnä febeilyksihän se meni, turha kieltää.

Lopulta, kun ruho suostui irtoamaan sohvan pohjalta, keräsin kamppeeni ja pian löysin itteni nauttimassa tulisesta Spring Fried Rice -annoksesta Chinamanin terassilla Tolun kanssa. Ei ehkä himppasen ollut huono omatunto ku tajusin hesen kyltin ohi kävellessäni, että viikonlopun aikana on tullu vedettyä kiinalaista kahesti ja kolme hampurilaistakin on valunut tämän tytön ruokatorvesta alas. Mitäs tuosta, tykkään elää periaatteella "syö, mitä lystäät". Jos tuota sitte vanhempana murehtis, jos/kun rupeaa kaikki ruoka jäämään muistoksi kehoon. Sitäpaitsi, huomena olis tarkoitus lopultaki valmistaa lohipala, joka on oottanut pakastimessa. Kotiperältä tien toiselta puolen joesta nostettua lohta, se ei paljoa kaveriksi tarvi. Ehkä keitän pottuja ja eikun suupalat ääntä kohen.

Mähöilin Tolun sohvalla vielä pari tuntia ja ehkä peräti aukasin erään koulutehtävän tehtävänannon. Käytiin pikasella lenkillä ja vaikka olinkin suunnitellut teekupillista alakerrassani, laskinki kuuman, vaahtoisen kylpyveden ja uppouduin about tunniksi lämpösen veden alle ja Torey Haydenin Hiljaisuuden Lapset -teokseen.
Torey Haydenin kirjat on mahtavia, pakko hehkuttaa hieman. Alotin lukemisen kun kirpparilla käveli vastaan Tiikerin lapsi, jota äippä jo monet kerrat oli suositellu. Sen jälkeen on tullut ahmittua Haydeniltä Aavetyttö ja Häkkipoika. Valitettavasti kaltaiseni pelkuri jopa vähän säikkyi Aavetyttöä lukiessa ja lukeminen piti rajoittaa valoiseen aikaan ja mieluiten paikkoihin, joissa on ihmisiä. Niinpä luin sitä junassa ja ystävien luona kyläillessä (miten seurallinen vieras!). Ja aion lukea nyt tuota Hiljaisuuden Lapsia heti ku saan koneen sulettua. Toiv. en koko yötä, sillä aamula pitäs lähteä kouluun.

Ainii, lisäinfotakseni teitä terveellisistä ruokatottumuksistani: aamupalana kahvin kaverina toimi eilen leffan kaveriks ostetut irtokarkit. Niija himpun kuivahtanut mokkapala-asia.

Hyv' yöt, helluista unia!