Päivät kolisevat ja putoavat kalenterista kuin peltikattoon kalahtavat pisarat, jotka räystäältä matkaavat ränniin.
Vastaan kuulumisia kysellessä, että "töitähän mie vain" ja samantien tajuan, että väärin. Juurihan mulla oli neljä vp:tä.
Täti ja pienet Duracell-puput serkkutytöt kävivät parin päivän visiitillä. Kierreltiin kaupungilla, käytiin Visulahdessa ja Mikke-katujunassa. Jätin talviturkkini kiljahdellen/karjahdellen samalla "pienellä ja intiimillä" uimapaikalla kuin viime vuonnakin sitä edeltävät kaksi vuotta lämmittäneen. Tajusin, että minullahan on televisiokin, josta voi katsella ohjelmia ja elokuvia reaaliajassa sen sijaan, että tallentaisin kaikki digiboksiin tai jättäisin molemmat pölyyntymään yksiöni nurkkaan käyttämättöminä.
Clas Ohlson avattiin ja kipaisin aikaisin avajaispäivänä nappaamassa itselleni pöytätuulettimen. Aijai, kyllä minun nytte kelpaa!

Sukulaisten lähdettyä kiertelin vielä vapaapäivänäni Clasun paremmin ja tarttuihan mukaan vielä jotain. Nimittäin teelaatikon, jotta saisin lopultakin säilytettyä siististi pussiteevalikoimani ilman niitä pahvirasioita.

tuo kaivattua lisäväriä tummaan joukkioon!

Ehdoton suosikkini keittiön säilytyspurnukoista on tuo KOP:n vanha kahvipurkki! Tuossa näyttää hieman lommoiselta, mutta ihan sileäpintainen on yhä. Säilyttää sisällään tällä hetkellä kylläkin täysjyvämakaronia.
Jack Danielsin kastike taas on Berliinin tuliaisia, jota en ole uskaltanut vielä avata kun se pitäisi sitten käyttää ja tyhjänä pullo ei näyttäisi niin hienolta.

Jospa pian unta naamariin ja katselisi noita viime öiden kummallisia unia lisää. On ollu sisäoppilaitosmaisuutta henkivältä riparilta karkaaminen ja ystävä joka muuttui mopsista merenneidoksi. Niin ja huonosti suuteleva Duudson... ja nimi unohtui. Ha, näihin kuviin ja tunnelmiin!