Ystävänpäivä oli ja meni. Meidän romanttinen päivä koostui mm. yliopistolla matikan laitoksella työhakemusten täyttämisestä, mutta tietenkin illan päälle sitten paistettiin hyvät pihvit, juotiin punaviiniä, pelattiin unoa ja katsottiin pari jaksoa Tinttiä. On ihan kiva kun on jotain katsottavaa iltaisin ja kun esim. himymin ja tbbt:n jaksoja saa odottaa aina viikon, niin pitää sitten varata jotain muuta kateltavaa, jonka ääressä saa edetä ihan omaan tahtiin. Frasierit on nyt katsottu alusta loppuun ja hetken pohdittuamme päätettiin testata millainen piirretty Tintin seikkailut olikaan. Sarja siis pohjautuu niihin sarjakuviin ja niiden pohjaltahan on myös tehty se animaatio, Yksisarvisen salaisuus, joka tuli teattereihin tuossa viime vuonna.
Täytyy myöntää, että olin aivan yllättynyt miten hyvä sarja Tinteistä on saatu koottua. En rupea arvostelemaan enempää, koska en vain osaa ja sillä selvä.
Mulle erityistä nostalgiaa noihin tuo se, että ruukasin pienenä lainata Tinttejä kirjastoautosta, joka pysähtyi aina meidän mummolan pihalla siinä ihan naapurissa. Osa tarinoista on siis tuttuja. Tajusin kuitenkin vasta nyt, että ne olivat ehkä silloin mulle vielä liian monimutkaisia juonenkäänteineen ja mysteereineen, enkä tainnut paljoa loppujen lopuksi lukea niitä (veikkaan että iskä niitä luki enkä mie :D). Kuitenki muistan lainanneeni niitä uudestaan ja uudestaan.
Tänään on taas aivan täydellinen kevätaurinkoinen päivä. Viime lauantaina otin juuri tällaisesta kelistä kaiken irti ja lähdin ulos päämäärättömälle kävelylle. Pistin napit korville ja annoin musiikin määrätä jalkojen tahdin ja jokaisessa risteyksessä suunnistin sinne, missä näytti kivalta. Reitti kulki sitten välillä hiihtoladun viertä, välillä pienten puutalojen naapuruston laitaa. Takaisin kävellessä kylmyys kipristeli jo poskissa, mutta oli se kyllä ihanaa. Tällainen keli on vain jotenkin niin inspiroiva. Pitää laittaa hyvää musiikkia, trimmata bonsaifiikkusta ja laittaa ylle jotain kivaa, vaatekaapin hyllyillä liian pitkään käyttämättä lojunutta.
Hyvän musiikin kanssa mieli on kyllä paininut viime päivinä. Olen kovasti yrittänyt etsiä soittolistaa tai artistia, jota jaksaisin vain kuunnella ihan mielissään, ilman että pitäisi välissä skipata jotain kappaletta tai vaihtaa kokonaan toiseen artistiin. Tänään löysin ihan täydellisen vaihtoehdon: Rebekka Karijordin.
Tutustuin Rebekkan musiikkiin jo viime talven aikana, kun löysin ystäväni spotifyn soittolistoilta kappaleen Wear It Like a Crown.
Kyseistä kappaletta on tullut kuunneltua paljonkin talven aikana, mutta tänään pistin Rebekan tuotannon spotifysta soimaan ja ihastuin! Parking Lot, Multicolored Hummingbird, Save Yourself. Voi että niiden tahtiin tekee mieli pyörähdellä ja tanssahdella ympäri kämppää! Fiilis on jotenkin eteerinen ja just sellainen että meikä vaan tanssii täällä, eikä tarvii miettiä onko pöljän näköstä, koska kukaan ei näe!
Täydellinen aamupäivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti