Lempipaikkoja 1: Juna-asemat

Minut valtasi vain halu kertoa lempipaikoistani, siksi numerointi. En tiiä jatkanko tätä ikinä, molen niin hemmetin hyvä jättämään asioita kesken alkuinnostuksen jälkeen. Mutta elätellään toivoa. Kuitenkin asiaan! Juna-asemat.

Rakastan juna-asemia. Rakastan laitureita, rakastan odotustiloja puisine penkkeineen, rakastan asemakahviloita tyyriine tuotteineen. Kuten bloggaajan kuvaukseenki olen asiasta maininnu, minusta juna-asemat on mitä romanttisimpia paikkoja. Siis se niiden funktio ylipäätänsäkin. Sinne mennään joko matkustaakseen muualle näkemään muita maisemia ja muita ihmisiä. Tai sinne mennään ottamaan vastaan joku tärkeä. Asemilla näkee kuinka ihmiset kohtaavat. Lapset juoksevat sukulaisia vastaan halaamaan. Pariskunnat suukottelevat. Nuoret parit vannovat rakkauttaan hyvästellessään. Ystävät halaavat tiukasti ja pitkään. Ilmassa on aina jonkinlainen odotus. (Haha, odotus hyvinkin, terkkuja VR:lle!)

Tietenkin suurin hurma asemissa on mulle juuri tuolla ihmisten kohtaamisella. Voi miten olenkaan koko talven haaveillut siitä, että kesällä menen vapaapäivänä vain istumaan aurinkoisena päivänä asemalaiturin penkille lukemaan kirjaa ja tarkkailemaan ihmisiä.
Mutta myös asemarakennukset itsessään ovat niin upeita. Joko suuria, avaria ja valoisia halleja tai jotain vanhoja, pieniä ja niin sympaattisia että ne voisi upottaa johonkin Jude Law'n tähdittämään romanttiseen komediaan.

kuvat: weheartit.com

Ja entäs ne asemakahvilat, missä kiireiset ihmiset nappaavat kahvin ja sämpylän odotellessaan vaihtoyhteyttään. He lukevat päivän lehden pöydässä ja tarkkailevat kelloa. Toiset soittavat läheisilleen samalla, toiset ottavat kontaktia muihin junantuomiin. Olen lukenut useammankin "lukijan tarinan" siitä, kuinka he ovat kohdanneet kumppaninsa juna-asemalla. Junat ja asemat on vain sellaisia paikkoja, missä ei kauheasti tarvitse miettiä millaisella small talkilla aloittaa. Varsinkin jos junan saapumisaikaa lykätään jo kolmatta kertaa kymmenellä minuutilla.

Ja itse junat! Niissä vallitsee sellainen hyvien tapojen kunnioittaminen, ainakin pääpiirteittäin. Miehet nousevat paikoiltaan auttamaan naisväkeä nostamaan painavat laukkunsa ylähyllylle tai ottamaan ne alas. Paikkojen sekaantuessa pyydellään anteeksi nolosti hymyillen. Rohkeimmat juttelevat vierustoverille muutakin kuin "mihinkäs sinä oot matkalla". Kaveri on kysynyt kerran kutomisohjeita junassa, itse olen ystäväni kanssa kerran saanut yhtäkkiä junassa seuraksemme vilkkaan pikkupojan, jonka kanssa kävimme sitten mielikuvitusleikkiä keskustellen. Ravintolavaunukulttuuriin en ole pahemmin perehtynyt, mutta ainakin pari viettämääni kahvihetkeä ravintolavaunussa ovat olleet täydellisen idylliset vaihtuvine maisemineen.

Voisin toki vielä heittää tähän ihan vain laituri 9 3/4, sekä ne lukuisat biisit kuten esim. Juna kulkee taas, kulkee, asemalla soitellaan ja svengaillaan, entisestä pois juna vie, ei nopeimmat junat enää pysähdy täällä

Eiköhän tämä pointti ole tullut tässä selväksi. Mie rakastan juna-asemia. That's all.

Jälleen viikonloppukuulumisia

Perjantai.
Kahen viikon mittanen aika välimatkaleskenä päätty. Joensuun junasta tullut ojensi moniin kääreisiin pakatun ruusun. Nälkäsinä käytiin pitkästä aikaa Chinamanista sapuskaa, sillä aateltiin että ne on varmaan jo siellä miettiny mitä meile on tapahtunu ku ei olla pitkään aikaan käyty. Ja sielä oliki tullu menuun uudistuksia ja lisäyksiä, maistoin heti uutta The Boss -annosta. Hyvää oli, maistuu toistekin.

Meilä oli vähän lahjomista menneen puolvuotispäivän ja ystävänpäivän kunniaks. Annoin Mikkoselle Carcassonnen 1. lisäosan: Kirkot ja kievarit. Minua lahjottiin ultrapehmoisella, oranssilla viltillä:

tämän kuvan on tarkoitus ilmentää sitä, että viltti on ihanan lämmin ja pehmoinen. Silti kevyt ja hyvä lämmike ku meikälikka nepailee koneella :>

Sitte lisäks sain Mikkoselta superkauniit, koivupuiset KnitPron sukkapuikot. I-HA-NAT. Tuijotin pakettia vissiin vaan suu ammollaan että EIKÄ EIKÄ EIKÄ :D Voi mitä kaikkea ihanaa noilla voikaan kutoa ja miten ihanaa on ku puikot ei enää metallisen ikävästi kilise vaan ehkä enemmänkin suloisesti kalisevat.

Lauantai:

Aamupalaksi syötiin vohveleita suolasella täytteellä. Päälle iskeyty kinkkusuikaleita, tomaattia, paprikaa, aurajuustoa ja kermaviilikastiketta, mikä tehtiin.

Päivällä käytiin vielä pulkkamäessä Rantakylässä ja illalla mentiin Fernandoon syömään. Ruuat maistui, kuten aiemminkin ovat maistuneet. Kävästiin vielä illala Mikkosen kotona puusaunassa <3

Sunnuntai:

Lounastettiin anoppilassa, kahviteltiin Mikon mummolassa, nähtiin auton perässä (edit: siis peräkontissa, sori murre-ilmaisuni!) kaadettu ilves, nukahettiin tunnin päikkärit ja käytiin Otavassa pelaamassa Carcassonnea (ja voitettiin, JEJ!)

Jauhopeukalo keskellä kämmentä

Mie olen hyvä laittamaan ruokaa. Mie teen myös hyviä jälkkäreitä ja herkkuja. Kuten juustokakkuja ja brownie-asioita. Mutta pahasti näyttää siltä että pullaleipuri mie en ole.
Tässä päivän taidonnäyte. Masennuin uunissa kurkkivista rumiluksista, rupesin lauleskelemaan pianon ääressä ja tulos tämä:

Lähetin kyseisen kuvan junailevalle poikaystävälleni ja kommentti oli "Näyttää ehkä vähän pieniltä tulivuorilta, joissa on laavan sijasta voita." jumalauta, saa luvan mussuttaa nuo tulivuoret.... no ei sentään :D Maistakoot. Jos ei maistu, pistän pois. En onneks tehny ku tuon yhen pellillisen ni ei menny pahasti aineksia hukkaan.

Täten totean, että voin vastaisuuessa jättää nisujen leipomisen itseäni taitavammille jauhopeukaloille. Mie pysyn juustokakkujen, mokkapalojen ja vastaavien maailmassa. Olen puhunut.

Kesytettynä

"Se ei ole virallista, ennenko son feispuukissa", sanoi kerran eräs meikän kaveri ku tuli puhheeks minun ihmissuhde-elämä. 

Tänään tuosta fb-virallistamisesta on sitten tasan 6kk. Puolivuotispäivä tällä parisuhteella siis. Tämä ylpeä hölmöläinen on kesytetty, enkä edes hangoitellu vastaan. Kukapa olis uskonu, että ko linkitin kuvan Mikkosesta entiselle kämppikselle ja lisäsin jotain tyyliin: "tuossa on minun tuleva poikaystävä", näin tulis käymään? No, onneks kävi ^_^

Ei meistä pahemmin yhteiskuvia ole. Mutta jaanpa kivan hetken ku kylästeltiin kaverin tupareissa Jyväskylässä loppukesästä. Mieki näytän melkein normaalimittaselta ko olin kereny iskeä jo korkkarit jalkaan.

Ja tunnelmamusiikkivaihtoehtoja:

Tule jo, pian nousee vedet.

Olen jo vissiin kolmannen kerran tällä viikolla piiloutunut peiton alle kahdeksan aikoihin. Toki nukkumaan laittanut vasta puoliltaöin, mutta siis käpertynyt jo petiin unta tekemään. Tänään onneksi löysin vielä tarmoa tehdä yhden koulutehtävän ja palautin juuri sen. Nyt voisin ehkä pelata hetken ja sitten kellon ollessa tarpeeksi paljon väsytän silmäni vaikka ristisanoilla ja eikun unta palloon.

Tänään ei huvittanut niin yhtään lähteä kouluun. Ketutus oli ihan hyvissä lukemissa ja pohdin että kämpillä voisi pyykätä ja tehdä kouluhommia. Tajusin sitten että tänään pitäisi pitää kaksi esitelmää ja to be honest: olisinko mie muka oikeasti pyykänny ja tehny kouluhommia? Noentaatusti.

Koulun jälkeen kipaisin siwaan tulleen elloksen paketin. Sieltä kuoriutui iiiiiiki-ihana Esprit de Corpin Duffeli-takki! Se oli juuri sellainen, mitä olen jo vuoden verran etsinyt! Hupullinen, ihanat napit, hyvät taskut ja pituus sellainen ääshin peittävä. Ehkä joku kerta jaan kuvia takista yllä, nyt saatte vain tyytyä elloksen sivuilta löytyvään kuvaan:

Kuva: Ellos

Kuvassa takki näyttää hieman siniharmaalta, mutta kyllä se ihan musta on. Meikä on niin mielissään tuosta! Ku sähköposti ja elloksen nettisivut vähän väittelivät vastaan että tuleeko tuo takki ollenkaan vai ei. Kun se siinä samantien myytiin loppuun kun olin tilaukseni naputellut. Lykky siis kävi! Kasvuvaraa siinä ei kylläkään ole, eli tuo toimikoon motivaattorina, että pidän itteni hoikkana tyttönä.

iPuhelin ja väsy päivä

Löyty puhelimeen joku vintage cam -sovellus ja testasin sitä.

Kävin aamulla juttelemassa erikoistumisharjottelupaikasta. Aloitan maanantaina osa-aikaisesti (sen verran, mitä lukkari sallii tässä jaksossa) järkkäilemään valtakunnallista tapahtumaa, Ramppikuume-nuorisoteatteripäiviä. Huippu juttu, vaikka kerkesin jo huokaista helpotuksesta ku viime vuoden harjoittelupaikasta mulle luvattiinki pesti uusiks. Piti kuitenki tarttua uuteen ja astua ulos mukavuusalueeltaan. Tässä on meikän viimeset mahollisuudet ottaa tekemisestä kaikki hyöty irti ja mie tosihaan aion yrittää tehä niin.

Palatessa käväsin Tolustisen luona teellä, kipasin kaupasta ruokatarvikkeita ja kokkailin. Koetettiin vielä tehdä Hannan kanssa ammattietiikkaan liittyviä tehtäviä, mutta kummallakaan ei aivot toiminu, joten päätettiin lähteä luovuttamaan verta. (Siis päätös ei syntynyt siitä kun meidän aivot ei toiminu ku oltiin ihan etukäteen suunniteltu tuo käynti :D)

Veripalvelusta palattua iski julmettu uupu ja väsy. Siispä nuhjuinen Julesi testikuvissa.

verenluovutuksessa käskivät syä vanhat rautapaketit tyhjiks.

Yritin tilata ennakkoon levykauppa äxästä Harmajan uusinta levyä, mutta phiru vie ko tili yllätti ja varallisuutta oli euron liian vähän. Pitänee siis oottaa opintotukien tuloa, maksaa kaikki laskut ja tsekata voisko sitte tilata vai häätyykö rikkoa säästöporsas. Noo, pitää viikonloppuna elellä säästöbudjetilla eikä viikon aikana oikeasti tarvitsisi kaupasta käydä kuin maitoa. Aina vaan sattuu haluttaan kaikkea ihanaa, mutta onhan mulla kaapissa vaikka ties sun mitä. Leipääkään ei tarvis ostaa jos leipois vaikka sämpylöitä. Rupesi niitä himottaan ku äiti kertoi kuluttavansa sairaslomaansa kotosalla leipoen kaikkea mahollista - tänään ranskanleipää.

Jeps, nyt otan ultrarennosti ja vajoan viltin alle tsekkaileen digiboksin tallenteita.

Juovikkaat suklaa-juustokakkubrowniet

Kuten satuin parissa aiemmassa postauksessa kehumaan, leivoin perjantaina naurettavan helppoja ja silti niin herkullisia suklaa-juustokakkubrownieta. Ihana Mimssen kerkesi jo udella ohjeen perään, joten täältä pesee! (Ohjeen alkuperä kirjasta Suklaaunelmat)

Kuva täältä

pohja:
170g voita/margariinia (ohjeessa oli suolaton voi, mutta mie käytin kyllä ihan tavallista, normaalisuolaista voita)
3rkl kaakaojauhetta (ite laitoin 1rkl oikeaa kaakaojauhetta + reilu 2rkl kaakaojuomajauhetta)
2,5dl hienoa sokeria
2 munaa
2,5dl jauhoja


juustotäyte:
2dl ricottajuustoa (eli 1 n. 250g ricottaa)
3rkl hienoa sokeria
1 muna


Kuumenna uuni 180 asteeseen. Voitele kakkuvuoka (n. 28 x 18cm) ja levitä siihen voipaperi. 


Sulata voi. Sekoita joukkoon kaakaojauhe ja sokeri. Vatkaa sekaan munat ja lisää sitten jauhot ja hämmennä tasaiseksi. Kaada vuokaan.


Vatkaa yhteen ricotta, sokeri ja muna. Pudottele seosta teelusikallinen kerrallaan kaakaoseokseen. Vedä metallilastalla (tai vaikka veitsellä) seokset yhteen niin, että syntyy kiehkurakuvioita.


Paista 40-45min tai kunnes paistos alkaa tuntua kiinteältä. Anna jäähtyä vuoassa ja leikkaa sitten neliöiksi tai suorakulmioiksi.


-
Itsehän jätin turhan vuoan voitelun välistä ja laitoin voipaperin sijasta vuokaan leivinpaperin. Paistamisen jälkeen annoin paistoksen hetken jäähtyä vuoassa ja nostin sen vain sitten leivinpaperin reunoihin tarttumalla pois vuoasta, jolloin paistos oli myös helpompi leikata paloiksi. Minuakin laiskempi siskoni taas oli kaiken tämän lisäksi helpottanut vielä urakkaansa uuden yleiskoneen ansiosta: ainekset vaan sinne, *vhrruuum* ja seos on valmis :D


Lepposia leivontahetkiä!


- Jules