nörttäilyä ja vähän boulderingia i guess

Viime öinä olen nukkunu ihan käsittämättömän huonosti. Minun niska ja hartiat on niin jumissa, että pakko herätä keskellä yötä ja nousta sängystä ylös venyttelemään. Pitäs vissiin käyä jossaki ammattilaisen hierottavana, muttako en ole koskaan käyny ni olen tehny siitä itelleni liian ison kynnyksen.

Eilen lähettiin viiden luokkakaverin kanssa Mikkelin jäähallille seinäkiipeilemään. Oltiin alunperin varattu sille meidän Extreme Run -joukkueelle tuo aika että voitaisiin vähän tutustua samalla toisiimme ku vaikka suurin osa on luokkatovereita niin osaa en ole koskaan puhutellutkaan. Kävi kuitenki niin kurjasti, että meidän joukkueesta olis paikalle ollu pääsemässä vain kolme, ni ruotsin tuntien jälkeen sitte huikkailtiin luokkatovereille, että seinäkiipeilyä 1-2h 4€, miten ois? Ja sinne mentiin. Oli kyllä siistiä, voisin käyä joskus uudestaanki! Harmitti ku tajuttiin ettei kameraa ole mukana, mutta kaveri otti minun iPhonella kuvia sitte. Minun kiikkumisesta ei valitettavasti ole kuvia (ei siis todistusaineistoa että kävin ihan katon rajassa!) koska just sillon Tolu soitteli illan lauluharkkojen aikataulusta.

Mutta hittolainen, olin niin adrenaliinin valtaama, että kiipesin vain menemään ja jännitin aina että osuuko jalka kohdalleen ja saanko seuraavasta otteesta kiinni. Yhtäkkiä olinki katonrajassa ja varmistaja, meitä ohjannut mies kehotti ottamaan kiinni köydestä ja nojaamaan taaksepäin istualteen. Siinä ku ekan kerran katoin alas ni taisin päästää pari kirosanaa. Muistin samantien etten ole ihan mukavimmillani korkeissa paikoissa. Mutta olihan se siistiä! Piti vielä kokeilla himpun jyrkempää seinää  ilman valjaita (alla patja varmistamassa ettei käy kuinkaan tietenkään) ja jäi kiukuttamaan kyllä ihan sikana ku olin yhtä otetta vaille viimeistä, mihin saatiin ilman valjaita kiivetä. Tietenki just sillä hetkellä käsistä loppu voimat, enkä löytäny enää jalansijaa.
Se oli just sellanen pelkohetki. Tiesi, että nyt jos irrotan käden ja yritän tavoitella ylempää nii ihan varmana tipun. Ja niihän siinä kävi, putosin ihan viime senteillä, jos tämä sanamuoto sallitaan. Ja alhaalla kiukutti :D

kämpille tultuani käsiä pakotti, yritin vähän tiskata, mutta isojen astioiden ja kattiloiden tiskaus ei vain onnistunut ku käsissä ei ollu voimaa. OLIPA HUIPPUA!


Iltasin olen nyt pähkäilly pöytäkoneeni kanssa. Olen nörttäilly siihen erästä peliä ja tutustunut mm. termiin crack (ei huumehia ku nörttäilytermejä!) ja sain ylpeänä päteä luokkakavereiden kesken ku selitin kräkkääväni. Saako tällasta kertoa julkisessa blogissa :D
Toissailtana meinas kyllä pää hajota, varsinki ku minun atk-tukihenkilö (Mikko) on vähän nurinkurinen ja pitää arkena ainoastaan puhelinpäivystystä. Eilen sain sen sitte kuitenki pyörimään ja olin ihan mielissään. Ei vaan ihan kiitettävällä vauhdilla tuo kone sitä jaksa pyörittää, mutta kai mie nyt väliaikasesti tyydyn tuohon. Viikonloppusin saan pelata poikkiksen läppärillä, jossa on enempi potkua :D

Virkkuuta!

Nyt mie testaan osaanko postata uudella lelulla!
Tehin viikonloppuna Mikolle pipon syyslomalla Ruotsista ostetusta langasta ja ny aloitin virkkaan itellekki uutta mössaa :)

Voinkohan mie lisätä kuvaa tähän? Ok vissiin pystyin. Ruskeasävyinen raakile siinä minun päässä on se Mikon pipo keskeneräisenä. Sitte vielä kuva saman merkin eri sävyisestä langasta + raakileen raakile päässäni :)

Ps. Huomaako joku mikä on kiivennyt seinälle? (;

long time no ocean

Päivitysvaatimuksia kerkes tulla jo äitiltä ja oletettavasti entiseltä kämppikseltäni. Pete on nääs ainoa, joka mulle anonyymisti kommentoi. Elikähei, oli pakko palajata Kylmien väreitten juurille. Ei luoja, miten huonosti voi postaus alkaa... itepähän pyysittä.

Muttajoo, koska olen tämmönen laiskiainen enkä jaksa kirjotella enää ees postaus/vko ni en voi sitte keskittyä mihinkään tiettyyn teemaan vaan tästä tulee todnäk sellanen romaanimittanen kertomus viime aikojen tapahtumista. Enigeis, asihaan!

Oli syysloma edellisen postauksen jälkeen. Ajelima Mikon kans siis välietappien kautta Muonioon. Koko viikon me lähinnä mähösimmä ja latasimma akkuja. Mutta se teki hyvää. Sitte lähtöä eeltävänä päivänä otima ja ajoima Pallakselle. Tuntia myöhemmin olima jonku nyppylän päälä vähän kylmissään ja hengästyneinä. Hitto ko en tajunu pölliä Mikon koneelta kuvia siitä reissusta että voisin kehua kuin korkealle kiipesimmä.

Viikot ei paljoa merkkaa mulle nykyhään. Mie käyn koulussa päivälä, lauleskelen porukalla kerran viikkoon kämpiläni, käyn ehkä pelaamassa kössiä Hannan kanssa ja no, muuten vaan istuksin sohvan pohjalla ja kudon ja katon sarjoja. Ja olen ihan onnellinen siinäkin. Viikonloppusin sitte tapahtuu enemmän ku poikkis tulee ja tulee ehkä käytyäki jossaki (vähintään chinamanissa noutamassa ruokaa. En kehtaa ees kertoa kuin monta kertaa kävin sielä viikon sisään. No kerronpa, ootappas. Toissa pe, su ja viime ke ja pe.) Hyvä vielä ko työntekijät tunnistaa jo, perjantaina ku menin Mikon ja Mimsin kans sinne ni myyjä oli heti tarjoamassa, että otetaanhan ruuat mukaan. Mut ei, me jäimäki sinne syömään! Haa-ha!

Mie haluaisin uuen kameran. Ehkä alkaisin taas näpsimään kuviaki enempi. Hei muuten, uudesta puheenollen. Kävin hommaamassa itelleni uuen lelun: iPhone 4:n.

Hauskaksi meni. Soitin Tolulle, että "huomena haetaan mulle iPhone4" ja mentiin sitte. Mie en saanu omaani heti, joten käytiin sitte toisen operaattorin liikkeessä ja Tolu otti samanlaisen itelleen mukaan :D sain seukkina päivänä omani, kerroin Mikolle ja äipälle. Noo, äiti soitti melko pian ja uteli puhelimesta ja hetken kuluttua oli seki tilannu omansa. Sitte vielä Mikko hommas viikonloppuna 4S-version. Suddenly kaikki ihmiset, keitten kans eniten olen kännykkäteitse yhteyessä, omistaaki iPhonen. Hauskaa.

Viime vklp oli ihana. Hyvän ruuan ja pelien täytteinen. Perjantaina näin ihanaa Mimsseniä vauvamasuineen. Käytiin sen ja Mikon kanssa, ylläripylläri, Chinamanissa vielä. Vietiin Mimssen kotiinsa ja ilta kului Mikon, tämän siskon ja sen poikkiksen kanssa otavassa pelaten Isännät vs. Emännät -peliä, Craniumia ja Avistaa !! Hei siis kuka muistaa vielä Avista-pelin? http://fi.wikipedia.org/wiki/Avista

Meilä oli lapsuuessa naapurissa serkuila nuo kortit ja aina ku käytiin niilä ni pelattiin Avistaa. Oli kyllä tosi hauskaa pelata sitä näin monien vuosien jälkeen ku oli unohtanu koko pelin.

Lauantaina pidettiin ihan yhteisestä sopimuksesta mähöilypäivä. Nukuttiin pitkään, Mikko keitti kahvin ja teki voileivät ja syötiin aamupala sängyssä (sillä erityisluvalla, että päätin vaihtaa petivaatteet sinä päivänä. Muuten ei leivillä murustelu minun sängyllä onnistuis!) pelaten samalla sims3:sta :D Käytiin tsekkaamassa uus kauppakeskus Stella, eksyiltiin väentungoksessa ja lopulta tultiin kämpille makkarakeiton tekoon. Katottiin Memento, mikä oli minusta toisaalta mielenkiintonen ja jännä, mutta mie en kestä sitä jos leffa loppuu jollain muulla tavalla ku "onnellisesti". Jäi vähän ahistava fiilis.

Isänpäivänä käytiin kirpparilla ja Mikon kotona maistelemassa kakkua ja Karjalanpaistia. Lisäks pähkäiltiin sikavaikean arvan kanssa, minkä Mikko osti isälleen lahjaksi. Se oli kohta turhan monimutkainen. Illemmasta tehtiin hampurilaisia ja kutsuttiin perjantain pelitoverimme syömään. Ruisleipä paahdettiin, väliin juuri paistettuja, ite tehtyjä jauhelihapihvejä ja sitte höystöjä. Oli kyllä maukkaita.

Viikonlopun runsaan ruanlaiton ansiosta mulla on nytte jääkaappi taas ääriään myöten täynnä, eli periaatteessa ei tarvis ko käyä maitoa viikola kaupasta. Mutta itteni tuntien mie kuitenki menen ja ostan kaikkea ylimäärästä vaikkei tarvis. Sitäpaitsi mie tykkäsin Stellan uudesta S-marketista, joten sinne ihan haluttaaki lähteä asioimaan. Voi vänkäkorva, mitäköhän tästäki tulee?

Hejjaa, turhanpäiväinen sepustus viime ajan menoista olla tässä. Das ist alles. Ensi viikkoon!

Kössiä ja kotiin.

Olin tiistaina pelaamassa squashia luokkakaverini Hannan kanssa. En ole koskaan aiemmin tullu kössiä pelanneeksi, siispä tehin itelleni pikakurssin säännöistä nettiteitse n. tunti ennen vuoroamme Sport Forumilla. Aluksi ei meinannut mennä tajuntaan, että se maila on kapeampi ku sulkapallossa, koordinaatio pelas nimittäin niin, että pallo osui joko mailan reunaan tai sujahti ihan vierestä! Tietenki yritin myös tahtomattani tehokkaasti pudottaa mainoskylttiä seinältä ja kattolamppuja, onneksi tehottomin tuloksin. Mutta tulos, tuli lämmin ja hiki ja oli hauskaa urheilla jonku kaverin kanssa. Seuraavana päivänä vasen käsi rupesi tärisemään ku ripsarin levittäminen kahteen silmään oli ylivoimainen ponnistus :D phuh, kunto on todellaki rapautunu ihan pohjamutiin. Mutta onneksi pääsen ens vklpna Muoniossa pelaamaan taas ja sitten Mikkeliin palattuani vois katella millon lähettäs taas Hannan kans mätkimään palloa.

Syysloma alkaa ja mie lähen tuossa reilu tunteroisen päästä juna-asemalle. Ensiksi suuntana Joensuu, jonka asemalla toivottavasti poikkis on vastassa. Huomenna pakataan auto ja otetaan ensin suunnaksi Kajaani. Siellä tapahtuu Syyspirskeet aka Syyspillun pieksäjäiset (voi kyllä.) elikä vanha emäntäkoulukaiffari järkkää pippalot siellä ja pääsen näkemään vanhoja KKTO-kavereita (Kansainvälispainotteinen kotitalousopetus, Oulun Palvelualan Opisto). Illala ei kuitenkaan sovi kovasti rillutella Kajaanin hurjassa yöelämässä, sillä seukkina aamuna otetaan taas ooppeli alle ja lähetään körötteleen kohti Muoniota. Välietapiksi päätettiin Haaparannan Ikea ja päästään vielä nauttimaan niistä lihapullista ennenku vaihtavat omiin resepteihinsä vai mistäs sitä tuossa vähän aiemmin uutisoitiin.


Siitä on jo kaks kuukautta ku viimeks pääsin kotona käymään. Ei se muuten tuntuis niin pitkältä ajalta, mutta ku sen häätyy olla toisessa päässä Suomea ni ku ei ees ole sitä saumaa käyä ni tuntuu sitte nämä kotona visitoinnit oikein entistäkin ihanammilta ja aina on ikävä sinne. Mutta nyt pääsen nauttimaan kotioloista kokonaisen viikon ajaksi ilman sen kummempia suunnitelmia. Saas nähä mitä Mikon kans äksöniksi keksitään!


Hyvät syyslomat teilleki, ellei ne oo jo ollu. Hyppikää kumisaappailla lätäköissä ja heitelkää lehtiä päällenne. Voisko VR rekrytä väkeä haravoimaan lehtiä pois muute niiltä raiteilta jos ne häiritsee junien kulkemista?

I don't like mondays.

Sanoisinko, että kurja päivä. Yöllä en saanu unta, joten nukuin sitten lopulta sekavin unin pitkälle aamua. Noin kolme tuntia join aamukahviani unipöhnäsenä koneen ääressä ja jokaisen motillisen (3kpl) kohdalla kävi niin, että viimeiset kulaukset olivat jo jähtynyttä kylmää litkua. Pakko myöntää, en ole tehnyt muuta kuin lämmittänyt tähteitä ruuaksi, istunut koneella (pelannu, lisänny kuvia febeen osv.) esimerkiksi etsien helppoa keksi/kakkutaikinareseptiä, jota olisin voinut tehdä vain pienen määrän syödäkseni taikinaa. Koska ei huvittanut lähteä kauppaan hakemaan jotain hyvää eikä kaapeista löytynyt mitään. Lopulta soitin äitile kysyäkseni jotain neuvoa ja lopputuloksena reilu puolen tunnin puhelun jälkeen tajusin etten ollut saanut ratkaisua pulmaani. Niinpä tein mukillisen kaakaota, koska kaakaojauhe oli lähimpänä suklaata. No ärrrkele: lidlin halpa kaakaojauhe ei liuennut millään kylmään maitoon, minkä seurauksena suuhuni eksyi klimppejä, jotka puhkesivat ja jakoivat sisältään kuivaa kaakaojauhetta yskittämään kurkkuuni. ÄRR.

Nooh. Kaiken tuon hurjan seikkailun lisäksi olen soitellut pianoa ja katsonut digiboksin tallenteita kutoen kaulahuivia.

poikkiksen paita + äitiltä pöllityt villasukat. :>

Pakko varmaan vielä lisätä, että meillä ei siis ole maanantaisin koulua. En ole mikään lintsari!

must on tullu urheiluhullu, tai sitte ei.

Voin kertoa. Pienenä harrastin hiihtämistä. Hiihettiin siskon kanssa kilpaa. Lopetin huipulla, sillon ku piti mennä kisaamaan Norjaan. Olin tuolloin ala-asteella. Porukat kerkesivät huomata, että urheilijalle pitää koko ajan investoida uusiin varusteisiin, varsinkin kasvavalle lapselle. Siispä porukat kustansivat kansalaisopiston piano-, kitara- ja lukion aikana jopa poikkihuilutuntejakin pari lukukautta ja kuljettivat kuoroharkkoihin ja bänditreeneihin. Tiedän kyllä mitä tarkoittaa sanonta Musiikki pelasti minut urheilulta.

Kun muutin pois kotoa, suunnittelin jatkavani vanhaa harrastustani salibandya, mikä oli säilynyt ainoana urheiluharrastuksenani peruskoulusta lukion loppuun. Vasta sitten kun olin asunut Mikkelissä n. puoli vuotta (kotoa pois muuttamisesta n. vuosi aikaa), raahasin kotoa mukanani pelikengät ja mailan. Kolme vuotta varusteet on vieny tilaa vaatehuoneen hyllyiltä, saman verran aikaa on jo opiskeltu ja puhuttu aina luokan kanssa yhteisestä salivuorosta, mutta jälleen - ehkä ensi vuonna sitten.
Ainoa kunnon ylläpitäminen on ollut rappusten kiikkuminen kämpille, mahottoman lujaa kävely kaupungilla ja koulumatkoilla sekä kesällä työmatkojen pyöräily. Tänä vuonna jäi se työmatkojenki pyöräily tekemättä ku hokasin poikaystäväksekseni kollin samasta lafkasta ja hällä on tietenkin auto käytössään.

Tuossa eilen aamulla sain muistutuksen luokkakaverilta tekstiviestitse, että taisin lupautua puoli vuotta sitten osallistumaan parin luokkatoverin kanssa Extreme Runiin. Koska en jaksa itse selostaa, millasesta kisasta on kyse, lainaan suoraan Hannan antamaa infoa Facebookista: "Aivan mahtava kisa, missä kierretään 8 km rata, mikä sisältää n. 30 erilaista estettä mitkä pitää suorittaa matkan varrella. On luonnon omia esteitä (ojan ylitystä ja kallion kiipeämistä) ja ihmisen rakentamia (rengasesteitä ym.). Tänä vuonna kisassa oli 3000 osallistujaa ja ihan mieletön meno siellä!".
Eli ensi toukokuussa odottaisi minuaki moinen rääkki. No, me osallistutaan huumorisarjaan eli kierretään vaan yks kierros ja jos jotaki estettä ei halua ylittää ni senkun kiertää sen. Lisäks koulu suostui sponssaamaan meille abouttiarallaa kaiken muun paitsi sapuskan (mikä tietenkin on meikäläisellä kohta se rahaa vievin ku koko ajan pitää vetää naamariin jotaki).
Ei kait siinä, mulla innostaa tämä kyllä ihan hurjasti ja nyt on joku tavote, mikä sais ehkä innostettua urheilemaan enemmän. Onhan tuo kunto rapissu ku aina aamusin koulussa ekan puol tuntia koettaa saada naaman normaalin väriseksi ja hengityksen tasaantumaan ku on taas hiki hatussa polkenu ku pitää aina lähteä viis minsaa liian myöhään kämpiltä. Sovittiin jo onneksi parin luokkakaverin kanssa, jotka osallistuu myös, että ruvetaan treenaamaan yhdessä. Nämä neidit kyllä on jo ruvennu salilla kulkemaan ja sauvakävelemään (muun perus elämäänsä kuuluvan treenaamisen ohessa). Meikän ongelma vain on se, etten tykkää treenaamalla treenata vaan olen joukkuepelaaja. Siksipä oliki jo puhetta että vois käyä pelaamassa squashia joku kerta.


Tuosta päästäänkin sitten siihen, että oltiin jo pari viikkoa Mikon kanssa puhuttu, että mennään pelaamaan sulkapalloa. No, olin innoissani ja sitte se poika meni kertomaan, että on "nuoruudessaan" pelannu sm-tasolla. What, meikällä tipahti into samantien. Ettäkö menisin sinne juoksemaan naama punasena ku poikkis ei muuta ku nauraa ja seisoo paikoillaan välissä palloa hutasten taas toiseen päähän kenttää? 
Onnistuin sitte pari viikkoa välttelemään rääkkiäni, tehtiin hyvää ruokaa ja käytiin vain onnellisina lihomassa Chinamanissa ja kateltiin leffoja. Mutta eilen oli lopulta pakko suostua ja me mentiin Sport Forumiin. Ehkä olin välillä hieman lapsellinen ja vain katsoin vierestä kun pallo lensi kentän toiseen päähän. Itsekkäänä kakarana vain katsoin jupisten minuahan ei juoksuteta poikaystäväni tyytyväistä hymyä*.
Kaikesta vastahakoisuudestani huolimatta mulle tuli hiki ja löysin vasemmasta kädestäni jotain yllättäviä lihaksia. Lisäksi rappusia kolmanteen kerrokseen kiivetessä tänään tunsin treenin myös ääshissä ja reisissä.
Shiit, pitää kai taas ruveta liikkumaan.




*no, kostin juoksutukset rökittämällä Mikon tänään Unossa (;

Hienona aamuna.

Pistin eilen iltakympiltä nukkumaan ja heräsin tänä aamuna yhdeksältä. Ei huonosti yhtään. Kaks edellistä yötä on ollu niin ihmeellisten unien öitä, etten voi muuta ko nauraa. Toissayönä pidin jatkot pikku yksiössäni varmaan Mikkelin kaikille baarimikoille. Ne hajotti paikkoja, kaveri löi nyrkin ovesta läpi ja joku pölli minun kylpyammeen ja jätti post it lapun vessan oveen, missä perusteli tekoaan. Viime yönä oli paljon taianomaisuutta ja pahan pakoa suuren yhteisön kanssa.

Eilen olin ahkerana koulun jälkeen ja saatiin Anan kans tehtyä kulttuurialan talous- ja rahoitusshaiban kurssin kehittämistehtävä valmiiksi. Lähdin kauppaan nälkäisenä pitkän kauppalistan kanssa. Autoin vanhaa huononäköistä miestä löytämään keittojuureksia ja siitä palkintona varmastikin löytyi jäätelöaltaasta GB:n kermajäätelöt 50% alennuksesta! Lakritsia lähti tietenkin mukaani litran paketti ja kahvin jälkeen se oli ensimmäinen asia, mitä pistin tänä aamuna suuhuni, omnom. Ja nyt tein sandwichin laittamalla kasan jäätelöä kahden Digestive-keksin väliin, mitä jäi yli erään juustokakun pohja-aineksista. Aika herkkua, suosittelen!

Omasta kamerasta on paristot tyhjänä ja niiden laturi on hukassa, joten kuvia ei tipu minkäänlaisia. En kyllä ees tiiä, mitä kuvia sieltä löytyy. Mutta voisin lainata vaikka Pöystin blogista yhtä kuvaa minusta ja Tolusta viime vklpna kun käytiin Café Labralla nuorempien KT-opiskelijakollegoiden läksiäisissä. Kaksi lähti vaihtoon, yksi Idolsiin harjoitteluun jonnekki sinne kehä kolmosen sisäpuolele.

viinihömelöt. Kuva: Jenni Pöytälaakso