Kyselyhärpäkehaaste-asia

Armas kaiffarini Hanna haasto minut tämmöseen kysymyshärpäkkään. Gallup-rinkiläiselle, tällaisten kyselyiden entiselle suurkuluttajalle (oi kultainen irc-galleria -ajanjakso!) tämä tehtävä on ilo ja kunnia.

Eli - tarkoituksena on vastata esitettyihin kysymyksin ja keksiä 11 vähintään yhtä kiperää kysymystä seuraaville haastetuille ja heittää haaste eteenpäin.

1. Mitä rakkaus on?
- Vautsi, lähettiinpä syvällisellä ja kiperällä suoraan. Rakkaus on ruma sana, lumivalkoinen, raskasta, pesti hulluuteen, hellyyttä, ihme mihin minäkin pystyn
ym. sillä vielä lainatakseni Terhi Kokkosta: moni laulu kertoo rakkaudesta. Enhän mie nyt osaa tähän fiksusti vastata - eikä varmasti kukaan yksinkertaisesti pysty - mutta ehkä voin yrittää pohtia siitä palasia sanoiksi. Rakkaus on sitä, kun joinakin hetkinä ei pysty syömään tai nukkumaan kun vain ajattelee sitä toista. Se on sitä, kun toista lukee kuin avointa kirjaa. Se on kumppanuutta ja se tuo meistä aivan uusia puolia esiin. Ennen kaikkea se on tunne, joka voittaa erän toisensa jälkeen ja syrjäyttää "kaiken muun". Ja jotain, mitä pitää hoitaa kukan tavoin. Rakkaus kasvattaa meitä ja epäonnisesta rakkaudestakin löytyy jotain opittavaa.
Sitten vielä lainaan mietteeni lopuksi Anna-Mari Kaskisen runoa, mihin pohjautuvan laulun esitin kaverin kanssa ystäväni häissä: "se ei sammu kun sammuvat hallayöt, se ei kuole kun maassa on routa, se kestää arjen ja pehmeät yöt, se kestää on myrsky tai pouta".

2. Mikä saa sinut nauramaan?
- Pienetkin asiat. Typerät puujalkavitsit. Kutitus, oma hölmö nauruni, kiusalliset hiljaisuudet, tiukka tuijotus, feissarimokat, hauskat kotivideot, animalsbeingdicks.

3. Mistä tulet vihaiseksi?
- Valehtelusta, luottamukseni pettämisestä, siitä ettei minuun luoteta, komentelusta, typeristä ihmisistä, itsekkyydestä, kehujen kalastelusta, omien aatteiden tuputuksesta. Siitä, kun jotkut puhuvat aina muista pahaa selän takana. Loputtomasta toisen keskeyttämisestä, jankuttamisesta, töykeydestä. Siitä, kun ihmiset eivät jaksa olla asiallisia puhelinmyyjille. Eläinten ja lasten kaltoin kohtelusta. Nenänvartta pitkin katsomisesta. Siinä joitakin.

4. Lempieläin?
- Olen koiraihminen. (kissatki on ihania!)

5. Missä haluaisit asua?
- Yhä mieltäni kaivaa suuri kaipuu Ouluun. Se 5 kuukautta, minkä siellä asuin, jätti jälkensä ja otti osan minusta. Kuitenkin, varmasti pärjään ja asun mielelläni muuallakin. Kunhan luonto on lähellä. Ihanne olisi kai kaupungin keskustan lähistöllä. Niin, että pyörämatkan päässä olisi ihmisvilinä, kaupat ja kahvilat. Sitten kuitenkin itse voisi vapaa-aikansa pysytellä syrjemmässä, käydä kävelyttämässä koiraa metsäpoluilla ja pyöräillä niin lujaa kuin jaloista lähtee - ilman, että pitää väistellä vastaantulijoita.

6. Lempimuisto lapsuudesta?
- Yleisesti ottaen, lapsuuteni oli ihan mahtava. Kovin vaikeaa on eritellä jotain lempimuistoa. Mutta sellaset asiat, mitä oikein lämmöllä muistelen, on esimerkiksi se, kun naapurissa oli mummola ja oli iso piha ja takana heinäpelto ja pikkumettä. Lapsena sai kirmata isolla alueella ja serkkujen tai mummon pihalla. Oltiin pikkumettässä käpysotaa, kiivettiin puihin. Mentiin siskon kanssa retkelle pellolle ja äiti teki eväslaukkuun kurkku-juustovoileivät. Kesäöinä heräsi siihen kun isä tuli lohestuksen aikaan kotiin valtavien vonkaleiden kanssa ja kun meni siihen viereen makaamaan lattialle niin lohi saattoi olla minua tai siskoakin pidempi. Mummolan pihalla oli iso hiekkakasa ja ku leikittiin kotia siinä siskon kanssa niin pappa teki aina lapiolla meille rappuset siihen hiekkakasaan. Isä teki meille puujalat, lörtsyt (joilla ammuttiin pihlajanmarjoja, ei ne syötävät asiat!), teki kahdesta pikkupyörästä tandem-pyörän. Äiti virkkasi siskolle ja mulle samanlaiset pitsimyssyt ja ompeli vaatteet kouluikään asti. Talvisin, kun äiti soitti pianoa ja lapset lauloi (osataan muuten suurin osa toivelaulukirjojen lauluista), isä meni autotalliin rakentamaan vaneriveneitä ja joskus sinne pääsi itsekin pienenä nikkaroimaan ja lakaisemaan sahanpurua.

Siis kuten sanoin. Mulla on ollu ihan mahtava lapsuus!

7. Mitkä ovat sinulle tärkeitä arvoja?
- Voi ei, tämä on just se kysymys, mihin en koskaan osaa vastata. Koti, terveys, perhe ja läheiset (rakkaus), kiitollisuus, nöyryys, ahkeruuskin jossain määrin (työ), oikeudenmukaisuus. Esimerkiksi.

8. Jos voittaisit lotossa, kenelle soittaisit ensimmäisenä?
- Mie soittasin varmaan äitile. Ihan hädissäni.

9. Minne haluaisit matkustaa?
- Moneen paikkaan. Esimerkiksi Islantiin, Irlantiin, Skotlantiin. Brasiliaan, Portugaliin, pitkin Norjaa, ympäri keski-Eurooppaa.

10. Uskotko Jumalaan?
- En usko Jumalaan. Uskon siihen, että jokainen on oman onnensa seppä. Uskon sananlaskuihin, kevyellä otteella yliluonnolliseen, enteisiin, enneuniin. Uskon siihen, että asioilla on tapana järjestyä. Ennen kaikkea tärkeimpänä näen uskon itseeni.

11. Tämän hetken lempparibiisi?
- Juuri nyt se on tämä:

Tämä sytytti viime lauantaina illalla kun ajettiin häistä pois. Kesäfiilislevy kokonaisuudessaan.

Ja sitten vielä ne 11 kysymystä, joihin minun kautta osallistuvat pääsevät vastaamaan.
1. Millaiseksi kuvittelet elämäsi 5 vuoden päästä?
2. Kuvaile unelmiesi kotipiha
3. Ruoka, jota et lapsena voinut sietää
4. Mainitse 1 kirja, 1 elokuva ja 1 levy, jota suosittelet. Miksi?
5. Kokkaus/leipominen: Mikä on bravuurisi?
6. Mitä teet ollessasi vihainen?
7. Elämäsi hiustyylit: mikä on ollut paras ja mikä kamalin?
8. Mainitse 3 asiaa, joista olet ylpeä.
9. Liitä tähän päivän horoskooppisi. Kommentoi vapaasti.
10. Mille kurssille lähtisit, jos mikään ei rajoittaisi?
11. Missä ja milloin olet viimeksi kirjoittanut vieraskirjaan?

Oukhei. Kiitos Hannalle kivasta haasteesta. Mie haastan kaikki blogia seuraavat, erityismainintana bloggarikavereista Kulttuuri-Ulla, Mailis, Lilymimssen ja Pöysti. Jos muut haluavat osallistua haasteeseen, niin voisitteko heittää kommentin  vielä tähän postaukseen. Olisi nimittäin kiva lukea muidenkin vastauksia :)

Kännykän tallenteet julki

lämpöä riittäny.

Mikkelissä on ollu ihan kesäkelit viimesen kaks viikkoa. Niinpä me helatorstaina sitte avasimma grillikauen ja lähimä Mikon kotia grillaamaan. Meinasimma eka tehä vain perunoita ja pari pihviä. Sitte se koko perhe innostu ja tilanne karkas vähän käsistä. Lopulta oli makkaraa kolme pakettia ja erilaisia pihvejä samaten kolme pakettia ja ultimatemäärä perunoita. Muut rehut korvattiin vihreällä salaatilla ja perunoiden kaveriks (vaikka yleisessä käytössä näkyi olevan) tehin vielä kermaviilikastikkeen.

Perunat ässittymässä öljyssä ja mausteissa. Tuoksu oli taivaallinen!

Itse grillimaisteri siinä. Isojen poikien grillin ääressä.

Kävimä äitienpäivänä Mikkosen mummolassaki. Huh hellettä! Kuvassa talsii Joonas

Crazy Factoryn pakettiki saapu. Korvikset oli ihan parhautta, rannekoru passas kokonsa vuoksi Mikon ranteeseen ja sormus on totutteluasteella.

Sain sillon joululahjaksi semmosen kasvihuonesetin. Istutimma lopulta netki siemenet geeleihinsä ja ovat saaneet vaatehuoneeni hämyssä varttua siitä asti. Tällä hetkellä ovat matkalaukussani (ollaan Joensuussa Mikon kämpillä) sillä en alkanu ostamaan multaa näitä varten ja siksi rahjaan nämä todellaki toiseen päähän Suomea, että voin äitin multapussista sitten lainata ja istuttaa nämä ja rahjata sitten takaisin Suomen toiseen päähän kämpille kasvamaan. Miten järkevää..

Kasvakaa kasvakaa!

Niin, ollaan siis nyt Joensuussa. Mikkonen on jollain metsätuholeirillä, mitä nuo metsäpuolen opiskelijat nyt tekevätkään :D, ja minun olis tarkotus täälä kirjotella verkkokurssin esseitä, vaan tekstiä syntyy vaan tänne. Tultiin siis toissapäivänä. Meikän rapussa alko joku ilmastointikanavien putsaus ni lähimä heti aamupäivästä ettei tarvinu pelätä nuohoojia oven takana rimputtelemassa. Ihmispelkureita, mekö? (olenko muute kertonu ko kerran mummon kanssa piileskeltiin apukeittiössä ja tiirattiin ikkunasta ko sähkömies soitti ovikelloa emmäkä uskaltanu mennä avaamaan? Joo, joku toinen kerta.)

Niin siis tarkoituksenamme oli tässä nyt käyä siivoamassa Mikon kämppä, kun tähän tulee kesäksi toinen asukas ja Mikolla on tuo leiri. Perjantaina suunnataan Ouluun, ollaan siellä entisen kämppikseni luona yötä ja lauantaina Haaparannan Ikean kautta Muonioon viikoksi :) 1.6. pitää olla illalla taas Mikkelissä, sillä 2. päivä on ne Mikon siskon lakkiaiset. Ja justiin soitin töihinki ni alotan sitte 4.6. taas tutut kesätyöt grillillä. Oh joy!

lakasuhommia.

Yllä olevasta kuvasta sen verran, että meän hääty käyä lähtöä edeltävänä päivänä tyhjentämässä peräkärrystä pensasaidan leikkuujätteet. Näky sielä joulukuusiki olevan. Roskia lempatessa aloima eka täyttä peräkärryä sylillinen kerrallaan tyhjentään kunnes naisen tippaleipäaivot hoksas että haloojaa, avataan kärryn takalaita ja pukkaama sillä joulukuusela ne roskat siitä vaan poikke. Sitte vielä lakasemma roskat sillä joulukuusela. Poka suju hemmetin yksinkertasesti ja nopeasti. Tunsin taas itteni MacGyveriksi, niinkö joka viikko, köh köh.

Sitte met kävimä vielä maanantaina auton pakattuamme kirkkopuistossa kiinalaispiknikillä. Ah iloa.

maistuis varmaan sullekki!

Nyt minun häätyy ehkä ihan oikeasti alkaa jollekki. Aamusumpin jämät on kylmenny kupin pohjale ja keksitki on loppu. Jos kouluhommat ei maistu ni on täälä muutaki tekemistä ja jätettiin mulle vara-avainki että voin poistua kämpiltä. Satuin nimittäin eilen luulemaan ettei mulle ollu jätetty vara-avainta enkä uskaltanu liikkua kämpiltä mihinkään. Kävi sitte illala ilmi että paikallaan oli. Meikän pitäs opetella näemmä avainkaapin funktio.

Hei, meikä on vähänkö kesälomalla! Hauskaa kesälomaa vaan teilekki!

Eilistä

Eilen sen laiskan ihmettelyni jälkeen totesin että ok, on perjantai eikä maanantai. En lopulta tehnyt mitään muuta suunnitelmistani kuin kävin suihkussa. Lopulta löysin itseni tilaamasta Crazy Factorylta parit korvikset, rannekorun ja sormuksen.. nii, vaikka ruokakaupassaki kitsailen ku ei ole rahhaa. Mmmm ja sitte opettelin tekemään lainehtivan kiharaiset hiukset suoristusraudalla. Tähän kului kaksi tuntia.
Ehkä voin syyttää iänvanhaa suoristusraudanmolkuraani. Semmone jäätävän kokonen ja liian kuumakin. Tai todellisuudessa tais olla kyse vain meikän taidoista. Mutta kyllä mie siinä lopulta onnistuin ja nyt voin hyvillä mielin olla tulevien sukujuhlien suhteen. Yhet lakkiaiset ja mahd. kahdet häät menee sitten sillä tukalla. Hirveä ressi piti siitäki vetää, ihan vaan ku en osaa laittaa tukkaani nätisti. Sen siitä saa kun ensin lapsuuden ajan äiti leikkasi tukan ja sisko laittoi ja on hoitanut tarvittavat trimmaukset vastaisuudessa kun opiskeli parturi-kampaajan alaa.

Mmm ja tämmösiä tarttui CF:n tilaukseen (kuvat Crazy Factory):

nämä näittekin jo aiemmassa postauksessa kun kuumottelin.

Tämä on aika unisex nyt ku tarkemmin kattelen, tosin mie olen semmosista aina hurjasti pitäny. Saa kuitenki nähä kumman ranteessa tämä lopulta killuu.

Nämät mie näin jo jollaki kassaneidillä ja ne oli kyllä aika kuumat! Isot mutta kuumat. Vaatii asennetta.  Ja tukan kiini että näkkyy.

Aiemmin mulla oli ihan pelkistetty vaalea puusormus, mutta jossaki viime kesän iltariennossa  ihastusjuoksuissa se katkes.

Onneks mulla oli sen verran Crazy Cash Pointseja, että sain niillä katettua jo kympin tuosta tilauksen summasta vähemmäksi. Ja nykyään kun CF toimittaa yli 20€ tilaukset ilman toimituskuluja ni eihän tuosta loppujen lopuks jääny paljoakaan. Olen maksanu pinokkio-korviksistani tuplaten sen hinnan, mitä noista nyt lopulta yhteensä. Kauheata puolustelua, huomaattako :DD oma vika ku menee persaukisena tsekkaileen cf:n sivuja. Pinokkioista tulikin mieleeni, että ens kerrala ko käyn Lahdessa ni häätyy käyä taas Auringossa kuolaamassa kaikkea ihanaa.

No, sitten kun Mikkonen tuli töistä, toi hän tullessaan kotipakastimestaan ison lohifileen. Pistimä puoliksi sen, tehimä valkosipulista pottumuusia, fetasalaattia ja "lohilastuja", mitä isä aina ruukaa tehä. Hiukan paistaessa suolaa ja sitruunapippuria vain mausteeksi - avot! Sitten vain The Big Bang Theoryn kauden vika jakso pyörimään samalla ja lasiin maitoa. Olipahan hyvää!

Tämä on Mikon annos. Tietenkin. Mulla salaatin ja lohen suhteet oli erilaiset. Pottumuusia suht sama määrä, mutta salaattia ehkä kolmasosa lautasesta ja lohta neljäsosa. Ja nuot Thomsonin lautaset on muute melko aakeeta laakeeta. Isoja siis.

Syönnin pääle katoima Amélien. Koska oli sateinen päivä ja olimme tästä vitsailleet tosi paljon, eikä Mikkonen ollut sitä nähnyt. Eihän se enää sytyttäny samala tavala ko sillon yläasteella, mutta värimaailma ja jotkut elementit siinä yhä viehättivät. Niin ja tietenkin se äänimaailma. Amélien soundtrack sopii parhaiten sadepäiviin.

No nyt olisi se viikonloppu ja voisi olla jouten. Muttakun meni melkein koko viikko jouten ollessa ku oli kipeänä. Mikkokin jätti pari päivää töistä pois kun flunssani tarttu siihenki. Täälä me vaan maattiin sitte nenäliinavuoren juurella. Nyt Mikkonen lähtiki taas töihin, että sais korvattua vähän poissaoloaan. Mie näin vain ihmeellisiä unia taioista, lentämisestä, hyvän ja pahan taistelusta ja ratkaisevista taikamansikoista aamukymppiin asti.

Täällä mie olen, ota koppi!

Huhhuijakkaa! Siitähän onki jo tovi ko on tullu ehittyä tänne kirjottaa. On vain kovin kiirettä pitäny lähinnä harjoittelun kanssa. Nyt on harkka ohi ja makaan kipeänä sängyssä. Siispä päätin postata kännykällä viime päivistä jotain paloja ja lisätä vähän kuvia mitä on tullu iPhonella napattua.

Ensinnäkin. Mekko-osteluviikonlopun jälkeen tuli tosi sumuhämyisä aamu ku kävelin töihin. Se oli aivan lumoava! Ilma oli raikas ja kostea hengittää. Hymyilin ehkä koko matkan ja laskin jalkakäytävällä loikoilevia kastematoja. Pääsin ehkä viiteenkymppiin kunnes menin laskuissa sekaisin. Ja niitähän tuli vielä valtavasti. Ehkä sata yhteensä koti-työ -välillä.

Sitten oli harjoittelun multihuipentuma, toisin sanoen Ramppikuume - valtakunnalliset nuorisoteatteripäivät. Sitä edeltävä viikko tuli oltua tuli hännän alla töissä ja pe-su vedettiin enemmänki 16-tuntisia päiviä. En moiti. Tapahtuman osallistujien välinen ryhmähenki ja jonkinlainen lojaalius toisia kohtaan oli ihan aistittavissa. Teatteriesityksiä nähtiin vklpn aikana 11 kappaletta (joista mie ehin vilassa yhen :D) ja nuoret osallistuivat alan ammattilaisten vetämiin työpajoihin.
Mie vedin viikonlopun pitbull-energiajuoman voimin läpi. Nii ja kofeiinitabletteja piti käyä ostaan ku öisinki jännitti ja mietti vain kaikkia juttuja mitä häätyis vielä huomioida, ni ei tullu pahemmin nukuttua. Kuitenkin, alles gut. Hieno tapahtuma se oli ja sitä oli ilo olla mukana järjestämässä.

Vappu oli väsynyttä. Ei paljoa jaksanut pitkän viikonlopun jälkeen juhlia. Kävin kuitenki kavereitten kanssa ulkosalla ja tulin puolen yön jälistä kämpille nukkumaan. Hoisin myös ihanaa Tirppu-kissarouvaa. Hän ei vain malttanut pysähtyä kameran eteen. Tirppu oli ennen siskoni kissa, nykyään kaverin omistuksessa ja pääsen yhä sillon tällön hoitamaan pientä ja lässyttämään sille tarpeettoman paljon.

Vika harkkaviikko meni ja nyt on about kuukausi aikaa tehä kevään loput koulutehtävät ennenkö työt alkaa. Pitää siis selättää tämä kimppuun hiipinyt tauti mitä pikimmiten. Mutta eiköhän tämä tästä. Nyt onki päivät omaa lepoa vain ku poika on päivät haukivuorella mettätöissä. Tosin tais jo tämä tauti tarttua siihenki, eli vissiin kohta maataan molemmat peiton alla köhimässä.

Pääsiäisestä.

Ihan alkajaisiksi kiitos. Hurmaava Mailis muisti minua blogissaan tunnustuksella. Kiitos Mailis huomioimisestani tällä :D
Mie en paljoa bloggaajia tunne, en edes paljoa blogeja seuraa. Luen muutaman kaverin kirjoittamaa blogia, tämä kun nyt on tätä nykypäivän henkeä. Pahoittelen että olen nyt kovin laiskalla tuulella ja tyypit saavat vain tietää saaneensa tämän tunnustuksen jos sattuvat lukaisemaan tästä minun blogista, ähä ähä!

Liebster tarkoittaa "rakkain" tai "rakastettu", mutta se voi tarkoittaa myös suosikkia. 

Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.

Tunnustuksen säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle.
2. Valitse viisi suosikkiblogiasi (joilla siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.
4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen!

Eli mie muistasin tällä tunnustuksella letkeän ilahduttavaa Suvia @ Kulttuuri-Ulla, hurjaa pohojammaan punatukkaa Pöystiä @ Me and my things, tyylilyyli Jonnaa @ My Vision ja Hannaa, joka saisi päivittää varsinkin edelliset lomakuulumiset Sohvahetkessään ! Nih!

Sitten, löpötykset sikseen ja ASIAAN.

Pääsiäinen oli ihan mahtava. Ylitsepääsemättömän ihana. Mikkonen saapui jo ke-iltana. En edes muista mitä me tehimä torstaina. Mutta kivaa oli silti. Varmasti oli. Nojoo, kaupassahan met kävimä. Ostima evästä mökkireissua varten. Kävimä Chinamanista ruoka-annokset ja omnomnom.

Perjantaina käytiin aamusta anoppilassa lounastamassa ja sitten ooppelin keula kääntyi kohti Haukivuorta. Jossaki sielä, hiekkateitten ja mettien takana ja välissä ja keskellä, jätimä auton tien laitaan ja sitten alkoi kävelymatka reppujen, kairan ja kauppakassin kanssa vanhaa kelkanjälkeä pitkin kohti mökkiä. En lähteissä arvannut ettei hanki kovin kantaisi ja että kävelymatka tuntuisi jossain vaiheessa liian pitkältä, joten kieltäydyin kokeilemasta lumikenkiä, jotka appiukko oli sysännyt matkaan minua varten. Siinäpä sitte upposin aina välilä polvia myöten hankeen, mutta mitäs pienistä.

Mökki oli lammen rannalla. (harmi ku en tajunnu ottaa enempi kuvia!). Pihalla liiterin vieressä oli Mikon papan vanha punainen auto. Ulkohuussiin hyppiminen hankireittiä pitkin oli aika kiintoisaa. Mökissä oli iso takka, Mikon isän kalastuskuvia seinällä ja parvisänky. Ulkokautta pääsi toisesta ovesta pukuhuoneeseen ja saunaan.  Mökissä oli kyllä melkosen kylmä. Pistimä kunnon roihut (tai siis Mikko pisti, minun ei tarvinu todistella koko viikonlopun aikana kertaakaan, että olen ollu 12 vuotta partiossa ^^) takkaan ja saunan kiukaaseen. Kannoima lunta pari saavillista saunaan, jota sulatimma sitte padassa pesuvedeksi. Tehimä leivät ja nakkasimma toukat, pilkit ja minun päivälä tekemän termarillisen kuumaa kaakaota pilkkireppuun ja lähimä tarpomaan jääle.

Mikkonen hoisi myös reikien kairaamisen. Ei tarvinnu senkään taitamista todistella. Tosin muistelenkin, että viimeks ko olen kairannu ni puhti on loppunu kesken ja sitte rei'istä on tullu melkosen kiemuroita ku loppu kairaaminen on hoitunu puolittain kairaan nojaten. Mutta enigeis- mie en pelkää matosia tai toukkia. Siispä reippaana tyttönä ihan ite pujotin toukan pilkin koukkuun ja eikun pthyi, ahti suokoon antejaan! Ite irrotinki ne pari sinttiä, mitkä sieltä sain aikaseks nostettua.

Tästä reiästä pari pikkusta ahventa nousi. Siihen se ilo sitten jäiki.

Pari tuntia pilkittyämme totesimma, että ei syö ja kylmäki alko vaivata ku rupes lunta pyryttään. Siispä rämmimä takasin mökile, missä harmistuksemme huomasimma molempien tulten sammuneen. Mökissä oli yhä yhtä vilposaa ku pihala. Siispä uuet tulet kyhättiin. Totesimma, että mökki ei tuntunu lämpiävän ko siitä takan edustalta, siispä oikein vallan romanttisesti raahasimma patjan ja petivehkeet siihe takan edustalle.

Pimeä hiipi ja kynttilöitä sytytettiin. Soitin iskäle apupuhelun, että mitäs noile sinteile nyt tehhään ko met haluaisima paistaa saaliin takassa. Isi neuvo, tartuin puukkoon ja ensimmäistä kertaa elämässäni sitte tartuin puukon kanssa kalaan kiini (meikä oli talouskoulussa se ainoa innokas ku piti käsitellä kalaa, mutta aina mulle napsahti sillon joku jälkiruuan väsäysvuoro ja ku muut kilju limasta kalaa ni meikä kuori v*ttu varmaan kolmekymmentä appelsiinia :DD). Hienosti hoitui siinä otsalampun valossa ja pian oli sintit suolassa.

tässä vähä osviittaa hurjista kalansaaliistamme. Säälittävän vähän syötäväähän noissa oli, pakko myöntää.

Kalat jäivät suolaantumaan ko met lähimä saunaan. Ihana puusauna, ihanan pehmoiset löylyt, ihana kynttilävalaistus ja ihana Lapin Kulta Tuisku -luomuolut, jotka valikoitiin kaupasta saunakaljoiksi. Mikko koki saman yllätyksen ko meikä vuosi aiemmin. Ei nimittäin tykkää yleensä lapin kullasta tai luomuoluista. Molemmat ku tuntuu olevan kaukana siitä "tunturipurojen raikkaudesta". Vaan Tuisku on ihan eri maata.

Kuva: Hartwall

Törmäsin Tuiskuun viime vuoden alussa muistaakseni. Ja se elämys jäi mieleen. Samantien ko näin pulloja Prisman hyllyllä viime viikolla, kitisin Mikolle että "tuota on pakko ostaa!". Pullo on äärimmäisen kaunis. Varsinkin korkkisysteemi. Puolen litran lasipullo oli juuri sopivan kokoinen pitkälle saunomiselle. Siinä oli jotenkin lisäksi paljon enemmän tunnelmaa kuin perinteisen kokoisessa olutpullossa. Olimme ostaneet molemmille yhden pullon (eihän sinne mitään ryyppäämään menty) ja omastani heitin vielä pohjat kiukaalle ennen peseytymistä. Saunaan levisi aivan mahtava tuoksu. Paljon parempi kuin mitkään saunatuoksut.

Saunan päätteeksi iskimme takkaan jälleen kunnon roihut ja pelailimme Unoa ootellessamme hiillosta. Sitten hiilloksella paistettiin makkarat ja ahdin antimet, eli ne säälittävät sintit. Rävittiin ne pienet lihat ruotojen ja nahan seasta ja kyllähän se oli hyvää. Ei erilaisempi kuin pannulla paistettu harri.

Syötyämme kävimä lisää puita, löimä roihut takkaan ja pistimä nukkumaan. Mökki ei kyllä paljoa lämmennyt vaikka takassa roihusi. Herättelin Mikkoa aina yölä, että hei nyt tullee kylmä ja takassa vain hiillos, pistätkö puita. Häävyimä met vielä puolen kolmen aikoihin noussa hakemaan liiteristä lisää puita, thank god mulla iski sillon armoton kushoppu enkä tietenkään uskaltanu yksin mennä pimeällä huussireissulle ni ku piti noussa Mikonki ylös ni siinäpä samala haima puita :D

takan roihut.

Joopasejoo. Seuraavana päivänä keitin meile aamukaffet, siivosimma, söimä ja käväsimmä vielä pilkilä kokeilemassa söiskö kala. Ei oikein syöny, lähimä tarpoon takasin autole. Ajoima takasin Mikkeliin ja seuraavana yönä uni maistuki ihan eri tavalla ku ei tarvinu noussa välilä tulen ylläpitoon.

Käväsimmä vielä Mikkelissäki sunnuntaina pilkilä. Yks ihan syötävän kokonen ahven tuli Mikola. Mulla niin säälittävä sintti, että ei tartte ylpeillä. Mikon isä opetti meät fileroimaan ja paistoima ne suupalan kokoset fileet sitte pannula. Onneks oli myös uunituoretta mustikkapiirakkaa tarjola ni ei niin harmittanu ko ei enempää kalaa saanu.

Joo, siinä periaatteessa pääsiäinen. Tänään kävimä tutkimassa Laajalammen Salen, ihan huviksi. Ostima hampurilaisainekset ja mie tehin jauhelihapihvit ja laitoin pöyän sillä välin ko Mikko luki ens viikon tenttiin. Syönnin pääle maitto päikkärit. Sitte pitiki jo yhen pakata ja palauttaa auto porukoilleen. Saatoin pojan junale ja kämpile palattuani olenki istunu tässä koneela. Yli kaks ja puol tuntia jo. Vois kait tuota nukkumaan jo pistää.

Pääsiäisen ulkoilun saldo: naamalle ilmestyneet pisamaviljelmät. Saas nähä miten huomena sais muka harjotteluhommista kiini aamukasilta. Hohhoijakkaa. 

260312

Heip!

Takana kiva viikonloppu, joka sisälsi tietenki tauotonta hengailua poikkiksen kanssa, n. 4km kävelyn asemalta anoppilaan ja kahtena iltana puusaunassa köllimisen. Vilkaistiin myös leffassa Nälkäpeli (mie tykkäsin että oli rohki soma se), käytiin kirpparilla pyrähtämässä ja semmosta.

Kevät tuhoaa lumet ja jäät hurjaa vauhtia ja ihan kohta on sulat jalkakäytävät ja uskallan noutaa armaan Helkama Kaunottareni kellarivarastosta. Enää kuukausi ja kaksi viikkoa niin erikoistumisharjoittelu on ohi ja niin pitkälti opiskelukin tältä keväältä. Sitten kuukausi rentoilua ja Suomi-reissaamista ennenku kesätyöt kutsuu.

Kaivelin laatikoita ja sieltä löytyi kamerakin. Sillä oli jopa otettu pari kuvaa. Olin ilmeisesti helmikuussa meinannut tarkemmin esitellä teille sitä juuri saapunutta rakkautta, Esprit de corpsin villakangastakkia. Jäi sitte esittelemättä, ehkä ensi talvena. Nyt en oikein jaksaisi enää kuvata kun tänäänkin oli jo niin lämmin että mielessäni aloin jo miettimään miltä nahkarotsi tuntuisi heittää niskaan.

Mulla hiukan stressaa taas kouluhommat. Harjoittelun lisäksi pitäisi tässä suorittaa samalla yksi verkkokurssi ja kirjottaa yks hassu raportti. Ainiin ja siihen surullisen kuuluisaan enkun portfolioon pitäisi tehdä vielä yksi tehtävä. Siis luulin jo tehneeni viimeisen ja sitten katsoinkin tehtävän annosta, että EIH! Vielä yksi pitäisi tehä :D Ei ole yhteensä paljoa noita kouluhommia, mutta kuitenkin ne vähän painaa harteita ja väsyttää. Ehkä tällä viikolla saisin tehtyä vaikka sen rapsan alta pois. Toivottavasti.

Nyt taidan kuitenkin siirtyä tuohon sängyn puolelle lankakerien kanssa virkkaamaan ja katsomaan oisko digiboksin tallennuksissa mitään mielenkiintoista. Kivaa viikkoa mössyköille!

Neliöitä

Opin eilen tekemään isoäidin neliöitä. Nyt löysin itseni katsomasta töllöstä Häät sulhasen tapaan -ohjelmaa ja.. No. Katsokaa itse.

kännykällä kuvattu ni värit ei ehkä iha täsmää

Lupailin siis jo ystävälleni Mimsille, että teen vajaa viikon vanhalle pikkuneidille torkkupeiton neliöistä. Muthei Mims jos satut lukemaan, tuo pala sylissä on vasta testikappale (kokeilin ekaa kertaa värin vaihtoa). Hihkase jos näkyvien kerien väreistä joku miellyttää. Menen viikonloppuna hakemaan vintiltä lisää (sitte ku Mikko tulee seuraksi, että uskallan käyä siellä!) mummon vanhoja raanulankoja ja katon löytyskö niitä sävyjä, mistä jo puhuttiin :)

Muttajoo. Hullutusmeininki on samanlainen ku sillon ku opin virkkaamaan ja istuin illat Oulussa kämpillä virkaten pipoja. Diipadaa!