Life isn't short at all.

Lähinnä Facebookissa pyörinyt haaste on tuotu myös blogimaailmaan. Tarkoituksena on siis kertoa menneisyyden itsestään, haasteen antajan määräämällä iällä, sekä sitten luonnollisesti vastata samoihin kysymyksiin verraten nykytilanteeseen. Mimsi Pyrstötähtiä etsimässä -blogista antoi mulle muisteltavaksi ikävuodeksi sen sweeeet sixteen. 

En ole satavarma olenko tässä 16 vai 17, mutta menkööt ;)

Kun olin 16:

Asuin: Kotona Muoniossa "pikkuhuoneessa", kuten sitä perheen sisällä kutsumme. Ikkuna näytti länteen, näkymänä etupiha, maantie, rajajoki ja Ruotsin rannan törmä. Tuollon asuttiin vielä molemmat tytöt kotona porukoiden kanssa. Ja koirakin oli, se herätti minut aina tarkalleen kolmen aikaan yöllä (nostamalla tassua sängyn reunalle ja tuhisemalla) laskemaan sen hetkeksi juoksunarussa ulos tarpeilleen. Vielä pari vuotta koiran kuolemankin jälkeen heräsin itse yhä automaattisesti kolmelta yöllä, kävin juomassa pari kulausta jääkaappikylmää appelsiinituoremehua ja menin takaisin nukkumaan.

Olin: Superaktiivinen nuori. Saksan tunneilla kävin tavallaan kouluajan ulkopuolella. Joko aamukahdeksalta tai sitten koulun jälkeen kolmesta neljään. Harrastuksia riitti jokaiseen iltaan koulun jälkeen bändiharkoista kuorotreeneihin, sählytreeneistä kitaratunneille, tyttökerhon ohjaamisesta partioon ja apuvalvojan roolissa toimimiseen nuorisotalolla. Olin rääväsuu, äänekäs, äärimmäisen huomionkipeä, iloinen ja kunnon poikatyttö. 

Tärkeintä elämässä oli: Kaverit, harrastukset, musiikki, se että on kivaa.

Työskentelin: En ole varma siivosinko jo tuolloin paikallisesssa majoituskohteessa mökkejä viikonloppuisin. Ainakin vedin vapaaehtoisena ala-astelaisille kerhoja, olin siellä nuorisotalolla apuvalvojana ja autoin nuorisotyön kaiken maailman kissanristiäisissä joko esiintyen tai muuten vain järjestelyissä aina kun pystyin.

Halusin: Lähteä ilmaisutaitolukioon, opiskella mahdollisimman paljon kieliä, päästä teatterikorkeakouluun, poikaystävän, au pairiksi, bilettää kavereiden kanssa.

Pelkäsin: yksin jäämistä, heikkouteni ja pehmeän puoleni näyttämistä, pimeää.

Nyt kun olen 23:

Asun: Mikkosen kanssa ihanassa, ylimmän kerroksen saunallisessa kaksiossa, johon paistaa aurinko aina aamupäivän. Olen tässä kevättalven aikana kantanut lasitetulle parvekkeellemme kaikennäköistä tavaraa ja huonekalua ja tarkoitukseni on sisustaa se lempipaikakseni, kunhan kelit vielä lämpenevät. Täällä on vaaleat parkettilattiat ja meidän sisustuksessamme näkyy erityisesti puiset yksityiskohdat, valkoinen ja mm. lempivärini vihreä. Tilaa on juuri sopivasti. Nimittäin sen verran vähän, että mitään ylimääräistä kalusteidemme lisäksi tänne ei enää oikein mahdu. Jos jotain uutta hankkii, pitää luopua vanhasta. Hyvä kehittävä haaste kaltaiselleni hammstraajalle.

Olen:  Tyttöystävä, avopuoliso, ässätäti, pikkusysteri, kuopus, ystävä ja kaveri. Oppinut että on ok näyttää tunteensa niiden patoamisen sijaan. Tullut sinuiksi pehmeän puoleni kanssa. Rauhallisempi ja tyytyväinen myös sen hiljaisen tarkkailijan rooliin. Ikuinen optimisti ja haaveilija. Sittenkin aika tavallinen tyttö. Melkein valmis kulttuurituottaja (amk). Oppinut kärsivällisyyttä. Luottavainen siihen, että asioilla on tapana järjestyä.

Tärkeintä elämässä on: läheisten rakkaus ja ihmissuhteisiin panostaminen (vaikka yhteydenpidossa olen yhä melko surkea. Meselle comeback!). Hetkien kauneuden näkeminen ja tämä:

Kuva Pinterestin syövereistä.

Työskentelen: vasta aloittaneena ässätätinä. Miten ihanalta tuntuukaan palata asiakaspalvelun leipiin, kun on muuton jälkeen vain oleskellut kotona muutaman kuukauden mökkihöperöityen. Jo ensimmäinen työpäivä palautti piiloistaan hetkeksi kadonneen puheliaan, positiivisen, nokkelan ja sanavalmiin Julesin. Mökkihöperö ihmisarkailija väistyköön!

Haluan: Valmistua tänä keväänä. Koiran ja kissan. Vaalia parisuhdetta. Tehdä sitä, mikä tuo hyvän mielen ja päästää irti negatiivisista asioista. Pitää huolta terveydestäni. Kehittää kehoani ja oppia joogan salat. Aloittaa juoksemisen, jos polvet kestävät. Kehittyä kutomisessa ja virkkaamisessa. Kasvattaa bonchin. Lukea ja tanssia enemmän. Kokata ja syödä hyvää ruokaa. Viettää laatuaikaa parhaiden ystävien kanssa ja löytää sen yhden, Meredith-Christina -veroisen tyypin, jolle en koskaan epäröisi soittaa tai tulla kylään. Joka ymmärtäisi ja jota ymmärtäisin parista sanasta. Kumota punaviinipullon tai useamman kesäiltana-yönä täydellisessä seurassa keskustellen. Kehittää suvun salaisen reseptin. 

Pelkään: pimeää. Menettämistä. 

Ja nyt on sinun vuoro. Jätä kommentti, jos tahdot tehä tämän kans ni mie valitsen sulle muisteltavan ikävuoden :)