Pääsiäisestä.

Ihan alkajaisiksi kiitos. Hurmaava Mailis muisti minua blogissaan tunnustuksella. Kiitos Mailis huomioimisestani tällä :D
Mie en paljoa bloggaajia tunne, en edes paljoa blogeja seuraa. Luen muutaman kaverin kirjoittamaa blogia, tämä kun nyt on tätä nykypäivän henkeä. Pahoittelen että olen nyt kovin laiskalla tuulella ja tyypit saavat vain tietää saaneensa tämän tunnustuksen jos sattuvat lukaisemaan tästä minun blogista, ähä ähä!

Liebster tarkoittaa "rakkain" tai "rakastettu", mutta se voi tarkoittaa myös suosikkia. 

Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.

Tunnustuksen säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle.
2. Valitse viisi suosikkiblogiasi (joilla siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.
4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen!

Eli mie muistasin tällä tunnustuksella letkeän ilahduttavaa Suvia @ Kulttuuri-Ulla, hurjaa pohojammaan punatukkaa Pöystiä @ Me and my things, tyylilyyli Jonnaa @ My Vision ja Hannaa, joka saisi päivittää varsinkin edelliset lomakuulumiset Sohvahetkessään ! Nih!

Sitten, löpötykset sikseen ja ASIAAN.

Pääsiäinen oli ihan mahtava. Ylitsepääsemättömän ihana. Mikkonen saapui jo ke-iltana. En edes muista mitä me tehimä torstaina. Mutta kivaa oli silti. Varmasti oli. Nojoo, kaupassahan met kävimä. Ostima evästä mökkireissua varten. Kävimä Chinamanista ruoka-annokset ja omnomnom.

Perjantaina käytiin aamusta anoppilassa lounastamassa ja sitten ooppelin keula kääntyi kohti Haukivuorta. Jossaki sielä, hiekkateitten ja mettien takana ja välissä ja keskellä, jätimä auton tien laitaan ja sitten alkoi kävelymatka reppujen, kairan ja kauppakassin kanssa vanhaa kelkanjälkeä pitkin kohti mökkiä. En lähteissä arvannut ettei hanki kovin kantaisi ja että kävelymatka tuntuisi jossain vaiheessa liian pitkältä, joten kieltäydyin kokeilemasta lumikenkiä, jotka appiukko oli sysännyt matkaan minua varten. Siinäpä sitte upposin aina välilä polvia myöten hankeen, mutta mitäs pienistä.

Mökki oli lammen rannalla. (harmi ku en tajunnu ottaa enempi kuvia!). Pihalla liiterin vieressä oli Mikon papan vanha punainen auto. Ulkohuussiin hyppiminen hankireittiä pitkin oli aika kiintoisaa. Mökissä oli iso takka, Mikon isän kalastuskuvia seinällä ja parvisänky. Ulkokautta pääsi toisesta ovesta pukuhuoneeseen ja saunaan.  Mökissä oli kyllä melkosen kylmä. Pistimä kunnon roihut (tai siis Mikko pisti, minun ei tarvinu todistella koko viikonlopun aikana kertaakaan, että olen ollu 12 vuotta partiossa ^^) takkaan ja saunan kiukaaseen. Kannoima lunta pari saavillista saunaan, jota sulatimma sitte padassa pesuvedeksi. Tehimä leivät ja nakkasimma toukat, pilkit ja minun päivälä tekemän termarillisen kuumaa kaakaota pilkkireppuun ja lähimä tarpomaan jääle.

Mikkonen hoisi myös reikien kairaamisen. Ei tarvinnu senkään taitamista todistella. Tosin muistelenkin, että viimeks ko olen kairannu ni puhti on loppunu kesken ja sitte rei'istä on tullu melkosen kiemuroita ku loppu kairaaminen on hoitunu puolittain kairaan nojaten. Mutta enigeis- mie en pelkää matosia tai toukkia. Siispä reippaana tyttönä ihan ite pujotin toukan pilkin koukkuun ja eikun pthyi, ahti suokoon antejaan! Ite irrotinki ne pari sinttiä, mitkä sieltä sain aikaseks nostettua.

Tästä reiästä pari pikkusta ahventa nousi. Siihen se ilo sitten jäiki.

Pari tuntia pilkittyämme totesimma, että ei syö ja kylmäki alko vaivata ku rupes lunta pyryttään. Siispä rämmimä takasin mökile, missä harmistuksemme huomasimma molempien tulten sammuneen. Mökissä oli yhä yhtä vilposaa ku pihala. Siispä uuet tulet kyhättiin. Totesimma, että mökki ei tuntunu lämpiävän ko siitä takan edustalta, siispä oikein vallan romanttisesti raahasimma patjan ja petivehkeet siihe takan edustalle.

Pimeä hiipi ja kynttilöitä sytytettiin. Soitin iskäle apupuhelun, että mitäs noile sinteile nyt tehhään ko met haluaisima paistaa saaliin takassa. Isi neuvo, tartuin puukkoon ja ensimmäistä kertaa elämässäni sitte tartuin puukon kanssa kalaan kiini (meikä oli talouskoulussa se ainoa innokas ku piti käsitellä kalaa, mutta aina mulle napsahti sillon joku jälkiruuan väsäysvuoro ja ku muut kilju limasta kalaa ni meikä kuori v*ttu varmaan kolmekymmentä appelsiinia :DD). Hienosti hoitui siinä otsalampun valossa ja pian oli sintit suolassa.

tässä vähä osviittaa hurjista kalansaaliistamme. Säälittävän vähän syötäväähän noissa oli, pakko myöntää.

Kalat jäivät suolaantumaan ko met lähimä saunaan. Ihana puusauna, ihanan pehmoiset löylyt, ihana kynttilävalaistus ja ihana Lapin Kulta Tuisku -luomuolut, jotka valikoitiin kaupasta saunakaljoiksi. Mikko koki saman yllätyksen ko meikä vuosi aiemmin. Ei nimittäin tykkää yleensä lapin kullasta tai luomuoluista. Molemmat ku tuntuu olevan kaukana siitä "tunturipurojen raikkaudesta". Vaan Tuisku on ihan eri maata.

Kuva: Hartwall

Törmäsin Tuiskuun viime vuoden alussa muistaakseni. Ja se elämys jäi mieleen. Samantien ko näin pulloja Prisman hyllyllä viime viikolla, kitisin Mikolle että "tuota on pakko ostaa!". Pullo on äärimmäisen kaunis. Varsinkin korkkisysteemi. Puolen litran lasipullo oli juuri sopivan kokoinen pitkälle saunomiselle. Siinä oli jotenkin lisäksi paljon enemmän tunnelmaa kuin perinteisen kokoisessa olutpullossa. Olimme ostaneet molemmille yhden pullon (eihän sinne mitään ryyppäämään menty) ja omastani heitin vielä pohjat kiukaalle ennen peseytymistä. Saunaan levisi aivan mahtava tuoksu. Paljon parempi kuin mitkään saunatuoksut.

Saunan päätteeksi iskimme takkaan jälleen kunnon roihut ja pelailimme Unoa ootellessamme hiillosta. Sitten hiilloksella paistettiin makkarat ja ahdin antimet, eli ne säälittävät sintit. Rävittiin ne pienet lihat ruotojen ja nahan seasta ja kyllähän se oli hyvää. Ei erilaisempi kuin pannulla paistettu harri.

Syötyämme kävimä lisää puita, löimä roihut takkaan ja pistimä nukkumaan. Mökki ei kyllä paljoa lämmennyt vaikka takassa roihusi. Herättelin Mikkoa aina yölä, että hei nyt tullee kylmä ja takassa vain hiillos, pistätkö puita. Häävyimä met vielä puolen kolmen aikoihin noussa hakemaan liiteristä lisää puita, thank god mulla iski sillon armoton kushoppu enkä tietenkään uskaltanu yksin mennä pimeällä huussireissulle ni ku piti noussa Mikonki ylös ni siinäpä samala haima puita :D

takan roihut.

Joopasejoo. Seuraavana päivänä keitin meile aamukaffet, siivosimma, söimä ja käväsimmä vielä pilkilä kokeilemassa söiskö kala. Ei oikein syöny, lähimä tarpoon takasin autole. Ajoima takasin Mikkeliin ja seuraavana yönä uni maistuki ihan eri tavalla ku ei tarvinu noussa välilä tulen ylläpitoon.

Käväsimmä vielä Mikkelissäki sunnuntaina pilkilä. Yks ihan syötävän kokonen ahven tuli Mikola. Mulla niin säälittävä sintti, että ei tartte ylpeillä. Mikon isä opetti meät fileroimaan ja paistoima ne suupalan kokoset fileet sitte pannula. Onneks oli myös uunituoretta mustikkapiirakkaa tarjola ni ei niin harmittanu ko ei enempää kalaa saanu.

Joo, siinä periaatteessa pääsiäinen. Tänään kävimä tutkimassa Laajalammen Salen, ihan huviksi. Ostima hampurilaisainekset ja mie tehin jauhelihapihvit ja laitoin pöyän sillä välin ko Mikko luki ens viikon tenttiin. Syönnin pääle maitto päikkärit. Sitte pitiki jo yhen pakata ja palauttaa auto porukoilleen. Saatoin pojan junale ja kämpile palattuani olenki istunu tässä koneela. Yli kaks ja puol tuntia jo. Vois kait tuota nukkumaan jo pistää.

Pääsiäisen ulkoilun saldo: naamalle ilmestyneet pisamaviljelmät. Saas nähä miten huomena sais muka harjotteluhommista kiini aamukasilta. Hohhoijakkaa. 

260312

Heip!

Takana kiva viikonloppu, joka sisälsi tietenki tauotonta hengailua poikkiksen kanssa, n. 4km kävelyn asemalta anoppilaan ja kahtena iltana puusaunassa köllimisen. Vilkaistiin myös leffassa Nälkäpeli (mie tykkäsin että oli rohki soma se), käytiin kirpparilla pyrähtämässä ja semmosta.

Kevät tuhoaa lumet ja jäät hurjaa vauhtia ja ihan kohta on sulat jalkakäytävät ja uskallan noutaa armaan Helkama Kaunottareni kellarivarastosta. Enää kuukausi ja kaksi viikkoa niin erikoistumisharjoittelu on ohi ja niin pitkälti opiskelukin tältä keväältä. Sitten kuukausi rentoilua ja Suomi-reissaamista ennenku kesätyöt kutsuu.

Kaivelin laatikoita ja sieltä löytyi kamerakin. Sillä oli jopa otettu pari kuvaa. Olin ilmeisesti helmikuussa meinannut tarkemmin esitellä teille sitä juuri saapunutta rakkautta, Esprit de corpsin villakangastakkia. Jäi sitte esittelemättä, ehkä ensi talvena. Nyt en oikein jaksaisi enää kuvata kun tänäänkin oli jo niin lämmin että mielessäni aloin jo miettimään miltä nahkarotsi tuntuisi heittää niskaan.

Mulla hiukan stressaa taas kouluhommat. Harjoittelun lisäksi pitäisi tässä suorittaa samalla yksi verkkokurssi ja kirjottaa yks hassu raportti. Ainiin ja siihen surullisen kuuluisaan enkun portfolioon pitäisi tehdä vielä yksi tehtävä. Siis luulin jo tehneeni viimeisen ja sitten katsoinkin tehtävän annosta, että EIH! Vielä yksi pitäisi tehä :D Ei ole yhteensä paljoa noita kouluhommia, mutta kuitenkin ne vähän painaa harteita ja väsyttää. Ehkä tällä viikolla saisin tehtyä vaikka sen rapsan alta pois. Toivottavasti.

Nyt taidan kuitenkin siirtyä tuohon sängyn puolelle lankakerien kanssa virkkaamaan ja katsomaan oisko digiboksin tallennuksissa mitään mielenkiintoista. Kivaa viikkoa mössyköille!

Neliöitä

Opin eilen tekemään isoäidin neliöitä. Nyt löysin itseni katsomasta töllöstä Häät sulhasen tapaan -ohjelmaa ja.. No. Katsokaa itse.

kännykällä kuvattu ni värit ei ehkä iha täsmää

Lupailin siis jo ystävälleni Mimsille, että teen vajaa viikon vanhalle pikkuneidille torkkupeiton neliöistä. Muthei Mims jos satut lukemaan, tuo pala sylissä on vasta testikappale (kokeilin ekaa kertaa värin vaihtoa). Hihkase jos näkyvien kerien väreistä joku miellyttää. Menen viikonloppuna hakemaan vintiltä lisää (sitte ku Mikko tulee seuraksi, että uskallan käyä siellä!) mummon vanhoja raanulankoja ja katon löytyskö niitä sävyjä, mistä jo puhuttiin :)

Muttajoo. Hullutusmeininki on samanlainen ku sillon ku opin virkkaamaan ja istuin illat Oulussa kämpillä virkaten pipoja. Diipadaa!

köyhäreitä mukissa ja aurinkoinen ahaaa

Oujee.

