300413

Tässä on nyt käsillä kuukauden countdown.
30.5.2013 istun tähän aikaan todennäköisesti hotelliaamiaisella Mikkelissä. Myöhemmin Mikaelin lavalla vastaanottamassa sitä sinistä kansiota. Valmistujaistilaisuuden jälkeen muutaman läheisen kanssa johonkin ravintolaan syömään. Työvuoroista riippuen ehkä jo illalla takaisin Joensuussa.

Tai näin molen ainaki suunnitellu. Oppariseminaari meni odottamattoman hienosti. Ilman kakeltelua ja hermostunutta naurua tai sitten ajatuksen katkeamista.

Sunnuntaina palautin opparin viimeiseen arviointiin ja laitoin tutkintotodistushakemuksen menemään. Ilmoitin myös osallistuvani valmistujaisjuhlaan ja varasin paikkoja yleisöstä mm. äitile ja Mikkoselle, vaikka en ole vielä edes saanut työvuoroja tuonne asti. Noo, olen ainakin anonut kyseistä päivää vapaaksi. Eiköhän se lutviudu. Olen ollut viime aikoina niin luottavaisin mielin asioiden tavoista järjestyä - heti siitä asti kun oppari tuli valmiiksi.

Eilen keräsin hieman vaimopisteitä. Yhtäkkiä tuli olo, että haluttaa leipoa. Hetken mielijohteesta kipaisin kaupasta lisää munia ja noin tunnin päästä uunista tuli elämäni ensimmäinen tiikerikakku. Taloutemme toinen osapuoli maistoi ensimmäistä palasta mumisten tyytyväisenä, eli syötävää se oli.

Nyt pitäisi kipitellä kahdeksaksi tunniksi työpaikalle. Katsoo nyt sitten illalla että millekkä alkaisi. Tuskin kovin suurta juhlimista on luvassa, mutta vannotin jo tuota miespuoliskoa, että jotain arjesta poikkeavaa on tehtävä. Juhlaa ei synny, ellei sitä itse tee, ja niin pois päin.

Makoisaa vappua ja simahommia ja munkkiloisia kaikille!

Jännän äärellä

Viime päivinä on tapahtunut semmoista, että opinnäytetyö on saatettu valmiiksi (*kaikki hurraa*)!
Kielenohjaukset ja kaikki on läpikäyty ja nyt onkin edessä koetuksista viimeisin: esitysseminaari ja kypsyysnäyte.

Opponointihommiin olen jo valmistautunu, pitää vielä ehkä kirjata kommenttini vähän siistimpään muotoon, tällä hetkellä kun ne ovat muistikirjan sivuilla ranskalaisin viivoin ja nuolin ja kommentein. Todella sekavaa, voin kertoa. Tämän päivän ohjelmassa olisi vielä tehdä omasta opparista pp-esitys. Huomenna hyppään junaan ja menen Mikkeliin. Ensimmäinen esitys alkaa perjantaina klo 8.30, joten aikainen herätys tiedossa. Nyt rupeaa jo pikkasen jännittään. Spekuloin mielessäni tilannetta, että kesken puheeni ajatus katkeaa, mistä seuraa punastuminen ja puheen takeltelu. Eikä tuo ole edes yhtään epätodennäköistä. No, kunhan hermostunut nauruni ei ylly loputtomaksi hekotukseksi, niin eiköhän siitä selvitä.

Ja mitä muuta kuuluu? Töissä uusien juttujen opettelua ja riemua siitä, kun chili kukkii. Viime viikonloppuna kylvettiin myös istutuslaatikollinen Fataliista tilattujia siemeniä. Niiden harmiksi koko tämä viikko on ollut pilvinen ja sateinen, eikä sitä tarvittua valoa ole ollut paljoa saatavilla. Itselläni on kuitenkin sellainen asenne, että mitään keinovaloa en lähde hankkimaan. Vuoden ikäisetkin ovat selvinneet talven yli ilman lisävaloa. Olkoot tämä sitten luontoäidin omaa heikoimpien yksilöiden karsimista. Lisäksi olen testannut nyt ekaa kertaa omatoimista pölytystä vanupuikon avulla kukkivan yksilön kukkia sutien. Viime vuonna kasvi ei nimittäin kukkimisesta huolimatta satoa tehnyt. En tiedä oliko vika pölytyksen puutteesta vai eikö sitten kyseinen yksilö ensimmäisenä vuonna tuota satoa. Ja ongelmanahan tässä on myös se, että nuo vuoden ikäiset yksilöt ovat lähtöisin jostain anttilan alennusmyynnin siemenistä, eikä lajiketta tietenkään pistetty mihinkään ylös. Mysteerichili on kuitenkin alennusmyyntitarrasta huolimatta pärjännyt erinomaisesti, vaikka kasvattajana onkin tällainen täysin kokematon chilinkasvattaja.

Perjantaina opparihommien jälkeen on luvassa myös sellainen riemu, että armaat Gallup-Ringin naiset tulevat luoksemme kylään. Ensimmäinen ja toinen M nappaavat minut Mikkelistä kyytiin, kolmas M saapuu Joensuuhun suoraan bussilla. Miittiriemua kestää perjantaista sunnuntaihin ja toivon hartaasti että kelit paranee siihen mennessä, jotta voisin kattaa vaikka aamupalapöydän tai edes kahvi/teetuokion parvekkeelle.


Taustamusiikkina tänään toimii JJ Grey & Mofron uusin levy: .
Pitäisi laittaa töpinäksi, syöpässä jotaki ja aloittaa sitten se pp-esityksen muotoilu.

Ja btw. ei mulla muuten haittaa tuo harmaa keli, meitsihän rakastaa sateessa kävelyä ja sitä ku saa varustautua punasin hai-saappain ja vihreän Marimekon Unikko-sateenvarjon kanssa. Sade on ihana sää, se on yks lempituoksuistanikin!

Challenge accepted!

Armahin "poikani", "Jesse", "Pöysti", "se semi-luonnollinen sävy" (rakkaalla kaverilla on monta nimeä, eikö totta ;) ) - Miminä täällä blogimaailmassa tunnettu.. mihin mie jäinkään? Niin! Pöysti heitti haasteen, ja minähän vastaan! Bring it on!

EDIT: Tämän postauksen seistessä keskeneräisenä luonnoksissa, myös My Vision -Jonna haasto meikän tähän. Lisään myös Jonesin laatimat kysymykset tuonne loppuun. :) Vanhalle Gallup-rinkiläiselle lisäkysymykset ei ole yhtään muuta ku extramäärä iloa!

Toivottavasti en nyt kerro kovin samoja juttuja ku aiemmissa haasteissa, en mie vain millään muista mitä kaikkea olen infonnut!

Ohjeet:

Tämän pienen haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, 

joilla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.

5. Sinun pitää kertoa, kenet olet haastanut.

6. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa minusta:

1. Olen 23-vuotias, opparin esittelyä vaille valmis kulttuurituottaja (amk)
2. Asun valoisassa, saunallisessa kaksiossa poikaystäväni kanssa.
3. ^ muutin itselleni täysin tuntemattomalle paikkakunnalle tämän mi(e)kkosen perässä. Enkä kadu.
4. ulkonäössäni pidän ehkä eniten luonnostaan punertavasta hiuskuontalostani ja pisamista. Näin keväisin nautinkin siitä, kun niitä rupeaa taas kipuamaan kasvoille auringonvalon lisääntyessä.
5. Peruskoulussa heikoimpia aineitani olivat mm. kotitalous ja käsityöt. Innostuin molemmista vasta lukion jälkeen, kiitos Oulussa käydyn talouskoulun, ja nykyisin kokkailu ja käsityöt (tällä hetkellä lähinnä virkkaus ja kutominen) ovat minulle rakkaita harrastuksia.
6. Aloitin joogaamisen tämän vuoden alussa. Omin neuvoin, vain koska olin jonkin aikaa aatellu että se on aika siistiä ja vois olla mulle sopiva ja stressiäni+hartiaseudun kivuliaita lihasjumeja helpottava liikuntamuoto. Ja viimeksi tänään joogatessani törmäsin yhden liikkeen haastavuuteen ja päätin, että hitto mie hallitten tämän liikkeen tämän vuen loppuun mennessä. Jooga on siis yks meikän uusista intohimoista.
7. Lempisarjojeni kärkeä ovat Greyn Anatomia, Game of Thrones ja How I met your mother. Ehkä jopa tuossa järjestyksessä. Greyssä rakastan hahmoja ja reploja ja suhdekiemuroita, Game of Thronesissa erityisesti visuaalista puolta ja tarinaa, Himymissä sitä, että se on sellainen hyvän mielen sarja, kuten ruukaan sanoa. Ja toki rakastan siinäkin hahmoja ja elämään jääneitä reploja, eikös postauksen otsikkokin sen kerro ;)
8.  Laitan aina nukkumaan villasukat jalassa (paitsi kesäisin, mutta heti elokuussa villasukkien comeback)  ja potkin ne sitten nukahtaessani pois. Mulla on ilmeisesti järkyttävän huono ääreisverenkierto, aina varpaita palelee.
9. En tykkää pitsasta (paitsi joistakin ite tehdyistä ja yhestä pakastepitsasta) KOSKA Inhoan sulanutta juustoa tosi paljon (mutta laitan silti juustosiivuja kuumaan hernekeittoannokseen...) ja mielestäni kypsennetty tomaatti maistuu pahalle. Syön tomaattia vain tuoreena tai ketsupissa, tosin tästä tavasta opettelen pikkuhiljaa pois.
10.  Olen ikuinen haaveilija ja mielikuvitukseni tuntuu olevan rajaton. Suunnittelen usein mielessäni tulevaisuuden pikkujuttuja ja käyn kuvitteellisia keskusteluja. Olen myös kova tyttö jossittelemaan ja kuvittelemaan pahimmat skenaariot, mikä ei ole aina ihan niin mahtava juttu :D
11. Mulla ärsyttää ihan huomattavan paljon, kun tv-juontajien puheessa tulee kielioppivirheitä. Se on KUKA eikä ketä! Ja opetelkaa hitto millon käytetään "joka" ja millon "mikä". Ok, tämä ei ehkä rajotu pelkästään tv-persooniin. Ja tiedän, ettei oma kielioppini ole täydellistä, mutta onhan se vaan kiva päästä välillä pätemään.

