Piti ottaa vapis tosi iisisti. Nukuin pitkään ja join kahvia niin hissukseen, että ehti kylmettyä kuppiin. Olin juuri alkamassa joogaamaan, kun iski aggret päälle. Musiikiksi vähän Florence + Machinea ja pian alko pyykit pyörimään, neuleet meni pihalle tuulettumaan ja imuri tuli ulos siivouskomerosta. Kuitenkin esimerkiksi Heavy in your armsin tahtiin on ihan pakko pysähtyä välissä vaan heilumaan urheiluliiveissä ja shortseissa keskelle eteisen lattiaa. Kivempi kai se on joogatakkin vasta sitten kun villakoirat eivät kurki joka paikasta.
Tää onki tämän viikon ainoa vapaapäivä. Ti-Su töitätöitätöitä. Onneks sunnuntaina isosisko tulee kylästelemään ja maanantaina on vapis. Ajattelen punaviiniä ja lautapelejä. Kaupungilla kiertelyä, hyvää kahvia ja kokkailua.
ps. mulla on ihan kamala ikävä pohjoiseen. Ihan tappotappoikävä. Varmaan purskahdan itkuun jos seuraavissa listoissa ei näy vajaa viikon vapaata, mitä pyysin kotona käyntiä varten. Olenhan viimeks käyny kotona Muoniossa sillo maaliskuun ekalla viikolla, ennenku alotin työt tuolla kaupassa.
maanantai 30. syyskuuta 2013
tiistai 24. syyskuuta 2013
Myskikurpitsakeitto ja flunssajuoma.
Lempivuodenaikani on saapunut ja tuonut mukanaan tutun epämiellyttävän vieraan: syysflunssan. Olen tässä pari viikkoa taistellut sitä vastaan flunssajuomalla, villasukilla ja äärimmäisessä pakossa särkylääkkeillä. Oireina ollut aivastelua, nenän vuotamista, kipeää kurkkua, päänsärkyä ja pientä lämpöä.
Töitä on riittänyt ja välillä olen joutunut napsimaan buranaa naamaan kesken päivän, kun on tuntunut että lämpö nousee. Ajattelin tässä postauksessa jakaa pari reseptiä, joiden avulla olen taistellut flunssaani vastaan.
Flunssajuoma:
Olen joskus pinterestissä törmännyt jonkinlaisen flunssajuoman ohjeisiin ja olen sitten muistikuvieni mukaan tehnyt oman ohjeeni. Äärimmäisen simppeli juoma, johon kaikki ainekset löytyivät jo valmiiksi omasta kaapistani. Rakastan tätä juomaa. Se ei pelkästään maistu hyvältä ja helpota oireita, sen avulla olen myös päässyt eroon kaapissa lojuneista, pahanmakuisista pussitee yksilöistä.
Tarvitset:
- kuumaa vettä
- valitsemaasi teetä
- hunajaa
- sitruunamehua (itelläni on jääkaapissa aina se Sicilian sitruunanmuotoinen mehuputeli)
- omenaviinietikkaa
- kanelia
Työvaiheet ovat seuraavanlaiset: valmista mukillinen teetä. Lisää noin 1tl hunajaa, loraus sitruunamehua ja loraus omenaviinietikkaa. Lisää päälle reilusti kanelia. Sekoita ja nauti juoman ollessa vielä lämmin.
Varsinaisia mittoja minulla ei ole antaa, sillä teen flunssajuomani aina tunteella ja silmämääräisesti. Joskus haluttaa makeampaa, joskus etikkaisempaa. Tuota tehdessä aika nopeasti oppii, mikä suhde esimerkiksi etikan ja sitruunamehun kanssa itseä miellyttää eniten. Mutta parasta on se, että tuolla saa p*skimmatkin liptonit kaapista venymästä ilman, että ne lentäisivät suoraan roskiin.
Myskikurpitsakeitto:
The thing is. Mie olen vannoutunut lihansyöjä. En tiiä parempaa ku medium pippuripihvi. Siitä pitää aina nauttia ekat suupalat silmät kiinni. Kyllä kasvisruuat on jees, mutta en vain ole koskaan niille suuremmin syttynyt. Kasvissosekeittoja olen joskus talouskoulussa tehnyt ja siihen se homma on sitten jäänyt. Ei vain ole kiinnostanut tarpeeksi. Myskikurpitsakeittoon tutustuin pari viikkoa sitten syysviikonlopun vietossa Loimaalla. Minun tehtäväni oli tuoda tuliaisina yksi tällainen myskikurpitsa ja syyksi selvisi, että kokkasimme Mimssenin ja Mailiisin kanssa tämän kyseisen keiton illalliseksi, joka odottaisi valmiina kun emäntämme pääsisi kotiin iltavuorostaan. Punaisen pirtin pöydän ääressä kynttilävalaistuksessa laitoin sitten ensimmäiset lusikalliset suuhun ja pian totesin keiton olevan parasta kasvissosekeittoa, mitä olen ikinä syönyt. Ja se oli peräti niin hyvää että tein sitä itse heti viikon päästä.
Pitkän pohjustuksen jälkeen ite keitto. Mimssen oli napannut ohjeen täältä. Kyseisessä ohjeessa keitto vain valmistetaan ilman myskikurpitsaa jäljitellen alkuperäistä makua, koska myskikurpitsaa on ilmeisen vaikea löytää Suomesta kurpitsasesongin ulkopuolella.
n. 2l annokseen tarvitset:
- n. 1kg myskikurpitsaa (itse otin reilu 700g kurpitsaa ja loput vajaa 300g bataattia)
- 1 isohko omena
- 1 isohko sipuli
- oliiviöljyä paistamiseen
- 1tl currya
- ½ tl paprikajauhetta
- ½tl jauhettua inkivääriä
- 2rkl vehnäjauhoja
- 2 kasvisliemikuutiota (tai 4tl kasvisliemijauhetta)
- 4dl vettä
- 4dl kookosmaitoa
- 1tl suolaa
Ensiksi kuoritaan kurpitsa, (bataatti) ja omena ja kuutioidaan ne suht pieniksi kuutioiksi (kypsyy noppeemmin). Kuoritaan ja pilkotaan sipuli karkeaksi silpuksi.
Alkuperäisessä ohjeessa kasvikset ja mausteet kuullotettiin kattilassa, jossa keitto tullaan tekemäänkin. Koska mausteilla on kuitenkin vaarana jämähtää etenkin teräskattilan pohjaan ja mulla ei muunlaisia kattiloita kaapista löydy, toteutin alkuepisodin paistokasarissa.
Eli kuumennetaan öljy, lisätään sipuli ja kuullotetaan hetki. Lisätään curry, paprika ja inkivääri ja paistetaan hetki. Lisätään vehnäjauhot, sekoitellaan tasaiseksi ja paistetaan vielä hetki ennenkuin lisätään myskikurpitsa, (bataatti) ja omena. Niitäkin paistetaan vielä hetki.
Vihannesten paistuessa laitoin viereiselle levylle itse keittokattilan ja sinne veden kuumenemaan. Veden lähestyessä kiehumista kipataan koko joukkio kasarin pohjalta kattilaan, lisätään kookosmaito, kasvisliemikuutiot ja suola. Sekoitetaan ja odotetaan keiton kiehumista. Keitto saa kiehua hissukseen miedolla lämmöllä kannen alla, välillä sekoitellaan (ja itse säädin lämpöä vielä pienemmälle, kun keitto meinasi alkaa jämähtämään pohjasta kiinni). Kun kurpitsa (ja bataatti) ovat kypsiä (palojen koosta riippuen voi kestää vartti tai hieman enemmän), annetaan keiton jäähtyä muutama minuutti. Tässä vaiheessa heitin joukkoon vielä rohkealla kädellä chilijauhetta, koska flunssanenä tykkää tulisuudesta. Lopulta keitto soseutetaan tasaiseksi sauvasekoittimella.
Sitte eiku keittoa kulhoon ja halutessaan vaikka raejuustoa sekaan! Teknisen poropeukaloni vuoksi en nyt saanut millään tähän lisättyä kuvaa omasta keittoannoksestani, joten olkaa sitten ilman!
ps. kurpitsan sisältä voi löytyä mahoton joukko siemeniä, jotka voi kerätä talteen, paahtaa ja käyttää haluamallaan tavalla. Ei kantsi heittää menemään!
Toivottavasti teiän vastustuskyky on parempi ku meikän, eikä flunssat kauheasti pidättele. Mie pietän nyt vapaapäivän kotona villasukat jalassa flunssajuomaa nauttien ja Gilmoreja kattoen. Flunssasta huolimatta syksy on yhä, aina ja ikuisesti lempivuodenaikani.
Myskikurpitsakeitto:
The thing is. Mie olen vannoutunut lihansyöjä. En tiiä parempaa ku medium pippuripihvi. Siitä pitää aina nauttia ekat suupalat silmät kiinni. Kyllä kasvisruuat on jees, mutta en vain ole koskaan niille suuremmin syttynyt. Kasvissosekeittoja olen joskus talouskoulussa tehnyt ja siihen se homma on sitten jäänyt. Ei vain ole kiinnostanut tarpeeksi. Myskikurpitsakeittoon tutustuin pari viikkoa sitten syysviikonlopun vietossa Loimaalla. Minun tehtäväni oli tuoda tuliaisina yksi tällainen myskikurpitsa ja syyksi selvisi, että kokkasimme Mimssenin ja Mailiisin kanssa tämän kyseisen keiton illalliseksi, joka odottaisi valmiina kun emäntämme pääsisi kotiin iltavuorostaan. Punaisen pirtin pöydän ääressä kynttilävalaistuksessa laitoin sitten ensimmäiset lusikalliset suuhun ja pian totesin keiton olevan parasta kasvissosekeittoa, mitä olen ikinä syönyt. Ja se oli peräti niin hyvää että tein sitä itse heti viikon päästä.
Pitkän pohjustuksen jälkeen ite keitto. Mimssen oli napannut ohjeen täältä. Kyseisessä ohjeessa keitto vain valmistetaan ilman myskikurpitsaa jäljitellen alkuperäistä makua, koska myskikurpitsaa on ilmeisen vaikea löytää Suomesta kurpitsasesongin ulkopuolella.
n. 2l annokseen tarvitset:
- n. 1kg myskikurpitsaa (itse otin reilu 700g kurpitsaa ja loput vajaa 300g bataattia)
- 1 isohko omena
- 1 isohko sipuli
- oliiviöljyä paistamiseen
- 1tl currya
- ½ tl paprikajauhetta
- ½tl jauhettua inkivääriä
- 2rkl vehnäjauhoja
- 2 kasvisliemikuutiota (tai 4tl kasvisliemijauhetta)
- 4dl vettä
- 4dl kookosmaitoa
- 1tl suolaa
 |
| taas komeasti kännykkälaadulla. Osa aineksista eli omena, myskikurpitsa, bataatti, sipuli ja kookosmaitoa. |
Ensiksi kuoritaan kurpitsa, (bataatti) ja omena ja kuutioidaan ne suht pieniksi kuutioiksi (kypsyy noppeemmin). Kuoritaan ja pilkotaan sipuli karkeaksi silpuksi.
Alkuperäisessä ohjeessa kasvikset ja mausteet kuullotettiin kattilassa, jossa keitto tullaan tekemäänkin. Koska mausteilla on kuitenkin vaarana jämähtää etenkin teräskattilan pohjaan ja mulla ei muunlaisia kattiloita kaapista löydy, toteutin alkuepisodin paistokasarissa.
Eli kuumennetaan öljy, lisätään sipuli ja kuullotetaan hetki. Lisätään curry, paprika ja inkivääri ja paistetaan hetki. Lisätään vehnäjauhot, sekoitellaan tasaiseksi ja paistetaan vielä hetki ennenkuin lisätään myskikurpitsa, (bataatti) ja omena. Niitäkin paistetaan vielä hetki.
Vihannesten paistuessa laitoin viereiselle levylle itse keittokattilan ja sinne veden kuumenemaan. Veden lähestyessä kiehumista kipataan koko joukkio kasarin pohjalta kattilaan, lisätään kookosmaito, kasvisliemikuutiot ja suola. Sekoitetaan ja odotetaan keiton kiehumista. Keitto saa kiehua hissukseen miedolla lämmöllä kannen alla, välillä sekoitellaan (ja itse säädin lämpöä vielä pienemmälle, kun keitto meinasi alkaa jämähtämään pohjasta kiinni). Kun kurpitsa (ja bataatti) ovat kypsiä (palojen koosta riippuen voi kestää vartti tai hieman enemmän), annetaan keiton jäähtyä muutama minuutti. Tässä vaiheessa heitin joukkoon vielä rohkealla kädellä chilijauhetta, koska flunssanenä tykkää tulisuudesta. Lopulta keitto soseutetaan tasaiseksi sauvasekoittimella.
Sitte eiku keittoa kulhoon ja halutessaan vaikka raejuustoa sekaan! Teknisen poropeukaloni vuoksi en nyt saanut millään tähän lisättyä kuvaa omasta keittoannoksestani, joten olkaa sitten ilman!
ps. kurpitsan sisältä voi löytyä mahoton joukko siemeniä, jotka voi kerätä talteen, paahtaa ja käyttää haluamallaan tavalla. Ei kantsi heittää menemään!
Toivottavasti teiän vastustuskyky on parempi ku meikän, eikä flunssat kauheasti pidättele. Mie pietän nyt vapaapäivän kotona villasukat jalassa flunssajuomaa nauttien ja Gilmoreja kattoen. Flunssasta huolimatta syksy on yhä, aina ja ikuisesti lempivuodenaikani.
perjantai 16. elokuuta 2013
sarjassamme säälittävän tylsä elämä
Eilen Mikkonen soitti matkalla töistä kotiin ja sai meikän kiljumaan riemusta.
Ai miksikö? No tietenkin siksi, että hän oli löytänyt metsästä leppäkertun ja oli laittanut sen reppuunsa. Kyllä!
Voin myöntää myös hyppineeni tasajalkaa keittiössämme tämän tiedon johdosta.
Ensimmäinen kysymykseni illala töistä päästyäni oli: "missä leppis on?"
Ja tänään herätessäni ensimmäisenä kellonajan tarkastamisen jälkeen mielessä oli, onkohan kerttu päättänyt karata parvekkeeltamme.
Voi sitä riemua, kun avasin partsin oven ja näin kerttusen köllivän yhden chilinaperon lehdillä. Nyt toki pitää vielä toivoa, että tämä yksilö innostuu syömään kaikki kirvat veks. Meitsi on niin väsyny toluvesi-hukutus strategiaan. Ja niiden nyppimiseen. Näen yöllä untakin että nypin kirvoja pois chilin nupuilta.
Ai miksikö? No tietenkin siksi, että hän oli löytänyt metsästä leppäkertun ja oli laittanut sen reppuunsa. Kyllä!
Voin myöntää myös hyppineeni tasajalkaa keittiössämme tämän tiedon johdosta.
Ensimmäinen kysymykseni illala töistä päästyäni oli: "missä leppis on?"
Ja tänään herätessäni ensimmäisenä kellonajan tarkastamisen jälkeen mielessä oli, onkohan kerttu päättänyt karata parvekkeeltamme.
Voi sitä riemua, kun avasin partsin oven ja näin kerttusen köllivän yhden chilinaperon lehdillä. Nyt toki pitää vielä toivoa, että tämä yksilö innostuu syömään kaikki kirvat veks. Meitsi on niin väsyny toluvesi-hukutus strategiaan. Ja niiden nyppimiseen. Näen yöllä untakin että nypin kirvoja pois chilin nupuilta.
torstai 8. elokuuta 2013
Omin päin joogailua
Namaste!
Kuten olenkin kertonut. Olen tämän vuoden aikana, tarkemmin viime joulusta alkaen, joogannut omin päin. Välillä intensiivisemmin, välillä laiskotellut ja selaillut vain khuuleja kuvia erilaisista asanoista pinterestissä.
Aloitin tämän harrastuksen täysin ummikkona, AVA-kanavan Namaste joogaa seuraten. Yksi suuri motivaatio oli saada iänikuiset, koneella istumisesta aiheutuvat hartiajumit veks. Lisäksi yritin/yritän oppia taas hengittämään oikein: koko keuhkokapasiteetilla. Ja sitten kun tulee se voittaja-fiilis, kun onnistuu jossain liikkeessä/venyy pitemmälle kuin aiemmin/jaksaa pitää jonkin raskaan liikkeen tärisemättä... se nyt vaan on ihan mahtavaa.
Kuitenkin tiedostan sen, että olen yhä täysin ummikko. Todennäköisesti teen joitakin liikkeitä väärin, mikä voi olla kohtalokasta. En muista keskittyä suorittamisen aikana hengittämiseen tarpeeksi. Kaipaisin ohjausta. Opetusta ja neuvontaa. Tässä selailin netistä, että kansalaisopiston tarjonnassa olisi Astanga Joogaa. Ilmoittautuminen syyskaudelle kiinnostaisi, mutta eipä sitä oikein voi töistäkään pyytää, että "älkää pliis laittako mulle tiistai-illoille työvuoroja ku mulla olis sillon jooga-kurssi".
Joten mennään nyt näillä mitä on. Telkkari ja tallentava digiboksi, internetin syöverit ja joku melko kattava sovellus älypuhelimessa. Itseasiassa tänäänkin tuon kyseisen sovelluksen opastuksella kävin läpi 46min mittaisen joogasession. Tietenkin itsepäisenä ja malttamattomana piti valita aloittelijasetin sijasta sellainen, missä on sekaisin kaiken tasoisia liikkeitä. Seurauksena oli se, että loppua kohden olin aivan puhki ja haastavimmat asanat pystyin pitämään kasassa vaan puolet toivotusta ajasta. No, ei se mitään. Huomenna sitä toivottavasti tuntee tehneensä jotain ja sitte seuraavalla kerralla voi ehkä jo pystyä parempiin tuloksiin. Kehittyminen on kyllä hemmetin siistiä, ei voi muuta sanoa.
Ei mulla muuta tähän hätään. Heippa!
Kuten olenkin kertonut. Olen tämän vuoden aikana, tarkemmin viime joulusta alkaen, joogannut omin päin. Välillä intensiivisemmin, välillä laiskotellut ja selaillut vain khuuleja kuvia erilaisista asanoista pinterestissä.
 |
| ympäristökin on tosi "zen" :D |
Aloitin tämän harrastuksen täysin ummikkona, AVA-kanavan Namaste joogaa seuraten. Yksi suuri motivaatio oli saada iänikuiset, koneella istumisesta aiheutuvat hartiajumit veks. Lisäksi yritin/yritän oppia taas hengittämään oikein: koko keuhkokapasiteetilla. Ja sitten kun tulee se voittaja-fiilis, kun onnistuu jossain liikkeessä/venyy pitemmälle kuin aiemmin/jaksaa pitää jonkin raskaan liikkeen tärisemättä... se nyt vaan on ihan mahtavaa.
Kuitenkin tiedostan sen, että olen yhä täysin ummikko. Todennäköisesti teen joitakin liikkeitä väärin, mikä voi olla kohtalokasta. En muista keskittyä suorittamisen aikana hengittämiseen tarpeeksi. Kaipaisin ohjausta. Opetusta ja neuvontaa. Tässä selailin netistä, että kansalaisopiston tarjonnassa olisi Astanga Joogaa. Ilmoittautuminen syyskaudelle kiinnostaisi, mutta eipä sitä oikein voi töistäkään pyytää, että "älkää pliis laittako mulle tiistai-illoille työvuoroja ku mulla olis sillon jooga-kurssi".
Joten mennään nyt näillä mitä on. Telkkari ja tallentava digiboksi, internetin syöverit ja joku melko kattava sovellus älypuhelimessa. Itseasiassa tänäänkin tuon kyseisen sovelluksen opastuksella kävin läpi 46min mittaisen joogasession. Tietenkin itsepäisenä ja malttamattomana piti valita aloittelijasetin sijasta sellainen, missä on sekaisin kaiken tasoisia liikkeitä. Seurauksena oli se, että loppua kohden olin aivan puhki ja haastavimmat asanat pystyin pitämään kasassa vaan puolet toivotusta ajasta. No, ei se mitään. Huomenna sitä toivottavasti tuntee tehneensä jotain ja sitte seuraavalla kerralla voi ehkä jo pystyä parempiin tuloksiin. Kehittyminen on kyllä hemmetin siistiä, ei voi muuta sanoa.
 |
| Tämä on yks meitsin uusista tavotteista. Jalat on kyllä taipunu lootusasentoon ihan lapsesta asti, mutta yritäppä siihen päälle viedä kädet selän takaa ja tarttua varpaisiin tuolla tavoin. Minä kyllä kerron kun onnistun. |
Ei mulla muuta tähän hätään. Heippa!
perjantai 26. heinäkuuta 2013
Olemattomat kauneusrutiinit.
Mie olen tässä viime päivinä funtsinu pikkasen semmosta hommaa ko kauneusrutiinit. Netissä ja naistenlehissä näistä asioista paukutetaan koko ajan, mutta minun piti ihan oikeasti miettiä että mitkä ne on ne meikän kauneusrutiinit. Siis millä tavoin pidän yllä tätä jumalaista ulkomuotoani? (höhö.)
Miettimisen tuloksena totesin, että ok:
- Peseydyn säännöllisesti. Iso plussa.
- En peitä päivittäin naamaani kilokaupalla pakkelia. Meikkaan kyllä hieman lähtiessäni ihmisten ilmoille (pakko vähintäänki laittaa ripsaria ja kulmiin väriä, ettei näyttäs ihan syöpäpotilaalta), mutta kunnon sotamaalauksia ei tällä naamalla nähdä edes iltariennoissa (ai missä riennoissa?). Syy voi toki olla siinä, etten vaan osaa meikata kovinkaan taidokkaasti..
- Pesen ne meikit joka ilta. En siis vaan pysty laittamaan nukkumaan ripsarit silmissä! Jopa niiden railakkaiden iltarientojen jälkeen olen aina ollut sen verran tolkuissani, että meikit on pitänyt pestä kotia päästyä.
- Harjaan hiukset joka aamu. Ei ole koskaan kehittynyt mahottomia takkupalloja.
Näiden kohtien jälkeen piti miettiä jonkin aikaa. Sitten voisi kai mainita, etten pahemmin piittaa roskaruuasta (toki poikkeustilanteita löytyy), eli ruokavalio lienee ihan ok. Liikun välillä enemmän ja välillä vähemmän, kuitenkin käveltyä tulee aika paljon ja töissä ei tuu istuskeltua, vaikka ajoittaiset kassavuorot siihen tarjoaakin tilaisuuden.
Esitellään tähän väliin meitsin kesäkasvot. Punoitus johtuu siitä, että oli kuuma ja on vaan niin hemmetin rankkaa saada ite kännykällä otettua naamastaan siedettävä kuva. Nii ja mahollisimman vähän heilahtanu. Turhauttaahan se, en edes jaksanu laskea montako näppäsin, mutta voin kertoa ettei tuo ihan parin ensimmäisen joukosta löytynyt :D
 |
| Ei, en ole kuvassa alasti. topin olkaimet ovat jääneet hiusten taakse. |
Kahteen asiaan olen tässä havahtunu kesän aikana. Ihon kosteutus ja veden juominen. Tai no, neki on vielä lapsenkengissä, mutta parempi ku ei mitään vaivannäköä! Omistan sellaisen puntarin, joka ilmoittaa käyttäjän painon lisäksi myös rasvaprosentin ja nestepitoisuuden. Aparaatin mukana tuli myös suuntaa antava taulukko eri ikäluokkien rasvaprosentti- ja nestepitoisuussuosituksista, minkä mukaan olen yhtä kuiva ku viiskymppiset rouvat. Olen nyt sitten koettanut asian suhteen skarpata ja ryypiskellä iltaisin vettä samalla kun töiden jälkeen istahdan ruudun ääreen tsekkaamaan feben ym. supertärkeää.
Ihon kosteutuksesta taas: Mie en vain jaksa rasvata kroppaa millään tavalla säännöllisesti. En yleensä rasvaa ellei oo ihan häiritsevän kuivana jokin. Nyt sitten lopultakin kokeilin meikkivoiteen ja kasvovoiteen sekoittamista meikkausvaiheessa. Kätsy homma! Tuli heti rutiiniksi! Kesällä ku ei huvita paljoa tohon nassuun lätkiä, varsinki ku toivoisin että pisamaviljelmäni näkyisivät. Kuitenkin pieni meikki ei ole pahitteeksi kun on tällainen punastelija. Kasvovoide ohentaa sitä meikkivoidetta just sopivasti ja samalla tulee huolehdittua naamastaan. Miksi meikää ei ole koskaan valistettu näistä jutuista? Hei pliis joku, pitäkää mulle semmonen niksinurkka!
Tukka pestään ja käytetään hoitoainetta. Välillä myös ennen saunaan lähtöä läträän kookosöljyllä ja pyyhe päässä haudotaan siellä saunan lauteilla. Lisäksi kookosöljyllä ja ruokasoodalla tulee aina viitseliäisyyden iskiessä saunan jälkeen pestyä naama --> kuorii ja kosteuttaa. Muutenhan tuo kuoriminenkin on aika vähissä näistä vakiojutuista. Tukkaa en osaa laittaa. Siksi se on lähinnä joko auki tai kiinni. Voi, loppukevennykseksi olisikin ollut täydellinen juttu! Tänä aamuna yritin tehdä celtic knot -kampausta hiuksiini (kuva alla) ja tukkaki oli just sopivasti pikkasen likanen, että olisi pysynyt aloillaan. Jos joku olisi videoinut ne lukuisat yritykset ja nopeuttanut ne pikkuorava-tahteihin, niin olisihan siinä ollut viihdepläjäystä. Voi sitä turhautumuksen määrää! Se kuvastaisi niin hyvin meikän kauneusrutiineja. Yritys hyvä, mutta ei vaan osaa/jaksa/viitsi.
 |
| Kuva: Twistmepretty.com. Kuvaa klikkaamalla pääset tutorialiin. |
Hatunnosto teille, jotka jaksatte pitää hyvää huolta ulkonäöstänne. Meikäki skarppailee pikkuhiljaa!
keskiviikko 3. heinäkuuta 2013
marma marma marmatus.
Mie olen ihan lepposa ja ihmisystävällinen tyyppi. Kuitenki joskus... noh, idiootit ihmiset saa meikäläisen sapen kiehumaan.
Töissä tietenki asiakaspalveluhommissa on tullu monentyyppisiä ihmisiä vastaan. Kaupan kassalla asioimisesta on tietenki ollu mediassa jo jokin aika sitten puhetta, mutta sanonpahan vaan vielä:
Myyjäkin on ihminen.
ihan oikeasti. On kohteliasta tervehtiä, ottaa katsekontaktia ja kiittää. Ainakin edes tervehtiä ja kiittää. Että mie inhoan niitä teinipoikia, jotka lyö energiajuomansa tiskiin, eivät tervehdi ja ainoa mitä suusta pääsee on vaihtorahoja antaessa: "ei kuittia". Ai että inhoan myös niitä, jotka vastaa tervehdykseen "mikä on sinisen L&M:än numero?". Tai sitten "muovipussi". Onko vielä liikaa pyytää, että odotettaisiin sitä omaa vuoroa, ennenku huudellaan, että sanoppa nyt se Pall Mallin keskivihreän numero (mikä tietenki myyjän pitäisi osata ulkoa, ei sillä väliä vaikka hän ei itse tupakoisi).
Onhan niitä aasiakkaita vaikka kuinka. Niitä, jotka jaksavat jo jonottaessa marmattaa, että kamala kiire ja hokevat sitä myös myyjälle kassalla. Ja niitä, jotka eivät vastaa myyjän toistaessa kysymyksen esimerkiksi plussa-/bonuskortista.
Ok, tuo oli nyt vaan hieman paisunut sivuseikka :D Tänään mulla yksinkertaisesti ketutti se, kun selailin tori.fi-sivuston ilmoituksia ja törmäsin tyyppiin, joka siellä myy Ikean Lack-sohvapöytiä tuplahinnalla. Strategisesti jätetty vain ilmoittamatta, minkä firman tuote on kyseessä. Kyllä mulla vähän ketutti katsoa sitä, että kyseinen sohvapöytä maksaa ikean sivuilla 20e ja tämä myyjä yrittää saada siitä 40e.
Mutta onneksi kolikolla on myös kääntöpuoli ja rehellisiäkin ihmisiä on olemassa. Samaisella nettisivustolla vain hetkeä aiemmin on joku jättänyt ilmoituksen, jossa ANNETAAN kahvipakettia vastaan tuollainen samanlainen sohvapöytä. Tämän ilmoituksen jättänyt henkilö myöskin on ilmoittanut tuotteen mittojen lisäksi sen alkuperän.
Ok, marmatus off. Yhteenveto tälle aamulle olkoon: tyhmät ihmiset ovat tyhmiä.
Jospa nyt nauttisin loput aamukahvistani ja koittasin rauhottua. Voisin vaikka vähän joogata. On onneksi vielä tunteja aikaa ennen iltavuoroa. :)
Töissä tietenki asiakaspalveluhommissa on tullu monentyyppisiä ihmisiä vastaan. Kaupan kassalla asioimisesta on tietenki ollu mediassa jo jokin aika sitten puhetta, mutta sanonpahan vaan vielä:
Myyjäkin on ihminen.
ihan oikeasti. On kohteliasta tervehtiä, ottaa katsekontaktia ja kiittää. Ainakin edes tervehtiä ja kiittää. Että mie inhoan niitä teinipoikia, jotka lyö energiajuomansa tiskiin, eivät tervehdi ja ainoa mitä suusta pääsee on vaihtorahoja antaessa: "ei kuittia". Ai että inhoan myös niitä, jotka vastaa tervehdykseen "mikä on sinisen L&M:än numero?". Tai sitten "muovipussi". Onko vielä liikaa pyytää, että odotettaisiin sitä omaa vuoroa, ennenku huudellaan, että sanoppa nyt se Pall Mallin keskivihreän numero (mikä tietenki myyjän pitäisi osata ulkoa, ei sillä väliä vaikka hän ei itse tupakoisi).
