Älä sammu aurinko

Hupsistahei, onpas taas päässyt aikaa vierähtämään.

Olen potenut erittäin vakavanlaatuista blogin päivittämiseen liittyvää ajatuskatkosta. Blogi kokee identiteettikriisiä ja kaikki vanhat sekavat postaukset ottavat pahasti pannuun. Tuntuu siltä kuin punainen lanka puuttuisi, eikä siksi oikein tule kirjoitettuakaan, kun ei ole sitä tiettyä aihepiiriä, mihin palaisi. Toisaalta, elämästähän tässä vaan kirjotellaan ja on ihan luonnollista, että postausten luonne muuttuu omien kiinnostusten mukaan. Silti en voi olla pohtimatta, pitäskö joko suorittaa blogisiivous vai haudata Kylmät väreet ja pistää uusi blogi pystyyn. Vaikeinta toki olisi lokeroida itsensä sitten johonkin tiettyyn kategoriaan. Pitäisinkö blogia omasta joogaharrastuksestani, siis tästä omin päin opettelusta, vai olisiko parempi pitää se tällaisena sivuaiheena, kuten tässä muutkin harrastukset mukana pyörivät.
Noh, sitä suurta AHAA!-elämystä odotellessa tämä kirjoittelumeininki pysyy ennallaan. Siivota kyllä joka tapauksessa vähän pitää... (blah).


Tässä kahden kuukauden aikana ei ole kyllä tapahtunut paljoa ihmeellistä. Helmikuu kului työttömän arjen ohessa kummityttären kastelahjan ja muiden käsitöiden parissa väkertäessä. Kummityttö sai kastelahjakseen rakentamani mobilen (linkki vie instagramissa jakamaani videoon), jossa roikkui origamiperhosia. Mobilen runkona käytin valkoista valokuvakehystä, josta kiinnitin siimalla taittelemiani perhosia. Perhoset saivat vielä painoksi selkäänsä yhden helmen, jotta pysyisivät paremmin tasapainossa. Ripustamista varten käytin askartelukätköistä löytynyttä ohutta vaaleanpunaista silkki(?)nauhaa. Perhosia varten etsin Pinterestistä erilaisia printtejä ja kuvioita, joista kivoimmat sitten tulostin paperille ja näistä taittelin perhoset. Ohje origamiperhosen taitteluun löytyy täältä. Samalta sivulta löytyy useita ohjeita, itselläni kutkuttaisi kokeilla taitella esimerkiksi jääkarhu tai hylje! Opastus tapahtuu erittäin selkeästi englanninkielisellä videolla, suosittelen vilkaisemaan, jos origamijutut yhtään kiinnostaa.

Olen tapani mukaan potenut taas flunssan tai pari ihan tässä tämän kahden kuukauden aikana. Näiden kahden flunssan välissä ehdin onneksi pyörähtää kotona. Siellä oli ihanasti vielä lunta ja sain käydä iskän kanssa kelkkailemassa ja nauttia aamukahvini tiirailemalla lintulaudan elämää.

tässä kivasti taas yksi ig-kuva. Ei ollu lintulaudalla sillä hetkellä tinttejä.

Kahden viikon kotimaanmatkailun jälkeen on kuitenkin ihanaa olla ihan vaan täällä. Minun ja Mikkosen kodissa, johon aamuaurinko niin ihanasti ikkunoista paistaa. Kevät tarttui ensimmäisenä viherpeukaloihini (joo, sinne keskelle kämmentä) ja nyt tämä pieni asunto on täynnä uusia vihreitä asukkeja tai mullassa möllöttäviä siemeniä. Näistä kenties oma postauksensa joskus myöhemmin.

No eiköhän tässä ollut taas elonmerkkiä kerrakseen. Ensi kertaan!

Lovikaskehuskelu

I must say, meikä on pikkasen ylpeä itestänsä. Joskus viime vuonna näihin aikoihin innostuin että kudon itelleni ja siskole lovikkaat. Olin ostanu joululomalla Ruotsista sitä aitoa ja alkuperäistä Lovikka-lankaa, joka on juuri tähän tarkoitukseen. Lupasin siskolle että tuota pikaa lopputalven pakkasille löytyy kädenlämmittimet, vaan kuinkas sitten kävikään. Taisin joskus jo lumien sulamisen aikaan laittaa kuvaviestin että nyt on lovikkaat päättelyä ja kirjomista vaille valmiit! Sitten niistä ei enää kuultukaan. Hävisivät muiden tuotosten joukkoon, inspiraation loppuessa kesken. Tiiättehän, on niin vaikeaa tehä tuollasia lupausjuttuja jos ne on vähänki isompia, kun käsityöjutuissa (varsinkin tällaisella uutta opettelevalla pulliaisella) iskee vähän väliä inspis johonki uuteen, eikä sitten maltakaan odottaa että edellisen on saanut valmiiksi. Trust me, I know. Mulla on tällä hetkellä 2-3 työtä kesken ja ainaki 2 jollekin luvattua "kuhan kerkiän"-juttua. Plus pää täynnä halua että seuraavaksi tehen kyllä tuon!

