sarjassamme säälittävän tylsä elämä

Eilen Mikkonen soitti matkalla töistä kotiin ja sai meikän kiljumaan riemusta.
Ai miksikö? No tietenkin siksi, että hän oli löytänyt metsästä leppäkertun ja oli laittanut sen reppuunsa. Kyllä!
Voin myöntää myös hyppineeni tasajalkaa keittiössämme tämän tiedon johdosta.

Ensimmäinen kysymykseni illala töistä päästyäni oli: "missä leppis on?"
Ja tänään herätessäni ensimmäisenä kellonajan tarkastamisen jälkeen mielessä oli, onkohan kerttu päättänyt karata parvekkeeltamme.

Voi sitä riemua, kun avasin partsin oven ja näin kerttusen köllivän yhden chilinaperon lehdillä. Nyt toki pitää vielä toivoa, että tämä yksilö innostuu syömään kaikki kirvat veks. Meitsi on niin väsyny toluvesi-hukutus strategiaan. Ja niiden nyppimiseen. Näen yöllä untakin että nypin kirvoja pois chilin nupuilta.

Omin päin joogailua

Namaste!

Kuten olenkin kertonut. Olen tämän vuoden aikana, tarkemmin viime joulusta alkaen, joogannut omin päin. Välillä intensiivisemmin, välillä laiskotellut ja selaillut vain khuuleja kuvia erilaisista asanoista pinterestissä.

ympäristökin on tosi "zen" :D

Aloitin tämän harrastuksen täysin ummikkona, AVA-kanavan Namaste joogaa seuraten. Yksi suuri motivaatio oli saada iänikuiset, koneella istumisesta aiheutuvat hartiajumit veks. Lisäksi yritin/yritän oppia taas hengittämään oikein: koko keuhkokapasiteetilla. Ja sitten kun tulee se voittaja-fiilis, kun onnistuu jossain liikkeessä/venyy pitemmälle kuin aiemmin/jaksaa pitää jonkin raskaan liikkeen tärisemättä... se nyt vaan on ihan mahtavaa.

Kuitenkin tiedostan sen, että olen yhä täysin ummikko. Todennäköisesti teen joitakin liikkeitä väärin, mikä voi olla kohtalokasta. En muista keskittyä suorittamisen aikana hengittämiseen tarpeeksi. Kaipaisin ohjausta. Opetusta ja neuvontaa. Tässä selailin netistä, että kansalaisopiston tarjonnassa olisi Astanga Joogaa. Ilmoittautuminen syyskaudelle kiinnostaisi, mutta eipä sitä oikein voi töistäkään pyytää, että "älkää pliis laittako mulle tiistai-illoille työvuoroja ku mulla olis sillon jooga-kurssi".

Joten mennään nyt näillä mitä on. Telkkari ja tallentava digiboksi, internetin syöverit ja joku melko kattava sovellus älypuhelimessa. Itseasiassa tänäänkin tuon kyseisen sovelluksen opastuksella kävin läpi 46min mittaisen joogasession. Tietenkin itsepäisenä ja malttamattomana piti valita aloittelijasetin sijasta sellainen, missä on sekaisin kaiken tasoisia liikkeitä. Seurauksena oli se, että loppua kohden olin aivan puhki ja haastavimmat asanat pystyin pitämään kasassa vaan puolet toivotusta ajasta. No, ei se mitään. Huomenna sitä toivottavasti tuntee tehneensä jotain ja sitte seuraavalla kerralla voi ehkä jo pystyä parempiin tuloksiin. Kehittyminen on kyllä hemmetin siistiä, ei voi muuta sanoa.

Tämä on yks meitsin uusista tavotteista. Jalat on kyllä taipunu lootusasentoon ihan lapsesta asti, mutta yritäppä siihen päälle viedä kädet selän takaa ja tarttua varpaisiin tuolla tavoin. Minä kyllä kerron kun onnistun.

Ei mulla muuta tähän hätään. Heippa!

Olemattomat kauneusrutiinit.

Mie olen tässä viime päivinä funtsinu pikkasen semmosta hommaa ko kauneusrutiinit. Netissä ja naistenlehissä näistä asioista paukutetaan koko ajan, mutta minun piti ihan oikeasti miettiä että mitkä ne on ne meikän kauneusrutiinit. Siis millä tavoin pidän yllä tätä jumalaista ulkomuotoani? (höhö.)

