Fiilis

Tiiättekö. Vanha kunnon angstaus-playlist, etenki vanha kunnon Disco Ensemble – Headphones, kuulokkeet, pimeä, vilpoisa, viltti, parveke.
Kylmiä väreitä pelkästä ajatuksesta ja nyt mie toteutan sen, ettei jäis pelkäle ajatuksen tasole.

Puuttuu enää vain se että oisin laskuhumalassa ja harrastaisin tupakointia.

asiasta kahteenkymmenenteenviidenteen

Spotify tuossa sekoitteli kaikkia biisejä ja sitten soi tämä:



Ja mie kuvittelin hautajaiset, sen hetken kun arkku kannetaan kirkkoon. Tämä voitaisiin soittaa minun hautajaisissa. Se on synkeämielisen surullinen, siis tilanteeseen sopiva. Kuitenkin jotkut voisivat tunnistaa, että ähäkutti sehän on muumilaulua ja surun seasta tulisi myös iloa, että voi sitä Juuli-vekkulia.

Niinkö ihan just in case.

Hei joku Joensuu!

Met tosiaan muutima tuossa viikko sitten. Tai tiistaina kannettiin uuteen kämppään minun kamppeet, keskiviikkona Mikon ja torstaina käytiin tarpeiston ostoksilla. Pe-su vietettiin anoppilassa Mikkelissä kun palautettiin lainassa ollut peräkärry. Meikän pari kuukautta rienannu flunssa osoitti ihan kunnolla sitten mieltään ku olen vain rehkiny ja lauantain makasin koko päivän peiton alla kuumeen ja huonon olon välimaastossa hikoillen. Lepo teki tehtävänsä, sillä nyt on jo paljon parempi olo. Pitää kuitenkin vielä malttaa lepäillä ja ottaa iisisti, vaikka haluttaisikin kertarykäsyllä tyhjentää loput laatikot ja järjestää esimerkiksi makuuhuoneen kaapit, joissa tällä hetkellä vaatteet, pyyhkeet, lakanat ja minun lankakokoelmat lojuu erinäisissä nyssäköissä. Kylläpä ne ehtii, ensin häätyy hoitaa ittensä, ettei tämä tule pian takasin entistä pahempana. Seuraava askel olisi kai jo sairaalahoidon tarpeessa.

Berliinin reissun kuvat ovat omasta kamerastani jo koneella, mutta odotan vielä, että pääsen käsiksi Mikkosen kameralla otettuihin kuviin niin voin sitten kerralla tehdä kattavan kuvapostauksen tänne ja varmastikin niitä menee myös Facebookiin. Niitä odotellessa voin jakaa muutaman kuvan uudesta kodista, joka tietenkin on vielä mukautumassa meidän näköiseksemme, mutta sitähän se tekee koko sen ajan ku täällä asutaan. Siispä mitä turhaa kuvien kanssa pihistelemään. Näissäkin tulee näkymään jotain laatikoita, vaikka karseimmat laatikkonurkat jätinkin nyt kuvista pois.

väsyneinä hississä ensimmäisen muuttopäivän loppupuolella. Ollaan viidennessä kerroksessa  (talon ylin kerros) eikä siis kannettu yhtään mitään portaita pitkin ellei ollut pakko.

En ole varma olenko kertonut, mutta asuntomme on siis aivan keskustassa. Kaksiolla on kokoa n. 45m2 ja tässä on lasitettu parveke sekä meiän arjen luksustekijä eli sauna. Kellarista löytyy häkkivarasto ja kylmäkellari. Siitäki olen tosi ilonen, tulee ihan Muumimammamainen olo pelkästä ajatuksesta, vaikken ole vielä sinne mitään hilloja tai mehuja tehnytkään. Mutta se on kyllä ihan pakko ottaa hyötykäyttöön, ihan pakko. Tien toisella puolella on citymarket, mikä on toisaalta tosi hyvä juttu, mutta toisaalta myös vaatii itsekuria, ettei opiskelijabudjetilla salli itselleen kauppaan rynnimistä kaikkien mielihalujen vuoksi.

makkari. Appiukko osti sängyn tuttavaltaan ja sahasi pitkät tolpat nysiksi. Meän häätyy joku kaunis päivä vielä sahata ne saman pituisiksi ja hioa siistiksi. Se on sitten joskus.

