Salt & vinegar -lohkoperunat ja muutenkin kiva elämä

Muutamat lukijat ehkä tietävätkin, että me Mikkosen kanssa suorastaan rakastetaan niitä Estrellan Salt &Vinegar -sipsejä. Siis niihinhän iskee himo ja sitten pitää syödä niin kauan että kieltä kirvelee. Mulle etikka on kyllä muutenkin lähestulkoon fiksaatio. Välillä on kausia, että säilöttyjä punajuuri- tai suolakurkkuviipaleita tulee vaan napsittua, koska ah. Se vain on niin nannaa.
Ja sitten vielä 18-vuotiaana mulle kehitty tavaksi, että kun lukion lukulomalla siskon kämpille kömyttiin yöllä baarista, ni minun oli pakko alkaa kokkaamaan tai syömään. Tämä jatku vielä amk-opintojen ekana opiskeluvuonna. Ja aamulla herätessäni todisteet oli selvästi esillä. Sen lisäksi että yleensä paistoin munakasta pannulla, yleensä olin vedellyt silliä, suolakurkkua, sinappikurkkusalaattia tai punajuurta suoraan purkista. Muutamaan otteeseen tuli ihmeteltyä pinkkejä sormia aamulla, kunnes tajusin mistä se johtui.

Ja etikkahan on muutenkin huippua tavaraa. Itse ruukasin ruokajuttujen lisäksi käyttää sitä hiusten hoidossa siten, että aina suihkun jälkeen huuhtelin hiukseni etikka+vesi-seoksella. Etikan siivousominaisuuksista en lähde edes luettelemaan. Eiköhän martat ole siitä kirjanki tehny.

Noniin, näin sujuvasti aasinsillan kautta siis itse asiaan. Eilen Pinterestissä törmäsin salt & vinegar -perunoiden ohjeeseen, minkä seurauksena lähdin googlettamaan erilaisia reseptejä. Vastaan tuli mm. Umami Girl -sivuston ohje ja 101 Cookbooks, joiden reseptit ilmeisesti enemmän tai vähemmän pohjautuivat Martha Stewartin reseptiin.

En lähtenyt noudattamaan mitään päivänselvästi vaan enemmänkin omaksuin peruselementtejä ja tehtiin sitten vähän säveltäen kokeilevalla keittiöllä. Eli pestiin ja lohkottiin perunat, keitettiin niitä jonkin aikaa etikkavedessä (käytettiin ihan perus pirkka-etikkaa, sillä kaapissa olleet valkoviini ja omenaviinietikat eivät  maistuneet yhtä aidosti päämääränä olevalta maulta). Veden ja etikan suhteista en osaa sanoa, sillä se osuus vedettiin todellakin ihan mutuna.

Ku potut oli vähän pehmenny, otettiin poies levyltä ja annettiin jäähtyä etikkavedessään. Kaadettiin vesi pois ja leviteltiin uunipellille ja sitten päälle lusikalla oliiviöljyä, johon oltiin sekoitettu mausteita mielemme mukaan, ei kuitenkaan runsaasti sillä päämääränä oli saada juuri se perinteinen salt&vinegar-maku. Potut solahtivat uuniin 200 asteeseen killumaan. Mie tehin kaveriksi kermaviilikastiketta (you know, kermaviilipurkkiin turaus sinappia, himppasen suolaa+sokeria ja taas mausteita oman maun mukaan) ja paistoin lohipullia, Mikko sai syödä jääkaapista edellisenä päivänä tehdyn uunilohen loput. (Uunilohi oli creme bonjourin valkosipuli-yrtti-kuorrutteella, helppo ja nannan makuinen. Esim. yksi ohje löytyy Sara la Fountainin blogista).

Ku potut näytti ja tuntui haarukkakokeilulla kypsiltä, sammutin uunin ja jätin potut vielä killumaan sinne, koska mulla oli paistohommat liedellä vielä kesken. Lopulta pääsivät lautaselle maisteltavaksi:

pahoittelen karseaa tärähtänyttä kännykkälaatua.

Lohkoista tuli ehkä jopa himppasen liian etikkaisia. Tuossa olomuodossa maku ehkä pitäisi olla miedompi kuin sipseissä. Siksipä meidän pitää vielä vähän säätää tuosta reseptistä omanlaisemme. Voin palata raportoimaan asiasta kun näin tapahtuu. Sitä ennen kiinnostuneet voivat kokeilla omia säätöjään, tänne voi raportoida mulle jos joku oma kokeilu onnistuu erinomaisesti :)

Mie olen nauttinu pakkasaamujen auringosta, joka siivilöityy sälekaihtimien läpi osoittaen kaiken pölyn  lämmittämään mieltä. Lenkille en ole uskaltautunut, sillä kylmyyden lisäksi esteenä viime päivinä on ollu kipeä jalka, jonka onnistuin potkaisemaan täysiä ovenkarmiin. Pari päivää linkkasin, sen jälkeen olen voinut jo kävellä suht normaalisti, mutta tavallista hitaammin. Rasitus tuntui päkiässä pelkästään siinä, kun kävin viemässä roskat. Nyt jalka alkaa olla taas kunnossa, minkä johdosta olen myös vetänyt tänä aamuna putkeen parit namastejoogat, kun niistäkin täytyi pitää taukoa.
Ilahtumista aiheuttamassa on ollut myös kaverin esikoislapsen syntymä ja tuleva reissu Gallup-Ringin miittiin. Samaan reissuun ymppäsin myös yhden ystävän treffaamisen, joten luvassa pientä irtiottoa kotierakoitumisesta :) Vielä kun joku kirjoittaisi sen meikän opparin loppuun.....!