Miettimisen tuloksena totesin, että ok: 

- Peseydyn säännöllisesti. Iso plussa.

- En peitä päivittäin naamaani kilokaupalla pakkelia. Meikkaan kyllä hieman lähtiessäni ihmisten ilmoille (pakko vähintäänki laittaa ripsaria ja kulmiin väriä, ettei näyttäs ihan syöpäpotilaalta), mutta kunnon sotamaalauksia ei tällä naamalla nähdä edes iltariennoissa (ai missä riennoissa?). Syy voi toki olla siinä, etten vaan osaa meikata kovinkaan taidokkaasti..

- Pesen ne meikit joka ilta. En siis vaan pysty laittamaan nukkumaan ripsarit silmissä! Jopa niiden railakkaiden iltarientojen jälkeen olen aina ollut sen verran tolkuissani, että meikit on pitänyt pestä kotia päästyä.

- Harjaan hiukset joka aamu. Ei ole koskaan kehittynyt mahottomia takkupalloja.

Näiden kohtien jälkeen piti miettiä jonkin aikaa. Sitten voisi kai mainita, etten pahemmin piittaa roskaruuasta (toki poikkeustilanteita löytyy), eli ruokavalio lienee ihan ok. Liikun välillä enemmän ja välillä vähemmän, kuitenkin käveltyä tulee aika paljon ja töissä ei tuu istuskeltua, vaikka ajoittaiset kassavuorot siihen tarjoaakin tilaisuuden.

Esitellään tähän väliin meitsin kesäkasvot. Punoitus johtuu siitä, että oli kuuma ja on vaan niin hemmetin rankkaa saada ite kännykällä otettua naamastaan siedettävä kuva. Nii ja mahollisimman vähän heilahtanu. Turhauttaahan se, en edes jaksanu laskea montako näppäsin, mutta voin kertoa ettei tuo ihan parin ensimmäisen joukosta löytynyt :D

Ei, en ole kuvassa alasti. topin olkaimet ovat jääneet hiusten taakse.

Kahteen asiaan olen tässä havahtunu kesän aikana. Ihon kosteutus ja veden juominen. Tai no, neki on vielä lapsenkengissä, mutta parempi ku ei mitään vaivannäköä! Omistan sellaisen puntarin, joka ilmoittaa käyttäjän painon lisäksi myös rasvaprosentin ja nestepitoisuuden. Aparaatin mukana tuli myös suuntaa antava taulukko eri ikäluokkien rasvaprosentti- ja nestepitoisuussuosituksista, minkä mukaan olen yhtä kuiva ku viiskymppiset rouvat. Olen nyt sitten koettanut asian suhteen skarpata ja ryypiskellä iltaisin vettä samalla kun töiden jälkeen istahdan ruudun ääreen tsekkaamaan feben ym. supertärkeää.

Ihon kosteutuksesta taas: Mie en vain jaksa rasvata kroppaa millään tavalla säännöllisesti. En yleensä rasvaa ellei oo ihan häiritsevän kuivana jokin. Nyt sitten lopultakin kokeilin meikkivoiteen ja kasvovoiteen sekoittamista meikkausvaiheessa. Kätsy homma! Tuli heti rutiiniksi! Kesällä ku ei huvita paljoa tohon nassuun lätkiä, varsinki ku toivoisin että pisamaviljelmäni näkyisivät. Kuitenkin pieni meikki ei ole pahitteeksi kun on tällainen punastelija. Kasvovoide ohentaa sitä meikkivoidetta just sopivasti ja samalla tulee huolehdittua naamastaan. Miksi meikää ei ole koskaan valistettu näistä jutuista? Hei pliis joku, pitäkää mulle semmonen niksinurkka!

