Se alkoi keskiviikkona.
Olin tuossa alakerrassani pubivisassa, eikä meidän joukkue taaskaan pärjännyt (mutta aina jaksetaan jauhaa niistä kahdesta kerrasta. Kun sillon kerran oltiin kolmansia ja kerran jopa toisella sijalla). Olutta kului ja yskin ääneni kuuluviin musiikin päälle. Puhuimme sandaaleja käyttävästä kylähullusta. Puhuimme Reino-tossuista ja sanoin kokevani erään henkilön itselleni hulttiomaisena isoveljenä. Lisäksi keskustelin vielä Kittilän taksikuskeista ja siitä, kuinka baarimikkojen tulisi pitää pyyhettä tai avainnippua. Pilkun aikoihin vaihdoimme baaria suurempaan. Tuolloin oli pubiruusun ääneni kadonnut lähes kokonaan. Kuitenkin ovella piti muka yrittää laulaa Minä suojelen sinua kaikelta - ja vielä korkeata stemmaa.
Jatkoille kulkevalla matkalla lupasin auttaa seuraavana päivänä muutossa (kiitin onneani aamulla, kun se siirtyikin). Parin tuttavan kanssa sitten tuhottiin tummaa rommia, kuunneltiin levyjä, syötiin samalta lautaselta nuudeleita. Ihastelin maisemaa ja olin rehellinen ja avoin ja utelias, enkä arastellut kysyä. Oloni oli oikeastaan kovin tervetullut ja kotoisa.
Siinä aamukuuden maissa (arvelisin) ääni katosi sitten kokonaan. Seuraavan päivän lepuuteltuani, suuntasin perjantaina post it -lappupinolla varustautuneena Jyväskylään tyttöystävien kanssa hippaloimaan. Jorasimme Ruman tanssilattialla kunnon kreisibailaten. Ihan överinä ja lepäämättä. Hengästytti, hiki valui, mutta oli ihan tajuttoman hauskaa. Joku jätkäkin uskaltautui viereen revittelemään ja sanoi, että kaverit yllytti ettei se muka uskaltaisi. Kysyin missäs uhoavat kaverit istuvat ja vilkutin heille hymyillen.
Post ittien välityksellä tuli vitsailtua, tilattua juotavaa. Jopa käytyä tyttömäinen pillityskeskustelu vessan puolella miehistä ja ystävistä ja tunteista. Loppuillasta törmäsin tuttavaan ja kävin kuulumiset läpi viimeisen puolen vuoden ajalta jälleen post ittien välityksellä. Niiden avulla myös kiusoiteltiin ja puhuttiin kieliä. Hotelliin palaamisen sijasta lähdettiinkin istumaan useaksi tunniksi lamaviinilasien äärelle ja seuraavana päivänä kaverit puhuivat niin tuuliviirin mieleni olemaan kerrankin ex tempore ja jäämään kun pitäisi lähteä.
Soittolistalla oli God Is An Astronauttia, Sigur Rósia ja PMMP:n aamujumituksiin sopivia biisejä. Vähän pakotin joukkoon myös Anathemaa ja J puolestaan konemusiikkia.
Noh. Ääni rupesi palailemaan. Iltaa vietettiin taas Jules ja muut jätkät -teemaisesti. Ja niistä sen yhden olin tavannut tätä reissua ennen kerran aiemmin. Mutta ei hurja kun oli hauskaa. Post itit aiheuttivat jälleen hupia. mm. synonyymilistoina. Festariteltta vai sauna -juttuja. Horsma vai voikukka -juttuja.
seuraava aamu ja jumittelu oli pitkälti seuraavan näköistä (plus sitä kun seurattiin valtavalta näytöltä kuinka kaveri tilasi netistä kotiinkuljetuksena pizzaa itselleen):
Päiväkoti perkolaattorilla tehdyn aamukahvin kanssa oli parhautta:
Vähän yksisarvisia ja kuvittelua kuinka olisin halunnut herättää jätkät.
Charlie bit me:
Pohjautuu siis tähän:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti