Erilaista joulua laittamassa.

Tänä vuonna kävikin niin, etten saanut töistä vapaata joulun pyhien ympärille ja aattonakin on vielä työvuoro. Tarkoittaa siis sitä että ensimmäistä kertaa 24-vuotisen elämäni aikana en pääse viettämään joulua perheeni kanssa. Tämä uutinen oli aika musertava, kun sen kuulin. Onneksi appivanhemmat asuvat vain reilun 200km päässä, joten mennään sitten sinne työvuoroni jälkeen joulun pyhät viettämään. Minun vauhdikas mielikuvitushan taas kehitteli skenaarioita, joissa istun joulun yksin pimeässä asunnossa syöden nuudeleita ja katsoen netflixistä elokuvia märisten kurjaa kohtaloani. Onhan se rankkaa, kun vastoin omaa tahtoa joutuu luopumaan perinteistä perheen kanssa, mutta alan suhtautua asiaan jo ihan hyvin. Kotiin yritän päästä sitten vuodenvaihteen jälkeen.

Näistä käänteistä johtuen minun jouluvalmistelut meni ihan päälaelleen. Tuli kamala kiire etsiä joululahjoja, koska menen viikonlopuksi Lahteen siskoni luo ja vietetään siellä perheen naisten kesken äitin syntymäpäiviä. Tuolloin on siis myös mahdollisuus tunkea kaikki kotiin menevät joululahjat äitille auton perään. Joulukuulle ei ole myöskään noita vapaapäiviä kauheasti siunaantunut, joten eilinen vapaapäivä piti käyttää tehokkaasti hyödyksi. Alkupäivä pyörittiin Mikkosen kanssa kaupungilla lahjojen perässä. Onneksi olin jo useamman päivän ajan kirjoittanut post it -lapulle muistilistaa siitä, mitä pitää ostaa, joten sellainen päämäärätön haahuilu jäi tekemättä, kun tiesi tasan tarkkaan, mitä on hakemassa.

Eilen oli aivan uskomattoman kaunis pakkasaamu. Valitettavasti mulla ei ole siitä jaettavana kuin tämmönen instagram-versio.

Iltapäivä kuluikin mulla sitten kämpillä lahjoja paketoiden Mimsin suositteleman joululevyn tahtiin. Oli kyllä tosi ihana levy. Kyseessä oli siis The Hotel Café Presents Winter Songs -levy, suosittelen! Mulla oli vielä kerrankin mielessä pakettien yhtenäinen visuaalinen ilme, joka oli helposti toteutettavissa. Olen todella tyytyväinen pakettien ulkonäköön. Ihan uskomatonta, miten paljon olen paketoinnin sarallla kehittynyt viime vuosina :D Jotenkin on vielä tuoreessa muistissa ne ajat, kun ei osannut leikata sopivaa määrää lahjapaperia ja siisteimmät paketit sai aikaan, kun rullasi ne reunat silleen, että koko hökötys näytti suurelta karkkipaperilta.

Illalla piti vielä aloittaa jo hieman joulusiivousta, koska mulla ei tällä hetkellä ole aavistustakaan että ehdinkö sitä tänä vuonna ollenkaan varsinaisesti toteuttamaan. Siispä kahdeksan aikaan illalla jynssäsin saunan lauteita ja puhdistin lattiakaivoa. Loppuilta sujui sitten enemmän rentoutumisen merkeissä. Sohvan nurkassa Gilmoren vitoskautta katsoen, vaikkakin samalla työskentelin kovaa vauhtia käsitöiden parissa. Olisi nimittäin kiva saada aikaiseksi tälle joululle edes yksi pehmeä paketti.

Muutoin joulun laittaminen on sujunut aika pienellä mittakaavalla. Ekana adventtina laitettiin parvekkeelle nuo jouluvalot ja itsenäisyyspäivänä paistoin muutaman pellillisen joulutorttuja. Vielä ajattelin ostaa hyasintin tuoksua tuomaan ja se olkoon siinä. Ensi viikolla alkaa työputki, kun heti Lahdesta palattuani kuluukin kaikki päivät töissä jouluun asti. Kiirettä pittää, eikä pitäs moittia ku saa tehä töitä. Mutta silti hei vähän. Ku sentäs joulu ja semmosta.

Toivotan ihanaa, stressitöntä ja tunnelmallista joulunodotusta kaikille! 

lähes-lihaton-loppuvuosi

Hiiop!

Kaikki varmasti osallistuivat/tietävät lihattoman lokakuun, johon Docventures haastoi suomalaiset tänä syksynä. No, minä barbaarimaisena lihansyöjänä vähän tuhahtelin koko touhulle. Jossain takaraivossa vähän kiinnosti osallistua, mutta muistelin sitten kuinka amk-aikoina joinakin päivinä nappasin ruokalan linjaston vaihtoehdoista kasvisvaihtoehdon, jos lihavaihtoehdot eivät houkutelleet. Sehän oli hyvää, kuten kasvisruoka minusta hyvin valmistettuna on, mutta voi itkujen kevät ku ei sillä nälkä pysyny. Meikäläisen aineenvaihdunnalla kun saa lampata jääkaapilla kolmen tunnin välein, eikä tee heikkoa vetää useampaa lämmintä ateriaa päivässä. Annoin asian sitten olla.

Lokakuu läheni loppuaan ja näin varmaan puolet fb-kavereistani liittyvän lihattomaan meininkiin. Tämä juttu koputteli yhä sinnikkäästi takaraivossa ja sitten päätin tehdä itelleni oman versioni: LLL - Lähes lihaton loppuvuosi. Lähes, koska en koe ruoka-asioissa itsekuriani tarpeeksi vahvaksi ja näin sitten parhaaksi antaa itselleni oikeuden höllätä talutushihnaa. Jotta pettymys itseensä ei olisi niin kova, kun epäonnistun :D Ja loppuvuosi tarkoittaa tässä tapauksessa jouluun asti. Koska voisin kuvitella, että joulukinkku maistuu aika hitsin täydelliseltä, kun on kituuttanut rehuilla sitä edeltävät vajaa kaksi kuukautta.

Säännöt marraskuusta alkaen:
- Älä osta kaupasta lihaa
- Älä syö lihaa
- Hätätilanteessa: avaa pakastin (eli hyväksyttävää olisi syödä pakastimesta esim. isän tuomaa hirvenlihaa)
- Syntymäpäivänä pihvi on ihan ok. (omat ja äipän synttärit joulukuussa, tulee todnäk ravintolareissu)

Tähän mennessä lihattomani on sujunut mielestäni yllättävän hyvin! Toki, tehtiin tapamme mukaan lokakuun viimeisinä päivinä vaatimaton 4l kattilallinen hirvenjauhelihakeittoa, jota jouduttiin sitten syömään pois vielä pari marraskuun ensimmäistä päivää. Lipsahduksia sen lisäksi on ollut kolme: ensimmäinen tapahtui tuossa kaksi viikkoa sitten, kun tulin yöllä työporukan illanvietosta kotiin. Söin ehkä kaksi siivua metukkaa jääkaapista, mutta muistaakseni ne maistuivat aivan täydellisen ihanalta. Toinen ja kolmas lipsahdus sattuivat käydessäni Oulussa viime viikolla. Kerroin ystävälleni tästä lihattomastani, mutta sanoin että ei oteta siitä mitään paineita ja syyään lihaa jos syödään. Siispä käytiin ulkona syömässä ja söin lohta. Not a big deal. Lisäksi ystäväni kokkasi minulle spagettia ja jauhelihakastiketta eräs aamu, mutta siinäkin puolustuksekseni voisin sanoa, että jauheliha otettiin pakastimesta ja se alkoi olla jo sen ikäinen, että piti kokata pois :)

No mitä tapoihinsa kangistunut lihansyöjä osaa syödä rajoitusten puitteissa?
Aika paljon olen kokkaillut itselleni couscousia ja kasviksia. Keittänyt couscousia kasvisliemikuution kera ja paistanut pannulla kaveriksi runsaasti erilaisia rehuja. Se on ollut helppoa ja nopeaa. Lisäksi ostin tummaa soijarouhetta ja voi sitä onnistumisen riemua, kun korvasin kaalilaatikon jauhelihan soijarouheella ja onnistuin maustamaan kerrankin tarpeeksi! Eli siis eroa ei meinannut huomata. Mikkonenkin kysyi kämpille tullessaan, että "mikä täällä tuoksuu", vaikka toki vastauksen kuultuaan kieltäytyi kohteliaasti maistamasta :D Aikaisemmin soijarouheen kanssa värkätessäni olen yleensä saanut aikaiseksi mautonta mössöä. Muutoin ruokavalioon on kuulunut runsaasti hedelmiä ja vihanneksia napostelun muodossa, leipää, salaattia, nuudeleita ja kasvissosekeittoa.

Tuntuu, että ainakin tähän mennessä lihattomana oleminen on ollut paljon helpompaa kuin luulin. Kaupassa käydessä ei ole tehnyt mieli ostaa esim. kanasuikaleita, mitkä normaalisti kuuluvat oleellisesti viikottaiseen ruokavaliooni. En olekaan koko marraskuun aikana ostanut kaupasta yhtään lihatuotetta. Nälkäkin on pysynyt hyvin ja ehkä myös meikän verensokereille tekee ihan hyvää tuo "alituinen" hedelmien tai vihannesten napsiminen. Niin kutsutut hangry-tilat on näin jääneet vähemmälle. Lähimmäiset tyypit tietää, että jos mulla rupeaa kärty haiseen ni ekana kannattaa tarjota jotain murua rinnan alle. Kuin pikkulasta hoitaisi.

Kuva

Eli marraskuu lähestulkoon kunnialla hoidettu. Oman itsekurin määrä on yllättänyt. Tavoitteena olisi vielä opetella valmistamaan jotain kivoja, helppoja kasvisruokia, jotta tähän ruokavalioonkin saisi vielä jotain uutta ulottuvuutta. Eli saa vinkkailla ja linkkailla lempparireseptejä!

Amatöörin jooga: uuden opettelua ja onnistumista

Eilen illala selailin instagramista yoga-hashtagilla merkittyjä kuvia ja videoita. Innostuin siinä sitten kymmenen aikoihin testaamaan paria arm balancea (millä termillä näitä kutsutaan suomeksi? Käsilläseisontaa? :D Vitsit, miten urpo olo!). Tähän mennessä olen lähinnä keskittynyt tavallisen, pystysuoran päällä-/käsilläseisonnan kehittämiseen. Tavoitteena kun olisi, että pystyisin tekemään ne hallitusti ilman tukea seinästä. Täydellistä toki olisi myös, jos joskus voisi nousta käsilläseisontaan hallitusti ja rauhallisesti ilman vauhdin potkaisemista.. keskivartalon lihakset taitavat vain olla ihan eri teillä sen suhteen :D

No, eilen sitten testauksen alla oli Lotus peacock pose ja Eight angle pose

Lotus peacock pose, kuva täältä

Eight angle pose, kuva täältä

Olen aivan varmasti tasooni nähden lähtenyt haukkaamaan liian isoa palaa kakkua, mutta kun nämä on niin siistejä juttuja! Eikä noiden yrittäminen nyt ihan surkeasti mennyt. Kuitenkin Lotus peacockin tassapainoa etsiessä tapahtui pariin otteeseen polvien maahan tumpsahdus :D Eight angle posessa jalat uhkasivat myös tippua.

Olisi ihanaa, jos voisin oikeasti lähteä joogatunneille. Luulen, että on vain ajan kysymys, koska hajotan paikkani, kun kukaan ei ole opastamassa, miten parantaisin liikkeitäni. Tällä hetkellä vaan työt ei anna myöten säännölliselle harrastukselle, kun en vaan voi sanoa, että "pliis älkää laittako mulle työvuoroja tiistai-iltapäiville". Olisko siis suunnitelmana etsiä uus työ (kenties koulutukseen liittyvää), jossa olis toimistotyöajat? Sitte vois ilmottautua samantien joogatunneille.

Niijoo, pitäs myös tilata jostain uus joogamatto. Edellinen kun otti tässä yks päivä ja repesi just ku oli eri warrior poseja menossa. Eihän siitä sitten enää tullu mitään ku joka haara-asennolla matto repesi varpaiden alla lisää. No, se olikin joku ohut steamin halpismatto, joka tuli sellasessa "kaiken kattavassa" jooga/pilates-setissä, minkä ostin uudenvuoden kuntoilulupauksena :D

Nohei! Sitte vielä onnistumisen riemua! Tänä aamuna selailin fuck yeah yoga-sivustoa ja päätin sitten kokeilla Side crow posea.



Ja yllätyksekseni, se sujui oikeastaan ongelmitta! Toki en lähtenyt heti yrittämään vielä tuota jalkojen avaamista, mikä lopussa näkyy, luulen että se olisi johtanut taas lattian kanssa yhteentörmäykseen. Mutta vauuu, vähänkö tuli taas mahtava tunne! Kyllä tässä on vajaa vuodessa laiskalla harjoittelulla omin päinkin ihan hyvi kehittyny. :)

Nyt onkin luvassa vapaa vklp ja tiistaina lähdetään Mikkosen luentojen jälkeen kohti pohjosta! Sain kuin sainkin viikon vapaan töistä kotona käymistä varten. Ihan mahtavaa!

aamuhitailun suunnanmuutos

Piti ottaa vapis tosi iisisti. Nukuin pitkään ja join kahvia niin hissukseen, että ehti kylmettyä kuppiin. Olin juuri alkamassa joogaamaan, kun iski aggret päälle. Musiikiksi vähän Florence + Machinea ja pian alko pyykit pyörimään, neuleet meni pihalle tuulettumaan ja imuri tuli ulos siivouskomerosta. Kuitenkin esimerkiksi Heavy in your armsin tahtiin on ihan pakko pysähtyä välissä vaan heilumaan urheiluliiveissä ja shortseissa keskelle eteisen lattiaa. Kivempi kai se on joogatakkin vasta sitten kun villakoirat eivät kurki joka paikasta.






Tää onki tämän viikon ainoa vapaapäivä. Ti-Su töitätöitätöitä. Onneks sunnuntaina isosisko tulee kylästelemään ja maanantaina on vapis. Ajattelen punaviiniä ja lautapelejä. Kaupungilla kiertelyä, hyvää kahvia ja kokkailua.

ps. mulla on ihan kamala ikävä pohjoiseen. Ihan tappotappoikävä. Varmaan purskahdan itkuun jos seuraavissa listoissa ei näy vajaa viikon vapaata, mitä pyysin kotona käyntiä varten. Olenhan viimeks käyny kotona Muoniossa sillo maaliskuun ekalla viikolla, ennenku alotin työt tuolla kaupassa.

Myskikurpitsakeitto ja flunssajuoma.

Lempivuodenaikani on saapunut ja tuonut mukanaan tutun epämiellyttävän vieraan: syysflunssan. Olen tässä pari viikkoa taistellut sitä vastaan flunssajuomalla, villasukilla ja äärimmäisessä pakossa särkylääkkeillä. Oireina ollut aivastelua, nenän vuotamista, kipeää kurkkua, päänsärkyä ja pientä lämpöä.

Töitä on riittänyt ja välillä olen joutunut napsimaan buranaa naamaan kesken päivän, kun on tuntunut että lämpö nousee. Ajattelin tässä postauksessa jakaa pari reseptiä, joiden avulla olen taistellut flunssaani vastaan.

Flunssajuoma:

Olen joskus pinterestissä törmännyt jonkinlaisen flunssajuoman ohjeisiin ja olen sitten muistikuvieni mukaan tehnyt oman ohjeeni. Äärimmäisen simppeli juoma, johon kaikki ainekset löytyivät jo valmiiksi omasta kaapistani. Rakastan tätä juomaa. Se ei pelkästään maistu hyvältä ja helpota oireita, sen avulla olen myös päässyt eroon kaapissa lojuneista, pahanmakuisista pussitee yksilöistä.

Tarvitset:

- kuumaa vettä

- valitsemaasi teetä 

- hunajaa

- sitruunamehua (itelläni on jääkaapissa aina se Sicilian sitruunanmuotoinen mehuputeli)

- omenaviinietikkaa

- kanelia

Työvaiheet ovat seuraavanlaiset: valmista mukillinen teetä. Lisää noin 1tl hunajaa, loraus sitruunamehua ja loraus omenaviinietikkaa. Lisää päälle reilusti kanelia. Sekoita ja nauti juoman ollessa vielä lämmin.

Varsinaisia mittoja minulla ei ole antaa, sillä teen flunssajuomani aina tunteella ja silmämääräisesti. Joskus haluttaa makeampaa, joskus etikkaisempaa. Tuota tehdessä aika nopeasti oppii, mikä suhde esimerkiksi etikan ja sitruunamehun kanssa itseä miellyttää eniten. Mutta parasta on se, että tuolla saa p*skimmatkin liptonit kaapista venymästä ilman, että ne lentäisivät suoraan roskiin.


Myskikurpitsakeitto:

The thing is. Mie olen vannoutunut lihansyöjä. En tiiä parempaa ku medium pippuripihvi. Siitä pitää aina nauttia ekat suupalat silmät kiinni. Kyllä kasvisruuat on jees, mutta en vain ole koskaan niille suuremmin syttynyt. Kasvissosekeittoja olen joskus talouskoulussa tehnyt ja siihen se homma on sitten jäänyt. Ei vain ole kiinnostanut tarpeeksi. Myskikurpitsakeittoon tutustuin pari viikkoa sitten syysviikonlopun vietossa Loimaalla. Minun tehtäväni oli tuoda tuliaisina yksi tällainen myskikurpitsa ja syyksi selvisi, että kokkasimme Mimssenin ja Mailiisin kanssa tämän kyseisen keiton illalliseksi, joka odottaisi valmiina kun emäntämme pääsisi kotiin iltavuorostaan. Punaisen pirtin pöydän ääressä kynttilävalaistuksessa laitoin sitten ensimmäiset lusikalliset suuhun ja pian totesin keiton olevan parasta kasvissosekeittoa, mitä olen ikinä syönyt. Ja se oli peräti niin hyvää että tein sitä itse heti viikon päästä.

Pitkän pohjustuksen jälkeen ite keitto. Mimssen oli napannut ohjeen täältä. Kyseisessä ohjeessa keitto vain valmistetaan ilman myskikurpitsaa jäljitellen alkuperäistä makua, koska myskikurpitsaa on ilmeisen vaikea löytää Suomesta kurpitsasesongin ulkopuolella.

n. 2l annokseen tarvitset:

- n. 1kg myskikurpitsaa (itse otin reilu 700g kurpitsaa ja loput vajaa 300g bataattia)
- 1 isohko omena
- 1 isohko sipuli
- oliiviöljyä paistamiseen
- 1tl currya
- ½ tl paprikajauhetta
- ½tl jauhettua inkivääriä
- 2rkl vehnäjauhoja
- 2 kasvisliemikuutiota (tai 4tl kasvisliemijauhetta)
- 4dl vettä
- 4dl kookosmaitoa
- 1tl suolaa

taas komeasti kännykkälaadulla. Osa aineksista eli omena, myskikurpitsa, bataatti, sipuli ja kookosmaitoa.

Ensiksi kuoritaan kurpitsa, (bataatti) ja omena ja kuutioidaan ne suht pieniksi kuutioiksi (kypsyy noppeemmin). Kuoritaan ja pilkotaan sipuli karkeaksi silpuksi.

Alkuperäisessä ohjeessa kasvikset ja mausteet kuullotettiin kattilassa, jossa keitto tullaan tekemäänkin. Koska mausteilla on kuitenkin vaarana jämähtää etenkin teräskattilan pohjaan ja mulla ei muunlaisia kattiloita kaapista löydy, toteutin alkuepisodin paistokasarissa.
Eli kuumennetaan öljy, lisätään sipuli ja kuullotetaan hetki. Lisätään curry, paprika ja inkivääri ja paistetaan hetki. Lisätään vehnäjauhot, sekoitellaan tasaiseksi ja paistetaan vielä hetki ennenkuin lisätään myskikurpitsa, (bataatti) ja omena. Niitäkin paistetaan vielä hetki.

Vihannesten paistuessa laitoin viereiselle levylle itse keittokattilan ja sinne veden kuumenemaan. Veden lähestyessä kiehumista kipataan koko joukkio kasarin pohjalta kattilaan, lisätään kookosmaito, kasvisliemikuutiot ja suola. Sekoitetaan ja odotetaan keiton kiehumista. Keitto saa kiehua hissukseen miedolla lämmöllä kannen alla, välillä sekoitellaan (ja itse säädin lämpöä vielä pienemmälle, kun keitto meinasi alkaa jämähtämään pohjasta kiinni). Kun kurpitsa (ja bataatti) ovat kypsiä (palojen koosta riippuen voi kestää vartti tai hieman enemmän), annetaan keiton jäähtyä muutama minuutti. Tässä vaiheessa heitin joukkoon vielä rohkealla kädellä chilijauhetta, koska flunssanenä tykkää tulisuudesta. Lopulta keitto soseutetaan tasaiseksi sauvasekoittimella.

Sitte eiku keittoa kulhoon ja halutessaan vaikka raejuustoa sekaan! Teknisen poropeukaloni vuoksi en nyt saanut millään tähän lisättyä kuvaa omasta keittoannoksestani, joten olkaa sitten ilman!

ps. kurpitsan sisältä voi löytyä mahoton joukko siemeniä, jotka voi kerätä talteen, paahtaa ja käyttää haluamallaan tavalla. Ei kantsi heittää menemään!


Toivottavasti teiän vastustuskyky on parempi ku meikän, eikä flunssat kauheasti pidättele. Mie pietän nyt vapaapäivän kotona villasukat jalassa flunssajuomaa nauttien ja Gilmoreja kattoen. Flunssasta huolimatta syksy on yhä, aina ja ikuisesti lempivuodenaikani.

sarjassamme säälittävän tylsä elämä

Eilen Mikkonen soitti matkalla töistä kotiin ja sai meikän kiljumaan riemusta.
Ai miksikö? No tietenkin siksi, että hän oli löytänyt metsästä leppäkertun ja oli laittanut sen reppuunsa. Kyllä!
Voin myöntää myös hyppineeni tasajalkaa keittiössämme tämän tiedon johdosta.

Ensimmäinen kysymykseni illala töistä päästyäni oli: "missä leppis on?"
Ja tänään herätessäni ensimmäisenä kellonajan tarkastamisen jälkeen mielessä oli, onkohan kerttu päättänyt karata parvekkeeltamme.

Voi sitä riemua, kun avasin partsin oven ja näin kerttusen köllivän yhden chilinaperon lehdillä. Nyt toki pitää vielä toivoa, että tämä yksilö innostuu syömään kaikki kirvat veks. Meitsi on niin väsyny toluvesi-hukutus strategiaan. Ja niiden nyppimiseen. Näen yöllä untakin että nypin kirvoja pois chilin nupuilta.

Omin päin joogailua

Namaste!

Kuten olenkin kertonut. Olen tämän vuoden aikana, tarkemmin viime joulusta alkaen, joogannut omin päin. Välillä intensiivisemmin, välillä laiskotellut ja selaillut vain khuuleja kuvia erilaisista asanoista pinterestissä.

ympäristökin on tosi "zen" :D

Aloitin tämän harrastuksen täysin ummikkona, AVA-kanavan Namaste joogaa seuraten. Yksi suuri motivaatio oli saada iänikuiset, koneella istumisesta aiheutuvat hartiajumit veks. Lisäksi yritin/yritän oppia taas hengittämään oikein: koko keuhkokapasiteetilla. Ja sitten kun tulee se voittaja-fiilis, kun onnistuu jossain liikkeessä/venyy pitemmälle kuin aiemmin/jaksaa pitää jonkin raskaan liikkeen tärisemättä... se nyt vaan on ihan mahtavaa.

Kuitenkin tiedostan sen, että olen yhä täysin ummikko. Todennäköisesti teen joitakin liikkeitä väärin, mikä voi olla kohtalokasta. En muista keskittyä suorittamisen aikana hengittämiseen tarpeeksi. Kaipaisin ohjausta. Opetusta ja neuvontaa. Tässä selailin netistä, että kansalaisopiston tarjonnassa olisi Astanga Joogaa. Ilmoittautuminen syyskaudelle kiinnostaisi, mutta eipä sitä oikein voi töistäkään pyytää, että "älkää pliis laittako mulle tiistai-illoille työvuoroja ku mulla olis sillon jooga-kurssi".

Joten mennään nyt näillä mitä on. Telkkari ja tallentava digiboksi, internetin syöverit ja joku melko kattava sovellus älypuhelimessa. Itseasiassa tänäänkin tuon kyseisen sovelluksen opastuksella kävin läpi 46min mittaisen joogasession. Tietenkin itsepäisenä ja malttamattomana piti valita aloittelijasetin sijasta sellainen, missä on sekaisin kaiken tasoisia liikkeitä. Seurauksena oli se, että loppua kohden olin aivan puhki ja haastavimmat asanat pystyin pitämään kasassa vaan puolet toivotusta ajasta. No, ei se mitään. Huomenna sitä toivottavasti tuntee tehneensä jotain ja sitte seuraavalla kerralla voi ehkä jo pystyä parempiin tuloksiin. Kehittyminen on kyllä hemmetin siistiä, ei voi muuta sanoa.

Tämä on yks meitsin uusista tavotteista. Jalat on kyllä taipunu lootusasentoon ihan lapsesta asti, mutta yritäppä siihen päälle viedä kädet selän takaa ja tarttua varpaisiin tuolla tavoin. Minä kyllä kerron kun onnistun.

Ei mulla muuta tähän hätään. Heippa!