Tukka pestään ja käytetään hoitoainetta. Välillä myös ennen saunaan lähtöä läträän kookosöljyllä ja pyyhe päässä haudotaan siellä saunan lauteilla. Lisäksi kookosöljyllä ja ruokasoodalla tulee aina viitseliäisyyden iskiessä saunan jälkeen pestyä naama --> kuorii ja kosteuttaa. Muutenhan tuo kuoriminenkin on aika vähissä näistä vakiojutuista. Tukkaa en osaa laittaa. Siksi se on lähinnä joko auki tai kiinni. Voi, loppukevennykseksi olisikin ollut täydellinen juttu! Tänä aamuna yritin tehdä celtic knot -kampausta hiuksiini (kuva alla) ja tukkaki oli just sopivasti pikkasen likanen, että olisi pysynyt aloillaan. Jos joku olisi videoinut ne lukuisat yritykset ja nopeuttanut ne pikkuorava-tahteihin, niin olisihan siinä ollut viihdepläjäystä. Voi sitä turhautumuksen määrää! Se kuvastaisi niin hyvin meikän kauneusrutiineja. Yritys hyvä, mutta ei vaan osaa/jaksa/viitsi.

Kuva: Twistmepretty.com. Kuvaa klikkaamalla pääset tutorialiin.

Hatunnosto teille, jotka jaksatte pitää hyvää huolta ulkonäöstänne. Meikäki skarppailee pikkuhiljaa!

marma marma marmatus.

Mie olen ihan lepposa ja ihmisystävällinen tyyppi. Kuitenki joskus... noh, idiootit ihmiset saa meikäläisen sapen kiehumaan.

Töissä tietenki asiakaspalveluhommissa on tullu monentyyppisiä ihmisiä vastaan. Kaupan kassalla asioimisesta on tietenki ollu mediassa jo jokin aika sitten puhetta, mutta sanonpahan vaan vielä:

Myyjäkin on ihminen. 
ihan oikeasti. On kohteliasta tervehtiä, ottaa katsekontaktia ja kiittää. Ainakin edes tervehtiä ja kiittää. Että mie inhoan niitä teinipoikia, jotka lyö energiajuomansa tiskiin, eivät tervehdi ja ainoa mitä suusta pääsee on vaihtorahoja antaessa: "ei kuittia". Ai että inhoan myös niitä, jotka vastaa tervehdykseen "mikä on sinisen L&M:än numero?". Tai sitten "muovipussi". Onko vielä liikaa pyytää, että odotettaisiin sitä omaa vuoroa, ennenku huudellaan, että sanoppa nyt se Pall Mallin keskivihreän numero (mikä tietenki myyjän pitäisi osata ulkoa, ei sillä väliä vaikka hän ei itse tupakoisi). 
Onhan niitä aasiakkaita vaikka kuinka. Niitä, jotka jaksavat jo jonottaessa marmattaa, että kamala kiire ja hokevat sitä myös myyjälle kassalla. Ja niitä, jotka eivät vastaa myyjän toistaessa kysymyksen esimerkiksi plussa-/bonuskortista. 

Ok, tuo oli nyt vaan hieman paisunut sivuseikka :D Tänään mulla yksinkertaisesti ketutti se, kun selailin tori.fi-sivuston ilmoituksia ja törmäsin tyyppiin, joka siellä myy Ikean Lack-sohvapöytiä tuplahinnalla. Strategisesti jätetty vain ilmoittamatta, minkä firman tuote on kyseessä. Kyllä mulla vähän ketutti katsoa sitä, että kyseinen sohvapöytä maksaa ikean sivuilla 20e ja tämä myyjä yrittää saada siitä 40e.

Mutta onneksi kolikolla on myös kääntöpuoli ja rehellisiäkin ihmisiä on olemassa. Samaisella nettisivustolla vain hetkeä aiemmin on joku jättänyt ilmoituksen, jossa ANNETAAN kahvipakettia vastaan tuollainen samanlainen sohvapöytä. Tämän ilmoituksen jättänyt henkilö myöskin on ilmoittanut tuotteen mittojen lisäksi sen alkuperän.

Ok, marmatus off. Yhteenveto tälle aamulle olkoon: tyhmät ihmiset ovat tyhmiä.
Jospa nyt nauttisin loput aamukahvistani ja koittasin rauhottua. Voisin vaikka vähän joogata. On onneksi vielä tunteja aikaa ennen iltavuoroa. :)

Niin se aika kulkee

Ohop. Viimeksi, kun täällä päivittelin kuulumisia, oli vielä toukokuu! Mutta eipä tässä ole hurjasti kertomista. Valmistuin ja sen jälkeen aika pitkälti aika on kulunut vain töissä.

Oikeasti suurin muutos on tapahtunut meidän viherpeukalointi-osastollamme. Viime päivityksessä ihastelin nopeasti kasvavaa sinappia. No, se yhä kasvaa ihan hullua vauhtia! 