Sauna. Saunatonttu. Katossa on sikaihana tähtitaivas-valaistus, mitä en näköjään tähän kuvaan tallentanut :D

Olkkarimeininkejä. Vihreä lack-pöytä on jo vaihtanut paikkaa ja kasvit (bonsai-fiikkus, pari chiliä, basilika ja jotain muita yrttimeininkejä) pääsevät paremmin oikeuksiinsa rottinki-ilmeisellä oikealla monitasoisella kukkapöydällä. Mikkosen armas ötökkä-sohva ilahduttaa meitä vielä pari viikkoa ennenkuin uusi vuodesohva saapuu.

näkymiä sohvalta käsin. Keittiöön olen tekemässä mattoa. Kuva alempana.

Tämä koko talo on ilmeisesti tehty vanhuksille ja se näkyy naapureiden ikäjakauman lisäksi asunnon varustelussakin. Esimerkiksi eilen nälissään rupesin ekaa kertaa pistämään hellaa päälle ja kappas, ei käynytkään niin helposti, koska kyseessä oli turvaliesi. Vähän ketutti sillä hetkellä kun pannu munakastarvikkeineen oli jo liedellä eikä levy lämmennyt, vaikka kuinka säädin ja ihmettelin. Käyttöohjeita ei ollut ja meillä ei ollut vielä eilen päivällä nettiäkään. Kännykänkin 3G-verkko oli sillä hetkellä edgellä ja näytti E-koodia. Lopulta bonjasin että oikeassa reunassa oli nupikka ajansäätöä varten. Sillä määritetään miten kauan levy saa olla päällä. Ajansäädöllä toimii myös liesituuletin.

Partsi. Tällä hetkellä köyhästi varusteltu, mutta siskolla lojuu jouten parvekekalusto, minkä lupasi meille lahjoittaa. Oranssit tuikkukupit pelastin talouskoulun aikoihin Oulun palvelualan opistolta remontin alta (olivat menossa roskiin :( )

Instagram-kuvassa tuo tuleva matto ei ehkä ihan oikeuksiinsa pääse, mutta oli niin hauskaa kun se mätsäsi uusiin housuihin. Tuollaisesta harmahtavasta metsänvihreästä matonkuteesta siis virkkaan isoäidinneliön mallista mattoa. Siitä tulee aika ihanan paksu ja varmaan tuntuu kivalta sitten jalkojen alla, vaikka mulla mietityttääkin vielä millainen murustenkerääjä siitä tulee :D

Eilisaamun tunnelmointia. Tuntui nimittäin aika täydelliseltä kun auringonvalo siivilöityi sälekaihtimien välistä ja join kahviani Mikkosen totoro-mukista. 

Tänään olisi ollut vielä täydellisempää, jos olisi ollut tuo sama keli (ny pyryttää lunta taivaan täydeltä - toki ihanaa sekin). Nimittäin Karjalainen kolahti postiluukusta ja sain juoda aamukahvini paikallislehteä lukien! Siis naurakaa vain, mutta tuota hetkeä olen maalaillut eniten ajatuksissani. Ehkä se kulminoituu täydelliseen helmeyteen (käyttääkö kukaan enää tuota termiä) joku sunnuntainen aamu, kun mulla loppuu uni varhain ja pistän villasukat jalkaan, suljen makuuhuoneen oven antaen avopuolisolle (iik!) unirauhan, keitän kahvia ja heräilen hitaasti lehteä lukien. Näihin mielikuviin kuuluu myös oleellisesti aamuauringon siivilöityminen sälekaihtimien läpi ja radion hiljainen sorina taustalle. Radiota meillä ei vielä ole, siksi on pitänyt avata televisio taustaääneksi aamuisin. Koetetaan metsästää kirppareilta sellaista vanhaa tunnelmallista ja kaunista radiota. Toimivista vain saa maksaa ihan sikamaisen hinnan.

Palatakseni vielä niinkin yksinkertaisen ihanaan asiaan kuin erilliseen, ovella suljettavaan makuuhuoneeseen. Siis ihan oikeasti, miten mahtava asia ovi voi olla! Sitä osaa nyt arvostaa, kun on asunut 25neliön yksiössä. Yksin periaatteessa, mutta kesän ja kaikki viikonloput siellä kyllä on majaillut tuo toinenkin osapuoli. Vaikka Mikkonen on sikeäuninen, tunsin joka aamu pientä syyllisyyttä siitä, että olen aamuvirkku ja nousen aikaisin keittelemään kahvia ja näpyttelemään koneelle sun muuta. Itse nimittäin en olisi saanut unta kun toinen siinä metrin päässä sängystä istuu sohvalla ja näpyttelee konettaan tai kilistelee kahvikuppiaan. Vaan nyt voi ihan oikeasti sulkea oven, kun kaipaa rauhaa tai haluaa antaa toiselle rauhan. Kuitenkin pääsääntöisesti pyrin pitämään makuuhuoneen oven auki. Näin se tulee ainakin toivottavasti pidettyä siistinä paremmin :D

Muuttamassa ollaan ja silleen. Berliinissäki tuli käytyä. Mutta mitäs noista kun MIE SAIN SIMSSISSÄ YKSISARVISEN LEMMIKIKSI! ^____^

Ei muuta.

Tänään ilman mitään sen kummempaa syytä te rupesitte käymään mun hermoille

Olen tässä viimeisen viikon sisällä skarpanu ihan sikana opparin kans ja ollu tosi tyytyväinen itteeni. Kuitenki nyt pari viime päivää on taas vähän ollu hidasta hommaa ja onhan se kyrsiny ihan sikana. Koska mulla on niin vähän aikaa, koska ens viikolla en ehi tehä, koska berliinin reissun jälkeen on muutto ja tadaa kaikki pitäski olla valmista.

Koululla on vielä joku ihmeen ryhmätyö/opparirumba kaikilla meneillään. Jos et ole aamulla kytiksellä ni koneet on varattuja aika pian. Ja jos saatki aamulla koneen ni sitte ku käyt syömässä ni se kone on varmasti jo jonku muun käytössä. Kyllähän siinä vähän pinna kiristyy. Joten, tänään päätin olla ahkera kotisohvalta käsin. Kuin hyvin tämä on lähteny käyntiin jos kello on jo kymmenen ja mie päivitän blogia?

Saany nähä. Eilen onneksi sain vertaistukea. Oli Tolun synttärit ja sen kunniaksi mentiin alakertaan ja osallistuttiin visaan pitkästä aikaa. Siis oikeasti, mie olen viimeks varmaan ollu vuos sitte visassa. Ja siellä oli sillon aina niin täyttä että joka ikinen piiru penkistä ja jakkaroista oli varattuna. Nyt puolet pöydistä oli tyhjinä. Mutta oli kiva pähkäillä, se oli varmaankin minun viimeinen pubivisani alakerrassa. Porrassalmenkatu on ollut mulle niin hyvä paikka olla. Ensin vuosi kolmiossa tuossa tien toisella puolella, sitten tämä ihana yksiö pian tasan kaksi vuotta. Kyllä mulla tulee tätä varmasti ikävä, mutta ihan mahtavaa on päässä muuttamaan. Vaikken tunne uusia ympyröitä millään tavalla, vaikken tunne sieltä ketään Mikkosen lisäksi.

