Lovikaskehuskelu

I must say, meikä on pikkasen ylpeä itestänsä. Joskus viime vuonna näihin aikoihin innostuin että kudon itelleni ja siskole lovikkaat. Olin ostanu joululomalla Ruotsista sitä aitoa ja alkuperäistä Lovikka-lankaa, joka on juuri tähän tarkoitukseen. Lupasin siskolle että tuota pikaa lopputalven pakkasille löytyy kädenlämmittimet, vaan kuinkas sitten kävikään. Taisin joskus jo lumien sulamisen aikaan laittaa kuvaviestin että nyt on lovikkaat päättelyä ja kirjomista vaille valmiit! Sitten niistä ei enää kuultukaan. Hävisivät muiden tuotosten joukkoon, inspiraation loppuessa kesken. Tiiättehän, on niin vaikeaa tehä tuollasia lupausjuttuja jos ne on vähänki isompia, kun käsityöjutuissa (varsinkin tällaisella uutta opettelevalla pulliaisella) iskee vähän väliä inspis johonki uuteen, eikä sitten maltakaan odottaa että edellisen on saanut valmiiksi. Trust me, I know. Mulla on tällä hetkellä 2-3 työtä kesken ja ainaki 2 jollekin luvattua "kuhan kerkiän"-juttua. Plus pää täynnä halua että seuraavaksi tehen kyllä tuon!

Voitte siis kuvitella minkälainen onnistumisen tunne mulle tulee joka kerta kun jokin työ saatetaan oikeasti valmiiksi ja otetaan käyttöön tai lahjoitetaan kaverille. No, ennen joulua olin ylpeimmistä ylpein itsestäni, kun muuttaessa löysin ne siskolle tarkoitetut, keskeneräiset lovikkaat ja päätin että teen ne loppuun ennen joulua. Siinähän nimittäin meni ihan vain hetki. Yhtenä iltana sarjoja katsoessa ja saunomisen ohessa päättelin ja kirjoin lovikkaat loppuun. Ja tämmöset niistä tuli:

Ja kyllähän niistä tuli hienot! Tarkotus oli jouluna ottaa vielä kuva mokomista siskon kämmenissä, mutta jäi ottamatta. Värit kirjailuihin valitsinkuitenkin omistajan mukaan, tuon sinisen alapuolella oleva väri ei nyt oikein erotu, mutta se on melko violetti. Langat löytyi kokoelmistani, jotka koostuvat suurimmassa osin mummon vanhoista ryijylangoista ja niiden jämistä.

Nuohan olisi tosiaan pitänyt vielä karstata pörröisiksi ja lämpimämmiksi, että niihin tulisi sellainen huovuttunut tuntu, mutta välineiden uupuessa totesin siskolle että jos ei muuta niin pari lumisotaa nuo kädessä ni kyllä ne siitä huovuttuu :) Mulla kun on joku paha vastahanka sitä ajatusta kohtaan, että kudottaisiin esim huopanen-langasta reilun kokoiset ja sitten ne huovutettaisiin ja kutistettaisiin pesukoneessa. Varmasti sitenkin tulee hyvää jälkeä, en mie sillä, mutta jotenkin se tuntuu mulle keinotekoiselta meiningiltä :D Kirjomisenkin suhteen lovikkaissa on pari eri tyyliä ja usein lisätään myös sellaiset palmikot, mutta meillä kotona on vuosien ajan yleensä tämän mallisia tehty ja ajattelin jatkaa samalla linjalla.

Valitettavasti mulla ei ole antaa noihin ohjetta (ymmärrettävää varmaan, ei enää mitään hajua vuoden jälkeen että minkä ohjeen mukaan mie nuo tehin), mutta googlettamalla löytyy useita ohjeita, siitä vaan valitsemaan jos kiinnostaa! Lovikkaat kuitenki syntyy ahkerimmilla kutojilla jo illassa-kahdessa, kun lanka ja puikot ovat paksuja ja kuviotakaan ei tarvitse paljoa miettiä. Ainoastaan pari kierrosta nurjaa alussa tuon kirjomiskohdan molemmin puolin. Mulle jännittävin vaihe oli tuo peukalon tekeminen ja sekin onnistui yllättävän helposti. :)

Nyt minun on aika venytellä itteni hereille ja kattoa digiboksin tallenteista aamun namastejooga. Vähäsen pitää antaa itelleen armonaikaa aamusin, kun kerran tallentava digiboksi on. Jos ei ole ylhäällä aamukasilta niin ihan hyvinhän sitä voi joogailla tuntia myöhemminkin. Ja ne, jotka minut on nähny aamusin just heränneenä varmaan arvaa, että minun häätyy eka juua aamukahvini ennenkö rupean yhtään mitään muuta ajattelemaankaan. (;

Torstai, äh. Mutta viikko alkaa olla loppupuolella, huomenahan on jo periaatteessa viikonloppu! Laiska ja saamaton (tyhmäkin) toivoo heti maanantain jälkeen viikon olevan jo ohi, mutta kyllä tästä selvitään. Pärjäilkäähän!