Kesäkuun puolella oltiin vielä tällaisissa kuvioissa:

takarivissä keskimmäisessä kipossa sinappi isoine lehtineen. Kaikki pienemmät chilejä.

Tuossa vaiheessa oltiin ostettu Tuurista halpoja valkoisia muoviruukkuja. Tällä hetkellä pähkäilen niiden rumuuden kanssa. Olen miettinyt voisiko niitä maalata ja millä väreillä? Tai pitäisikö yrittää kynsilakka-marmorointia? Tiedän, etten jaksa virkata kaikille söpöjä ulkokuoria. Tuunausvinkkejä otetaan vastaan ilolla!

Kesä on kuuma ja meidän kämppä superduperkuuma! Kaikki ikkunat ja räppänät kun saavat nauttia auringonpaisteesta ihan aamuvarhaisesta iltapäivään asti. Läpivetoa ei saa millään keinoin, eli täällä sitten hikoillaan ja allekirjoittanut on yhtenä aamuna ehtinyt klo 9 ja 12 välillä käydä kahdesti suihkussa ennen töihin lähtöä. Töissä on ihanaa, siellä on toimiva ilmastointi.

Ensimmäisen yksilön maistelu. Voin kertoa, ettei Mikkostakaan ensihaukun jälkeen enää hymyilyttänyt.

Tällä hetkellä meidän parvekkeen viherkasvusto on vähän tuota.. levinnyt käsiin? Chilien ja sinappien lisäksi partsilla majailee tällä hetkellä bonsai-fiikkus, orvokkiamppeli, basilika ja korianteri. Ja voin kertoa, että ollaan pulassa, kun tulee syksy ja kaikki pitäisi siirtää sisälle. Tässä ollaan jo vähän lupailtu pariin suuntaan, että syksyllä meiltä voisi saada chilikasvin hyvään kotiin. Ja mie yritän etsiä uutta kämppää kriteereinä: läpitalon asunto ja isot ikkunalaudat kasveja varten!

Nykytilanne.

Mutta tiättekö mikä on aika ihanaa? Tulla saunan välissä saunakaljalle parvekkeelle, lätkiä Unoa ja maistella samalla niin basilikan lehtiä kuin korianterin ja sinapinkin. Etenkin sinapin lehdet ovat olleet alkukesän ajan aivan ihania! Heti kun karvaisen lehden oudosta suutuntumasta pääsee ohi niin pieni sinappinen jälkipolte on hurmaava! Sopi tosi hyvin myös leivän päälle! Googletukseni peruteella lehdet kuitenkin rupeavat muuttumaan loppukesästä kitkeriksi, joten tästä makustelusta kantsii nauttia vielä kun voi.

Kuulumiskierros

Ulkona on mieletön paiste ja uneni loppui jo kasin jälkeen. Suunnittelinkin, että voisin raahata itseni Tove Janssonin Nukkekaappi ja muita kertomuksia -novellikokoelman kanssa parvekkeelle ja näyttää kalmankalpeille säärilleni päivänvaloa. Siirtyminen vaatii tosin todennäköisesti vielä aurinkovoiteen levittämistä , ettei tarvitse myöhemmin kärsiä keitetyn hummerin värimaailmasta kasvoilla ja rintalastalla. Siispä ajattelin nyt vielä pysyä turvallisesti sisätiloissa ja kirjoitella tänne jotakin puutaheinää.

Valmistujaisiin 10 pvää. Kaivoin kaapista vielä viime syksynä serkun häissä käytetyn mekon ja kappas - puristaa, ahistaa. Pihistelijänä ja sovituskoppeilun inhoajana päätin kuitenkin, että pitää vielä tällä viikolla kokeilla, pystyykö mekko päällä istumaan ja hengittämään ilman, että todistustuuletuksen aikana kuuluisi karmiva ratkeamisen sulosävel. Jos pystyy, mitäs tuosta vaikka joutuisi vähän hengittämään vaikeasti. Kiittelen vain onneani, etten elänyt korsettiunelmien kulta-aikaan. 

