En saanut eilen seuraa Harri Marstion keikalle enkä kehannu yksin lähteä, joten ilahduin kovasti kun alakerrassani järkkäilty keikka kaikuikin melko hyvin kämppääni. Menin kylpyyn ja kuuntelin mm sen Romany Violinin ammeessa lilluen. Ihan mukava tapa nauttia keikasta oli tuokin. "Kylvyssä Harri Marstion kanssa", kuten mummoni sanoisi.
Eilen sain valmiiksi sellaisen kaulahuivi-asian, mikä on rinkelimäinen ja kieputetaan pari kertaa kaulan ympäri. Siis vähän kuin yli-iso kauluri. Tai mie kudoin 8mm puisilla puikoilla ensin tavallisen, abouttiarallaa 2m pitkän kaulahuivin (Novitan puro-langasta. Kanervikko-värillä, 2 kerää) ja sitten kiinnitin päät toisiinsa kiinni kun kivasti olin sattumalta kutonu toisen kerän toisesta päästä aloittaen. Eli kärjet olivat molemmat ihanaa lack-pöytäni vihreää sävyä ja muutoin huivissa etenee symmetrisesti juurikin kanervikon eri vihreät ja violetinpunaiset (miten tuota väriä voisi paremmin kuvailla?) sävyt. Toivottavasti opin käyttämään tuota, olen nykyisin kovin jumahtanut värimaailmassani. Pukeutumiseni on lähinnä mustaa ja intti-mielikuvaista vihreää. Naureskellen katsoin vanhoja kuvia, missä ylläni saattoi olla kirkkaanvihreä tiukka kevyttoppatakki, kirkkaankeltainen kaulahuivi, vihreät tennarit, haalistuneen siniset farkut ja vaaleanpunainen Marimekon Unikko-laukku (voi kyllä!). Eihän sitä voinu muuta ko nauraa vedet silmissä, että miten äiti on voinut päästää kuopuksensa maailmalle sen näkösenä.
Nyt kuopus ryntää taas maailmalle. Työharjoittelu kutsuu jälleen!
psst. eilen pianoilin ja herättelin kadonnutta ääntäni tämän avulla.
Miä olen haaveillut just tuollaisesta kanervanpunaisesta tuubihuivista tai miksi sellaista muotikauluria sanotaankaan. :D Ja kyllä, tunnen itseni usein keski-ikäiseksi kun en osaa mitään trenditermejä.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista