Jännän äärellä

Viime päivinä on tapahtunut semmoista, että opinnäytetyö on saatettu valmiiksi (*kaikki hurraa*)!
Kielenohjaukset ja kaikki on läpikäyty ja nyt onkin edessä koetuksista viimeisin: esitysseminaari ja kypsyysnäyte.

Opponointihommiin olen jo valmistautunu, pitää vielä ehkä kirjata kommenttini vähän siistimpään muotoon, tällä hetkellä kun ne ovat muistikirjan sivuilla ranskalaisin viivoin ja nuolin ja kommentein. Todella sekavaa, voin kertoa. Tämän päivän ohjelmassa olisi vielä tehdä omasta opparista pp-esitys. Huomenna hyppään junaan ja menen Mikkeliin. Ensimmäinen esitys alkaa perjantaina klo 8.30, joten aikainen herätys tiedossa. Nyt rupeaa jo pikkasen jännittään. Spekuloin mielessäni tilannetta, että kesken puheeni ajatus katkeaa, mistä seuraa punastuminen ja puheen takeltelu. Eikä tuo ole edes yhtään epätodennäköistä. No, kunhan hermostunut nauruni ei ylly loputtomaksi hekotukseksi, niin eiköhän siitä selvitä.

Ja mitä muuta kuuluu? Töissä uusien juttujen opettelua ja riemua siitä, kun chili kukkii. Viime viikonloppuna kylvettiin myös istutuslaatikollinen Fataliista tilattujia siemeniä. Niiden harmiksi koko tämä viikko on ollut pilvinen ja sateinen, eikä sitä tarvittua valoa ole ollut paljoa saatavilla. Itselläni on kuitenkin sellainen asenne, että mitään keinovaloa en lähde hankkimaan. Vuoden ikäisetkin ovat selvinneet talven yli ilman lisävaloa. Olkoot tämä sitten luontoäidin omaa heikoimpien yksilöiden karsimista. Lisäksi olen testannut nyt ekaa kertaa omatoimista pölytystä vanupuikon avulla kukkivan yksilön kukkia sutien. Viime vuonna kasvi ei nimittäin kukkimisesta huolimatta satoa tehnyt. En tiedä oliko vika pölytyksen puutteesta vai eikö sitten kyseinen yksilö ensimmäisenä vuonna tuota satoa. Ja ongelmanahan tässä on myös se, että nuo vuoden ikäiset yksilöt ovat lähtöisin jostain anttilan alennusmyynnin siemenistä, eikä lajiketta tietenkään pistetty mihinkään ylös. Mysteerichili on kuitenkin alennusmyyntitarrasta huolimatta pärjännyt erinomaisesti, vaikka kasvattajana onkin tällainen täysin kokematon chilinkasvattaja.

Perjantaina opparihommien jälkeen on luvassa myös sellainen riemu, että armaat Gallup-Ringin naiset tulevat luoksemme kylään. Ensimmäinen ja toinen M nappaavat minut Mikkelistä kyytiin, kolmas M saapuu Joensuuhun suoraan bussilla. Miittiriemua kestää perjantaista sunnuntaihin ja toivon hartaasti että kelit paranee siihen mennessä, jotta voisin kattaa vaikka aamupalapöydän tai edes kahvi/teetuokion parvekkeelle.


Taustamusiikkina tänään toimii JJ Grey & Mofron uusin levy: .
Pitäisi laittaa töpinäksi, syöpässä jotaki ja aloittaa sitten se pp-esityksen muotoilu.

Ja btw. ei mulla muuten haittaa tuo harmaa keli, meitsihän rakastaa sateessa kävelyä ja sitä ku saa varustautua punasin hai-saappain ja vihreän Marimekon Unikko-sateenvarjon kanssa. Sade on ihana sää, se on yks lempituoksuistanikin!

mm. kevätaamujen musiikki-ihastus.

Ystävänpäivä oli ja meni. Meidän romanttinen päivä koostui mm. yliopistolla matikan laitoksella työhakemusten täyttämisestä, mutta tietenkin illan päälle sitten paistettiin hyvät pihvit, juotiin punaviiniä, pelattiin unoa ja katsottiin pari jaksoa Tinttiä. On ihan kiva kun on jotain katsottavaa iltaisin ja kun esim. himymin ja tbbt:n jaksoja saa odottaa aina viikon, niin pitää sitten varata jotain muuta kateltavaa, jonka ääressä saa edetä ihan omaan tahtiin. Frasierit on nyt katsottu alusta loppuun ja hetken pohdittuamme päätettiin testata millainen piirretty Tintin seikkailut olikaan. Sarja siis pohjautuu niihin sarjakuviin ja niiden pohjaltahan on myös tehty se animaatio, Yksisarvisen salaisuus, joka tuli teattereihin tuossa viime vuonna.
Täytyy myöntää, että olin aivan yllättynyt miten hyvä sarja Tinteistä on saatu koottua. En rupea arvostelemaan enempää, koska en vain osaa ja sillä selvä.

Mulle erityistä nostalgiaa noihin tuo se, että ruukasin pienenä lainata Tinttejä kirjastoautosta, joka pysähtyi aina meidän mummolan pihalla siinä ihan  naapurissa. Osa tarinoista on siis tuttuja. Tajusin kuitenkin vasta nyt, että ne olivat ehkä silloin mulle vielä liian monimutkaisia juonenkäänteineen ja mysteereineen, enkä tainnut paljoa loppujen lopuksi lukea niitä (veikkaan että iskä niitä luki enkä mie :D). Kuitenki muistan lainanneeni niitä uudestaan ja uudestaan.


Tänään on taas aivan täydellinen kevätaurinkoinen päivä. Viime lauantaina otin juuri tällaisesta kelistä kaiken irti ja lähdin ulos päämäärättömälle kävelylle. Pistin napit korville ja annoin musiikin määrätä jalkojen tahdin ja jokaisessa risteyksessä suunnistin sinne, missä näytti kivalta. Reitti kulki sitten välillä hiihtoladun viertä, välillä pienten puutalojen naapuruston laitaa. Takaisin kävellessä kylmyys kipristeli jo poskissa, mutta oli se kyllä ihanaa. Tällainen keli on vain jotenkin niin inspiroiva. Pitää laittaa hyvää musiikkia, trimmata bonsaifiikkusta ja laittaa ylle jotain kivaa, vaatekaapin hyllyillä liian pitkään käyttämättä lojunutta.

Hyvän musiikin kanssa mieli on kyllä paininut viime päivinä. Olen kovasti yrittänyt etsiä soittolistaa tai artistia, jota jaksaisin vain kuunnella ihan mielissään, ilman että pitäisi välissä skipata jotain kappaletta tai vaihtaa kokonaan toiseen artistiin. Tänään löysin ihan täydellisen vaihtoehdon: Rebekka Karijordin. 
Tutustuin Rebekkan musiikkiin jo viime talven aikana, kun löysin ystäväni spotifyn soittolistoilta kappaleen Wear It Like a Crown.


Kyseistä kappaletta on tullut kuunneltua paljonkin talven aikana, mutta tänään pistin Rebekan tuotannon spotifysta soimaan ja ihastuin! Parking Lot, Multicolored Hummingbird, Save Yourself. Voi että niiden tahtiin tekee mieli pyörähdellä ja tanssahdella ympäri kämppää! Fiilis on jotenkin eteerinen ja just sellainen että meikä vaan tanssii täällä, eikä tarvii miettiä onko pöljän näköstä, koska kukaan ei näe!

Täydellinen aamupäivä.

älä ihan vielä mene lehdenjakaja!

voi hilloleipä miten meikän aamu lähti käyntiin.
Jotenki havahuin muuhun maailmaan ku postimies rapisteli oven takana ja mie istuin eteisen lattialla alusvaatteisillani, kahvimotti toisessa kädessä, lukemassa viikon aikana tulleita mainoslehtisiä (no en ole vieläkään saanu aikaseks ei mainoksia -lappua tuohon oveen). Postimies pudotti syliini sitten uuden Luoteis-Lapin ja sillä hetkellä perjantainen aamuni tuntui täydelliseltä. Tuollaisia pieniä onnen idyllisiä hetkiä voi elää kun on suuressa ruokapöydänpuutostilassa. Noh, ei enää pitkään ni saan jonkun pienen ruokailutason tänne 25neliön kokoiseen itsemurhaluukkuuni pesääni. Pääsiäislomalta palailen äipän kanssa autolla ja napataan kenties välillä Haparandan Ikeasta ruokaryhmä. En tahtoisi kyllä Ikealaista, vaan mieluummin jonkun mummon vintiltä pelastetun yksilön, mutta ku palataan pyhäpäivänä ni ei oo paljon mahdollisuuksia ku kaikki Suomen puolella on kiinni.

No, meikäflicka ei ole kai paljastanu miltä täällä Juulilaaksossa näyttää. Tällä hetkellä ois tietenki tosi ihana ottaa kuvia ku aurinko siivilöityy ihanasti tuolta ulkoa, mutta muutoin tämä kämppä on yhä eilisen etsintätuokioni jälkeen sitä tasmaniantuholaisvyöhykettä, jotennnn saatte tyytyä räpsyihin, mitä otin joulun alla porukoita varten.

the main area. Kamala salamavaloähky. Ja psst. tehin tuon paperinaru-lampun ollessani Oulussa talouskoulussa. Alunperin sinne tungettiin jouluvalot, mutta sisko keksi, että siitä saisi nätin kattolampun.

eteinen. Vasemmalla ovi vessaan, oikealla vaatehuoneeseen.

pieni kusinurkkaukseni ja ääpättömän pieni istuma-amme siellä vasemmalla!

lempialue <3

tällä kuvalla havainnollistin porukoille, että olen tiskannut. Jäkiksen ovessa ikean magneettikehyksissä kuvia rakkaista.

taas kuvan laatu kohillaan, mutta tää ikkunaseinustalta keittiöön päin, jos ette huomanneet. Ja tuohon palapeilin eteen tulee sitten se ruokapöytä. Rahi ja laatikosto väistyköön!

Juulilaaksossa kaikki on suurta. Kahvikupit, legot, pelikortit ja silmäpussit ainakin. Kuva: Suvimarianne.

Tämä ei ole Juulilaaksosta, mutta täten todistan toimivani myös erinomaisena laskutasona. Kuva: M. Julkunen

Tajusin just katellessani noita kuvia, etten ole vieläkään sisustanu tätä kämppää kunnolla. Seinille pitäisi porata reikiä, että saisi jotain kuvantynkää ja eteiseen olen suunnitellut hieman erilaista vieraskirjaa. Ja tietenkin ulko-oveen voisi tehdä jonkinlaisen Tervetuloa-kyltin ja ei mainoksia-asian. Niin ja eteistä pitäisi muutenkin jotenkin sisustaa. En oikein tiedä mitä tekisin, mutta kun väliovea ei tosiaan ole niin kaikki äänet kantautuvat rappukäytävään. Ei muuten, muttakun pelkään häiritseväni naapureita piano+laulu -tuokioillani. Ne kun ovat päivittäisiä ja biisit junnaavat mielialan ja kauden mukaan samassa maastossa. Soittolistalleni kun ei saa millään sekoitusta päälle.

Näin meni taas haaveiluksi tämäkin aamu. Josko sitä menisi suihkuun ja rupeais jollekki!