11 haastajan kysymystä: Mimiltä

1. kuka haluaisit olla jos et olisi sinä? - En tosihaan osaa vastata tähän. En tiedä tiettyä henkilöä, joka haluaisin olla. Haluaisin ehkä olla hieman vanhempi nainen. Sellainen, jolla on ihan sikana elämänkokemusta jaettavana ja kiikkustuolissa muisteltavana. (siis koska henkiseltä iältänihän mie olen vähintäänki keski-ikänen, ainaki äiti muistuttaa siitä ehkä jokaisen puhelinkeskustelumme aikana)
2. mitä tekisit jos sinun ei tarvitsisi ikinä murehtia rahasta? - varmaan muuttasin vähän johonki syrjempään kaupungin vilskeestä (kuitenkin sopivan ajomatkan päähän, ei liian kauas palveluista), rakentasin unelmieni talon ja kesämökin jonnekin kauemmas veden äärelle ja sitten matkustelisin. Nauttisin varmaan aikani kiireettömästä elämästä, kunnes olisi pakko keksiä jotain tekemistä ja siitähän ei tiiä, mihin ryhtysin sitte :D
3. mikä on tällä hetkellä kappale tai albumi jota voisit kuunnella vaikka koko päivän? - Nyt keväällä olen kuunnellut ihan sikapaljon Rebekka Karijordin musiikkia. Ja eilen tuli yhtäkkiä Ultra Bra -olo ja niiden suosikkibiisejä onkin sitten kuunneltu eilen ja tänään.
4. voisitko rakastua murhaajaan? - ohoh, mitä kysymyksiä Pöysti on pistäny! :D Niin. Kaiketi rakastua voisin, jos tämä fakta pidettäisiin täydellisesti salassa. Mutta on se kuitenkin sellanen turn off, että ei tule ihan heti mieleen että haluaisin hengailla sellaisen tyypin kanssa tarpeettoman paljoa.
5. luuletko että voisit elää ilman internettiä jos muutkin eläisivät? - onhan sitä ennenkin eletty. Jos kukaan ei käyttäisi internettiä, niin mitä miekään netissä istuisin? Voishan se tietysti olla ihan terapeuttista pitää itelleen jonkin sortin nettitaukoa. Edes siten, että sallisi itselleen vain sähköpostin katsomisen, laskujen maksamisen ym.
6. uskotko sielunkumppaneihin? jos uskot niin miksi? - En ole koskaan jaksanut vaivata päätäni tämän asian pohtimisella. En oikein osaa sanoa. Onko se sielunkumppanuutta, kun joidenkin ihmisten kanssa kemiat toimii (ihan vain ystävyyspohjaltakin) heti alusta alkaen kuin olisi tunnettu vuosia? Minusta kuitenkin ehkä olisi hieman lohdutonta ajatella, että meille jokaiselle on olemassa vain yksi oikea sielunkumppani, joka tekee meistä "kokonaisen". Meikänki a:n pitkällä matikalla voisin laskea että aika kehnot tsäänssit olis löytää se oikea tyyppi. En rupea selittelemään tästä liian pitkää ajatusoksennustani vaan totean, että mielestäni parisuhde ja rakkaus tarvitsee huolenpitoa ja vaalimista, oli se sitä sielunkumppanuutta tai ei. Rakastuminen voi tapahtua helposti, kuin itsestään, mutta rakkaus vaatii vaivannäköä. Tietenki, jos uskoo sielunkumppaneihin ni varmasti näkee enemmän vaivaa sen yhden eteen. Ok, tästä tuli sittenkin ajatusoksennus, mutta ehkä minun mielestä sielunkumppaneita on useita. On niitä ystävyystason sielunsiskoja ja -veljiä sekä, joiden kanssa on vaan niin samalla aaltopituudella. Joistakin niistä on myös elämänkumppaniksi. Olen puhunut.
7. oletko joskus tehnyt jotain jonka toivoisit nyt tekemättömäksi? - No en kaiketi mitään järkyttävää ole mennyt tekemään. Toki on asioita, joita joskus mielessäni häpeilen, mutta mie kuitenki aattelen että tämä nykyinen Jules on kaikkien menneiden tapahtumien ja tekojen summa. Ja koska mie pidän siitä, mitä olen juuri nyt, niin ei siellä menneisyydessä voi olla ihan hirveitä luurankoja.
8. onko sinulla ollut kirjekaveria/kirjekavereita? jos on milloin viimeksi olet kirjoittanut hänelle/heille kirjeen? - Voi kyllä on ollut! 10-vuotiaana kirjoitin Hippo-lehteen ilmoituksen, jossa kerroin itsestäni mm. sen, että "kerään posliinipossuja". Sen seurauksena lopulta minulla oli yli 20 kirjekaveria ja illat meniki kirjeitä kirjoittaessa. Mulla oli laatikollinen kaikkia ihania kirjepapereita ja -kuoria ja tarroja ja geelikyniä, joilla sitten koristeltiin vastaanottajan osoite kehyksiin. Joskus yläasteen loppupuolella varmaankin viimeistään karsin kirjekavereita aika rankalla kädellä ja jäljelle jäi lopulta vain yksi tyttö. Minua kuukauden vanhempi, nykyisin Seinäjoella asusteleva R. Kyllä me kirjoiteltiin vielä lukion alussa, mutta sitten kun oltiin pari kertaa nähty livenä ja sosiaalinen media (R oli syy, jonka takia liityin irc-galleriaan aikoinaan!) tuli kuvioihin helpottamaan yhteydenpitoa, kirjeiden kirjoittelu vain jäi. Hitsi vie, olisipa kiva nähdä R pitkästä aikaa :) viime kerrasta on vierähtänyt jo 2-3 vuotta!
9. mitä pelkäät eniten elämässä? - varmaankin läheisteni menettämistä ja yksin jäämistä. 
10. jos viettäisit päivän miehen kehoon vangittuna mitä tekisit? - tekisin sellasia miesten juttuja... Niinkö kusisin pisuaariin ja trimmaisin partaa ja viiksiä (jos mie olisin mies ni mulla olis ehottomasti parta ja viikset). Viettäisin kivaa laatuaikaa äijäporukalla ja yllättäsin jonku mimmin ostamalla kukkia.
11. koska tavataan taas? khih. - Niii! Pitää kattoa jos kesällä pystyis :) 

11 haastajan kysymystä: Jonnalta

1. Mikä on ollut elämäsi onnellisin hetki tai paras muisto? - Olen miettinyt tätä aiemminkin, enkä ole koskaan osannut eritellä yhtä hetkeä. Se on kenties vielä edessä ;)
2. Mikä on taito, mistä olet kateellinen sen osaavalle? - Olen kateellinen joillekin ihmisille heidän loputtomasta lempeydestään, hyväntuulisuudestaan ja tahdikkuudestaan. Etenkin se tahdikkuus, että tietää miten muotoilla kritiikinkin niin, ettei toinen siitä loukkaannu ja että osaa pitää suunsa supussa oikeina hetkinä.
3. Ultimate lempilastenohjelma? Saa vastata vain yhden. - juuri nyt tuntuu siltä että Muskettikoirat.
4. Millaisen tunnetilan lempimusiikkisi aiheuttaa sinussa? - minulla ei ole lempimusiikkia. Luon soittolistatkin lähinnä juuri jonkin fiiliksen voimistamiseen. Muutama ystävä on kyllä sanonut, että lempimusiikkini on aika riisuttua naisartistipainotteista. Usein hidasta, voimakkaasti tunneladatulla tunnelmalla ja vahvoilla lyriikoilla varustettua. Koska rakastan fiilistellä, hengitellä syvään silmät kiinni ja saada kylmiä väreitä siitä musiikista niin että niskavillat nousee pystyyn.
5. Lempiravintolasi kaupungissa, missä käyt usein/asut? Miksi?  - Joensuusta en vielä oikein tiedä, koska olen käynyt täällä ainoastaan rillossa, Kreetassa ja Jecikassa. Kahdesta jälkimmäisestä kyllä pidän kovasti.
6. Onko olemassa jokin urheilulaji, jonka jälkeen tulee aina fiilis, että "ai hitto kun oli kivaa", vaikka ennen treeniä olisi tuntunut pakkopullalle lähteä kuntoilemaan? - lähes kaikki. Mulla tulee yleensä aina urheilun jälkeen (kunhan saan perseeni irti sohvan nurkasta) sikahyvä fiilis. Muistan kaiholla muonio-elelyn sählytreenejä, ne oli ihan huippuparastakivointa. Pyöräily on kans, jos pääsee polkeen kovaa musiikit korvilla. Ja juokseminen. Jooga antaa yleensä tyytyväisen ja rauhallisen olon, paitsi jos tulee vastaan just joku uus haastava liikesarja :D Taisin viimeksi toissapäivänä hehkuttaa Mikolle, että oliko se seurannut joogailuani yhtään ja kuinka siisti ja haastava se yks liike oli.
7. Mikä on suurin saavutuksesi tähän astisessa elämässäsi? - ihan kohta se on ammattiin valmistuminen.
8. Lempipaikkasi whole wild world? - Oulu. Sen kummempia erittelemättä.
9. Minkä kielen haluaisit oppia täydellisesti? Miksi? - ranskan. Harmittaa ihan sikana, kuinka lukion jälkeen se on jäänyt ja ruostunut. Olin kuitenkin ryhmämme priimus ja intohimoisin ranskanopiskelija. Olisittapa ollu meiän kanssa lukion reissula Strasbourgissa. Ku tultiin ulos bussista ni sain jonku ranskankielen mahtavuuden ylitsevyöryvän puhetulvakohtauksen. Se oli siistiä!
10. Mistä inspiroidut elämässä? - Ihmisistä, joiden elämäntapoja tai saavutuksia ihailen. Jos käytännönläheisemmin ajatellaan, niin Pinterestistä :D
11. Onko jokin aika, mihin haluaisit palata aina uudestaan ja uudestaan takaisin? Miksi? - Syksy 2008. Koska kotoa pois muuttaminen, talouskoulu, itsenäistyminen, kasa uusia ja ihan taatusti elinikäisiä ystäviä. Kaikki se, mitä silloin tapahtui. Päivääkään en vaihtaisi. Se aika on saanut minut rakastamaan Oulua.

11 kysymystä haastetuille:

1. Mikä kirja on saanut sinut pysähtymään ja ajattelemaan tai kenties muuttanut ajatusmaailmaasi ja miksi? Jos tällaista ei ole, mikä on lempikirjasi?
2. Yksi vaatekappale, mikä mielestäsi jokaisella naisella tulisi olla, miksi?
3. Mikä on tällä hetkellä tärkeimpänä ns. unelmien to do -listalla? Toisin sanoen, mikä on sellanen juttu, mikä tulee vielä tapahtumaan ja kun se tapahtuu niin se on aivan mahtavaa?
4. Jokaisella on varmasti joku ruoka-annos tai -aines, mistä ei nyt vaan ihan kauheesti tykkää. Mikä on sulle sellainen?
5. Millä tavoin luot itsellesi parhaan mahdollisen rentoutumishetken?
6. Lempikauppasi (ihan sama onko vaatekauppa, ruokakauppa, putiikki, marketti vai mikälie ja ihan sama onko netissä, suomessa vai ulkomailla) ? Perustele miksi.
7. Lempikahvilasi (jos et juo kahvia niin ymmärrät kuitenkin pointin) ?
8. Mitä yleensä tilaat ravintolassa?
9. Mitä unelmien kotisi pihalla on?
10. Kevennyksenä: kirjoita runo/loru/jotain sinne suuntaan aiheesta minun sohvani.
11. Mikä saa sulle silmiin onnenkyyneleet?

Haastan Mimsin (Pyrstötähtiä etsimässä), Mailiksen (Miun mössykkäin ja pössykkäin), Hannan vaikka Jonnaki sen jo haasto, mutta ihan vaan siksi että se postailisi useammin ;) (Hannan sohvahetki), Suvimariannen, vaikkei nää haastikset ole ehkä hänen tyylisiään, mutta taas haluan vaan herätellä kaiffareita postailemaan useammin! (Kulttuuri-Ulla), JA vielä myöskin postailemaan innostaakseni TePan (Tirriäisniityllä). Tässäkään ei ole vielä vaadittua 11, mutta eiköhän siinä ole tarpeeksi :) Ja jos joku haluaa osallistua haasteeseen, enkä ollut kyseistä bloggaajaa haastanut, ni feel free ja ottakaa ohjat omiin käsiinne! ;)

Kevätpäivät

Aurinko lämmittää jo niin, että mm. toissapäivänä meidän parvekkeen mittari näytti puolen päivän aikaan +16 astetta. Lämmintähän siinä olikin istua ja nauttia aamukahvia. Fiilistelen koko ajan mielessäni millä tavalla tuota sisustaisin, en vain vielä ole saanut paljoa aikaseksi.

Töissä on ollut niin kiire (tullut ylimääräsiä työvuoroja sairastapausten vuoksi) etten ole ehtinyt tehdä paljoa mitään. Nyt olikin ihanaa kun oli vapaa viikonloppu niin pystyttiin Mikkosen kans viettämään yhteistä aikaa ilman että toinen on väsynyt koulu- tai työpäivästä. Käytiin kirpparilla, metsästettiin parveketuoleihin pehmusteita, siivottiin koti ja eilen käytiin pilkilläkin. Valitettavasti saalis jäi niin pieneksi että jätettiin takaisin kasvamaan. Suunniteltiin uusintaa ensi sunnuntaiksi, jos keli sallii. Toivotaan kalaonnea sinne.

Tänään on vielä vapis ja pitää tuosta iltapäivästä taas kirjoitella opparia. Alle kaks viikkoa palautukseen! Onneks olen kirjotellu nyt ihan ok ahkerasti. Parina iltana pitkän työpäivänkin jälkeen energiajuoman voimin. Mikkonen tosin totesi, että vastaisuudessa jättää illala mulle edit ostamatta, pulputin kuulemma kirjoitustyön jälkeen turhan paljon kaikkea mitä mieleen juolahti :D

Kohta tiet on tarpeeksi sulat ja uskallan pistää juoksukengät jalkaan ja lähteä testaileen mitä polvet ja kunto kestää. Positiivinen yllätys oli se, että tuo miespuolinenkin jotenkin siitä innostui. Hyvä vaan, löytyy ainaki sitte toisesta se perseellepotkija. Mulla on vähä sellane kutina, että sitä tullaan vielä tarvitsemaan!

Viimeiseksi vielä yks asia, minkä edistymisestä olen viime päivinä ollu tosi ylpeä: Crow pose.

ja ei, en muokannut noita auringonsäteitä kuvaan. Meiän kämppään paistaa aina näin aamupäivästä tuo arska kivasti.

Life isn't short at all.

Lähinnä Facebookissa pyörinyt haaste on tuotu myös blogimaailmaan. Tarkoituksena on siis kertoa menneisyyden itsestään, haasteen antajan määräämällä iällä, sekä sitten luonnollisesti vastata samoihin kysymyksiin verraten nykytilanteeseen. Mimsi Pyrstötähtiä etsimässä -blogista antoi mulle muisteltavaksi ikävuodeksi sen sweeeet sixteen. 

En ole satavarma olenko tässä 16 vai 17, mutta menkööt ;)

Kun olin 16:

Asuin: Kotona Muoniossa "pikkuhuoneessa", kuten sitä perheen sisällä kutsumme. Ikkuna näytti länteen, näkymänä etupiha, maantie, rajajoki ja Ruotsin rannan törmä. Tuollon asuttiin vielä molemmat tytöt kotona porukoiden kanssa. Ja koirakin oli, se herätti minut aina tarkalleen kolmen aikaan yöllä (nostamalla tassua sängyn reunalle ja tuhisemalla) laskemaan sen hetkeksi juoksunarussa ulos tarpeilleen. Vielä pari vuotta koiran kuolemankin jälkeen heräsin itse yhä automaattisesti kolmelta yöllä, kävin juomassa pari kulausta jääkaappikylmää appelsiinituoremehua ja menin takaisin nukkumaan.

Olin: Superaktiivinen nuori. Saksan tunneilla kävin tavallaan kouluajan ulkopuolella. Joko aamukahdeksalta tai sitten koulun jälkeen kolmesta neljään. Harrastuksia riitti jokaiseen iltaan koulun jälkeen bändiharkoista kuorotreeneihin, sählytreeneistä kitaratunneille, tyttökerhon ohjaamisesta partioon ja apuvalvojan roolissa toimimiseen nuorisotalolla. Olin rääväsuu, äänekäs, äärimmäisen huomionkipeä, iloinen ja kunnon poikatyttö. 

Tärkeintä elämässä oli: Kaverit, harrastukset, musiikki, se että on kivaa.

Työskentelin: En ole varma siivosinko jo tuolloin paikallisesssa majoituskohteessa mökkejä viikonloppuisin. Ainakin vedin vapaaehtoisena ala-astelaisille kerhoja, olin siellä nuorisotalolla apuvalvojana ja autoin nuorisotyön kaiken maailman kissanristiäisissä joko esiintyen tai muuten vain järjestelyissä aina kun pystyin.

Halusin: Lähteä ilmaisutaitolukioon, opiskella mahdollisimman paljon kieliä, päästä teatterikorkeakouluun, poikaystävän, au pairiksi, bilettää kavereiden kanssa.

Pelkäsin: yksin jäämistä, heikkouteni ja pehmeän puoleni näyttämistä, pimeää.

Nyt kun olen 23:

Asun: Mikkosen kanssa ihanassa, ylimmän kerroksen saunallisessa kaksiossa, johon paistaa aurinko aina aamupäivän. Olen tässä kevättalven aikana kantanut lasitetulle parvekkeellemme kaikennäköistä tavaraa ja huonekalua ja tarkoitukseni on sisustaa se lempipaikakseni, kunhan kelit vielä lämpenevät. Täällä on vaaleat parkettilattiat ja meidän sisustuksessamme näkyy erityisesti puiset yksityiskohdat, valkoinen ja mm. lempivärini vihreä. Tilaa on juuri sopivasti. Nimittäin sen verran vähän, että mitään ylimääräistä kalusteidemme lisäksi tänne ei enää oikein mahdu. Jos jotain uutta hankkii, pitää luopua vanhasta. Hyvä kehittävä haaste kaltaiselleni hammstraajalle.

Olen:  Tyttöystävä, avopuoliso, ässätäti, pikkusysteri, kuopus, ystävä ja kaveri. Oppinut että on ok näyttää tunteensa niiden patoamisen sijaan. Tullut sinuiksi pehmeän puoleni kanssa. Rauhallisempi ja tyytyväinen myös sen hiljaisen tarkkailijan rooliin. Ikuinen optimisti ja haaveilija. Sittenkin aika tavallinen tyttö. Melkein valmis kulttuurituottaja (amk). Oppinut kärsivällisyyttä. Luottavainen siihen, että asioilla on tapana järjestyä.

Tärkeintä elämässä on: läheisten rakkaus ja ihmissuhteisiin panostaminen (vaikka yhteydenpidossa olen yhä melko surkea. Meselle comeback!). Hetkien kauneuden näkeminen ja tämä:

Kuva Pinterestin syövereistä.

Työskentelen: vasta aloittaneena ässätätinä. Miten ihanalta tuntuukaan palata asiakaspalvelun leipiin, kun on muuton jälkeen vain oleskellut kotona muutaman kuukauden mökkihöperöityen. Jo ensimmäinen työpäivä palautti piiloistaan hetkeksi kadonneen puheliaan, positiivisen, nokkelan ja sanavalmiin Julesin. Mökkihöperö ihmisarkailija väistyköön!

Haluan: Valmistua tänä keväänä. Koiran ja kissan. Vaalia parisuhdetta. Tehdä sitä, mikä tuo hyvän mielen ja päästää irti negatiivisista asioista. Pitää huolta terveydestäni. Kehittää kehoani ja oppia joogan salat. Aloittaa juoksemisen, jos polvet kestävät. Kehittyä kutomisessa ja virkkaamisessa. Kasvattaa bonchin. Lukea ja tanssia enemmän. Kokata ja syödä hyvää ruokaa. Viettää laatuaikaa parhaiden ystävien kanssa ja löytää sen yhden, Meredith-Christina -veroisen tyypin, jolle en koskaan epäröisi soittaa tai tulla kylään. Joka ymmärtäisi ja jota ymmärtäisin parista sanasta. Kumota punaviinipullon tai useamman kesäiltana-yönä täydellisessä seurassa keskustellen. Kehittää suvun salaisen reseptin. 

Pelkään: pimeää. Menettämistä. 

Ja nyt on sinun vuoro. Jätä kommentti, jos tahdot tehä tämän kans ni mie valitsen sulle muisteltavan ikävuoden :)

Pari missiota

Rehellisesti sanottuna, mie olen viimeiset neljä kuukautta ainoastaan himmaillut. Välttämisorientaatio on ollut huipussaan ja olen "kirjoittanut opparia". Eli kirjoitustyötä on tapahtunut ehkä kappaleen verran kahden viikon välein. Välttämisen tuloksena olen sitten mm. aloittanut joogaamisen (mistä on kai ollutkin jo puhe) ja päättänyt syventyä bonchin kasvattamisen ihmeelliseen maailmaan.

Kävin viikko sitten viemässä avoimia työhakemuksia eri paikkoihin, koska eihän tästä rytmittömästä elämästä tule mitään muuta kuin mökkihöperöksi. Jo seuraavana päivänä puhelin soi ja sain kutsun työhaastatteluun. Onni oli, että satuin kyseisessä paikassa vetämään hihasta juuri oikeaa henkilöä. Hän kun on osallisena valitsemassa uusia työntekijöitä. Perjantaina tunti työhaastattelun jälkeen puhelin soi jälleen ja kuulin että töissä saa ruveta käymään. Siitä päässäänkin missio nro ykköseen:

1. Tee oppari loppuun
Tämä on nyt tosi homma. Himmailu päättyköön ja kirjotustyö jatkukoon. Nyt kun työtkin alkaa, en todellakaan keksi niistä uutta tekosyytä vältellä kirjoittamista, enkä todellakaan siirrä valmistumista enää yhtään kuukautta. Yritän pitää mielessä sen, kuinka täydellisen kevyeltä olo voikaan tuntua kun se oppari on esitelty ja kypsäri tehty.
Mitä olen tehnyt asian eteen: otin kaikki lähdekirjallisuutena käyttämäni kirjat mukaan Muonioon lomalle (koetan kirjoittaa mahdollisimman paljon tämän viikon aikana, ehkä jopa loppuun, jos oikein optimistisia ollaan!). Lisäksi kielsin Mikkoa asentamasta erästä nimeltämainitsematonta peliä uudelle pöytäkoneellemme. Pelaamiselle löytyy seuraavan kerran aikaa vasta sitten kun oppari on moodlen palautuskansiossa.

