Tuota Fountain-leffaa ei jaksanu koskaan katsoa loppuun, mutta on kyllä pirun hieno tämä biisi. Tänään on tällanen fiilis.

Jouluherkkis

Ihana oli tulla viikonlopuksi Joensuusta lumivaippaiseen Mikkeliin. Mie en kuulu yhtään niihin ihmisiin, jotka talven aikana valittaa lumen tulosta tai että olispa jo kesä ja lämmin ja sulais jo lumet pois. Mie rakastan lunta ja lumisadetta. Talveakin kaikessa pimeydessä ja kylmyydessään. Mulla on ehkä vähän samanlainen vinksahtanut suhtautuminen talveen kuin Lorelai Gilmorella, ainakin tykkään ajatella niin.

"I smell snow" - Lorelai Gilmore, kuva täältä

Marraskuun loppupuolella aloin tekemään meidänkin kotiin joulua pienin jutuin. Löydettiin Mikkosen muuttolaatikoista ruskeita, pitkiä tuoksukynttilöitä ja koska ei löydetty kirppareilta tai kaupoista niille arvoistaan kynttilänjalkaa, kaivettiin pullokaapista parhaimman näköiset saunakaljapullot. Liotin niistä etiketit pois ja vuolin kynttilöitä pohjasta hieman kapeammiksi, jotta ne mahtuivat pullon suuhun.

Seuraavaksi kauppareissulla mulle iski halu saada jo jokin joulukukka tunnelmaa tuomaan. Matkaan tarttui ihanasti sammalpetiin istutettu hyasintinalku. Koko komeus sopi täydellisesti kaapista löytyneen pitsiliinan kanssa tummalle sohvapöydälle.

siis onko parempaa joulufiililksen tuojaa kuin hyasintin (aka "haisusintin") tuoksu? 

Ja tämäkään ei tietenkään riittänyt, ei missään nimessä. Viimeisenä (tuskin viimeiseksi jää) silauksena laitettiin parvekkeelle jouluvalot rennosti asetellen. Yksinkertaiset lämpimän valkoiset miellyttävät minun silmääni eniten. Parasta on, että valot heijastuvat vielä takaisin parvekelasista ja näin pimeällä näyttää kuin meillä olisi tähtitaivas parvekkeella!

Vielä torstaina odottaa joulukuun alun perinteeni: itsenäisyyspäivänä tapanani on leipoa joulutorttuja ja kuunnella samalla Scandinavian Music Groupin Missä olet Laila? -levy alusta loppuun. Tapa taisi syntyä levyn ilmestymisvuonna kun sain sen siskoltani syntymäpäivälahjaksi, eli juurikin tuona itsenäisyyspäivänä ja sitähän piti heti kuunnella. Vaikka levyssä onkin paljon kesäistä tunnelmaa, se kuitenkin kuuluu minun joulufiilistelyyni oleellisesti.

Ja herkkiksistä herkkiksin juttu: tänään käytiin pyörimässä keskustassa ja kauppakeskus Stellan lavalla esiintyi tiernapoikia enkelikuoro taustanaan. Pysähdyttiin katsomaan ja hymy hiipi väkisinkin poskille kun pienet tytöt ja pojat jännittivät ja lauloivat kuitenkin niin heleästi ja kauniisti, kaksiäänisestikin välillä. Sitten se iski, kun esitys tuli päätökseensä ja laulettiin "Ja me toivotamm', ja me toivotamm', onnellista ja hyvää joulua". Mie rupesin itkemään, kyyneleet vaan kihosi silmiin ja valui poskille. Mie en tiiä mistä se johtuu, mutta aina nykyisin kun kuulen lapsikuoron laulavan joululauluja, mulla alkaa itkettään. Muistan vieläkin vuosi sitten, kun olin jouluostoksilla kauppakeskus Akselissa ja siellä huomasinkin että aulassa Subwayn edessä lapsikuoro lauloi joululauluja. Pysähdyin tietenkin katsomaan, mutta parin laulun jälkeen, ehkä siinä vaiheessa kun lauluna oli Tulkoon joulu, kyyneleet kihosivat silmiin. Hetken pyyhin silmäkulmia, mutta kun itku ei nähnyt loppuaan ja nenäkin alkoi vuotaa, totesin mielessäni että pakko poistua ennenkuin joku tulee kysymään että onko joku esiintyjistä kenties minun siskoni tai kummityttöni, miksei vaikka lapseni. Mitä mie oisin vastannu, että ehen mie tunne niistä ketään, mutta olen vaan tämmöinen herkkis ja lapsikuorot sulattaa sydämen joka kerta.