Voitte siis kuvitella minkälainen onnistumisen tunne mulle tulee joka kerta kun jokin työ saatetaan oikeasti valmiiksi ja otetaan käyttöön tai lahjoitetaan kaverille. No, ennen joulua olin ylpeimmistä ylpein itsestäni, kun muuttaessa löysin ne siskolle tarkoitetut, keskeneräiset lovikkaat ja päätin että teen ne loppuun ennen joulua. Siinähän nimittäin meni ihan vain hetki. Yhtenä iltana sarjoja katsoessa ja saunomisen ohessa päättelin ja kirjoin lovikkaat loppuun. Ja tämmöset niistä tuli:

Ja kyllähän niistä tuli hienot! Tarkotus oli jouluna ottaa vielä kuva mokomista siskon kämmenissä, mutta jäi ottamatta. Värit kirjailuihin valitsinkuitenkin omistajan mukaan, tuon sinisen alapuolella oleva väri ei nyt oikein erotu, mutta se on melko violetti. Langat löytyi kokoelmistani, jotka koostuvat suurimmassa osin mummon vanhoista ryijylangoista ja niiden jämistä.

Nuohan olisi tosiaan pitänyt vielä karstata pörröisiksi ja lämpimämmiksi, että niihin tulisi sellainen huovuttunut tuntu, mutta välineiden uupuessa totesin siskolle että jos ei muuta niin pari lumisotaa nuo kädessä ni kyllä ne siitä huovuttuu :) Mulla kun on joku paha vastahanka sitä ajatusta kohtaan, että kudottaisiin esim huopanen-langasta reilun kokoiset ja sitten ne huovutettaisiin ja kutistettaisiin pesukoneessa. Varmasti sitenkin tulee hyvää jälkeä, en mie sillä, mutta jotenkin se tuntuu mulle keinotekoiselta meiningiltä :D Kirjomisenkin suhteen lovikkaissa on pari eri tyyliä ja usein lisätään myös sellaiset palmikot, mutta meillä kotona on vuosien ajan yleensä tämän mallisia tehty ja ajattelin jatkaa samalla linjalla.

Valitettavasti mulla ei ole antaa noihin ohjetta (ymmärrettävää varmaan, ei enää mitään hajua vuoden jälkeen että minkä ohjeen mukaan mie nuo tehin), mutta googlettamalla löytyy useita ohjeita, siitä vaan valitsemaan jos kiinnostaa! Lovikkaat kuitenki syntyy ahkerimmilla kutojilla jo illassa-kahdessa, kun lanka ja puikot ovat paksuja ja kuviotakaan ei tarvitse paljoa miettiä. Ainoastaan pari kierrosta nurjaa alussa tuon kirjomiskohdan molemmin puolin. Mulle jännittävin vaihe oli tuo peukalon tekeminen ja sekin onnistui yllättävän helposti. :)

Nyt minun on aika venytellä itteni hereille ja kattoa digiboksin tallenteista aamun namastejooga. Vähäsen pitää antaa itelleen armonaikaa aamusin, kun kerran tallentava digiboksi on. Jos ei ole ylhäällä aamukasilta niin ihan hyvinhän sitä voi joogailla tuntia myöhemminkin. Ja ne, jotka minut on nähny aamusin just heränneenä varmaan arvaa, että minun häätyy eka juua aamukahvini ennenkö rupean yhtään mitään muuta ajattelemaankaan. (;

Torstai, äh. Mutta viikko alkaa olla loppupuolella, huomenahan on jo periaatteessa viikonloppu! Laiska ja saamaton (tyhmäkin) toivoo heti maanantain jälkeen viikon olevan jo ohi, mutta kyllä tästä selvitään. Pärjäilkäähän!

Neliöitä

Opin eilen tekemään isoäidin neliöitä. Nyt löysin itseni katsomasta töllöstä Häät sulhasen tapaan -ohjelmaa ja.. No. Katsokaa itse.

kännykällä kuvattu ni värit ei ehkä iha täsmää

Lupailin siis jo ystävälleni Mimsille, että teen vajaa viikon vanhalle pikkuneidille torkkupeiton neliöistä. Muthei Mims jos satut lukemaan, tuo pala sylissä on vasta testikappale (kokeilin ekaa kertaa värin vaihtoa). Hihkase jos näkyvien kerien väreistä joku miellyttää. Menen viikonloppuna hakemaan vintiltä lisää (sitte ku Mikko tulee seuraksi, että uskallan käyä siellä!) mummon vanhoja raanulankoja ja katon löytyskö niitä sävyjä, mistä jo puhuttiin :)

Muttajoo. Hullutusmeininki on samanlainen ku sillon ku opin virkkaamaan ja istuin illat Oulussa kämpillä virkaten pipoja. Diipadaa!

reissuista ja korvakoruista.

Erään heinäkuisen työpäivän päätteeksi käytiin Mikkosen kanssa pulikoimassa. Uinnin päätteeksi istuttiin nurmikolla puun katveessa ja ilmoille heräsi idea roadtripista. Mie halusin käydä kesätyökauden päätyttyä kotona pohjoisessa, mikkone hokas että voitas lainata isänsä asuntoautoa.

Niihä me sitte, Jurassic Rockin jälkeisenä (Flogging Molly oli parhautta!) maanantaina, heti sunnuntain työporukan päättäjäispippaloista toivuttuamme lähimä ajeleen kilometri kilometriltä pohjosta kohen. Yöpaikkoina välillä toimivat Joensuu ja Oulu. Pysähyimä sillon ko mieli teki, keitimä kahvia, mikkone kokos voileivät ja pelasimma Unoa. Soli kyllä rentoa retkeilymeininkiä parhaimmillaan. Muoniossa kerettiin pyöriä ke-illasta lauantaiseen aamuun. Istuttiin kahvipöyissä, syötiin isän ja mikkosen kalastamaa harria, pyörähettiin kämpälä ja ihailtiin jokea Äijäkosken näköalapaikala. Hakkasimma vielä pari iltaa koronaaki ja mie onnistuin päihittään isänki!

Palasimma takasin, sain seurata mieskalenterin kuvauksia Joensuussa. Mikkelissä ei keretty kyllä rauhottua ko päivä. Viime tiistaina lähimä käymään siskoa ja sen poikkista kattomassa Lahessa. Keilattiin, eikä allekirjoittanut ole kehittynyt yhtään niillä kahdella aiemmalla kerralla. Syötiin hyvin ja istuskeltiin Dublin Irish Pubin terassilla yötä yhteen asti korttia pelaten. Seuraavana päivänä kierreltiin kaupungilla. Koluttiin pari kirpparia ja löysin lempiliikkeeni Triosta. Nimittäin Auringon.
Aurinko oli kaltaiselleni puukorujen ja erikoisten korvisten hamstraajalle melkoinen taivas. Mukaan tarttui kolmet korvikset ja tilasin siskolta synttärilahjaksi lahjakortin kyseiseen liikeeseen.

kirpparilta löytyi minikokoinen kassakaappi, 2e

se löysi paikkansa kirjatukena

Auringosta kiinnittyi korvaan kiikkustuoli!

Auringosta myös 2kpl puisia tähtiä ja molempiin korviin Pinokkiot roikkumaan!

Pinokkio-korvikset olivat erityinen suosikkini. Pää ja raajat liikkuvat tällä korvalehden asukilla, 30e hinta ei kyllä kauaa kaltaistani hamstraajaa mietityttäny. Eihän tuollaisia vaan voinut jättää sinne liikkeeseen kummastelemaan!

Höö, lisäks näytän vielä, mitä tein ku tarvitsin hiuskoristusta luokkakaverin häihin.
Lähtökohtana Bijou Brigitten keväällä ostamani suuret sulkakorvikset.

lähtökohta.

Irrotin hopeisen koukun ylhäältä kiven juuresta ja samaten tummat ketjut, liimasin taakse kapean mustan kangaskaistaleen poikittain, jonka läpi työnsin vielä yhden hiuspinnin. Erikeepperi piti tässä tarkoituksessa erinomaisesti, pinnillä sulkahässäkän sai kiinnitettyä hiuksiin ja voilà. Jätin vielä kiven ja siinä kiinni olevan metallirenkaan paikoilleen jos vastaisuudessa haluankin laittaa koukun takaisin paikoilleen ja korun korvasta roikkumaan. Iisi ja nopea viritelmä, onnistui vihkimisseremoniaa edeltävinä tunteina samalla kun silitin mekkoa, kiharsin tukkaa, paketoin lahjaa ja väkersin aamupalaa.

Lopputulos.

Parempaa kuvaa ei valitettavasti ole, tuon nääppäsin hyvin nopeasti ennen kirkkoon viilettämistä.

Huomenna lähetään tuppaantulijaisiin Jyväskylään, pitää viilettää vielä pää kolmantena jalkana kun maanantaina alkaa koulu. Oikeastihan minun pitäis siivota tai kirjoittaa kouluhommia (puoli vuotta myöhässä olevia), mutta tyydyin onnellisena siihen, että sain pyykättyä ja väkerrettyä kokeilevasti keittiössä mainiota sapuskaa jääkaapin jämistä.

Ihana syksy. Saa alkaa taas virkkaamaan ja kutomaan ja käyttämään lapasia, villasukkia ja pipoja!