2. Opi päälläseisonnan salat
Löysin pinterestistä ohjeet siihen, kuinka joogaliikkeiden avulla voi kehittää kehon lihaksia ja valmistautua päälläseisontaan. Aion ehdottomasti opetella ja alkaa harrastamaan tätä. Olen hurahtanut.

Kuva: Fitsugar

3. Opi käsilläseisonta-tasapainoilu-asian salat
Tähänkin löysin ohjeet pinterestin avulla. Sama homma. Joogaliikkeiden kautta. Mihin hullu rupeaa, siihen se repeää.

Kuva: Fitsugar

Nyt minun pitää jatkaa kirjoittamista oikealla alustalla, tarkoitan siis wordissa. Lohdutan itseäni sillä tiedolla, että tämä kouluhommien välttely on geeneissä.

mm. kevätaamujen musiikki-ihastus.

Ystävänpäivä oli ja meni. Meidän romanttinen päivä koostui mm. yliopistolla matikan laitoksella työhakemusten täyttämisestä, mutta tietenkin illan päälle sitten paistettiin hyvät pihvit, juotiin punaviiniä, pelattiin unoa ja katsottiin pari jaksoa Tinttiä. On ihan kiva kun on jotain katsottavaa iltaisin ja kun esim. himymin ja tbbt:n jaksoja saa odottaa aina viikon, niin pitää sitten varata jotain muuta kateltavaa, jonka ääressä saa edetä ihan omaan tahtiin. Frasierit on nyt katsottu alusta loppuun ja hetken pohdittuamme päätettiin testata millainen piirretty Tintin seikkailut olikaan. Sarja siis pohjautuu niihin sarjakuviin ja niiden pohjaltahan on myös tehty se animaatio, Yksisarvisen salaisuus, joka tuli teattereihin tuossa viime vuonna.
Täytyy myöntää, että olin aivan yllättynyt miten hyvä sarja Tinteistä on saatu koottua. En rupea arvostelemaan enempää, koska en vain osaa ja sillä selvä.

Mulle erityistä nostalgiaa noihin tuo se, että ruukasin pienenä lainata Tinttejä kirjastoautosta, joka pysähtyi aina meidän mummolan pihalla siinä ihan  naapurissa. Osa tarinoista on siis tuttuja. Tajusin kuitenkin vasta nyt, että ne olivat ehkä silloin mulle vielä liian monimutkaisia juonenkäänteineen ja mysteereineen, enkä tainnut paljoa loppujen lopuksi lukea niitä (veikkaan että iskä niitä luki enkä mie :D). Kuitenki muistan lainanneeni niitä uudestaan ja uudestaan.


Tänään on taas aivan täydellinen kevätaurinkoinen päivä. Viime lauantaina otin juuri tällaisesta kelistä kaiken irti ja lähdin ulos päämäärättömälle kävelylle. Pistin napit korville ja annoin musiikin määrätä jalkojen tahdin ja jokaisessa risteyksessä suunnistin sinne, missä näytti kivalta. Reitti kulki sitten välillä hiihtoladun viertä, välillä pienten puutalojen naapuruston laitaa. Takaisin kävellessä kylmyys kipristeli jo poskissa, mutta oli se kyllä ihanaa. Tällainen keli on vain jotenkin niin inspiroiva. Pitää laittaa hyvää musiikkia, trimmata bonsaifiikkusta ja laittaa ylle jotain kivaa, vaatekaapin hyllyillä liian pitkään käyttämättä lojunutta.

Hyvän musiikin kanssa mieli on kyllä paininut viime päivinä. Olen kovasti yrittänyt etsiä soittolistaa tai artistia, jota jaksaisin vain kuunnella ihan mielissään, ilman että pitäisi välissä skipata jotain kappaletta tai vaihtaa kokonaan toiseen artistiin. Tänään löysin ihan täydellisen vaihtoehdon: Rebekka Karijordin. 
Tutustuin Rebekkan musiikkiin jo viime talven aikana, kun löysin ystäväni spotifyn soittolistoilta kappaleen Wear It Like a Crown.


Kyseistä kappaletta on tullut kuunneltua paljonkin talven aikana, mutta tänään pistin Rebekan tuotannon spotifysta soimaan ja ihastuin! Parking Lot, Multicolored Hummingbird, Save Yourself. Voi että niiden tahtiin tekee mieli pyörähdellä ja tanssahdella ympäri kämppää! Fiilis on jotenkin eteerinen ja just sellainen että meikä vaan tanssii täällä, eikä tarvii miettiä onko pöljän näköstä, koska kukaan ei näe!

Täydellinen aamupäivä.