Itkusta huolimatta, aion vastaisuudessakin pysähtyä katsomaan jos kohdalleni osuu ihana pienten lasten kuoro. Olenhan mie itekki päiväkerhoikäisestä asti esiintynyt ties sun missä kissanristiäisissä kuoron kanssa.

Kaunista ja tunnelmallista joulunodotusaikaa kaikille!

herkkis

Greyn Anatomian 7. kauden 18. jakso Song Beneath the Song. Ensin ihmettelin miksi kaksi edellistä jaksoa on saman nimiset kuin biisit sarjan kovasti rakastamassani soundtrack kokoelmassa. Tämä jakso antoi sille selityksen. Ehkä jakaa mielipiteitä hiukan, en miekään yleensä musikaalimeiningeistä draamasarjoissa tykkää.
Mutta tällä kertaa mulla oli koko keho kylmissä väreissä ja Chasing Carsin tulkinta sai minut itkemään sillä hetkellä syömälleni mozzarellaleivälle. Merivetisiä pisaroita suoraan sinne tomaatin, peston, ruisleivän, mozzarellan ja siirapin harmoniaan.

Nyt voisi tapailla pianolla tuota Brandi Carlilen biisiä The Story.

ps. eilinen Samuli Putron (+yhtye) keikka Wilhelmissä oli pelkkää puhasta rakkautta, vaikkei me saatukaan toivomaamme Berliinikämppää kuulla. Jorasin korkeissa koroissa ja nyt on pitkästä aikaa selkä sökönä.
Hyvää sunnuntaifiilistelyä!

Samson came to my bed, told me that my hair was red.

Regina Spektor – Samson saa mulle kyyneleet silmiin samantien kun Regina vetää ensimmäisen kerran I loved you first, I loved you first
Mieli on taas täynnä kaiken maailman ihmissuhteita ja kiemuroita. En tajua miten takerrun niihin aina ja annan niiden levitä liaaninomaisten kasvien tavoin päästä ja rintalastan alta vatsaani asti. Kun ainoastaan kädet ja jalat ovat sitten toimintakunnossa, koen parhaaksi helpotustieksi käydä kävelemässä päämäärättömästi musiikit korvilla. Tällä hetkellä suuri häiriötekijä on se, että minun kuulokkeet elää ihan viimisiä päiviään. Sen verran mitä ne ees suostuu välittämään soittimelta korviini, tulee yleensä vain oikeaan korvaan. Hyvällä lykyllä pätkittäin vasempaan.

Mutta never mind turhanpäiväsistä avautumisistani. Pitäisi jättää ne yksityisempiin teksteihin.

Lupauduin jälleen viettämään kesäni lähes +50 asteisessa keittiössä kiireen keskellä. Kolmatta kesää, vaikka jo ekan jälkeen vannoin että oli viimeinen. Kuitenkin tänään kun pomo soitti ja kysyi mielipidettäni henkilöstöpäätöksistä, tuli taas tyytyväinen olo. Mulla on joku sairas fiksaationtapainen tuohon hommaan. Ja mitäs tuosta, multa onnistuu kaljan kaato perheenisille pilke silmäkulmassa ja pitkät päivät ja idiootti vielä nautin päivittäisistä pyöräilymatkoista. Minä olen hyvä asiakaspalvelija. Nyt on kesän vuokrarahat turvattu ja syksyksikin pitäisi jäädä vähän tuhlattavaa.

Tänään otin veripullon pakastimesta sulamaan (naudan verta, hätäpäät!) ja huomenna teen verilättyjä. Voi ilo ja oikeus!

psst. niijuu! Mie kävin ystäväni Tolun kanssa kattomassa Black Swanin. Raavin kutisevia käsiäni koko illan, tuntui, että höyheniä pukkaa. Suosittelen siis! Alla vielä traileri.