Asioilla on tapana järjestyä

Kämppä saatu. Sopimukset allekirjoitettu ja takuuvuokra maksettu. Oma kämppä irtisanottu ja uusi asukaskin tiedossa.

Viime keskiviikko oli opparin osalta tosi paska kirjoittamispäivä (niinkuin koko alkuviikkokin oli). Flunssakin ketutti oikein olan takaa. Kittuutin koululla siihen asti, että sain pidettyä yhden jälkeen ihan pikasen paltsun ja karautin sitte kotia, heitin sattumanvaraisesti tavaroita matkalaukkuun ja kirmasin kahdelta häipyvään junaan. Joensuu oli kauniin syksyinen. En siis vain ymmärrä, miksi ihmiset parjaavat syksyä. Satoi tai paistoi, parasta ikinä.

Torstaina Mikkonen oli koulussa, mie hengasin sen verkkareissa ja sain vihdoinkin opparin teoriaosion kirjoittamisen jollain lailla rullaamaan. Edellisenä iltana koetin lääkitä itseäni parilla jekkuteellä, mutta ei ne kyllä paljoa helpottanu.

Varpaissa kesän punastelun jämälakat.

välillä kirjoittaminen tylsistytti, Mikolle kutomani huivi löytyi ja sitä piti väännellä.

Illalla oli kämpän esittely. Saunallinen kaksio keskustasta. Viides (ylin) kerros, lasitettu parveke. Parkettilattiat ja astianpesukone. No voihan mitä, mehän ihastuttiin siihen ihan täysin. Ja mehän saima sen kämpän! Ihan sikamaisen mahtava juttu, hihkun ehkä vähän vieläki innosta.

Heti seuraavana päivänä hoisima kaikki hommat. Maksoima takuuvuokran, kirjotimma sopparin, irtisanoima nykyset kämppämme. Illala mulla jopa turhautti oma paikallaanolo niin paljon että:

häävyin jo ottaa ja pakata pari laatikkoa.

Tässähän on joo täydellisen ressihelvetin ainekset käsissä, rinnuksilla ja hartioilla. Oppari +10 op:n arvosta kurssisuorituksia pitäs vielä tuon muuton lisäks saaha kuukauden aikana tehtyä. Ja jotten turhaan yrittäs päästää itteäni liian vähälä, ni mehän olema sen Berliinin matkan varanu lokakuun lopule, joten miinustetaan työskentelyajasta yksi viikko. Toivottavasti osaan olla siellä sen suurempia ressaamatta tai muuten Mikkosen hermoja voidaan koetella ihan olan takaa. Eilenkin herätin sen sadatteluun kun berocca-litkun jämät lasin pohjalta kaatuivat läppärilleni. Kun päälimmäinen paniikki oli ohi ja kone näytti olevan kunnossa, rämähin tietenki märsäämään. Koska vastoinkäymiset eivät ole hyväksyttyjä tässä vaiheessa. Olen tikittävä aikapommi, I know.