Kulttuuriyrittäjyyden tentti oli kevyt ja helppo ja saatiin arvosanat heti loppupäivästä, nelonen napsahti ^^
Hops-keskustelu ryhmänohjaajani kanssa oli mahtava. Kaikki sujuu, meikä valmistuu joulukuussa ja tulevaisuus on valoisa. Aurinko paistaa, on ihana keli, ostin kaupasta appelsiineja ja avokadon, vaikken kumpaakaan lajia ruukaa syyä. Pyykit on koneessa, raotin verhoja, jotta kämpille pääsisi valoa.
Ja iloitsen tentin sujumisesta tällä:

Eli köyhiä ritareita parissa minuutissa. Mukissa. Mikrossa. Itse en tehnyt edes mistään vaaleimmasta pullamössöleivästä vaan moniviljaisista paahtosämpylöistä. Ja kuten ohjekin kehotti, kaivoin keittiön kaapin ylähyllyltä vaahterasiirappipullon ja taistelin juuttuneen korkin auki, jotta sain kaadettua sitä koko hoidon päälle. Maistuu!

Lempipaikkoja 1: Juna-asemat

Minut valtasi vain halu kertoa lempipaikoistani, siksi numerointi. En tiiä jatkanko tätä ikinä, molen niin hemmetin hyvä jättämään asioita kesken alkuinnostuksen jälkeen. Mutta elätellään toivoa. Kuitenkin asiaan! Juna-asemat.

Rakastan juna-asemia. Rakastan laitureita, rakastan odotustiloja puisine penkkeineen, rakastan asemakahviloita tyyriine tuotteineen. Kuten bloggaajan kuvaukseenki olen asiasta maininnu, minusta juna-asemat on mitä romanttisimpia paikkoja. Siis se niiden funktio ylipäätänsäkin. Sinne mennään joko matkustaakseen muualle näkemään muita maisemia ja muita ihmisiä. Tai sinne mennään ottamaan vastaan joku tärkeä. Asemilla näkee kuinka ihmiset kohtaavat. Lapset juoksevat sukulaisia vastaan halaamaan. Pariskunnat suukottelevat. Nuoret parit vannovat rakkauttaan hyvästellessään. Ystävät halaavat tiukasti ja pitkään. Ilmassa on aina jonkinlainen odotus. (Haha, odotus hyvinkin, terkkuja VR:lle!)

Tietenkin suurin hurma asemissa on mulle juuri tuolla ihmisten kohtaamisella. Voi miten olenkaan koko talven haaveillut siitä, että kesällä menen vapaapäivänä vain istumaan aurinkoisena päivänä asemalaiturin penkille lukemaan kirjaa ja tarkkailemaan ihmisiä.
Mutta myös asemarakennukset itsessään ovat niin upeita. Joko suuria, avaria ja valoisia halleja tai jotain vanhoja, pieniä ja niin sympaattisia että ne voisi upottaa johonkin Jude Law'n tähdittämään romanttiseen komediaan.

kuvat: weheartit.com

Ja entäs ne asemakahvilat, missä kiireiset ihmiset nappaavat kahvin ja sämpylän odotellessaan vaihtoyhteyttään. He lukevat päivän lehden pöydässä ja tarkkailevat kelloa. Toiset soittavat läheisilleen samalla, toiset ottavat kontaktia muihin junantuomiin. Olen lukenut useammankin "lukijan tarinan" siitä, kuinka he ovat kohdanneet kumppaninsa juna-asemalla. Junat ja asemat on vain sellaisia paikkoja, missä ei kauheasti tarvitse miettiä millaisella small talkilla aloittaa. Varsinkin jos junan saapumisaikaa lykätään jo kolmatta kertaa kymmenellä minuutilla.

Ja itse junat! Niissä vallitsee sellainen hyvien tapojen kunnioittaminen, ainakin pääpiirteittäin. Miehet nousevat paikoiltaan auttamaan naisväkeä nostamaan painavat laukkunsa ylähyllylle tai ottamaan ne alas. Paikkojen sekaantuessa pyydellään anteeksi nolosti hymyillen. Rohkeimmat juttelevat vierustoverille muutakin kuin "mihinkäs sinä oot matkalla". Kaveri on kysynyt kerran kutomisohjeita junassa, itse olen ystäväni kanssa kerran saanut yhtäkkiä junassa seuraksemme vilkkaan pikkupojan, jonka kanssa kävimme sitten mielikuvitusleikkiä keskustellen. Ravintolavaunukulttuuriin en ole pahemmin perehtynyt, mutta ainakin pari viettämääni kahvihetkeä ravintolavaunussa ovat olleet täydellisen idylliset vaihtuvine maisemineen.

Voisin toki vielä heittää tähän ihan vain laituri 9 3/4, sekä ne lukuisat biisit kuten esim. Juna kulkee taas, kulkee, asemalla soitellaan ja svengaillaan, entisestä pois juna vie, ei nopeimmat junat enää pysähdy täällä

Eiköhän tämä pointti ole tullut tässä selväksi. Mie rakastan juna-asemia. That's all.

Jälleen viikonloppukuulumisia

Perjantai.
Kahen viikon mittanen aika välimatkaleskenä päätty. Joensuun junasta tullut ojensi moniin kääreisiin pakatun ruusun. Nälkäsinä käytiin pitkästä aikaa Chinamanista sapuskaa, sillä aateltiin että ne on varmaan jo siellä miettiny mitä meile on tapahtunu ku ei olla pitkään aikaan käyty. Ja sielä oliki tullu menuun uudistuksia ja lisäyksiä, maistoin heti uutta The Boss -annosta. Hyvää oli, maistuu toistekin.

Meilä oli vähän lahjomista menneen puolvuotispäivän ja ystävänpäivän kunniaks. Annoin Mikkoselle Carcassonnen 1. lisäosan: Kirkot ja kievarit. Minua lahjottiin ultrapehmoisella, oranssilla viltillä:

tämän kuvan on tarkoitus ilmentää sitä, että viltti on ihanan lämmin ja pehmoinen. Silti kevyt ja hyvä lämmike ku meikälikka nepailee koneella :>

Sitte lisäks sain Mikkoselta superkauniit, koivupuiset KnitPron sukkapuikot. I-HA-NAT. Tuijotin pakettia vissiin vaan suu ammollaan että EIKÄ EIKÄ EIKÄ :D Voi mitä kaikkea ihanaa noilla voikaan kutoa ja miten ihanaa on ku puikot ei enää metallisen ikävästi kilise vaan ehkä enemmänkin suloisesti kalisevat.

Lauantai:

Aamupalaksi syötiin vohveleita suolasella täytteellä. Päälle iskeyty kinkkusuikaleita, tomaattia, paprikaa, aurajuustoa ja kermaviilikastiketta, mikä tehtiin.

Päivällä käytiin vielä pulkkamäessä Rantakylässä ja illalla mentiin Fernandoon syömään. Ruuat maistui, kuten aiemminkin ovat maistuneet. Kävästiin vielä illala Mikkosen kotona puusaunassa <3

Sunnuntai:

Lounastettiin anoppilassa, kahviteltiin Mikon mummolassa, nähtiin auton perässä (edit: siis peräkontissa, sori murre-ilmaisuni!) kaadettu ilves, nukahettiin tunnin päikkärit ja käytiin Otavassa pelaamassa Carcassonnea (ja voitettiin, JEJ!)

Jauhopeukalo keskellä kämmentä

Mie olen hyvä laittamaan ruokaa. Mie teen myös hyviä jälkkäreitä ja herkkuja. Kuten juustokakkuja ja brownie-asioita. Mutta pahasti näyttää siltä että pullaleipuri mie en ole.
Tässä päivän taidonnäyte. Masennuin uunissa kurkkivista rumiluksista, rupesin lauleskelemaan pianon ääressä ja tulos tämä:

Lähetin kyseisen kuvan junailevalle poikaystävälleni ja kommentti oli "Näyttää ehkä vähän pieniltä tulivuorilta, joissa on laavan sijasta voita." jumalauta, saa luvan mussuttaa nuo tulivuoret.... no ei sentään :D Maistakoot. Jos ei maistu, pistän pois. En onneks tehny ku tuon yhen pellillisen ni ei menny pahasti aineksia hukkaan.

Täten totean, että voin vastaisuuessa jättää nisujen leipomisen itseäni taitavammille jauhopeukaloille. Mie pysyn juustokakkujen, mokkapalojen ja vastaavien maailmassa. Olen puhunut.