Tuohon liittyen, joogailu on vähän jäänyt. Samoin kaikenlainen muukin liikkuminen. Pitäisi napata itteänsä niskasta kiinni ja jatkaa taas. Eilen kävin kuitenkin purkamassa turhautumistani (pöytäkone näytti sinistä ruutua hetki sen jälkeen kun olin selaillut febeä sun muuta) juoksulenkillä joen rannassa. Ja illasta käveltiin reilu 3km kilsan lenkki kun käytiin abc:lla (ja ostin suklaalevyn. Hyvä Julesi).

Chilivauvoille kävi hieman köpelösti. Picture this: on kaksi valkoista sumutinpulloa. Toinen kukkapöydällä, toinen keittiön tiskipöydän nurkassa. Toisessa ei lue mitään, toisessa on harakanvarpain kirjailtu kultatussilla "yleispesuaine". Arvoitus on tässä: kummalla mies kastelee kuivanoloiset chilin taimet?
Tultuani töistä kotiin koetettiin vielä pelastaa taimet runsain huuhtelutoimin, mutta oli jo liian myöhäistä. 

Vasemmalla: vuoden vanhojen chilien pienet podit. Yläoikea: mitä vauvoista jäi jäljelle pesuainekäsittelyn jäljiltä. Alaoikea: uudet siemenet saivat kylpeä hanavedessä yön yli ennen kylv.. kylvö..kylväminen.. aivosolmu.

Eli kuten kuvasta näkyy, tilattiin uudet siemenet. Fatalii toimitti tilauksen nopeasti ja extrana tuli mm. sinapinsiemeniä. Täti neuvoi puhelimitse, että kannattaa liottaa siemeniä vedessä päivä ennen multaan tunkemista, kuulemma nopeuttaa itämistä.
Sinapista muuten sen verran, että ei ollut liioiteltua, kun siemenpussissa luki, että kyseinen kasvi kasvaa nopeasti. Kaksi päivää kylvön jälkeen mullasta sojotti jo ihan hyvän kokoiset taimet. Eli kaikki, jotka haluavat tuntea itsensä luontoäidin veroisiksi viherpeukaloiksi: istuttakaa sinappia. Tulokset nähtävissä yllättävän nopeasti. Siitä taas en osaa sanoa, kuinka helppo kasvi on pitää hengissä, mutta pianhan tuo nähdään.

Eipä tässä muuta. Seku kävin höpöttelemässä :D Nyt tuonne partsille!

300413

Tässä on nyt käsillä kuukauden countdown.
30.5.2013 istun tähän aikaan todennäköisesti hotelliaamiaisella Mikkelissä. Myöhemmin Mikaelin lavalla vastaanottamassa sitä sinistä kansiota. Valmistujaistilaisuuden jälkeen muutaman läheisen kanssa johonkin ravintolaan syömään. Työvuoroista riippuen ehkä jo illalla takaisin Joensuussa.

Tai näin molen ainaki suunnitellu. Oppariseminaari meni odottamattoman hienosti. Ilman kakeltelua ja hermostunutta naurua tai sitten ajatuksen katkeamista.

Sunnuntaina palautin opparin viimeiseen arviointiin ja laitoin tutkintotodistushakemuksen menemään. Ilmoitin myös osallistuvani valmistujaisjuhlaan ja varasin paikkoja yleisöstä mm. äitile ja Mikkoselle, vaikka en ole vielä edes saanut työvuoroja tuonne asti. Noo, olen ainakin anonut kyseistä päivää vapaaksi. Eiköhän se lutviudu. Olen ollut viime aikoina niin luottavaisin mielin asioiden tavoista järjestyä - heti siitä asti kun oppari tuli valmiiksi.

Eilen keräsin hieman vaimopisteitä. Yhtäkkiä tuli olo, että haluttaa leipoa. Hetken mielijohteesta kipaisin kaupasta lisää munia ja noin tunnin päästä uunista tuli elämäni ensimmäinen tiikerikakku. Taloutemme toinen osapuoli maistoi ensimmäistä palasta mumisten tyytyväisenä, eli syötävää se oli.

Nyt pitäisi kipitellä kahdeksaksi tunniksi työpaikalle. Katsoo nyt sitten illalla että millekkä alkaisi. Tuskin kovin suurta juhlimista on luvassa, mutta vannotin jo tuota miespuoliskoa, että jotain arjesta poikkeavaa on tehtävä. Juhlaa ei synny, ellei sitä itse tee, ja niin pois päin.

Makoisaa vappua ja simahommia ja munkkiloisia kaikille!