Onhan niitä aasiakkaita vaikka kuinka. Niitä, jotka jaksavat jo jonottaessa marmattaa, että kamala kiire ja hokevat sitä myös myyjälle kassalla. Ja niitä, jotka eivät vastaa myyjän toistaessa kysymyksen esimerkiksi plussa-/bonuskortista.
Ok, tuo oli nyt vaan hieman paisunut sivuseikka :D Tänään mulla yksinkertaisesti ketutti se, kun selailin tori.fi-sivuston ilmoituksia ja törmäsin tyyppiin, joka siellä myy Ikean Lack-sohvapöytiä tuplahinnalla. Strategisesti jätetty vain ilmoittamatta, minkä firman tuote on kyseessä. Kyllä mulla vähän ketutti katsoa sitä, että kyseinen sohvapöytä maksaa ikean sivuilla 20e ja tämä myyjä yrittää saada siitä 40e.
Mutta onneksi kolikolla on myös kääntöpuoli ja rehellisiäkin ihmisiä on olemassa. Samaisella nettisivustolla vain hetkeä aiemmin on joku jättänyt ilmoituksen, jossa ANNETAAN kahvipakettia vastaan tuollainen samanlainen sohvapöytä. Tämän ilmoituksen jättänyt henkilö myöskin on ilmoittanut tuotteen mittojen lisäksi sen alkuperän.
Ok, marmatus off. Yhteenveto tälle aamulle olkoon: tyhmät ihmiset ovat tyhmiä.
Jospa nyt nauttisin loput aamukahvistani ja koittasin rauhottua. Voisin vaikka vähän joogata. On onneksi vielä tunteja aikaa ennen iltavuoroa. :)
tiistai 2. heinäkuuta 2013
Niin se aika kulkee
Ohop. Viimeksi, kun täällä päivittelin kuulumisia, oli vielä toukokuu! Mutta eipä tässä ole hurjasti kertomista. Valmistuin ja sen jälkeen aika pitkälti aika on kulunut vain töissä.
Oikeasti suurin muutos on tapahtunut meidän viherpeukalointi-osastollamme. Viime päivityksessä ihastelin nopeasti kasvavaa sinappia. No, se yhä kasvaa ihan hullua vauhtia!
Kesäkuun puolella oltiin vielä tällaisissa kuvioissa:
 |
| takarivissä keskimmäisessä kipossa sinappi isoine lehtineen. Kaikki pienemmät chilejä. |
Kesä on kuuma ja meidän kämppä superduperkuuma! Kaikki ikkunat ja räppänät kun saavat nauttia auringonpaisteesta ihan aamuvarhaisesta iltapäivään asti. Läpivetoa ei saa millään keinoin, eli täällä sitten hikoillaan ja allekirjoittanut on yhtenä aamuna ehtinyt klo 9 ja 12 välillä käydä kahdesti suihkussa ennen töihin lähtöä. Töissä on ihanaa, siellä on toimiva ilmastointi.
 |
| Ensimmäisen yksilön maistelu. Voin kertoa, ettei Mikkostakaan ensihaukun jälkeen enää hymyilyttänyt. |
Tällä hetkellä meidän parvekkeen viherkasvusto on vähän tuota.. levinnyt käsiin? Chilien ja sinappien lisäksi partsilla majailee tällä hetkellä bonsai-fiikkus, orvokkiamppeli, basilika ja korianteri. Ja voin kertoa, että ollaan pulassa, kun tulee syksy ja kaikki pitäisi siirtää sisälle. Tässä ollaan jo vähän lupailtu pariin suuntaan, että syksyllä meiltä voisi saada chilikasvin hyvään kotiin. Ja mie yritän etsiä uutta kämppää kriteereinä: läpitalon asunto ja isot ikkunalaudat kasveja varten!
 |
| Nykytilanne. |
Mutta tiättekö mikä on aika ihanaa? Tulla saunan välissä saunakaljalle parvekkeelle, lätkiä Unoa ja maistella samalla niin basilikan lehtiä kuin korianterin ja sinapinkin. Etenkin sinapin lehdet ovat olleet alkukesän ajan aivan ihania! Heti kun karvaisen lehden oudosta suutuntumasta pääsee ohi niin pieni sinappinen jälkipolte on hurmaava! Sopi tosi hyvin myös leivän päälle! Googletukseni peruteella lehdet kuitenkin rupeavat muuttumaan loppukesästä kitkeriksi, joten tästä makustelusta kantsii nauttia vielä kun voi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)