Lopuksi kännykän kuvakokoelmista viimeaikaisia.

pizza minun makuuni. tomaattipyrettä, pestoa, miniluumutomaatteja, fetaa, punaista paprikaa, sipulia, 2 valkosipulinkynttä, oliiveja, pikkasen kinkku- ja salamisuikaleita ja ihan hintsusti juustoraastetta. Uunituksen jälkeen rucolaa ja pinjansiemeniä pääle. Valmispohja oli ok ja sikahelppo, tietty ite tehty pohja olis nostattanu tämän huipulle.

uusi kamera tuli. Sitä piti ootella ja jännätä että ehtiikö reissuun mukaan. Kiva kuitenki että on mukana myös taskuun mahtuva pokkari Mikkosen järkkärin lisäksi. Karua ottaa kännykällä kuva kamerasta, mutta whatever.

meikän flunssalääke. Oho, likanen hella.

ja monen päivän eväät, koska kaappien tyhjennystä. Spagettia, paistettua sipulia ja musta pekka -juustoa.

näistä pitäisi syntyä yhdelle ihanalla pikkuneidille jonkinmoinen torkkupeitto. Kunhan saan tehtyä lisää tovereita.

Asioilla on tapana järjestyä

Kämppä saatu. Sopimukset allekirjoitettu ja takuuvuokra maksettu. Oma kämppä irtisanottu ja uusi asukaskin tiedossa.

Viime keskiviikko oli opparin osalta tosi paska kirjoittamispäivä (niinkuin koko alkuviikkokin oli). Flunssakin ketutti oikein olan takaa. Kittuutin koululla siihen asti, että sain pidettyä yhden jälkeen ihan pikasen paltsun ja karautin sitte kotia, heitin sattumanvaraisesti tavaroita matkalaukkuun ja kirmasin kahdelta häipyvään junaan. Joensuu oli kauniin syksyinen. En siis vain ymmärrä, miksi ihmiset parjaavat syksyä. Satoi tai paistoi, parasta ikinä.

Torstaina Mikkonen oli koulussa, mie hengasin sen verkkareissa ja sain vihdoinkin opparin teoriaosion kirjoittamisen jollain lailla rullaamaan. Edellisenä iltana koetin lääkitä itseäni parilla jekkuteellä, mutta ei ne kyllä paljoa helpottanu.

Varpaissa kesän punastelun jämälakat.

välillä kirjoittaminen tylsistytti, Mikolle kutomani huivi löytyi ja sitä piti väännellä.

Illalla oli kämpän esittely. Saunallinen kaksio keskustasta. Viides (ylin) kerros, lasitettu parveke. Parkettilattiat ja astianpesukone. No voihan mitä, mehän ihastuttiin siihen ihan täysin. Ja mehän saima sen kämpän! Ihan sikamaisen mahtava juttu, hihkun ehkä vähän vieläki innosta.

Heti seuraavana päivänä hoisima kaikki hommat. Maksoima takuuvuokran, kirjotimma sopparin, irtisanoima nykyset kämppämme. Illala mulla jopa turhautti oma paikallaanolo niin paljon että:

häävyin jo ottaa ja pakata pari laatikkoa.

Tässähän on joo täydellisen ressihelvetin ainekset käsissä, rinnuksilla ja hartioilla. Oppari +10 op:n arvosta kurssisuorituksia pitäs vielä tuon muuton lisäks saaha kuukauden aikana tehtyä. Ja jotten turhaan yrittäs päästää itteäni liian vähälä, ni mehän olema sen Berliinin matkan varanu lokakuun lopule, joten miinustetaan työskentelyajasta yksi viikko. Toivottavasti osaan olla siellä sen suurempia ressaamatta tai muuten Mikkosen hermoja voidaan koetella ihan olan takaa. Eilenkin herätin sen sadatteluun kun berocca-litkun jämät lasin pohjalta kaatuivat läppärilleni. Kun päälimmäinen paniikki oli ohi ja kone näytti olevan kunnossa, rämähin tietenki märsäämään. Koska vastoinkäymiset eivät ole hyväksyttyjä tässä vaiheessa. Olen tikittävä aikapommi, I know.

nämä hujauksessa kuluvat viikonloput

Mitämitä, vastahan oli perjantai ja nyt onkin jo sunnuntai-ilta.
Perjantaina siivosin kämpän ja pyykkäsin pari koneellista pyykkiä ja lakanoita. Leipasin myös mudcakea, kun sitä oli himottanu torstai-illasta asti. Oli älyhyvä ja helppo ohje, siitä kiittäen laitan jakoon Maku.fi -sivustolta mutakakun ohjeen.

Kuva ja ohje löytyy siis tästä

Tuon reseptin yllyttämänä vinkkinä kokeilin myös kakun oheen turkkilaista jogurttia - ja ihastuin! Mums mums, kyllä muuten maistui. Siis kun yleensähän kaksi lusikallista tuollaista kakkua on mulle tarpeeksi, mutta esim. tänä aamuna sitä sitten meni kahvin ja turkkijogurtin kanssa niin runsas siivu, että pahaa teki sen jälkeen :D Olis tietenki pitäny näpätä siitä omasta tekeleestä kuva, vaan jotenki kummasti en ehtiny. Nyt luovutin viimeisen kolmasosan Koistisen mukaan alakertaan baarille kavereille vietäväksi. Ihan vaan, ettei se koko loppuosa asettuis meikän äässiin asustelemaan. Voi luoja, siis vieläki muistan kuinka meiän liikunnanopettaja sano joskus peruskoulun liikuntatunneilla tytöille, että ei se suklaa vielä näy, mitä me syyään, mutta kaikki se rasva asettuu tonne pakara-akselille ja tietyssä iässä ne rasvapallurat sitten räjähtää ja perse leviää. Huhuh, sitten kun tässä nyt on muutenkin joutunut vähän heräämään omasta terveydestään huolehtimiseen..

Lauantaina kateltiin Mikkosen kanssa Junior Masterchefin jaksoja netistä ja illalla Burtonin ohjaama Dark Shadows (muistin taas, että Burtonin leffatki pelottaa minua. esim. Corpse Brideki) ja tänään katottiin ennen pojan lähtöä Harry Potter leffoista tokavika, Kuoleman varjelukset osa 1, ku se oli jääny mulla niistä leffoista kattomatta. Ihan hauska oli nyt katsoa se, kun niiden kirjojen lukemisesta on niin pitkä aika, ni ei osannu yhtään ennakoida mitä seukiks tapahtuu vaan enemmänki tuli ahaa-elämyksiä, että ainii niihän se oliki.

Kävästiin viikonlopun aikana myös kirppareilla (mitään ei tarttunut mukaan) ja tänään tsekkailtiin mammuttimarkkinoiden tarjoukset ja sieltä sitten tarttuikin Mikolle matkaan uus töllötin. Ressukka on ollu vuoden kämpillään ilman töllöä ja tuo (joku philips, 37-tuumane joku smart tv pölöpölö) lähti vielä ihan hyvällä tarjouksella mukaan, niin olihan se aika mielissään :) voipi olla että ens viikolla ei kuulu jäpikästä yhtään mitään ku se vaan kattelee telkkariaan.

Mie hokasin tänään, että mulla on ongelma. Kiitos Pinterstin, pää kuhisee kaikkia ihania DIY-prokkiksia. Ja koska nyt ei ole aikaa, mie ihan ootan että olen saanu opparin palautettua ja muutettua ja silleen, että sitteppä tehen. Joopajoo, arvakkaa vaan olenko sitte ettimässä mitään töitä, ku on lopultaki aikaa ommella ja kutoa ja askarrella. Matskuahan mulla on ko hyrymykke, ettei tarvii ees tienata että sais tarvikkeita. Erilaisia lankoja mm. vaatehuoneen lattialla joku 3-4 kassillista plus ympäri kämppää vähä siellä sun täällä.

oh shit, mitäs se kello jo on! Nyt hopusti suihkuun ja sitte unta palloon. Aamulla ahkerasti työstämään opparin teoriapuoliskoa! huhu.