Hokasin tässä yhtäkkiä taas, miten kiitollinen olen kaikista kaveripojistani. Etenkin niistä, jotka on tullu jo peruskoulun ja lukion aikana Muoniossa varttuessa. Tietenki niitten ansiosta mie olen vähän tämmöne omanlaiseni, useina hetkina vaan se yksi jätkistä. Viime viikonloppuna sain hämmästellä ku kännykkään rupesi satelemaan otsikon mukaisia tekstiviestejä. Pojat ja Petra muistivat minua, ei siitä sen enempää.
Mutta suurin tajuamisen hetkeni oli, ku mietin että miksi ihmeessä mulla oikeastaan on niin paljon rakkaita kaveripoikia (sillä olenhan mie aina ollu rämäpää ja siten ajautunu niitten joukkoon), että etenkin siinä murrosiän kynnyksellä ku luokassa alkoi syntyä porukoita, mie en löytäny paikkaani enkä tuntenu kuuluvani oikein mihinkään. Aina löytyi hetkiä, jolloin eräässä tyttöjoukkiossa, johon halusin, en ollut tervetullutta seuraa. Tytöt ovat niin julmia toisiaan kohtaan siinä iässä. Mie en onneks kärsiny kovinkaan ja taidan olla itse ollut erästäkin hyvää ystävääni kohtaan niihin aikoihin vielä pahempi ja ilkeämpi. Onneks ne kaikki on takanapäin ja niistä ajoista on fiksuunnuttu.
Enkä vieläkään päässyt loppusanomaani, mahoton jaarittelija :D Siis se asia, minkä tajusin, oli että silloin ku tytöt ei huolinu joukkoonsa, mie sain aina olla poikien kanssa. Me pelattiin jalkapalloa välitunneilla, me hengailtiin k-marketin takapihalla laatikoiden päällä ja me leikittiin gogoilla.(siis muistaako kukaan enää gogoja? Niitä pieniä muoviukkeleita, joilla pelattiin vähän kuin marmorikuulilla ja joita myytiin R-kiskalla?)
Pojat ei koskaan juoninu, ne huoli joukkoonsa kävi miten kävi. Jos suututti ni sitte tapeltiin hetki ja oltiin taas kavereita. Mie en vois olla enempää kiitollisempi minun pojista <3 Kiitos Oikkeli, Liikamähö, Tomppa, Miikka, Tauno ja kaikki muut.
perjantai 23. syyskuuta 2011
tiistai 20. syyskuuta 2011
jossain lähellä no lifettamisen pohjamutia.
"Nyt meikä siirtyy pois koneelta", aattelin itekseni ku päätin siirtyä läppäriltä toiseen päähän huonetta televisioon kytketyn koneen ääreen pelaamaan simssiä. Fail.
torstai 15. syyskuuta 2011
uusia korvakilluttimia
Päivä alkoi yhtä tyhmästi kuin eilinenkin ja aika tyhmänä pysyi pitkälle puoleen päivään. Jossain vaiheessa asiat vain alkoivat valottumaan monilta osin: Sain tehtyä kouluhommia ja siitä kiitollisina käytiin juhlistamassa alkavaa viikonloppua Antin ja Emmin kanssa Dragon Shengin seisovan pöydän antimilla. Kävelin kotiin hymynkare huulillani nauttien vesisateesta.
Kotiovella vasta riemu repesikin, nimittäin avattuani oven näin ensimmäisenä sen kortin, jonka postinjakaja jättää kun kirje ei mahdu postiluukusta. Tiesin, että kyseessä on taatusti Crazy Factoryn paketti, jonka reilu viikko sitten tilasin. Laitoin avaimet takaisin laukun pohjalle ja käänsinkin kantani kohti postia innokkaana. No enpä ollu tarkastellu lappua tarkasti, kello oli nimittäin vasta kaksi (14.00) kun postin tiskiin löin lappusen. Virkailijamies naurahti (no ei kyllä, se lähestulkoon läksytti minua. Ois vain ollu kivempaa jos solis naurahtanu innokkuudelleni) ja ympyröi kellonajan (17.30), jonka jälkeen paketti on noudettavissa, ja kehotti lukemaan lappuset ensi kerralla tarkemmin.
Vain hieman lannistuneena käppäilin takas kämpille. Pelailin the sims 2:sta (kaikkine lisäosineen! ei kamasettejä tosin) ja tekstailin poikkiksen kanssa. Muuttuneitten viikonloppusuunnitelmien vuoksi päässään sittenki näkemään tänä viikonloppuna, ho. Iha jees!
Mutta asiaan meikän turhanpäiväsistä lätinöistä! Hain sen pikkulurjuspaketti-asian ja oijoijoijoi siellä oli korvikset jos sun toisetkin! Kuvat kertoo enempi ku minun uljas sanaleikkini, siispä:
Jos joissaki kuvissa näkyy hämmentävää valkosta scheissea ni se on vaan rasvaa. Jotkut tikut oli paksumpia ku mitä olen aiemmin käyttäny ni piti vähän lyä liukastetta kehiin, että ne saatiin verenvuodatuksetta korvareiästä läpi (;
Edit: VOE RÄKÄKOKKARE! Kävin tsiikaan CF:n sivut, että josko lataisin noita kuvia myös Action Shoteiksi ja saisin näin crazy cash pointseja. Tuli heti tilauslistalle uudet kaunokaiset oottamaan sitä, että himoitten vähän useampiaki ko tuota yhtä paria tai joku muu on tilaamassa *vink vink*
ai minullako muka addiktio erikoisiin korvakoruihin?
Kotiovella vasta riemu repesikin, nimittäin avattuani oven näin ensimmäisenä sen kortin, jonka postinjakaja jättää kun kirje ei mahdu postiluukusta. Tiesin, että kyseessä on taatusti Crazy Factoryn paketti, jonka reilu viikko sitten tilasin. Laitoin avaimet takaisin laukun pohjalle ja käänsinkin kantani kohti postia innokkaana. No enpä ollu tarkastellu lappua tarkasti, kello oli nimittäin vasta kaksi (14.00) kun postin tiskiin löin lappusen. Virkailijamies naurahti (no ei kyllä, se lähestulkoon läksytti minua. Ois vain ollu kivempaa jos solis naurahtanu innokkuudelleni) ja ympyröi kellonajan (17.30), jonka jälkeen paketti on noudettavissa, ja kehotti lukemaan lappuset ensi kerralla tarkemmin.
Vain hieman lannistuneena käppäilin takas kämpille. Pelailin the sims 2:sta (kaikkine lisäosineen! ei kamasettejä tosin) ja tekstailin poikkiksen kanssa. Muuttuneitten viikonloppusuunnitelmien vuoksi päässään sittenki näkemään tänä viikonloppuna, ho. Iha jees!
Mutta asiaan meikän turhanpäiväsistä lätinöistä! Hain sen pikkulurjuspaketti-asian ja oijoijoijoi siellä oli korvikset jos sun toisetkin! Kuvat kertoo enempi ku minun uljas sanaleikkini, siispä:
 |
| <3 |
Edit: VOE RÄKÄKOKKARE! Kävin tsiikaan CF:n sivut, että josko lataisin noita kuvia myös Action Shoteiksi ja saisin näin crazy cash pointseja. Tuli heti tilauslistalle uudet kaunokaiset oottamaan sitä, että himoitten vähän useampiaki ko tuota yhtä paria tai joku muu on tilaamassa *vink vink*
 |
| Tahtootahtootahtoo! Homer-kuolaus-efekti täällä päässä! |
keskiviikko 14. syyskuuta 2011
tiistai 6. syyskuuta 2011
velvollisuuksia vältellessä.
hohhoh, viikko taas vierähtäny hujauksessa. Sen aikana olen mm.
- katsonut dokumentteja lapsimisseistä ja suuttunut lasten puolesta heidän vanhemmilleen. Siis voittako uskoa, eräskin tyttö käytti jo 8-vuotiaana (muistaakseni) piilareit,a ja äiti ylpeänä kehu. Kun sitten tytärtä haastateltiin hän sanoi, että olisi mukavampaa käyttää laseja, mutta äiti toivoo hänen käyttävän piilareita. Heti perään äiti haastattelussa toteaa, että tyttö on ollut jo kerran kauneusleikkauksessa (vain koska korvat höröttivät hieman!) ja että hän kannustaa vastaisuudessakin kauneusleikkauksiin jos niihin näkee tarvetta. MITÄ! Sama oli erään toisen tytön äiti. Ihan pöpi ja orjapiiskuri lapsensa suhteen. Ja nehän näytti siellä kisoissa ihan joltain miniatyyri drag queeneilta! ÄRRIN MURRIN.
- Tehnyt Baileys-juustokakun luokkakaverin yllätysläksiäisiin ja viettänyt niitä. Kakku onnistui, yllätys onnistui ja bileet olivat oikein mukavat. Kiitos hurjasti Hannalle ja Juholle kodin lainasta!
- Ostanut epähuomiossa kaupasta mustekalarenkaita sipulirenkaiden sijaan. Hyi kamala! Nyt on päällä febessä hirveä kaupittelu, josko joku hakisi ne meikäläisen pakastimesta pois.
- Pelannut ihan liikaa koneella kaikkea mahdollista. Mm. wormsia, the sims 2 ja febessä muutamia pelejä, unohtamatta bookwormia.
Tällä viikolla on Kassun Karnevaalit ja allekirjoittanut menee paikalle talkoolaiseksi. Torstaina lukukauden avajaisissa on luvassa, no sen näkee sitten. Lauantaina meneekin puoli päivää talkoillessa. Nimittäin ensin aamupäivä lastentapahtumassa ja sitten vielä iltapäivä nuorisotapahtumassa. Lastentapahtumasta meikäläisen löytää pinssikoneen äärestä ahertamasta. Jos asiakkaita ei tule ni luultavasti väkerrän niitä vaan huvikseni. Illala pääsee sitte kattoon miltäs se Anna Puu livenä kuulostaa ku hoilailee Sinä olet minä.
Nyt olen ehkä jo vältellyt tarpeeksi kouluhommien väkertämistä. Jos tuota edes yhden tehtävän kirjottas (vain koska se pitää palauttaa huomiseks). Vielä tässä sen verta, etten olekaan kertonu ko ostima Mikkosen kanssa Floggareiden fanituspaidat jurassikista! Niitä ei tietenkään saa pitää yhtä aikaa päällä, koska se olis jo iha yhtä surkea juttu ku ne kuuluisat tuulipuvut.
- katsonut dokumentteja lapsimisseistä ja suuttunut lasten puolesta heidän vanhemmilleen. Siis voittako uskoa, eräskin tyttö käytti jo 8-vuotiaana (muistaakseni) piilareit,a ja äiti ylpeänä kehu. Kun sitten tytärtä haastateltiin hän sanoi, että olisi mukavampaa käyttää laseja, mutta äiti toivoo hänen käyttävän piilareita. Heti perään äiti haastattelussa toteaa, että tyttö on ollut jo kerran kauneusleikkauksessa (vain koska korvat höröttivät hieman!) ja että hän kannustaa vastaisuudessakin kauneusleikkauksiin jos niihin näkee tarvetta. MITÄ! Sama oli erään toisen tytön äiti. Ihan pöpi ja orjapiiskuri lapsensa suhteen. Ja nehän näytti siellä kisoissa ihan joltain miniatyyri drag queeneilta! ÄRRIN MURRIN.
- Tehnyt Baileys-juustokakun luokkakaverin yllätysläksiäisiin ja viettänyt niitä. Kakku onnistui, yllätys onnistui ja bileet olivat oikein mukavat. Kiitos hurjasti Hannalle ja Juholle kodin lainasta!
- Ostanut epähuomiossa kaupasta mustekalarenkaita sipulirenkaiden sijaan. Hyi kamala! Nyt on päällä febessä hirveä kaupittelu, josko joku hakisi ne meikäläisen pakastimesta pois.
- Pelannut ihan liikaa koneella kaikkea mahdollista. Mm. wormsia, the sims 2 ja febessä muutamia pelejä, unohtamatta bookwormia.
Tällä viikolla on Kassun Karnevaalit ja allekirjoittanut menee paikalle talkoolaiseksi. Torstaina lukukauden avajaisissa on luvassa, no sen näkee sitten. Lauantaina meneekin puoli päivää talkoillessa. Nimittäin ensin aamupäivä lastentapahtumassa ja sitten vielä iltapäivä nuorisotapahtumassa. Lastentapahtumasta meikäläisen löytää pinssikoneen äärestä ahertamasta. Jos asiakkaita ei tule ni luultavasti väkerrän niitä vaan huvikseni. Illala pääsee sitte kattoon miltäs se Anna Puu livenä kuulostaa ku hoilailee Sinä olet minä.
Nyt olen ehkä jo vältellyt tarpeeksi kouluhommien väkertämistä. Jos tuota edes yhden tehtävän kirjottas (vain koska se pitää palauttaa huomiseks). Vielä tässä sen verta, etten olekaan kertonu ko ostima Mikkosen kanssa Floggareiden fanituspaidat jurassikista! Niitä ei tietenkään saa pitää yhtä aikaa päällä, koska se olis jo iha yhtä surkea juttu ku ne kuuluisat tuulipuvut.
 |
| harrastan näemmä balettia eteisessäni. |
 |
| Minusta tulis ihan hyvä irlantilainen kultapanda! |
maanantai 29. elokuuta 2011
Tuulen tuomissa lehdissä kahlaa
Näin alkoi virallisesti syksy. Nimittäin koulun penkile piti palata, vaikkakin kovin rennostihan tuo lähti.
Äläsnyvain. Mie, joka sain viime vuonna kuulla olevani luokan uusi ennätysmyöhästelijä (entinen nimittäin lopetti koulun), olin tänä aamuna 20min (!) etuajassa koulula. Eikä aamula tullu ees kiire!
Vaan häätyy kyllä myöntää, turha päivähän tuo oli. Kokoonnuttiin aulassa ja seuraavat 2½ tuntia meilä oli aikaa tutustua uuteen kampukseen itsenäisesti. Siis krhm, kampukseen, jolla on ollut osa meidän oppitunneista myös viimeiset 2½ vuotta ja ainoana muutoksena entiseen on, äläsnyvain, uus siipi meitä varten. Nooh, tutustumisen jälkeen (lue: opiskelijakortin tarran uusiminen, kahvittelu, ruokailu ja yleinen hengailu) saatiin vielä kuulla jonkinmoista puhetta lukuvuoden alkamisen kunniaksi ja that's it. Yhden aikoihin jalkani suuntasivat perinteisesti päiväkahville alakertaani, kuten aina lukuvuoden alkamis- ja päättymispäivinä on ollut tapana tehdä. Huomasin, että piti vähän muistilokeroistaan kaivella kahvin hintaa (1,20e) kun kesällä on totutellut enemmän kaivelemaan sen tuopin hinnan (3,50e) arvosta lompakon kolikkotaskua.
Eilen illala huomasin syksyn muutenkin. Oli nimittäin ihan julmetun pimeää ku lopetin kirjan lukemisen ja koitin nukkua. Miehän olin ihan pelkuri ja koko ajan tuntui siltä, että eteisestä tulee kohta joku ryöväri. Piti laittaa valo päälle ja nukahtaa selkä seinää vasten, kasvot kohti eteistä. Niin siinä käy kun jätetään pimeänpelkuri yksin oman mielikuvituksensa kanssa nukkumaan.
Hoi, muistakaas tänään kattoa subilta klo 19.30 Taran monta elämää (United States of Tara), meikä ainaki pisti digiboksin kaiken varalta nauhottaan, jos vahingossa meinaan ite unohtaa!
Äläsnyvain. Mie, joka sain viime vuonna kuulla olevani luokan uusi ennätysmyöhästelijä (entinen nimittäin lopetti koulun), olin tänä aamuna 20min (!) etuajassa koulula. Eikä aamula tullu ees kiire!
Vaan häätyy kyllä myöntää, turha päivähän tuo oli. Kokoonnuttiin aulassa ja seuraavat 2½ tuntia meilä oli aikaa tutustua uuteen kampukseen itsenäisesti. Siis krhm, kampukseen, jolla on ollut osa meidän oppitunneista myös viimeiset 2½ vuotta ja ainoana muutoksena entiseen on, äläsnyvain, uus siipi meitä varten. Nooh, tutustumisen jälkeen (lue: opiskelijakortin tarran uusiminen, kahvittelu, ruokailu ja yleinen hengailu) saatiin vielä kuulla jonkinmoista puhetta lukuvuoden alkamisen kunniaksi ja that's it. Yhden aikoihin jalkani suuntasivat perinteisesti päiväkahville alakertaani, kuten aina lukuvuoden alkamis- ja päättymispäivinä on ollut tapana tehdä. Huomasin, että piti vähän muistilokeroistaan kaivella kahvin hintaa (1,20e) kun kesällä on totutellut enemmän kaivelemaan sen tuopin hinnan (3,50e) arvosta lompakon kolikkotaskua.
Eilen illala huomasin syksyn muutenkin. Oli nimittäin ihan julmetun pimeää ku lopetin kirjan lukemisen ja koitin nukkua. Miehän olin ihan pelkuri ja koko ajan tuntui siltä, että eteisestä tulee kohta joku ryöväri. Piti laittaa valo päälle ja nukahtaa selkä seinää vasten, kasvot kohti eteistä. Niin siinä käy kun jätetään pimeänpelkuri yksin oman mielikuvituksensa kanssa nukkumaan.
Hoi, muistakaas tänään kattoa subilta klo 19.30 Taran monta elämää (United States of Tara), meikä ainaki pisti digiboksin kaiken varalta nauhottaan, jos vahingossa meinaan ite unohtaa!
 |
| kuva: Subtv |
sunnuntai 28. elokuuta 2011
mähöämisen riemu eli Oodi sunnuntaille.
Päivä meni mähöilyksi.
Aamukahvitellessa ja koneella jumittaessa kului sujuvasti neljä (4!) tuntia. Eikä tullut edes sivistettyä itseään maailman tapahtumilla edes iltasanomien sivulta. Lähinnä febeilyksihän se meni, turha kieltää.
Lopulta, kun ruho suostui irtoamaan sohvan pohjalta, keräsin kamppeeni ja pian löysin itteni nauttimassa tulisesta Spring Fried Rice -annoksesta Chinamanin terassilla Tolun kanssa. Ei ehkä himppasen ollut huono omatunto ku tajusin hesen kyltin ohi kävellessäni, että viikonlopun aikana on tullu vedettyä kiinalaista kahesti ja kolme hampurilaistakin on valunut tämän tytön ruokatorvesta alas. Mitäs tuosta, tykkään elää periaatteella "syö, mitä lystäät". Jos tuota sitte vanhempana murehtis, jos/kun rupeaa kaikki ruoka jäämään muistoksi kehoon. Sitäpaitsi, huomena olis tarkoitus lopultaki valmistaa lohipala, joka on oottanut pakastimessa. Kotiperältä tien toiselta puolen joesta nostettua lohta, se ei paljoa kaveriksi tarvi. Ehkä keitän pottuja ja eikun suupalat ääntä kohen.
Mähöilin Tolun sohvalla vielä pari tuntia ja ehkä peräti aukasin erään koulutehtävän tehtävänannon. Käytiin pikasella lenkillä ja vaikka olinkin suunnitellut teekupillista alakerrassani, laskinki kuuman, vaahtoisen kylpyveden ja uppouduin about tunniksi lämpösen veden alle ja Torey Haydenin Hiljaisuuden Lapset -teokseen.
Torey Haydenin kirjat on mahtavia, pakko hehkuttaa hieman. Alotin lukemisen kun kirpparilla käveli vastaan Tiikerin lapsi, jota äippä jo monet kerrat oli suositellu. Sen jälkeen on tullut ahmittua Haydeniltä Aavetyttö ja Häkkipoika. Valitettavasti kaltaiseni pelkuri jopa vähän säikkyi Aavetyttöä lukiessa ja lukeminen piti rajoittaa valoiseen aikaan ja mieluiten paikkoihin, joissa on ihmisiä. Niinpä luin sitä junassa ja ystävien luona kyläillessä (miten seurallinen vieras!). Ja aion lukea nyt tuota Hiljaisuuden Lapsia heti ku saan koneen sulettua. Toiv. en koko yötä, sillä aamula pitäs lähteä kouluun.
Ainii, lisäinfotakseni teitä terveellisistä ruokatottumuksistani: aamupalana kahvin kaverina toimi eilen leffan kaveriks ostetut irtokarkit. Niija himpun kuivahtanut mokkapala-asia.
Hyv' yöt, helluista unia!
Aamukahvitellessa ja koneella jumittaessa kului sujuvasti neljä (4!) tuntia. Eikä tullut edes sivistettyä itseään maailman tapahtumilla edes iltasanomien sivulta. Lähinnä febeilyksihän se meni, turha kieltää.
Lopulta, kun ruho suostui irtoamaan sohvan pohjalta, keräsin kamppeeni ja pian löysin itteni nauttimassa tulisesta Spring Fried Rice -annoksesta Chinamanin terassilla Tolun kanssa. Ei ehkä himppasen ollut huono omatunto ku tajusin hesen kyltin ohi kävellessäni, että viikonlopun aikana on tullu vedettyä kiinalaista kahesti ja kolme hampurilaistakin on valunut tämän tytön ruokatorvesta alas. Mitäs tuosta, tykkään elää periaatteella "syö, mitä lystäät". Jos tuota sitte vanhempana murehtis, jos/kun rupeaa kaikki ruoka jäämään muistoksi kehoon. Sitäpaitsi, huomena olis tarkoitus lopultaki valmistaa lohipala, joka on oottanut pakastimessa. Kotiperältä tien toiselta puolen joesta nostettua lohta, se ei paljoa kaveriksi tarvi. Ehkä keitän pottuja ja eikun suupalat ääntä kohen.
Mähöilin Tolun sohvalla vielä pari tuntia ja ehkä peräti aukasin erään koulutehtävän tehtävänannon. Käytiin pikasella lenkillä ja vaikka olinkin suunnitellut teekupillista alakerrassani, laskinki kuuman, vaahtoisen kylpyveden ja uppouduin about tunniksi lämpösen veden alle ja Torey Haydenin Hiljaisuuden Lapset -teokseen.
Torey Haydenin kirjat on mahtavia, pakko hehkuttaa hieman. Alotin lukemisen kun kirpparilla käveli vastaan Tiikerin lapsi, jota äippä jo monet kerrat oli suositellu. Sen jälkeen on tullut ahmittua Haydeniltä Aavetyttö ja Häkkipoika. Valitettavasti kaltaiseni pelkuri jopa vähän säikkyi Aavetyttöä lukiessa ja lukeminen piti rajoittaa valoiseen aikaan ja mieluiten paikkoihin, joissa on ihmisiä. Niinpä luin sitä junassa ja ystävien luona kyläillessä (miten seurallinen vieras!). Ja aion lukea nyt tuota Hiljaisuuden Lapsia heti ku saan koneen sulettua. Toiv. en koko yötä, sillä aamula pitäs lähteä kouluun.Ainii, lisäinfotakseni teitä terveellisistä ruokatottumuksistani: aamupalana kahvin kaverina toimi eilen leffan kaveriks ostetut irtokarkit. Niija himpun kuivahtanut mokkapala-asia.
Hyv' yöt, helluista unia!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)