lomapäiviä ja Karhunkierros

Huhhuijakkaa! Kesätyöt on tehty, karhunkierros käyty vaeltamassa ja nyt on kotona ihan kirjaimellisesti vain mähötty ja maattu kaks viikkoa.

Eli mistäs mie lähtisin? Työt loppu Jurassic rockiin. Mie menin sinne töihin mamkin teltalle höpöttelemään mukavia ihmisille, tekemään pikatatskoja, laulamaan singstaria yms. Työvuorot oli jees, silleen suht vapaasti kaks tuntia töitä ja kaks tuntia vappaata. Vapaa-ajat joko hengailin infopisteellä, missä oli pari kaverityttöstä töissä tai sitte jos het oli kans vapaalla ni sitten käytiin esim ihmettelemässä Eläkeläisten keikalla humppamatojen kiemurrellessa ympärillämme.

pilvistä ja lepposta näky sielä olevan.

Jurassikin jälkeen maanantaina met pakkasimma Mikkosen kanssa auton ja otima suunnaksi pohjosen. Talvesta asti oltiin suunniteltu Karhunkierroksen vaeltamista ja se jäi jo toukokuussa tekemättä tiukan aikataulun takia. Siispä nyt ko meilä oli about kolme viikkoa aikaa ennen koulujen alkua, otima ja lähimä. Olima pakanu rinkat, trangiat, teltat, eväät, makuupussit ja vaatteet siihen malliin, että kyllä sielä kestää neljä-viis päivää metässä olla.

tässä vähän ihmeteltiin kesäisen Rukan väentungosta.

Alunperin meän tarkotus oli mennä tuo karhunkierros niin, että lähemä käveleen Rukalta Ristikalliolle. Matkaa tulis about 70km ja sitte Ristikalliolta tultais bussila takasin. No siinä sitte käviki ilmi, että ne bussit menee vain kerran päivässä ja ainoastaan arkipäivisin. Mie hermoilun mestari sitte hetken ressasin siitä että entä jos me ei ehittäiskään perjantaiksi siihen puoleen  päivään mennessä Ristikallion pysäkille? Bussi olis jo menny, seuraava tulis vasta maanantaina ja sieltä taksi Rukalle maksais mansikoita...
Siis me pystytimmäki ma-iltana leirin Rukan lähelle yhen P-paikan kupeeseen. Tiistaina käytiin kaupasta viimiset ostokset, käytiin syömässä ja jätettiin auto Rukan parkkihalliin (siellä oli ilmainen pysäköinti ku sesonki ei ollu vielä alkanu!). Karttoja ei löytyny Rukalta mistään, joten repastiin jostain Ruka-lehden sivuilta alla olevan kuvan näköinen kartanretale, hypättiin bussiin ja mentiin Ristikalliolle kamppeinemme.

Kuva: Ruka.fi

Tuo kartta oli ihan ok ku ei parempaakaan ollut. Osattiin vähän etäisyyksiä laskea ja suunnitella päivän etenemistä. Mikko oli lisäks onneksi ladannu kännykkäänsä karttasovelluksen, 3G-verkko oli alueella kattava niin aina välillä pistettiin kännykkä päälle ja tarkistettiin reittiä. Kuitenkin, hyvin oltaisi selvitty pelkällä tuolla kartalla, mikä meilläkin oli siitä lehdestä revittynä. Paikan päällä reitti oli selkeästi merkattu (siis niitä oransseja palluroitahan tuntui olevan välillä joka toisessa puussa) ja kilometrin välein näkyi masentava kilometrikyltti, josta näki paljonko on taivallettu ja paljonko on vielä edessä. Muutenkin kyllä oli hyvin varusteltu tuo koko reitti. Muutaman kilometrin välein löytyi yleensä laavupaikkoja, joissa oli polttopuita ja tulistelupaikat makkaratikkuineen. Hyysiköitäkin löytyi aina sopivasti 10-20km välein, ni ei minunkaan tarvinu aamula teltasta noustessa lähteä ensimmäisenä pusikkoon kyykkypissalle. Samalla tavalla joidenkin autiotupien yhteydestä löytyi ekopisteitä, joihin sai sitten jättää roskansa, joita ei voinut polttamalla hävittää.

Mulla ei valitettavasti reissusta ole muita kuvia ko nuo pari kännykällä otettua. Pokkari jäi kämpille ja Mikon järkkärillä taas tuli napattua vähempi, ne kuvat ovat vielä Mikkosen koneella.

Varustelusta sen verran, että meilä oli molemmilla ihan kunnon kokoset rinkat (litramäärästä mitään hajua mulla). Ja vaikka reitilä oli runsaasti niitä laavuja ja autiotupia, ni me kannoima telttaa ja yövyimä siinä joka yön. Yo-lahjaksi saamani trangia pääsi ensi kertaa käyttöön tällä reissulla. Olima ostanu siihen vielä settiin sopivan kahvipannun. Ruokana oli millon nuudeleita, millon blå bandin expedition meal. Olipa kerran jotaki pussipastaa ja nötköttiäki. Lisänä oli näkkileipää, meetwurstia, kuivaalihaa. Pikkunaposteltavana oli pähkinöitä, suolakeksejä ja suklaapatukoitakin pari. Mie keitin aamusin itelleni kahvin kaveriksi puuron, siihen sai vielä mauksi suolan ja voisilmän lisäksi poimia suoraan teltan vierestä pulleita mustikoita. Aamupalat oliki mulle ehkä yks ihanimpia juttuja tuola reissula.
Vettä varten oli 1x 1,5l pullo ja 3 x0,5l pullot. Riittivät ihan hyvin aina päiväksi, ko iltasin sitte keitimä juomavettä. Vaikka ei se näyttäny meile keittämätön vesi paskatautia tekevän, testasimma pari kertaa ko loppu kesken. :D Tietenki järki päässä, emmä ottanu mistään seisovaa vettä vaan aina joesta tai vastaavasta, missä se liikkui koko ajan.



Me kuljima n. 20km päivässä. Jokasen päivän päätteeks alko tuntuun jaloissa tuska, että jokanen askel kävi kipeää. Nii että kokemuksen syvällä rintaäänellä: elkää hyvät ihmiset lähtekö kylmiltään sille reissule! Jos on niinkö meikä, että peruskouluvuosien hyvä kunto on rapistunu mukavasti opiskelun aikana eikä ole tullu käytyä pahemmin lenkeillä tai salilla tai missään, kantsii ehkä vähäse totuttaa jalkoja siihen hulluun kävelyyn painavan lastin kanssa. Kenkinä mulla oli mukana vaelluskengät ja lenkkarit, mutta kyllä mie kaks viimistä päivää taisin niissä lenkkareissa talsia, olivat vaan pikkasen helpommat ja kevyemmät ko jalat tuntu leviävän joka suuntaan. Mutta ei tosiaan mitään überhuippuja urheiluvälineitä tuo reissu tarvi. Vaelluskengät on kyllä ihan jees jos on märkää ja välillä vaativampaa maastoa, tukee myös tietenki paremmin jalkaa.

Matka aloitettiin Ristikallion P-paikalta tiistaina 14.8. siinä klo 12.30, Rukalla istahimma terassille palkintolimppareille perjantaina 17.8. n. klo 19.30. Yöpymispaikat olivat Runsulampi, Jussinkämppä ja Puurosuo. Täytyy kyllä se sanoa, että jos ei olis niin p*rkeleen kipeät jalat ollu to-iltana, ni olis kantsinu vielä ne muutama kilometri taivaltaa Porontimajoelle, sillä siellä oli tosi hyvin varusteltu leiripaikka. Se oli myös oikeastaan viiminen paikka, mistä kantsi ottaa vettä. Me viimesenä päivänä pysähyimä sielä syömässä ja täyttämässä juomapullot (ja mie jätin ylimääräsiä ruokia sinne, että sain rinkkaa keveämmäks :D).

Viimiset kilometrit oli raskaimmat, mutta myös antoisimmat. Oli nousua ja laskua toisensa perään. Ensimmäisen vaaran pääle ko kiivettiin ni nähtiin jo kolme seuraavaa, että tästä ko päässään alas ni kohta kiivetäänki jo seuraavalle. Mulla meinas hajota polvet niissä laskeutumisissa, mutta rauhassa ko etenimmä ni kyllä siitä selvittiin. Viimeistään Valtavaaran huipulla olo oli enemmänki euforinen.

Valtavaaran huippu. Taustalla näkyy määrämpäämme Ruka. Kuvassa esiintyy kaikki oleellinen ja tärkeä.

Olihan siellä välillä vielä, ainaki niinä hetkinä ko ylitettiin teitä siinä lähempänä Rukaa, ni tien laiassa soma puinen penkki ja kyltissä paikan osote ja taksin numero. Voi luoja mulla vähän kyllä hotsitti että olisin soittanu, mutta eihän luonne olis antanu sitä mulle anteeksi. Mutta kyllä mie vähän älähin Mikole ko se kerto, että ko olima Siilastuvalla(?) vesiputouksen äärellä pitämässä sadetta niin siinä yksi päiväretkellä ollut vanhempi pariskunta tarjos meille kyytiä Rukalle sillä välin ko mie vaihoin kenkiä tuvan sisällä. Mikko oli tietenki kieltäytyny kohteliaasti että me jatkama matkaa. Mutta ko se päätti kertoa mulle tapahtuneesta juuri sellaisella hetkellä ko mie makasin maassa hengästyneenä ja polveen pisti ja sääsket söi :D kyllä mie hetken aikaa manasin.

Kuinka likanen jalka voi olla tuon reissun jälkeen? Ota rakkolaastari irti ja katso värieroa.

Perjantai-iltana, ko me lopulta laskeuduima Rukan rinnettä alas. Voi luoja sitä tunnetta! Helpottunut, väsynyt, onnellinen, ylpeä. Me tehtiin se! Me selvisimmä hengissä ja vieläpä sovussa! Kiitokset vain Mikole, joka osas ehottaa napostelutaukoa aina ku mulla rupes äänensävy muuttumaan kitinää kohen :D

Niin met kävimä terassilla juomassa limpat, kaupasta jotaki evästä autoon ja lähimä vain suoraan ajamaan Muoniota kohen. Äiti ja iskä ootti, sauna oli lämpimänä ja jääkaapissa oli muumilimppaa, sandelssia ja smirnoffia oottamassa. Että sai ottaa mitä halus. Me kannoima autosta tavarat sisään ja ko kävelimmä siinä ees taas ehkä hieman kankeanlaisesti ni eräs anonyyminä pysyttelevä äitihenkilö totesi: "kävelettä molemmat niinkö jalkapallojoukkue olis teät raiskannu". Voi kyllä.
Noh, niin met tehimä voileipiä, kävimä saunassa ja kaajuima sänkyyn nukkumaan. Ja sitte olemaki suurinpiirtein maannu tämän pari viikkoa. Näin jälkeenpäin voin sanoa, että oli se tosi hieno kokemus. (vaan sanoin Mikolle, että emmä ihan heti lähe uuestaan.)


Täällä mähötessä ollaan pelattu koneella, syöty hyvin ja kävimä jopa kössiäki pelaamassa. Mikko on isän kans käyny tuossa joela kalassa ja sieltä on tullu lohi ja muutama harri. Olema kuokkinu aamula pottuja takapihalta ja paistettu kalaa niitten kans (ollaan myös käyty kaupan pakastealtaasta ristikkoperunoita ja sipulirenkaita ja mässätty niiden kanssa, ihan noin vastapainoksi).

Ihana elämä.

isin kakku.

mozzarellaleipäsiä.

kössinpeluuta.

minulle niin rakas Kriek.

ainii se blogi.

Kait sentään kahesti kuussa vois päivittää?
Tässä mietin, että lähdenkö tyttökavereiden miittiin Helsinkiin. On ollut vähän mieli maassa viime päivinä ja se sitten heijastuu tähänkin, ei oikein haluttaisi lähteä. Vaikka nyt kyllä koko ajan mietin että olen ottanut vapaat tätä varten ja tämä todella voisi tehdä hyvää. Jotenkin vain tuntuu että kun nyt on pinnat vähän kireällä niin en haluaisi siellä sitten menettää malttiani.

Mutta hyviä asioita. Käytiin mustikassa viime viikolla. Molemmilla 10l ämpärit lopulta n. puolillaan, mulla ehkä tasan ja Mikkosella vähän yli. Putsauksen ja pussituksen jälkeen punnituksen tulos oli n. 5kg. Selviämme niillä talven varmasti :)
Ja nyt on pakko jakaa salaa näppäämäni mustikkakuva. Koska se on aika hellyyttävä.

ja marjapeukalo keskellä kämmentä, eikun.

Mie voin kertoa, että sääskiä. Niitä hemmetin verenimijöitä tuola metässä riitti. Ja riitti Offiaki, mutta ei pelastanut se. Pirulaiset söivät hupparini läpi. Nii ja sen pään suojaksi kiedotun huivin. Lopulta kaivoin repusta tuulitakin päälle ja hupun päähän. Sittenhän se hiki virtasi niskasta kuin tunturipurot. Ja otsa oli yhä avoin. Siltä se näyttikin jälkeenpäin. Minusta on ehkä 2-vuotiaana otettu kuva ku olin ollu pihalla päikkäreillä ja oli unohettu laittaa vaunuihin sääskihuppu. Alkoi sataa, hoitotäti laittoi sääskihupun. Sade lakkasi ja heräsin, sääskihuppu avattiin ja vaunuista lensi sääskiparvi ulos. Ja mikäs siellä vaunuissa mollotti? No minun valtaisa valkokangasotsani, jonka keskellä oli valtaisa patti, kiitos niiden verenimijöiden.
Niin, siis tarkoitukseni tällä taustatarinalla oli kertoa, että näytin silloin iltapäivällä ihan samalta varmaan kuin siinä valokuvassa. Pattiotta.

Mutta onneksi häiriötekijöistä huolimatta saatiin paljon marjoja kerättyä ja olin ihan tosi tyytyväinen tulokseen sitten pitkäveteisen puhdistusoperaation jälkeen (poimuri on kätevä, mutta ne roskat!!) ku lopulta päästiin pussittamisen makuun.

... Heeei, mie taianki lähteä Helsinkiin. MOI

Paloja viime viikoilta (kuukausilta?)

Tiiättäkö. Ko sitä painaa töissä 10.30 - 19.30 ni ei oikein jaksa enää iltaisin päivittää mitään. Ainoa sellainen kunnon tyhjän kalenterin vapaapäiväkin kului siinä kun siivosin, imuroin, tiskasin, sulatin pakastimen ja kirjoitin yhden esseen.

Juhannuskin meni töissä. Pe-iltana käytiin grillailemassa ja saunomassa Mikkosen kotona, mutta ei muuta mainittavaa.

Kännykkään on taas tallentunut paljon. Tässä osa julki. En taida jaksaa edes laittaa näitä järjestykseen. Kuvatekstit kertokoon.

Tampere, vinojen horisonttien mestarikuvaaja, täti ja minun pikku raparperit.

Rasvainen tukka ja se eräs ihana CF:n edellisestä tilauksesta kuoriutunut puun palanen!

Ehkä lempparein, ainakin yksi lemppareista. Ollut yläasteelta asti. Silloin tuli lainattua kirjastosta aina vain uudestaan. Tämä yksilö tarttui kolmella eurolla mukaan Oulun Second Hand Storesta syksynä 2008. Nyt luen tätä ehkä seitsemättä kertaa?

Sillo ku ajeltiin Muonioon ni piti käyä Oulun Pannukakkutalossa. Koska omnomnom.

joskus hiljaisina päivinä töissä keittiöön ilmestyy huvittavia lappusia.

Pienet chilit, kasvakaa kasvakaa!

Sillon kotona käytiin kattomassa joutsenten pesää. Se on tuola eessä, trust me.

äippä toi laivalta uuden haisun. Koska ikiajat tässä onkin sillä ensimmäisellä aguileran tuoksulla läträtty.

vau epätarkkuuksien epätarkkuus. Mutta metsämieskalenteri 2012, jonka Mikkonen on kuvannut.

Ja Joensuussa Mikkosen kämpillä killuu ehkä ihanin avainkaappi. Ja vinojen horisonttien kuvaaja allekirjoittaa.

Ja se oli se Kapteeni Sinikarhun 13½ elämää.

Ja kyseessähän oli siis Viva la Juicy.

sitä vaan vielä, että kotona äiti yritti kirjoittaa minun hammasharjan suojaan tunnistettavuuden vuoksi nimeä. Mitäköhän se ajatteli: JSULI ??

Sellaista. Nyt mie drickailen aamukahvin veks ja sitten pitäisi jotain äpöstellä ja tehä itestään ihmisen näkönen ennenkö luokkakaverin kissojen ruokkimisen kautta töihin.

Elämysrikasta heinäkuuta, toverit. En toivota aurinkoisia, sillä let's face it: ei oo ei tuu. Tulisipa edes yksi hellepäivä silti, voisin mie ehkä mieluusti käyä tämän talviturkin pulahuttamassa vaikka tuonne Saimaaseen.

Kyselyhärpäkehaaste-asia

Armas kaiffarini Hanna haasto minut tämmöseen kysymyshärpäkkään. Gallup-rinkiläiselle, tällaisten kyselyiden entiselle suurkuluttajalle (oi kultainen irc-galleria -ajanjakso!) tämä tehtävä on ilo ja kunnia.

Eli - tarkoituksena on vastata esitettyihin kysymyksin ja keksiä 11 vähintään yhtä kiperää kysymystä seuraaville haastetuille ja heittää haaste eteenpäin.

1. Mitä rakkaus on?
- Vautsi, lähettiinpä syvällisellä ja kiperällä suoraan. Rakkaus on ruma sana, lumivalkoinen, raskasta, pesti hulluuteen, hellyyttä, ihme mihin minäkin pystyn
ym. sillä vielä lainatakseni Terhi Kokkosta: moni laulu kertoo rakkaudesta. Enhän mie nyt osaa tähän fiksusti vastata - eikä varmasti kukaan yksinkertaisesti pysty - mutta ehkä voin yrittää pohtia siitä palasia sanoiksi. Rakkaus on sitä, kun joinakin hetkinä ei pysty syömään tai nukkumaan kun vain ajattelee sitä toista. Se on sitä, kun toista lukee kuin avointa kirjaa. Se on kumppanuutta ja se tuo meistä aivan uusia puolia esiin. Ennen kaikkea se on tunne, joka voittaa erän toisensa jälkeen ja syrjäyttää "kaiken muun". Ja jotain, mitä pitää hoitaa kukan tavoin. Rakkaus kasvattaa meitä ja epäonnisesta rakkaudestakin löytyy jotain opittavaa.
Sitten vielä lainaan mietteeni lopuksi Anna-Mari Kaskisen runoa, mihin pohjautuvan laulun esitin kaverin kanssa ystäväni häissä: "se ei sammu kun sammuvat hallayöt, se ei kuole kun maassa on routa, se kestää arjen ja pehmeät yöt, se kestää on myrsky tai pouta".

2. Mikä saa sinut nauramaan?
- Pienetkin asiat. Typerät puujalkavitsit. Kutitus, oma hölmö nauruni, kiusalliset hiljaisuudet, tiukka tuijotus, feissarimokat, hauskat kotivideot, animalsbeingdicks.

3. Mistä tulet vihaiseksi?
- Valehtelusta, luottamukseni pettämisestä, siitä ettei minuun luoteta, komentelusta, typeristä ihmisistä, itsekkyydestä, kehujen kalastelusta, omien aatteiden tuputuksesta. Siitä, kun jotkut puhuvat aina muista pahaa selän takana. Loputtomasta toisen keskeyttämisestä, jankuttamisesta, töykeydestä. Siitä, kun ihmiset eivät jaksa olla asiallisia puhelinmyyjille. Eläinten ja lasten kaltoin kohtelusta. Nenänvartta pitkin katsomisesta. Siinä joitakin.

4. Lempieläin?
- Olen koiraihminen. (kissatki on ihania!)

5. Missä haluaisit asua?
- Yhä mieltäni kaivaa suuri kaipuu Ouluun. Se 5 kuukautta, minkä siellä asuin, jätti jälkensä ja otti osan minusta. Kuitenkin, varmasti pärjään ja asun mielelläni muuallakin. Kunhan luonto on lähellä. Ihanne olisi kai kaupungin keskustan lähistöllä. Niin, että pyörämatkan päässä olisi ihmisvilinä, kaupat ja kahvilat. Sitten kuitenkin itse voisi vapaa-aikansa pysytellä syrjemmässä, käydä kävelyttämässä koiraa metsäpoluilla ja pyöräillä niin lujaa kuin jaloista lähtee - ilman, että pitää väistellä vastaantulijoita.

6. Lempimuisto lapsuudesta?
- Yleisesti ottaen, lapsuuteni oli ihan mahtava. Kovin vaikeaa on eritellä jotain lempimuistoa. Mutta sellaset asiat, mitä oikein lämmöllä muistelen, on esimerkiksi se, kun naapurissa oli mummola ja oli iso piha ja takana heinäpelto ja pikkumettä. Lapsena sai kirmata isolla alueella ja serkkujen tai mummon pihalla. Oltiin pikkumettässä käpysotaa, kiivettiin puihin. Mentiin siskon kanssa retkelle pellolle ja äiti teki eväslaukkuun kurkku-juustovoileivät. Kesäöinä heräsi siihen kun isä tuli lohestuksen aikaan kotiin valtavien vonkaleiden kanssa ja kun meni siihen viereen makaamaan lattialle niin lohi saattoi olla minua tai siskoakin pidempi. Mummolan pihalla oli iso hiekkakasa ja ku leikittiin kotia siinä siskon kanssa niin pappa teki aina lapiolla meille rappuset siihen hiekkakasaan. Isä teki meille puujalat, lörtsyt (joilla ammuttiin pihlajanmarjoja, ei ne syötävät asiat!), teki kahdesta pikkupyörästä tandem-pyörän. Äiti virkkasi siskolle ja mulle samanlaiset pitsimyssyt ja ompeli vaatteet kouluikään asti. Talvisin, kun äiti soitti pianoa ja lapset lauloi (osataan muuten suurin osa toivelaulukirjojen lauluista), isä meni autotalliin rakentamaan vaneriveneitä ja joskus sinne pääsi itsekin pienenä nikkaroimaan ja lakaisemaan sahanpurua.

Siis kuten sanoin. Mulla on ollu ihan mahtava lapsuus!

7. Mitkä ovat sinulle tärkeitä arvoja?
- Voi ei, tämä on just se kysymys, mihin en koskaan osaa vastata. Koti, terveys, perhe ja läheiset (rakkaus), kiitollisuus, nöyryys, ahkeruuskin jossain määrin (työ), oikeudenmukaisuus. Esimerkiksi.

8. Jos voittaisit lotossa, kenelle soittaisit ensimmäisenä?
- Mie soittasin varmaan äitile. Ihan hädissäni.

9. Minne haluaisit matkustaa?
- Moneen paikkaan. Esimerkiksi Islantiin, Irlantiin, Skotlantiin. Brasiliaan, Portugaliin, pitkin Norjaa, ympäri keski-Eurooppaa.

10. Uskotko Jumalaan?
- En usko Jumalaan. Uskon siihen, että jokainen on oman onnensa seppä. Uskon sananlaskuihin, kevyellä otteella yliluonnolliseen, enteisiin, enneuniin. Uskon siihen, että asioilla on tapana järjestyä. Ennen kaikkea tärkeimpänä näen uskon itseeni.

11. Tämän hetken lempparibiisi?
- Juuri nyt se on tämä:

Tämä sytytti viime lauantaina illalla kun ajettiin häistä pois. Kesäfiilislevy kokonaisuudessaan.

Ja sitten vielä ne 11 kysymystä, joihin minun kautta osallistuvat pääsevät vastaamaan.
1. Millaiseksi kuvittelet elämäsi 5 vuoden päästä?
2. Kuvaile unelmiesi kotipiha
3. Ruoka, jota et lapsena voinut sietää
4. Mainitse 1 kirja, 1 elokuva ja 1 levy, jota suosittelet. Miksi?
5. Kokkaus/leipominen: Mikä on bravuurisi?
6. Mitä teet ollessasi vihainen?
7. Elämäsi hiustyylit: mikä on ollut paras ja mikä kamalin?
8. Mainitse 3 asiaa, joista olet ylpeä.
9. Liitä tähän päivän horoskooppisi. Kommentoi vapaasti.
10. Mille kurssille lähtisit, jos mikään ei rajoittaisi?
11. Missä ja milloin olet viimeksi kirjoittanut vieraskirjaan?

Oukhei. Kiitos Hannalle kivasta haasteesta. Mie haastan kaikki blogia seuraavat, erityismainintana bloggarikavereista Kulttuuri-Ulla, Mailis, Lilymimssen ja Pöysti. Jos muut haluavat osallistua haasteeseen, niin voisitteko heittää kommentin  vielä tähän postaukseen. Olisi nimittäin kiva lukea muidenkin vastauksia :)

Kännykän tallenteet julki

lämpöä riittäny.

Mikkelissä on ollu ihan kesäkelit viimesen kaks viikkoa. Niinpä me helatorstaina sitte avasimma grillikauen ja lähimä Mikon kotia grillaamaan. Meinasimma eka tehä vain perunoita ja pari pihviä. Sitte se koko perhe innostu ja tilanne karkas vähän käsistä. Lopulta oli makkaraa kolme pakettia ja erilaisia pihvejä samaten kolme pakettia ja ultimatemäärä perunoita. Muut rehut korvattiin vihreällä salaatilla ja perunoiden kaveriks (vaikka yleisessä käytössä näkyi olevan) tehin vielä kermaviilikastikkeen.

Perunat ässittymässä öljyssä ja mausteissa. Tuoksu oli taivaallinen!

Itse grillimaisteri siinä. Isojen poikien grillin ääressä.

Kävimä äitienpäivänä Mikkosen mummolassaki. Huh hellettä! Kuvassa talsii Joonas

Crazy Factoryn pakettiki saapu. Korvikset oli ihan parhautta, rannekoru passas kokonsa vuoksi Mikon ranteeseen ja sormus on totutteluasteella.

Sain sillon joululahjaksi semmosen kasvihuonesetin. Istutimma lopulta netki siemenet geeleihinsä ja ovat saaneet vaatehuoneeni hämyssä varttua siitä asti. Tällä hetkellä ovat matkalaukussani (ollaan Joensuussa Mikon kämpillä) sillä en alkanu ostamaan multaa näitä varten ja siksi rahjaan nämä todellaki toiseen päähän Suomea, että voin äitin multapussista sitten lainata ja istuttaa nämä ja rahjata sitten takaisin Suomen toiseen päähän kämpille kasvamaan. Miten järkevää..

Kasvakaa kasvakaa!

Niin, ollaan siis nyt Joensuussa. Mikkonen on jollain metsätuholeirillä, mitä nuo metsäpuolen opiskelijat nyt tekevätkään :D, ja minun olis tarkotus täälä kirjotella verkkokurssin esseitä, vaan tekstiä syntyy vaan tänne. Tultiin siis toissapäivänä. Meikän rapussa alko joku ilmastointikanavien putsaus ni lähimä heti aamupäivästä ettei tarvinu pelätä nuohoojia oven takana rimputtelemassa. Ihmispelkureita, mekö? (olenko muute kertonu ko kerran mummon kanssa piileskeltiin apukeittiössä ja tiirattiin ikkunasta ko sähkömies soitti ovikelloa emmäkä uskaltanu mennä avaamaan? Joo, joku toinen kerta.)

Niin siis tarkoituksenamme oli tässä nyt käyä siivoamassa Mikon kämppä, kun tähän tulee kesäksi toinen asukas ja Mikolla on tuo leiri. Perjantaina suunnataan Ouluun, ollaan siellä entisen kämppikseni luona yötä ja lauantaina Haaparannan Ikean kautta Muonioon viikoksi :) 1.6. pitää olla illalla taas Mikkelissä, sillä 2. päivä on ne Mikon siskon lakkiaiset. Ja justiin soitin töihinki ni alotan sitte 4.6. taas tutut kesätyöt grillillä. Oh joy!

lakasuhommia.

Yllä olevasta kuvasta sen verran, että meän hääty käyä lähtöä edeltävänä päivänä tyhjentämässä peräkärrystä pensasaidan leikkuujätteet. Näky sielä joulukuusiki olevan. Roskia lempatessa aloima eka täyttä peräkärryä sylillinen kerrallaan tyhjentään kunnes naisen tippaleipäaivot hoksas että haloojaa, avataan kärryn takalaita ja pukkaama sillä joulukuusela ne roskat siitä vaan poikke. Sitte vielä lakasemma roskat sillä joulukuusela. Poka suju hemmetin yksinkertasesti ja nopeasti. Tunsin taas itteni MacGyveriksi, niinkö joka viikko, köh köh.

Sitte met kävimä vielä maanantaina auton pakattuamme kirkkopuistossa kiinalaispiknikillä. Ah iloa.

maistuis varmaan sullekki!

Nyt minun häätyy ehkä ihan oikeasti alkaa jollekki. Aamusumpin jämät on kylmenny kupin pohjale ja keksitki on loppu. Jos kouluhommat ei maistu ni on täälä muutaki tekemistä ja jätettiin mulle vara-avainki että voin poistua kämpiltä. Satuin nimittäin eilen luulemaan ettei mulle ollu jätetty vara-avainta enkä uskaltanu liikkua kämpiltä mihinkään. Kävi sitte illala ilmi että paikallaan oli. Meikän pitäs opetella näemmä avainkaapin funktio.

Hei, meikä on vähänkö kesälomalla! Hauskaa kesälomaa vaan teilekki!

Eilistä

Eilen sen laiskan ihmettelyni jälkeen totesin että ok, on perjantai eikä maanantai. En lopulta tehnyt mitään muuta suunnitelmistani kuin kävin suihkussa. Lopulta löysin itseni tilaamasta Crazy Factorylta parit korvikset, rannekorun ja sormuksen.. nii, vaikka ruokakaupassaki kitsailen ku ei ole rahhaa. Mmmm ja sitte opettelin tekemään lainehtivan kiharaiset hiukset suoristusraudalla. Tähän kului kaksi tuntia.
Ehkä voin syyttää iänvanhaa suoristusraudanmolkuraani. Semmone jäätävän kokonen ja liian kuumakin. Tai todellisuudessa tais olla kyse vain meikän taidoista. Mutta kyllä mie siinä lopulta onnistuin ja nyt voin hyvillä mielin olla tulevien sukujuhlien suhteen. Yhet lakkiaiset ja mahd. kahdet häät menee sitten sillä tukalla. Hirveä ressi piti siitäki vetää, ihan vaan ku en osaa laittaa tukkaani nätisti. Sen siitä saa kun ensin lapsuuden ajan äiti leikkasi tukan ja sisko laittoi ja on hoitanut tarvittavat trimmaukset vastaisuudessa kun opiskeli parturi-kampaajan alaa.

Mmm ja tämmösiä tarttui CF:n tilaukseen (kuvat Crazy Factory):

nämä näittekin jo aiemmassa postauksessa kun kuumottelin.

Tämä on aika unisex nyt ku tarkemmin kattelen, tosin mie olen semmosista aina hurjasti pitäny. Saa kuitenki nähä kumman ranteessa tämä lopulta killuu.

Nämät mie näin jo jollaki kassaneidillä ja ne oli kyllä aika kuumat! Isot mutta kuumat. Vaatii asennetta.  Ja tukan kiini että näkkyy.

Aiemmin mulla oli ihan pelkistetty vaalea puusormus, mutta jossaki viime kesän iltariennossa  ihastusjuoksuissa se katkes.

Onneks mulla oli sen verran Crazy Cash Pointseja, että sain niillä katettua jo kympin tuosta tilauksen summasta vähemmäksi. Ja nykyään kun CF toimittaa yli 20€ tilaukset ilman toimituskuluja ni eihän tuosta loppujen lopuks jääny paljoakaan. Olen maksanu pinokkio-korviksistani tuplaten sen hinnan, mitä noista nyt lopulta yhteensä. Kauheata puolustelua, huomaattako :DD oma vika ku menee persaukisena tsekkaileen cf:n sivuja. Pinokkioista tulikin mieleeni, että ens kerrala ko käyn Lahdessa ni häätyy käyä taas Auringossa kuolaamassa kaikkea ihanaa.

No, sitten kun Mikkonen tuli töistä, toi hän tullessaan kotipakastimestaan ison lohifileen. Pistimä puoliksi sen, tehimä valkosipulista pottumuusia, fetasalaattia ja "lohilastuja", mitä isä aina ruukaa tehä. Hiukan paistaessa suolaa ja sitruunapippuria vain mausteeksi - avot! Sitten vain The Big Bang Theoryn kauden vika jakso pyörimään samalla ja lasiin maitoa. Olipahan hyvää!

Tämä on Mikon annos. Tietenkin. Mulla salaatin ja lohen suhteet oli erilaiset. Pottumuusia suht sama määrä, mutta salaattia ehkä kolmasosa lautasesta ja lohta neljäsosa. Ja nuot Thomsonin lautaset on muute melko aakeeta laakeeta. Isoja siis.

Syönnin pääle katoima Amélien. Koska oli sateinen päivä ja olimme tästä vitsailleet tosi paljon, eikä Mikkonen ollut sitä nähnyt. Eihän se enää sytyttäny samala tavala ko sillon yläasteella, mutta värimaailma ja jotkut elementit siinä yhä viehättivät. Niin ja tietenkin se äänimaailma. Amélien soundtrack sopii parhaiten sadepäiviin.

No nyt olisi se viikonloppu ja voisi olla jouten. Muttakun meni melkein koko viikko jouten ollessa ku oli kipeänä. Mikkokin jätti pari päivää töistä pois kun flunssani tarttu siihenki. Täälä me vaan maattiin sitte nenäliinavuoren juurella. Nyt Mikkonen lähtiki taas töihin, että sais korvattua vähän poissaoloaan. Mie näin vain ihmeellisiä unia taioista, lentämisestä, hyvän ja pahan taistelusta ja ratkaisevista taikamansikoista aamukymppiin asti.

Täällä mie olen, ota koppi!

Huhhuijakkaa! Siitähän onki jo tovi ko on tullu ehittyä tänne kirjottaa. On vain kovin kiirettä pitäny lähinnä harjoittelun kanssa. Nyt on harkka ohi ja makaan kipeänä sängyssä. Siispä päätin postata kännykällä viime päivistä jotain paloja ja lisätä vähän kuvia mitä on tullu iPhonella napattua.

Ensinnäkin. Mekko-osteluviikonlopun jälkeen tuli tosi sumuhämyisä aamu ku kävelin töihin. Se oli aivan lumoava! Ilma oli raikas ja kostea hengittää. Hymyilin ehkä koko matkan ja laskin jalkakäytävällä loikoilevia kastematoja. Pääsin ehkä viiteenkymppiin kunnes menin laskuissa sekaisin. Ja niitähän tuli vielä valtavasti. Ehkä sata yhteensä koti-työ -välillä.

Sitten oli harjoittelun multihuipentuma, toisin sanoen Ramppikuume - valtakunnalliset nuorisoteatteripäivät. Sitä edeltävä viikko tuli oltua tuli hännän alla töissä ja pe-su vedettiin enemmänki 16-tuntisia päiviä. En moiti. Tapahtuman osallistujien välinen ryhmähenki ja jonkinlainen lojaalius toisia kohtaan oli ihan aistittavissa. Teatteriesityksiä nähtiin vklpn aikana 11 kappaletta (joista mie ehin vilassa yhen :D) ja nuoret osallistuivat alan ammattilaisten vetämiin työpajoihin.
Mie vedin viikonlopun pitbull-energiajuoman voimin läpi. Nii ja kofeiinitabletteja piti käyä ostaan ku öisinki jännitti ja mietti vain kaikkia juttuja mitä häätyis vielä huomioida, ni ei tullu pahemmin nukuttua. Kuitenkin, alles gut. Hieno tapahtuma se oli ja sitä oli ilo olla mukana järjestämässä.

Vappu oli väsynyttä. Ei paljoa jaksanut pitkän viikonlopun jälkeen juhlia. Kävin kuitenki kavereitten kanssa ulkosalla ja tulin puolen yön jälistä kämpille nukkumaan. Hoisin myös ihanaa Tirppu-kissarouvaa. Hän ei vain malttanut pysähtyä kameran eteen. Tirppu oli ennen siskoni kissa, nykyään kaverin omistuksessa ja pääsen yhä sillon tällön hoitamaan pientä ja lässyttämään sille tarpeettoman paljon.

Vika harkkaviikko meni ja nyt on about kuukausi aikaa tehä kevään loput koulutehtävät ennenkö työt alkaa. Pitää siis selättää tämä kimppuun hiipinyt tauti mitä pikimmiten. Mutta eiköhän tämä tästä. Nyt onki päivät omaa lepoa vain ku poika on päivät haukivuorella mettätöissä. Tosin tais jo tämä tauti tarttua siihenki, eli vissiin kohta maataan molemmat peiton alla köhimässä.