Loma oli pitkä ja automatkat sen veroisia. Ennen joulua piti käydä viskaamassa auto Mikkeliin, körötellä bussilla Lahteen ja ajaa sitten siskon kyydillä Lahdesta Muonioon. Joululomalla taas tuli muistettua että pitkät on välimatkat pohjoisessa, vaikka ei se isolta jutulta siellä ollessa tunnukkaan. Ei se ole juttu eikä mikään lähteä käymään seku vain 50-80km reissuja kylästelemässä tai kaupassa. Tai päiväreissua reilu 200km päässä. Ja sitten toki paluumatka taas about 11h autossa istuen.
Mutta onneksi autossa istumisen lisäksi tuli istuttua myös sohvan nurkassa ja ruokapöydän ääressä, nojatuolissa juttelemassa kavereiden kanssa ja syvällä lumihangessakin.
Pukki lahjoi aivan järkyttävän runsaasti, minkä johdosta tavaraa oli kenties enemmän mukana paluumatkalla kuin menomatkalla. Joululahjojen lisäksi takakontti täyttyi lisäksi hirvenlihasta ja puikulaperunoista, uusista täkeistä ja tyynyistä ja alennusmyynnistä ostetuista urheiluvälineistä. Lisäksi vein hyllystä ilmapuntarin, jonka äidin äitini on nuoruusvuosinaan joltain matkaltaan tuonut tuliaisina.
Ilmapuntari siis näyttää lämpötilan (tosin juuri katsoin ettei sen lämpömittari enää toimi, meillä on kuitenkin täällä kämpillä n. +22 astetta sisälämpötila) ja sään ilmanpaineen perusteella. Takana olevissa ohjeissa (saksaksi, englanniksi, ranskaksi ja varmaankin italiaksi) neuvotaan: "Hang up in an airy place. If weather is dry, turn the chimney till the lady just comes out, if it is wet bring out the man. Only adjust once."
Muistan kuinka pienenä tyttönä mummolassa istuin keittiössä kaakaolla ja katselin hyllyllä seisovaa mökkiä söpöine ukkeleineen. Olisin niin mieluusti halunnut leikkiä sillä, mutta enhän mie saanu, koska ei se mikään leikkikalu ollut, vaikka siltä näyttikin.
Kuusen alta paketeista paljastui mm. villasukkia, Menolippu Eurooppa-lautapeli (eli alkuperäisen Eurooppa-versio), yksi Carcassonnen lisäosa jatkoksi edellisille, Tupperware-herkkuhissi ja salaateille ja rehuille tarkoitettu rasia, Philipsin miniblenderi, Marimekon valkoinen Oiva-teekannu, kromaattinen viritin (kitaran viritykseen) ja mummon emäntäkouluaikaisen reseptivihkon kahdesta reseptistä suurennettu taulu. Siis onko ihanampaa koristetta keittiön seinälle kuin mummon tutulla kaunokirjoituksella kirjoitettuja reseptejä!
Sitten mainittakoon erityisesti yksi lahja, joka pysäytti hetkeksi koko lahjojen avaamisrituaalin. Kun siskoni ja mie aukasimma nämä lahjat (meillä on yleensä aina samoja lahjoja, niitä on kiva sitten avata ja arvailla yhtä aikaa), koko seurue pysähtyi ihmettelemään mitä paketeista paljastui ja muut lahjat saivat odottaa. Siinä jonkin aikaa ihmeteltiin, katseltiin ja päiviteltiin että onpa hieno.
Kyseessä oli *rumpujen pärinää* - puukko!
Eikä millainen tahansa puukko, vaan meidän perhetuttavan tekemä. Alusta loppuun, terien takomisesta tupen koristuksiin. Aivan ihana lahja, sillä olen jo jonkin aikaa surkutellut, että ainoa eräkelpoinen teräase, minkä omistan on punavartinen mora. Tämä setti on kyllä mainio. Pienellä voi vaikka viiltää makkarat, kun suuremmalla on vuollut tikut. Mikkonen tietenkin sillä välin vuolee omalla puukollaan kiehiset ja sytyttää tulen ;D
 |
| isomman puukon kahvassa meikäläisen nimikirjaimet |
 |
| terässä tekijän nimikirjaimet |
Kahvat olivat muistaakseni omenapuuta, luuosa hirvensarviluuta (tekijän kaatamasta hirvestä, ovat isän kanssa samassa hirviporukassa). Aivan mahtava lahja.
--
EDIT: Hahaa, Mikkonen tuli pilkkireissulta kalasaaliin kanssa ja puukot testattiin niiden käsittelyssä. Uskomattoman terävät ja hyvät kädessä, vaikka ei vasenkätisen malliset olekaan (olen siis vasuri, tiedoksi niille, ketkä eivät tätä tienneet ja joita varmasti kiinnostaa ku kilo...) :) Mie käväsin puikkopottuja kellarista pistin kattilan liedelle, ehkä tuossa kohtapuoliin sais alkaa ahvenenpaistoon. Hassua kuinka sitä on iskostunu päähän aate, että ahven on roskakala. Viime pääsiäisenä pilkkiahvenet paistettiin takkatulessa ja todettiin hyväksi, eli eiköhän nämäkin mene ku voissa paistaa pannulla. Voi-sipulikastike ja puikulapotut ohelle, nammmm. On ainakin tuoretta ja luomua ja lähiruokaa! Ehheh, paitsi potut on lapista kotipihasta.
EDIT: Hahaa, Mikkonen tuli pilkkireissulta kalasaaliin kanssa ja puukot testattiin niiden käsittelyssä. Uskomattoman terävät ja hyvät kädessä, vaikka ei vasenkätisen malliset olekaan (olen siis vasuri, tiedoksi niille, ketkä eivät tätä tienneet ja joita varmasti kiinnostaa ku kilo...) :) Mie käväsin puikkopottuja kellarista pistin kattilan liedelle, ehkä tuossa kohtapuoliin sais alkaa ahvenenpaistoon. Hassua kuinka sitä on iskostunu päähän aate, että ahven on roskakala. Viime pääsiäisenä pilkkiahvenet paistettiin takkatulessa ja todettiin hyväksi, eli eiköhän nämäkin mene ku voissa paistaa pannulla. Voi-sipulikastike ja puikulapotut ohelle, nammmm. On ainakin tuoretta ja luomua ja lähiruokaa! Ehheh, paitsi potut on lapista kotipihasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti