Uutta pukkaa!

Heippa! Mie ja armas ystäväni, runotyttö Mimsi, pykästiin pitkien harkintojen jälkeen pystöön tämmöinen blogi: Mymmelin tyttäret

Sinne siis!

Uusia tuulia

Monet ovatkin jo huomanneet, että blogi oli suljettuna jonkin aikaa. Syynä tähän oli yksinkertaisesti se, etten saanut enää kirjoitettua. Tuntui, ettei löydy sopivaa aihetta ja halusin uudistaa koko blogin.

Palautteen perusteella päätin kuitenkin avata vielä blogin uudestaan, sillä sain kuulla, että joillakin lukijoilla on vielä halu lukea vanhoja tekstejäni. Se tieto lämmitti sydäntä suuresti, kiitos. Siispä blogi on nyt auki - en tiedä onko loputtomiin, mutta ainakin toistaiseksi.

Uusista tuulista voin kertoa sen verran, että blogielämää on tulossa. Ei tosin tässä blogissa, sillä tunnen tämän jakson olevan jo ohi. Uusi blogi rakentuu koko ajan, mutta on vielä piilosilla kaikkien katseilta. Luvassa on kuitenkin minun kirjoituksieni lisäksi hyvän ystäväni tekstejä. Hän kirjoittaa niin kauniisti, että uskon sen ruokkivan minunkin kirjoitustani. Sepä olikin lähtökohta yhteistyöllemme: uskomme, että inspiroimme toisiamme bloggailemaan useammin ja parempia tekstejä.

Lupaan linkittää tänne uuden blogin osoitteen, kun saamme sen viilattua valmiiksi ja ensimmäinen postaus on tehty. Sitä odotellessa Kylmiä väreitä on luettavissa kaikkine teksteineen. Kiitos teille kaikille lukijoille!

Tämä kuva löytyi luonnosteksteistä. Olen napannut sen eräänä kesäkuisena aamuna 2014. Tuollaiseen näkymään aina silloin heräsin. Nytkin tuon kuvan tunnelma saa minut hymyilemään. Kuvitelkaa tuohon taustalle vaan kuulumaan etäinen linnun laulu.

Älä sammu aurinko

Hupsistahei, onpas taas päässyt aikaa vierähtämään.

Olen potenut erittäin vakavanlaatuista blogin päivittämiseen liittyvää ajatuskatkosta. Blogi kokee identiteettikriisiä ja kaikki vanhat sekavat postaukset ottavat pahasti pannuun. Tuntuu siltä kuin punainen lanka puuttuisi, eikä siksi oikein tule kirjoitettuakaan, kun ei ole sitä tiettyä aihepiiriä, mihin palaisi. Toisaalta, elämästähän tässä vaan kirjotellaan ja on ihan luonnollista, että postausten luonne muuttuu omien kiinnostusten mukaan. Silti en voi olla pohtimatta, pitäskö joko suorittaa blogisiivous vai haudata Kylmät väreet ja pistää uusi blogi pystyyn. Vaikeinta toki olisi lokeroida itsensä sitten johonkin tiettyyn kategoriaan. Pitäisinkö blogia omasta joogaharrastuksestani, siis tästä omin päin opettelusta, vai olisiko parempi pitää se tällaisena sivuaiheena, kuten tässä muutkin harrastukset mukana pyörivät.
Noh, sitä suurta AHAA!-elämystä odotellessa tämä kirjoittelumeininki pysyy ennallaan. Siivota kyllä joka tapauksessa vähän pitää... (blah).


Tässä kahden kuukauden aikana ei ole kyllä tapahtunut paljoa ihmeellistä. Helmikuu kului työttömän arjen ohessa kummityttären kastelahjan ja muiden käsitöiden parissa väkertäessä. Kummityttö sai kastelahjakseen rakentamani mobilen (linkki vie instagramissa jakamaani videoon), jossa roikkui origamiperhosia. Mobilen runkona käytin valkoista valokuvakehystä, josta kiinnitin siimalla taittelemiani perhosia. Perhoset saivat vielä painoksi selkäänsä yhden helmen, jotta pysyisivät paremmin tasapainossa. Ripustamista varten käytin askartelukätköistä löytynyttä ohutta vaaleanpunaista silkki(?)nauhaa. Perhosia varten etsin Pinterestistä erilaisia printtejä ja kuvioita, joista kivoimmat sitten tulostin paperille ja näistä taittelin perhoset. Ohje origamiperhosen taitteluun löytyy täältä. Samalta sivulta löytyy useita ohjeita, itselläni kutkuttaisi kokeilla taitella esimerkiksi jääkarhu tai hylje! Opastus tapahtuu erittäin selkeästi englanninkielisellä videolla, suosittelen vilkaisemaan, jos origamijutut yhtään kiinnostaa.

Olen tapani mukaan potenut taas flunssan tai pari ihan tässä tämän kahden kuukauden aikana. Näiden kahden flunssan välissä ehdin onneksi pyörähtää kotona. Siellä oli ihanasti vielä lunta ja sain käydä iskän kanssa kelkkailemassa ja nauttia aamukahvini tiirailemalla lintulaudan elämää.

tässä kivasti taas yksi ig-kuva. Ei ollu lintulaudalla sillä hetkellä tinttejä.

Kahden viikon kotimaanmatkailun jälkeen on kuitenkin ihanaa olla ihan vaan täällä. Minun ja Mikkosen kodissa, johon aamuaurinko niin ihanasti ikkunoista paistaa. Kevät tarttui ensimmäisenä viherpeukaloihini (joo, sinne keskelle kämmentä) ja nyt tämä pieni asunto on täynnä uusia vihreitä asukkeja tai mullassa möllöttäviä siemeniä. Näistä kenties oma postauksensa joskus myöhemmin.

No eiköhän tässä ollut taas elonmerkkiä kerrakseen. Ensi kertaan!

030214

Viikonloppu oli vallan riemukas ja ihana. Saatiin nimittäin kolme ystävätärtä vieraaksi. Meillä käy niin harvoin vieraita, että olin sitten toki onnesta soikeana ja aloitin hössöttämisen hyvissä ajoin heti viime viikon alussa. Tuli siivottua koko huusholli ja järjesteltyä paikkoja. Perjantaina päätin vielä tehdä jotain tarjottavaa ja joillain supervoimilla sain aikaiseksi myskikurpitsakeittoa, mustikkapiirakkaa ja punajuurisämpylöitä. Sämpylät olivat itseasiassa niin hyviä, että voisin tässä joku kerta tehdä niitä uudestaan ja kirjoittaa samalla reseptin ylös. Ne syntyivät vähän taas improvisoimalla, niinkuin meidän keittiössä useimmiten käy.

Viikonloppuun kuului paljon hekottelua ja hymyä. Kirpparilla ja kaupungilla kiertelyä (ja meikäläisen shoppailuahdistuksen korjausyritystä). Tehtiin superhyviä tortilloja ja kokeellinen keittiö sai myös aikaiseksi punaviinijäätelöä. Sitäkin reseptiä täytyy ruveta vähän tuunaamaan, se on nyt sitten kehittelyasteilla. Lauantai-iltana jonotettiin tunti paikalliseen menomestaan. Jäätyneet varpaat lämpenivät uudestaan tanssilattialla joraillessa.

Vauhdikkaan viikonlopun seurauksena Mikkonen sai flunssan. Liekkö syynä kukkulan kuningas -kilpailut torin laidalla lumikukkulalla aamuyöllä...
Eniveis. Flunssan johdosta hoksattiin nyt sitten kerranki kokeilla tehä kanakeittoa. Olen tästä asiasta haaveillut monta kertaa ja nyt tuolla kattilassa porisee taas hieman improvisoiden syntynyt keitto. Palaan raportoimaan, jos siitä tuli niin syötävää, että kelpais tehä toistekki!

Jahka keitto on valmis, pistetään digiboksilta pyörimään eilinen Uusi Sherlock -sarjan jakso. Kyseessä onkin jo kolmannen kauden viimeinen jakso, joten sitten täytyy taas pyöritellä peukaloita ja odotella tovi. Onneksi löytyy muitakin sarjoja tiirailtavaksi. Eniten tällä hetkellä odotan kylläkin Game of Thronesin uusia jaksoja, jotka pärähtävät käyntiin huhtikuussa HBO:lla. Jännittävyyksiä odotellessa otan vähän iisimmin ja katson Call the Midwifea ja Gilmoren tyttöjen viimeistä tuottaria.

Massu kurnii, syömähommiin!

Tuota Fountain-leffaa ei jaksanu koskaan katsoa loppuun, mutta on kyllä pirun hieno tämä biisi. Tänään on tällanen fiilis.

ruoka-aiheisia ajatuksia

Tämä viikko on ollut ihan hyvä. Olen siivonnu ja ja järjestelly esineitä ja paininut mielessäni sisustuksen kanssa.

Ruoka-asioissa on ollut myös iloisia onnistumisia. Olen nyt vallan ihastunu tuohon Ruotsista ostamaamme Zetan sitruuna-oliiviöljyyn. Se tuoksuu niin uskomattoman hyvältä! Viime postauksessa jo mainitsinkin, että kaadan sitä mm. vasta keitetyn spagetin päälle. Tämä öljy tuntuu nyt tunkevan mukaan kaikkeen, mitä hellan ääressä tapahtuu.

Kuva

 Olen aiemmin vähän vierastanut sitruunaa. Tai se on kelvannut lähestulkoon ainoastaan tuoremehuna puristettuna kalan päälle tai flunssajuoman joukkoon. Mutta esimerkiksi kaikki sitruunaleivonnaiset ja muut makeat sitruuna-asiat on ollu tiukka ei. Nyt olen jo opetellut hiukan lemon curdin maulle (vaikkakin lime-versio on mielestäni parempaa) ja suunnitellut sille käyttötarkoituksia. Voisin kyllä aloittaa varovasti, ehkä laittamalla sitruunaa johonkin kuivakakkuun tai vaikka mustikkapiirakkapohjaan... tämä asia vaatii vielä hieman ajatustyötä ja tapani mukaista jossittelua.

Muistatte varmaan vielä, että vietin marras-joulukuun aikana jouluaattoon asti sellaista semi-lihatonta. Eli pääasiassa kasvisruokavaliolla mentiin, mitä nyt erityistilanteissa hyväksyin poikkeukset. Tuona aikana en kuitenkaan ostanut kaupasta lihaa missään muodossa, enkä sitä kotona kokannut. Näin arkeen palattua onkin ollut jotenkin outoa palata ruuanlaiton pariin kotona. Kaupassa en ole vieläkään oikein osannut katsoa lihapakkauksia "sillä silmällä". Mukaan lähtee enemmänki kahen kilon punajuuripusseja.

Erityisin onnistumisen tunne tällä viikolla sattui, kun päätin tehdä juuresmuusia. Olin kaupassa pähkäilemässä, mitä tekisin ruuaksi ja sitten sain ahaa-elämyksen juuresmuusista. Kotoa löytyi jo valmiiksi perunoita ja porkkanaa, joten ostin vain kukkakaalta kaveriksi. Muusi oli erittäin yksinkertainen tehdä. Kuutioin perunat ja porkkanat ja kukkakaalen sekä yhden suuren sipulin ja pari valkosipulin kynttä kattilaan ja keitin suolavedessä. Juuresten ollessa pehmeitä kaadoin veden pois ja muusasin voin ja maidon kera. Lisäksi heitin sekaan jääkaapissa lojuneen yrttitarha-tuorejuuston jämät. Siihen kun kaveriksi paistoi lohta niin ai että oli pieni ihminen onnellinen! Piti ottaa kuva, mutta sekä ensimmäisellä kerralla että seuraavana päivänä tähteitä syödessä olin vain niin haltioitunut siitä ruuasta, että muistin kuvan näpsäyttämisen vasta kun lautanen oli suurinpiirtein puhtaaksi nuoltu. Ensi kerralla aion kokeilla laittaa joukkoon myös punajuurta.

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä haluan jakaa kanssanne eilen löytämämme salsa-reseptin.

Kuvan lähde ja resepti: Tästä

Me Mikkosen kanssa tykätään ihan hulluna siitä Amarillon salsasta, mikä tuodaan aina maissilastujen kanssa pöytään ruuan odotusta helpottamaan. Siinä on ihania sattumia ja koostumus on just oikea. Ollaan pari kertaa kokeiltu, että miten ihmeessä sitä sais tehtyä ite yhtä hyvää - eikä olla onnistuttu. Kunnes eilen. Valtaisa ahaa-elämys tuon reseptin myötä. Aiemmin kun ollaan vaan kuutioitu ainekset blenderiin ja surauteltu ja that's it. Mutta että pannulla! Kypsentää ne sipulit pehmeiksi! No siitähän tuli ihan tajuttoman hyvää. 

Eli aluksi pannulla paistetaan sipulikuutioita öljyssä miedolla lämmöllä, kunnes sipuli pehmenee. Sitten sekaan hiukan chiliä ja paistetaan lisää. Lopuksi vielä viskotaan pannulle tomaattia ja tomaattipyrettä, kiehautetaan koko hoito ja sitten annetaan seoksen ässittyä miedolla lämmöllä. Mie heitin vielä sekaan hiukan suolaa ja sokeria, puolikkaan limen mehun ja noin kourallisen tuoretta korianteria. Kun salsa alkoi maistua oikealta ja koostumus näyttää sopivalta, jäähdytin sen parvekkeella nopeasti, jotta päästiin kattomaan leffaa ja vetämään navat täyteen maissilastuja ja salsaa ja myös itse tehtyä guacamolea. Oli muuten hyvää!

Hyvää. (uutta vuottakin!)

Ajatuksenjuoksutusta ja listausta. Onnentuntemushetkiä ranskalaisilta viivoilta.

- Irish coffee flavoured After Eight -suklaat. Muhums.
- klementiineistä, avokadoista ja kiiweistä yli äyräiden notkuva hedelmävatimme.
- ihmeellinen tarmo kotihommien suhteen. Kaikki vanhat rästihommat (kuten kauppakassien siistiksi järjesteleminen ja siivouskomeron siistiminen) hoituvat ilman itsensä pakottamista.
- Sukkien kutomisen palauttaminen mieleen ja keskeneräisten käsitöiden saattaminen loppuun.
- Uudet bambuiset Rento-merkin saunakiulu, -kauha ja pesuharja - tervasaippuaa unohtamatta.
- sitruunalla maustetun oliiviöljyn kaataminen vasta keitetyn spagetin päälle.
- Scrabble-matsit.
- Jokivarren leipomon perunalimppu. Niin ihana, makea ja maltainen.
- Vanhoista cd-levyistä uudelleen innostuminen.
- Erin Motzin vatsalihaksiin keskittyvä 10 day yoga challenge.
- kynttilöiden sytyttäminen sisälle ja parvekkeelle, spotifysta vähän The Cinematic Orchestraa hiljaisen hennosti taustalle ja sitten sohvalle käpertyminen lehtiä lukemaan yllä uudet, äidin kutomat villasukat ja vuosia vanhat, Paljekirppikseltä pelastetut lökölöysät pehmoiset sammarit.
- isän antaman hirvenlihan jauhaminen ja siitä vanhan kunnon ruskeakastikkeen valmistaminen keitettyjen perunoiden kaveriksi.

Ei keskitytä muuhun tällä kertaa. Tämä on hyvin näin.

Erilaista joulua laittamassa.

Tänä vuonna kävikin niin, etten saanut töistä vapaata joulun pyhien ympärille ja aattonakin on vielä työvuoro. Tarkoittaa siis sitä että ensimmäistä kertaa 24-vuotisen elämäni aikana en pääse viettämään joulua perheeni kanssa. Tämä uutinen oli aika musertava, kun sen kuulin. Onneksi appivanhemmat asuvat vain reilun 200km päässä, joten mennään sitten sinne työvuoroni jälkeen joulun pyhät viettämään. Minun vauhdikas mielikuvitushan taas kehitteli skenaarioita, joissa istun joulun yksin pimeässä asunnossa syöden nuudeleita ja katsoen netflixistä elokuvia märisten kurjaa kohtaloani. Onhan se rankkaa, kun vastoin omaa tahtoa joutuu luopumaan perinteistä perheen kanssa, mutta alan suhtautua asiaan jo ihan hyvin. Kotiin yritän päästä sitten vuodenvaihteen jälkeen.

Näistä käänteistä johtuen minun jouluvalmistelut meni ihan päälaelleen. Tuli kamala kiire etsiä joululahjoja, koska menen viikonlopuksi Lahteen siskoni luo ja vietetään siellä perheen naisten kesken äitin syntymäpäiviä. Tuolloin on siis myös mahdollisuus tunkea kaikki kotiin menevät joululahjat äitille auton perään. Joulukuulle ei ole myöskään noita vapaapäiviä kauheasti siunaantunut, joten eilinen vapaapäivä piti käyttää tehokkaasti hyödyksi. Alkupäivä pyörittiin Mikkosen kanssa kaupungilla lahjojen perässä. Onneksi olin jo useamman päivän ajan kirjoittanut post it -lapulle muistilistaa siitä, mitä pitää ostaa, joten sellainen päämäärätön haahuilu jäi tekemättä, kun tiesi tasan tarkkaan, mitä on hakemassa.

Eilen oli aivan uskomattoman kaunis pakkasaamu. Valitettavasti mulla ei ole siitä jaettavana kuin tämmönen instagram-versio.

Iltapäivä kuluikin mulla sitten kämpillä lahjoja paketoiden Mimsin suositteleman joululevyn tahtiin. Oli kyllä tosi ihana levy. Kyseessä oli siis The Hotel Café Presents Winter Songs -levy, suosittelen! Mulla oli vielä kerrankin mielessä pakettien yhtenäinen visuaalinen ilme, joka oli helposti toteutettavissa. Olen todella tyytyväinen pakettien ulkonäköön. Ihan uskomatonta, miten paljon olen paketoinnin sarallla kehittynyt viime vuosina :D Jotenkin on vielä tuoreessa muistissa ne ajat, kun ei osannut leikata sopivaa määrää lahjapaperia ja siisteimmät paketit sai aikaan, kun rullasi ne reunat silleen, että koko hökötys näytti suurelta karkkipaperilta.

Illalla piti vielä aloittaa jo hieman joulusiivousta, koska mulla ei tällä hetkellä ole aavistustakaan että ehdinkö sitä tänä vuonna ollenkaan varsinaisesti toteuttamaan. Siispä kahdeksan aikaan illalla jynssäsin saunan lauteita ja puhdistin lattiakaivoa. Loppuilta sujui sitten enemmän rentoutumisen merkeissä. Sohvan nurkassa Gilmoren vitoskautta katsoen, vaikkakin samalla työskentelin kovaa vauhtia käsitöiden parissa. Olisi nimittäin kiva saada aikaiseksi tälle joululle edes yksi pehmeä paketti.

Muutoin joulun laittaminen on sujunut aika pienellä mittakaavalla. Ekana adventtina laitettiin parvekkeelle nuo jouluvalot ja itsenäisyyspäivänä paistoin muutaman pellillisen joulutorttuja. Vielä ajattelin ostaa hyasintin tuoksua tuomaan ja se olkoon siinä. Ensi viikolla alkaa työputki, kun heti Lahdesta palattuani kuluukin kaikki päivät töissä jouluun asti. Kiirettä pittää, eikä pitäs moittia ku saa tehä töitä. Mutta silti hei vähän. Ku sentäs joulu ja semmosta.

Toivotan ihanaa, stressitöntä ja tunnelmallista joulunodotusta kaikille! 

lähes-lihaton-loppuvuosi

Hiiop!

Kaikki varmasti osallistuivat/tietävät lihattoman lokakuun, johon Docventures haastoi suomalaiset tänä syksynä. No, minä barbaarimaisena lihansyöjänä vähän tuhahtelin koko touhulle. Jossain takaraivossa vähän kiinnosti osallistua, mutta muistelin sitten kuinka amk-aikoina joinakin päivinä nappasin ruokalan linjaston vaihtoehdoista kasvisvaihtoehdon, jos lihavaihtoehdot eivät houkutelleet. Sehän oli hyvää, kuten kasvisruoka minusta hyvin valmistettuna on, mutta voi itkujen kevät ku ei sillä nälkä pysyny. Meikäläisen aineenvaihdunnalla kun saa lampata jääkaapilla kolmen tunnin välein, eikä tee heikkoa vetää useampaa lämmintä ateriaa päivässä. Annoin asian sitten olla.

Lokakuu läheni loppuaan ja näin varmaan puolet fb-kavereistani liittyvän lihattomaan meininkiin. Tämä juttu koputteli yhä sinnikkäästi takaraivossa ja sitten päätin tehdä itelleni oman versioni: LLL - Lähes lihaton loppuvuosi. Lähes, koska en koe ruoka-asioissa itsekuriani tarpeeksi vahvaksi ja näin sitten parhaaksi antaa itselleni oikeuden höllätä talutushihnaa. Jotta pettymys itseensä ei olisi niin kova, kun epäonnistun :D Ja loppuvuosi tarkoittaa tässä tapauksessa jouluun asti. Koska voisin kuvitella, että joulukinkku maistuu aika hitsin täydelliseltä, kun on kituuttanut rehuilla sitä edeltävät vajaa kaksi kuukautta.

Säännöt marraskuusta alkaen:
- Älä osta kaupasta lihaa
- Älä syö lihaa
- Hätätilanteessa: avaa pakastin (eli hyväksyttävää olisi syödä pakastimesta esim. isän tuomaa hirvenlihaa)
- Syntymäpäivänä pihvi on ihan ok. (omat ja äipän synttärit joulukuussa, tulee todnäk ravintolareissu)

Tähän mennessä lihattomani on sujunut mielestäni yllättävän hyvin! Toki, tehtiin tapamme mukaan lokakuun viimeisinä päivinä vaatimaton 4l kattilallinen hirvenjauhelihakeittoa, jota jouduttiin sitten syömään pois vielä pari marraskuun ensimmäistä päivää. Lipsahduksia sen lisäksi on ollut kolme: ensimmäinen tapahtui tuossa kaksi viikkoa sitten, kun tulin yöllä työporukan illanvietosta kotiin. Söin ehkä kaksi siivua metukkaa jääkaapista, mutta muistaakseni ne maistuivat aivan täydellisen ihanalta. Toinen ja kolmas lipsahdus sattuivat käydessäni Oulussa viime viikolla. Kerroin ystävälleni tästä lihattomastani, mutta sanoin että ei oteta siitä mitään paineita ja syyään lihaa jos syödään. Siispä käytiin ulkona syömässä ja söin lohta. Not a big deal. Lisäksi ystäväni kokkasi minulle spagettia ja jauhelihakastiketta eräs aamu, mutta siinäkin puolustuksekseni voisin sanoa, että jauheliha otettiin pakastimesta ja se alkoi olla jo sen ikäinen, että piti kokata pois :)

No mitä tapoihinsa kangistunut lihansyöjä osaa syödä rajoitusten puitteissa?
Aika paljon olen kokkaillut itselleni couscousia ja kasviksia. Keittänyt couscousia kasvisliemikuution kera ja paistanut pannulla kaveriksi runsaasti erilaisia rehuja. Se on ollut helppoa ja nopeaa. Lisäksi ostin tummaa soijarouhetta ja voi sitä onnistumisen riemua, kun korvasin kaalilaatikon jauhelihan soijarouheella ja onnistuin maustamaan kerrankin tarpeeksi! Eli siis eroa ei meinannut huomata. Mikkonenkin kysyi kämpille tullessaan, että "mikä täällä tuoksuu", vaikka toki vastauksen kuultuaan kieltäytyi kohteliaasti maistamasta :D Aikaisemmin soijarouheen kanssa värkätessäni olen yleensä saanut aikaiseksi mautonta mössöä. Muutoin ruokavalioon on kuulunut runsaasti hedelmiä ja vihanneksia napostelun muodossa, leipää, salaattia, nuudeleita ja kasvissosekeittoa.

Tuntuu, että ainakin tähän mennessä lihattomana oleminen on ollut paljon helpompaa kuin luulin. Kaupassa käydessä ei ole tehnyt mieli ostaa esim. kanasuikaleita, mitkä normaalisti kuuluvat oleellisesti viikottaiseen ruokavaliooni. En olekaan koko marraskuun aikana ostanut kaupasta yhtään lihatuotetta. Nälkäkin on pysynyt hyvin ja ehkä myös meikän verensokereille tekee ihan hyvää tuo "alituinen" hedelmien tai vihannesten napsiminen. Niin kutsutut hangry-tilat on näin jääneet vähemmälle. Lähimmäiset tyypit tietää, että jos mulla rupeaa kärty haiseen ni ekana kannattaa tarjota jotain murua rinnan alle. Kuin pikkulasta hoitaisi.

Kuva

Eli marraskuu lähestulkoon kunnialla hoidettu. Oman itsekurin määrä on yllättänyt. Tavoitteena olisi vielä opetella valmistamaan jotain kivoja, helppoja kasvisruokia, jotta tähän ruokavalioonkin saisi vielä jotain uutta ulottuvuutta. Eli saa vinkkailla ja linkkailla lempparireseptejä!

Amatöörin jooga: uuden opettelua ja onnistumista

Eilen illala selailin instagramista yoga-hashtagilla merkittyjä kuvia ja videoita. Innostuin siinä sitten kymmenen aikoihin testaamaan paria arm balancea (millä termillä näitä kutsutaan suomeksi? Käsilläseisontaa? :D Vitsit, miten urpo olo!). Tähän mennessä olen lähinnä keskittynyt tavallisen, pystysuoran päällä-/käsilläseisonnan kehittämiseen. Tavoitteena kun olisi, että pystyisin tekemään ne hallitusti ilman tukea seinästä. Täydellistä toki olisi myös, jos joskus voisi nousta käsilläseisontaan hallitusti ja rauhallisesti ilman vauhdin potkaisemista.. keskivartalon lihakset taitavat vain olla ihan eri teillä sen suhteen :D

No, eilen sitten testauksen alla oli Lotus peacock pose ja Eight angle pose

Lotus peacock pose, kuva täältä

Eight angle pose, kuva täältä

Olen aivan varmasti tasooni nähden lähtenyt haukkaamaan liian isoa palaa kakkua, mutta kun nämä on niin siistejä juttuja! Eikä noiden yrittäminen nyt ihan surkeasti mennyt. Kuitenkin Lotus peacockin tassapainoa etsiessä tapahtui pariin otteeseen polvien maahan tumpsahdus :D Eight angle posessa jalat uhkasivat myös tippua.

Olisi ihanaa, jos voisin oikeasti lähteä joogatunneille. Luulen, että on vain ajan kysymys, koska hajotan paikkani, kun kukaan ei ole opastamassa, miten parantaisin liikkeitäni. Tällä hetkellä vaan työt ei anna myöten säännölliselle harrastukselle, kun en vaan voi sanoa, että "pliis älkää laittako mulle työvuoroja tiistai-iltapäiville". Olisko siis suunnitelmana etsiä uus työ (kenties koulutukseen liittyvää), jossa olis toimistotyöajat? Sitte vois ilmottautua samantien joogatunneille.

Niijoo, pitäs myös tilata jostain uus joogamatto. Edellinen kun otti tässä yks päivä ja repesi just ku oli eri warrior poseja menossa. Eihän siitä sitten enää tullu mitään ku joka haara-asennolla matto repesi varpaiden alla lisää. No, se olikin joku ohut steamin halpismatto, joka tuli sellasessa "kaiken kattavassa" jooga/pilates-setissä, minkä ostin uudenvuoden kuntoilulupauksena :D

Nohei! Sitte vielä onnistumisen riemua! Tänä aamuna selailin fuck yeah yoga-sivustoa ja päätin sitten kokeilla Side crow posea.



Ja yllätyksekseni, se sujui oikeastaan ongelmitta! Toki en lähtenyt heti yrittämään vielä tuota jalkojen avaamista, mikä lopussa näkyy, luulen että se olisi johtanut taas lattian kanssa yhteentörmäykseen. Mutta vauuu, vähänkö tuli taas mahtava tunne! Kyllä tässä on vajaa vuodessa laiskalla harjoittelulla omin päinkin ihan hyvi kehittyny. :)

Nyt onkin luvassa vapaa vklp ja tiistaina lähdetään Mikkosen luentojen jälkeen kohti pohjosta! Sain kuin sainkin viikon vapaan töistä kotona käymistä varten. Ihan mahtavaa!

aamuhitailun suunnanmuutos

Piti ottaa vapis tosi iisisti. Nukuin pitkään ja join kahvia niin hissukseen, että ehti kylmettyä kuppiin. Olin juuri alkamassa joogaamaan, kun iski aggret päälle. Musiikiksi vähän Florence + Machinea ja pian alko pyykit pyörimään, neuleet meni pihalle tuulettumaan ja imuri tuli ulos siivouskomerosta. Kuitenkin esimerkiksi Heavy in your armsin tahtiin on ihan pakko pysähtyä välissä vaan heilumaan urheiluliiveissä ja shortseissa keskelle eteisen lattiaa. Kivempi kai se on joogatakkin vasta sitten kun villakoirat eivät kurki joka paikasta.






Tää onki tämän viikon ainoa vapaapäivä. Ti-Su töitätöitätöitä. Onneks sunnuntaina isosisko tulee kylästelemään ja maanantaina on vapis. Ajattelen punaviiniä ja lautapelejä. Kaupungilla kiertelyä, hyvää kahvia ja kokkailua.

ps. mulla on ihan kamala ikävä pohjoiseen. Ihan tappotappoikävä. Varmaan purskahdan itkuun jos seuraavissa listoissa ei näy vajaa viikon vapaata, mitä pyysin kotona käyntiä varten. Olenhan viimeks käyny kotona Muoniossa sillo maaliskuun ekalla viikolla, ennenku alotin työt tuolla kaupassa.

Myskikurpitsakeitto ja flunssajuoma.

Lempivuodenaikani on saapunut ja tuonut mukanaan tutun epämiellyttävän vieraan: syysflunssan. Olen tässä pari viikkoa taistellut sitä vastaan flunssajuomalla, villasukilla ja äärimmäisessä pakossa särkylääkkeillä. Oireina ollut aivastelua, nenän vuotamista, kipeää kurkkua, päänsärkyä ja pientä lämpöä.

Töitä on riittänyt ja välillä olen joutunut napsimaan buranaa naamaan kesken päivän, kun on tuntunut että lämpö nousee. Ajattelin tässä postauksessa jakaa pari reseptiä, joiden avulla olen taistellut flunssaani vastaan.

Flunssajuoma:

Olen joskus pinterestissä törmännyt jonkinlaisen flunssajuoman ohjeisiin ja olen sitten muistikuvieni mukaan tehnyt oman ohjeeni. Äärimmäisen simppeli juoma, johon kaikki ainekset löytyivät jo valmiiksi omasta kaapistani. Rakastan tätä juomaa. Se ei pelkästään maistu hyvältä ja helpota oireita, sen avulla olen myös päässyt eroon kaapissa lojuneista, pahanmakuisista pussitee yksilöistä.

Tarvitset:

- kuumaa vettä

- valitsemaasi teetä 

- hunajaa

- sitruunamehua (itelläni on jääkaapissa aina se Sicilian sitruunanmuotoinen mehuputeli)

- omenaviinietikkaa

- kanelia

Työvaiheet ovat seuraavanlaiset: valmista mukillinen teetä. Lisää noin 1tl hunajaa, loraus sitruunamehua ja loraus omenaviinietikkaa. Lisää päälle reilusti kanelia. Sekoita ja nauti juoman ollessa vielä lämmin.

Varsinaisia mittoja minulla ei ole antaa, sillä teen flunssajuomani aina tunteella ja silmämääräisesti. Joskus haluttaa makeampaa, joskus etikkaisempaa. Tuota tehdessä aika nopeasti oppii, mikä suhde esimerkiksi etikan ja sitruunamehun kanssa itseä miellyttää eniten. Mutta parasta on se, että tuolla saa p*skimmatkin liptonit kaapista venymästä ilman, että ne lentäisivät suoraan roskiin.


Myskikurpitsakeitto:

The thing is. Mie olen vannoutunut lihansyöjä. En tiiä parempaa ku medium pippuripihvi. Siitä pitää aina nauttia ekat suupalat silmät kiinni. Kyllä kasvisruuat on jees, mutta en vain ole koskaan niille suuremmin syttynyt. Kasvissosekeittoja olen joskus talouskoulussa tehnyt ja siihen se homma on sitten jäänyt. Ei vain ole kiinnostanut tarpeeksi. Myskikurpitsakeittoon tutustuin pari viikkoa sitten syysviikonlopun vietossa Loimaalla. Minun tehtäväni oli tuoda tuliaisina yksi tällainen myskikurpitsa ja syyksi selvisi, että kokkasimme Mimssenin ja Mailiisin kanssa tämän kyseisen keiton illalliseksi, joka odottaisi valmiina kun emäntämme pääsisi kotiin iltavuorostaan. Punaisen pirtin pöydän ääressä kynttilävalaistuksessa laitoin sitten ensimmäiset lusikalliset suuhun ja pian totesin keiton olevan parasta kasvissosekeittoa, mitä olen ikinä syönyt. Ja se oli peräti niin hyvää että tein sitä itse heti viikon päästä.

Pitkän pohjustuksen jälkeen ite keitto. Mimssen oli napannut ohjeen täältä. Kyseisessä ohjeessa keitto vain valmistetaan ilman myskikurpitsaa jäljitellen alkuperäistä makua, koska myskikurpitsaa on ilmeisen vaikea löytää Suomesta kurpitsasesongin ulkopuolella.

n. 2l annokseen tarvitset:

- n. 1kg myskikurpitsaa (itse otin reilu 700g kurpitsaa ja loput vajaa 300g bataattia)
- 1 isohko omena
- 1 isohko sipuli
- oliiviöljyä paistamiseen
- 1tl currya
- ½ tl paprikajauhetta
- ½tl jauhettua inkivääriä
- 2rkl vehnäjauhoja
- 2 kasvisliemikuutiota (tai 4tl kasvisliemijauhetta)
- 4dl vettä
- 4dl kookosmaitoa
- 1tl suolaa

taas komeasti kännykkälaadulla. Osa aineksista eli omena, myskikurpitsa, bataatti, sipuli ja kookosmaitoa.

Ensiksi kuoritaan kurpitsa, (bataatti) ja omena ja kuutioidaan ne suht pieniksi kuutioiksi (kypsyy noppeemmin). Kuoritaan ja pilkotaan sipuli karkeaksi silpuksi.

Alkuperäisessä ohjeessa kasvikset ja mausteet kuullotettiin kattilassa, jossa keitto tullaan tekemäänkin. Koska mausteilla on kuitenkin vaarana jämähtää etenkin teräskattilan pohjaan ja mulla ei muunlaisia kattiloita kaapista löydy, toteutin alkuepisodin paistokasarissa.
Eli kuumennetaan öljy, lisätään sipuli ja kuullotetaan hetki. Lisätään curry, paprika ja inkivääri ja paistetaan hetki. Lisätään vehnäjauhot, sekoitellaan tasaiseksi ja paistetaan vielä hetki ennenkuin lisätään myskikurpitsa, (bataatti) ja omena. Niitäkin paistetaan vielä hetki.

Vihannesten paistuessa laitoin viereiselle levylle itse keittokattilan ja sinne veden kuumenemaan. Veden lähestyessä kiehumista kipataan koko joukkio kasarin pohjalta kattilaan, lisätään kookosmaito, kasvisliemikuutiot ja suola. Sekoitetaan ja odotetaan keiton kiehumista. Keitto saa kiehua hissukseen miedolla lämmöllä kannen alla, välillä sekoitellaan (ja itse säädin lämpöä vielä pienemmälle, kun keitto meinasi alkaa jämähtämään pohjasta kiinni). Kun kurpitsa (ja bataatti) ovat kypsiä (palojen koosta riippuen voi kestää vartti tai hieman enemmän), annetaan keiton jäähtyä muutama minuutti. Tässä vaiheessa heitin joukkoon vielä rohkealla kädellä chilijauhetta, koska flunssanenä tykkää tulisuudesta. Lopulta keitto soseutetaan tasaiseksi sauvasekoittimella.

Sitte eiku keittoa kulhoon ja halutessaan vaikka raejuustoa sekaan! Teknisen poropeukaloni vuoksi en nyt saanut millään tähän lisättyä kuvaa omasta keittoannoksestani, joten olkaa sitten ilman!

ps. kurpitsan sisältä voi löytyä mahoton joukko siemeniä, jotka voi kerätä talteen, paahtaa ja käyttää haluamallaan tavalla. Ei kantsi heittää menemään!


Toivottavasti teiän vastustuskyky on parempi ku meikän, eikä flunssat kauheasti pidättele. Mie pietän nyt vapaapäivän kotona villasukat jalassa flunssajuomaa nauttien ja Gilmoreja kattoen. Flunssasta huolimatta syksy on yhä, aina ja ikuisesti lempivuodenaikani.

sarjassamme säälittävän tylsä elämä

Eilen Mikkonen soitti matkalla töistä kotiin ja sai meikän kiljumaan riemusta.
Ai miksikö? No tietenkin siksi, että hän oli löytänyt metsästä leppäkertun ja oli laittanut sen reppuunsa. Kyllä!
Voin myöntää myös hyppineeni tasajalkaa keittiössämme tämän tiedon johdosta.

Ensimmäinen kysymykseni illala töistä päästyäni oli: "missä leppis on?"
Ja tänään herätessäni ensimmäisenä kellonajan tarkastamisen jälkeen mielessä oli, onkohan kerttu päättänyt karata parvekkeeltamme.

Voi sitä riemua, kun avasin partsin oven ja näin kerttusen köllivän yhden chilinaperon lehdillä. Nyt toki pitää vielä toivoa, että tämä yksilö innostuu syömään kaikki kirvat veks. Meitsi on niin väsyny toluvesi-hukutus strategiaan. Ja niiden nyppimiseen. Näen yöllä untakin että nypin kirvoja pois chilin nupuilta.

Omin päin joogailua

Namaste!

Kuten olenkin kertonut. Olen tämän vuoden aikana, tarkemmin viime joulusta alkaen, joogannut omin päin. Välillä intensiivisemmin, välillä laiskotellut ja selaillut vain khuuleja kuvia erilaisista asanoista pinterestissä.

ympäristökin on tosi "zen" :D

Aloitin tämän harrastuksen täysin ummikkona, AVA-kanavan Namaste joogaa seuraten. Yksi suuri motivaatio oli saada iänikuiset, koneella istumisesta aiheutuvat hartiajumit veks. Lisäksi yritin/yritän oppia taas hengittämään oikein: koko keuhkokapasiteetilla. Ja sitten kun tulee se voittaja-fiilis, kun onnistuu jossain liikkeessä/venyy pitemmälle kuin aiemmin/jaksaa pitää jonkin raskaan liikkeen tärisemättä... se nyt vaan on ihan mahtavaa.

Kuitenkin tiedostan sen, että olen yhä täysin ummikko. Todennäköisesti teen joitakin liikkeitä väärin, mikä voi olla kohtalokasta. En muista keskittyä suorittamisen aikana hengittämiseen tarpeeksi. Kaipaisin ohjausta. Opetusta ja neuvontaa. Tässä selailin netistä, että kansalaisopiston tarjonnassa olisi Astanga Joogaa. Ilmoittautuminen syyskaudelle kiinnostaisi, mutta eipä sitä oikein voi töistäkään pyytää, että "älkää pliis laittako mulle tiistai-illoille työvuoroja ku mulla olis sillon jooga-kurssi".

Joten mennään nyt näillä mitä on. Telkkari ja tallentava digiboksi, internetin syöverit ja joku melko kattava sovellus älypuhelimessa. Itseasiassa tänäänkin tuon kyseisen sovelluksen opastuksella kävin läpi 46min mittaisen joogasession. Tietenkin itsepäisenä ja malttamattomana piti valita aloittelijasetin sijasta sellainen, missä on sekaisin kaiken tasoisia liikkeitä. Seurauksena oli se, että loppua kohden olin aivan puhki ja haastavimmat asanat pystyin pitämään kasassa vaan puolet toivotusta ajasta. No, ei se mitään. Huomenna sitä toivottavasti tuntee tehneensä jotain ja sitte seuraavalla kerralla voi ehkä jo pystyä parempiin tuloksiin. Kehittyminen on kyllä hemmetin siistiä, ei voi muuta sanoa.

Tämä on yks meitsin uusista tavotteista. Jalat on kyllä taipunu lootusasentoon ihan lapsesta asti, mutta yritäppä siihen päälle viedä kädet selän takaa ja tarttua varpaisiin tuolla tavoin. Minä kyllä kerron kun onnistun.

Ei mulla muuta tähän hätään. Heippa!

Olemattomat kauneusrutiinit.

Mie olen tässä viime päivinä funtsinu pikkasen semmosta hommaa ko kauneusrutiinit. Netissä ja naistenlehissä näistä asioista paukutetaan koko ajan, mutta minun piti ihan oikeasti miettiä että mitkä ne on ne meikän kauneusrutiinit. Siis millä tavoin pidän yllä tätä jumalaista ulkomuotoani? (höhö.)

Miettimisen tuloksena totesin, että ok: 

- Peseydyn säännöllisesti. Iso plussa.

- En peitä päivittäin naamaani kilokaupalla pakkelia. Meikkaan kyllä hieman lähtiessäni ihmisten ilmoille (pakko vähintäänki laittaa ripsaria ja kulmiin väriä, ettei näyttäs ihan syöpäpotilaalta), mutta kunnon sotamaalauksia ei tällä naamalla nähdä edes iltariennoissa (ai missä riennoissa?). Syy voi toki olla siinä, etten vaan osaa meikata kovinkaan taidokkaasti..

- Pesen ne meikit joka ilta. En siis vaan pysty laittamaan nukkumaan ripsarit silmissä! Jopa niiden railakkaiden iltarientojen jälkeen olen aina ollut sen verran tolkuissani, että meikit on pitänyt pestä kotia päästyä.

- Harjaan hiukset joka aamu. Ei ole koskaan kehittynyt mahottomia takkupalloja.

Näiden kohtien jälkeen piti miettiä jonkin aikaa. Sitten voisi kai mainita, etten pahemmin piittaa roskaruuasta (toki poikkeustilanteita löytyy), eli ruokavalio lienee ihan ok. Liikun välillä enemmän ja välillä vähemmän, kuitenkin käveltyä tulee aika paljon ja töissä ei tuu istuskeltua, vaikka ajoittaiset kassavuorot siihen tarjoaakin tilaisuuden.

Esitellään tähän väliin meitsin kesäkasvot. Punoitus johtuu siitä, että oli kuuma ja on vaan niin hemmetin rankkaa saada ite kännykällä otettua naamastaan siedettävä kuva. Nii ja mahollisimman vähän heilahtanu. Turhauttaahan se, en edes jaksanu laskea montako näppäsin, mutta voin kertoa ettei tuo ihan parin ensimmäisen joukosta löytynyt :D

Ei, en ole kuvassa alasti. topin olkaimet ovat jääneet hiusten taakse.

Kahteen asiaan olen tässä havahtunu kesän aikana. Ihon kosteutus ja veden juominen. Tai no, neki on vielä lapsenkengissä, mutta parempi ku ei mitään vaivannäköä! Omistan sellaisen puntarin, joka ilmoittaa käyttäjän painon lisäksi myös rasvaprosentin ja nestepitoisuuden. Aparaatin mukana tuli myös suuntaa antava taulukko eri ikäluokkien rasvaprosentti- ja nestepitoisuussuosituksista, minkä mukaan olen yhtä kuiva ku viiskymppiset rouvat. Olen nyt sitten koettanut asian suhteen skarpata ja ryypiskellä iltaisin vettä samalla kun töiden jälkeen istahdan ruudun ääreen tsekkaamaan feben ym. supertärkeää.

Ihon kosteutuksesta taas: Mie en vain jaksa rasvata kroppaa millään tavalla säännöllisesti. En yleensä rasvaa ellei oo ihan häiritsevän kuivana jokin. Nyt sitten lopultakin kokeilin meikkivoiteen ja kasvovoiteen sekoittamista meikkausvaiheessa. Kätsy homma! Tuli heti rutiiniksi! Kesällä ku ei huvita paljoa tohon nassuun lätkiä, varsinki ku toivoisin että pisamaviljelmäni näkyisivät. Kuitenkin pieni meikki ei ole pahitteeksi kun on tällainen punastelija. Kasvovoide ohentaa sitä meikkivoidetta just sopivasti ja samalla tulee huolehdittua naamastaan. Miksi meikää ei ole koskaan valistettu näistä jutuista? Hei pliis joku, pitäkää mulle semmonen niksinurkka!

Tukka pestään ja käytetään hoitoainetta. Välillä myös ennen saunaan lähtöä läträän kookosöljyllä ja pyyhe päässä haudotaan siellä saunan lauteilla. Lisäksi kookosöljyllä ja ruokasoodalla tulee aina viitseliäisyyden iskiessä saunan jälkeen pestyä naama --> kuorii ja kosteuttaa. Muutenhan tuo kuoriminenkin on aika vähissä näistä vakiojutuista. Tukkaa en osaa laittaa. Siksi se on lähinnä joko auki tai kiinni. Voi, loppukevennykseksi olisikin ollut täydellinen juttu! Tänä aamuna yritin tehdä celtic knot -kampausta hiuksiini (kuva alla) ja tukkaki oli just sopivasti pikkasen likanen, että olisi pysynyt aloillaan. Jos joku olisi videoinut ne lukuisat yritykset ja nopeuttanut ne pikkuorava-tahteihin, niin olisihan siinä ollut viihdepläjäystä. Voi sitä turhautumuksen määrää! Se kuvastaisi niin hyvin meikän kauneusrutiineja. Yritys hyvä, mutta ei vaan osaa/jaksa/viitsi.

Kuva: Twistmepretty.com. Kuvaa klikkaamalla pääset tutorialiin.

Hatunnosto teille, jotka jaksatte pitää hyvää huolta ulkonäöstänne. Meikäki skarppailee pikkuhiljaa!

marma marma marmatus.

Mie olen ihan lepposa ja ihmisystävällinen tyyppi. Kuitenki joskus... noh, idiootit ihmiset saa meikäläisen sapen kiehumaan.

Töissä tietenki asiakaspalveluhommissa on tullu monentyyppisiä ihmisiä vastaan. Kaupan kassalla asioimisesta on tietenki ollu mediassa jo jokin aika sitten puhetta, mutta sanonpahan vaan vielä:

Myyjäkin on ihminen. 
ihan oikeasti. On kohteliasta tervehtiä, ottaa katsekontaktia ja kiittää. Ainakin edes tervehtiä ja kiittää. Että mie inhoan niitä teinipoikia, jotka lyö energiajuomansa tiskiin, eivät tervehdi ja ainoa mitä suusta pääsee on vaihtorahoja antaessa: "ei kuittia". Ai että inhoan myös niitä, jotka vastaa tervehdykseen "mikä on sinisen L&M:än numero?". Tai sitten "muovipussi". Onko vielä liikaa pyytää, että odotettaisiin sitä omaa vuoroa, ennenku huudellaan, että sanoppa nyt se Pall Mallin keskivihreän numero (mikä tietenki myyjän pitäisi osata ulkoa, ei sillä väliä vaikka hän ei itse tupakoisi). 
Onhan niitä aasiakkaita vaikka kuinka. Niitä, jotka jaksavat jo jonottaessa marmattaa, että kamala kiire ja hokevat sitä myös myyjälle kassalla. Ja niitä, jotka eivät vastaa myyjän toistaessa kysymyksen esimerkiksi plussa-/bonuskortista. 

Ok, tuo oli nyt vaan hieman paisunut sivuseikka :D Tänään mulla yksinkertaisesti ketutti se, kun selailin tori.fi-sivuston ilmoituksia ja törmäsin tyyppiin, joka siellä myy Ikean Lack-sohvapöytiä tuplahinnalla. Strategisesti jätetty vain ilmoittamatta, minkä firman tuote on kyseessä. Kyllä mulla vähän ketutti katsoa sitä, että kyseinen sohvapöytä maksaa ikean sivuilla 20e ja tämä myyjä yrittää saada siitä 40e.

Mutta onneksi kolikolla on myös kääntöpuoli ja rehellisiäkin ihmisiä on olemassa. Samaisella nettisivustolla vain hetkeä aiemmin on joku jättänyt ilmoituksen, jossa ANNETAAN kahvipakettia vastaan tuollainen samanlainen sohvapöytä. Tämän ilmoituksen jättänyt henkilö myöskin on ilmoittanut tuotteen mittojen lisäksi sen alkuperän.

Ok, marmatus off. Yhteenveto tälle aamulle olkoon: tyhmät ihmiset ovat tyhmiä.
Jospa nyt nauttisin loput aamukahvistani ja koittasin rauhottua. Voisin vaikka vähän joogata. On onneksi vielä tunteja aikaa ennen iltavuoroa. :)

Niin se aika kulkee

Ohop. Viimeksi, kun täällä päivittelin kuulumisia, oli vielä toukokuu! Mutta eipä tässä ole hurjasti kertomista. Valmistuin ja sen jälkeen aika pitkälti aika on kulunut vain töissä.

Oikeasti suurin muutos on tapahtunut meidän viherpeukalointi-osastollamme. Viime päivityksessä ihastelin nopeasti kasvavaa sinappia. No, se yhä kasvaa ihan hullua vauhtia! 

Kesäkuun puolella oltiin vielä tällaisissa kuvioissa:

takarivissä keskimmäisessä kipossa sinappi isoine lehtineen. Kaikki pienemmät chilejä.

Tuossa vaiheessa oltiin ostettu Tuurista halpoja valkoisia muoviruukkuja. Tällä hetkellä pähkäilen niiden rumuuden kanssa. Olen miettinyt voisiko niitä maalata ja millä väreillä? Tai pitäisikö yrittää kynsilakka-marmorointia? Tiedän, etten jaksa virkata kaikille söpöjä ulkokuoria. Tuunausvinkkejä otetaan vastaan ilolla!

Kesä on kuuma ja meidän kämppä superduperkuuma! Kaikki ikkunat ja räppänät kun saavat nauttia auringonpaisteesta ihan aamuvarhaisesta iltapäivään asti. Läpivetoa ei saa millään keinoin, eli täällä sitten hikoillaan ja allekirjoittanut on yhtenä aamuna ehtinyt klo 9 ja 12 välillä käydä kahdesti suihkussa ennen töihin lähtöä. Töissä on ihanaa, siellä on toimiva ilmastointi.

Ensimmäisen yksilön maistelu. Voin kertoa, ettei Mikkostakaan ensihaukun jälkeen enää hymyilyttänyt.

Tällä hetkellä meidän parvekkeen viherkasvusto on vähän tuota.. levinnyt käsiin? Chilien ja sinappien lisäksi partsilla majailee tällä hetkellä bonsai-fiikkus, orvokkiamppeli, basilika ja korianteri. Ja voin kertoa, että ollaan pulassa, kun tulee syksy ja kaikki pitäisi siirtää sisälle. Tässä ollaan jo vähän lupailtu pariin suuntaan, että syksyllä meiltä voisi saada chilikasvin hyvään kotiin. Ja mie yritän etsiä uutta kämppää kriteereinä: läpitalon asunto ja isot ikkunalaudat kasveja varten!

Nykytilanne.

Mutta tiättekö mikä on aika ihanaa? Tulla saunan välissä saunakaljalle parvekkeelle, lätkiä Unoa ja maistella samalla niin basilikan lehtiä kuin korianterin ja sinapinkin. Etenkin sinapin lehdet ovat olleet alkukesän ajan aivan ihania! Heti kun karvaisen lehden oudosta suutuntumasta pääsee ohi niin pieni sinappinen jälkipolte on hurmaava! Sopi tosi hyvin myös leivän päälle! Googletukseni peruteella lehdet kuitenkin rupeavat muuttumaan loppukesästä kitkeriksi, joten tästä makustelusta kantsii nauttia vielä kun voi.

Kuulumiskierros

Ulkona on mieletön paiste ja uneni loppui jo kasin jälkeen. Suunnittelinkin, että voisin raahata itseni Tove Janssonin Nukkekaappi ja muita kertomuksia -novellikokoelman kanssa parvekkeelle ja näyttää kalmankalpeille säärilleni päivänvaloa. Siirtyminen vaatii tosin todennäköisesti vielä aurinkovoiteen levittämistä , ettei tarvitse myöhemmin kärsiä keitetyn hummerin värimaailmasta kasvoilla ja rintalastalla. Siispä ajattelin nyt vielä pysyä turvallisesti sisätiloissa ja kirjoitella tänne jotakin puutaheinää.

Valmistujaisiin 10 pvää. Kaivoin kaapista vielä viime syksynä serkun häissä käytetyn mekon ja kappas - puristaa, ahistaa. Pihistelijänä ja sovituskoppeilun inhoajana päätin kuitenkin, että pitää vielä tällä viikolla kokeilla, pystyykö mekko päällä istumaan ja hengittämään ilman, että todistustuuletuksen aikana kuuluisi karmiva ratkeamisen sulosävel. Jos pystyy, mitäs tuosta vaikka joutuisi vähän hengittämään vaikeasti. Kiittelen vain onneani, etten elänyt korsettiunelmien kulta-aikaan. 

Tuohon liittyen, joogailu on vähän jäänyt. Samoin kaikenlainen muukin liikkuminen. Pitäisi napata itteänsä niskasta kiinni ja jatkaa taas. Eilen kävin kuitenkin purkamassa turhautumistani (pöytäkone näytti sinistä ruutua hetki sen jälkeen kun olin selaillut febeä sun muuta) juoksulenkillä joen rannassa. Ja illasta käveltiin reilu 3km kilsan lenkki kun käytiin abc:lla (ja ostin suklaalevyn. Hyvä Julesi).

Chilivauvoille kävi hieman köpelösti. Picture this: on kaksi valkoista sumutinpulloa. Toinen kukkapöydällä, toinen keittiön tiskipöydän nurkassa. Toisessa ei lue mitään, toisessa on harakanvarpain kirjailtu kultatussilla "yleispesuaine". Arvoitus on tässä: kummalla mies kastelee kuivanoloiset chilin taimet?
Tultuani töistä kotiin koetettiin vielä pelastaa taimet runsain huuhtelutoimin, mutta oli jo liian myöhäistä. 

Vasemmalla: vuoden vanhojen chilien pienet podit. Yläoikea: mitä vauvoista jäi jäljelle pesuainekäsittelyn jäljiltä. Alaoikea: uudet siemenet saivat kylpeä hanavedessä yön yli ennen kylv.. kylvö..kylväminen.. aivosolmu.

Eli kuten kuvasta näkyy, tilattiin uudet siemenet. Fatalii toimitti tilauksen nopeasti ja extrana tuli mm. sinapinsiemeniä. Täti neuvoi puhelimitse, että kannattaa liottaa siemeniä vedessä päivä ennen multaan tunkemista, kuulemma nopeuttaa itämistä.
Sinapista muuten sen verran, että ei ollut liioiteltua, kun siemenpussissa luki, että kyseinen kasvi kasvaa nopeasti. Kaksi päivää kylvön jälkeen mullasta sojotti jo ihan hyvän kokoiset taimet. Eli kaikki, jotka haluavat tuntea itsensä luontoäidin veroisiksi viherpeukaloiksi: istuttakaa sinappia. Tulokset nähtävissä yllättävän nopeasti. Siitä taas en osaa sanoa, kuinka helppo kasvi on pitää hengissä, mutta pianhan tuo nähdään.

Eipä tässä muuta. Seku kävin höpöttelemässä :D Nyt tuonne partsille!

300413

Tässä on nyt käsillä kuukauden countdown.
30.5.2013 istun tähän aikaan todennäköisesti hotelliaamiaisella Mikkelissä. Myöhemmin Mikaelin lavalla vastaanottamassa sitä sinistä kansiota. Valmistujaistilaisuuden jälkeen muutaman läheisen kanssa johonkin ravintolaan syömään. Työvuoroista riippuen ehkä jo illalla takaisin Joensuussa.

Tai näin molen ainaki suunnitellu. Oppariseminaari meni odottamattoman hienosti. Ilman kakeltelua ja hermostunutta naurua tai sitten ajatuksen katkeamista.

Sunnuntaina palautin opparin viimeiseen arviointiin ja laitoin tutkintotodistushakemuksen menemään. Ilmoitin myös osallistuvani valmistujaisjuhlaan ja varasin paikkoja yleisöstä mm. äitile ja Mikkoselle, vaikka en ole vielä edes saanut työvuoroja tuonne asti. Noo, olen ainakin anonut kyseistä päivää vapaaksi. Eiköhän se lutviudu. Olen ollut viime aikoina niin luottavaisin mielin asioiden tavoista järjestyä - heti siitä asti kun oppari tuli valmiiksi.

Eilen keräsin hieman vaimopisteitä. Yhtäkkiä tuli olo, että haluttaa leipoa. Hetken mielijohteesta kipaisin kaupasta lisää munia ja noin tunnin päästä uunista tuli elämäni ensimmäinen tiikerikakku. Taloutemme toinen osapuoli maistoi ensimmäistä palasta mumisten tyytyväisenä, eli syötävää se oli.

Nyt pitäisi kipitellä kahdeksaksi tunniksi työpaikalle. Katsoo nyt sitten illalla että millekkä alkaisi. Tuskin kovin suurta juhlimista on luvassa, mutta vannotin jo tuota miespuoliskoa, että jotain arjesta poikkeavaa on tehtävä. Juhlaa ei synny, ellei sitä itse tee, ja niin pois päin.

Makoisaa vappua ja simahommia ja munkkiloisia kaikille!

Jännän äärellä

Viime päivinä on tapahtunut semmoista, että opinnäytetyö on saatettu valmiiksi (*kaikki hurraa*)!
Kielenohjaukset ja kaikki on läpikäyty ja nyt onkin edessä koetuksista viimeisin: esitysseminaari ja kypsyysnäyte.

Opponointihommiin olen jo valmistautunu, pitää vielä ehkä kirjata kommenttini vähän siistimpään muotoon, tällä hetkellä kun ne ovat muistikirjan sivuilla ranskalaisin viivoin ja nuolin ja kommentein. Todella sekavaa, voin kertoa. Tämän päivän ohjelmassa olisi vielä tehdä omasta opparista pp-esitys. Huomenna hyppään junaan ja menen Mikkeliin. Ensimmäinen esitys alkaa perjantaina klo 8.30, joten aikainen herätys tiedossa. Nyt rupeaa jo pikkasen jännittään. Spekuloin mielessäni tilannetta, että kesken puheeni ajatus katkeaa, mistä seuraa punastuminen ja puheen takeltelu. Eikä tuo ole edes yhtään epätodennäköistä. No, kunhan hermostunut nauruni ei ylly loputtomaksi hekotukseksi, niin eiköhän siitä selvitä.

Ja mitä muuta kuuluu? Töissä uusien juttujen opettelua ja riemua siitä, kun chili kukkii. Viime viikonloppuna kylvettiin myös istutuslaatikollinen Fataliista tilattujia siemeniä. Niiden harmiksi koko tämä viikko on ollut pilvinen ja sateinen, eikä sitä tarvittua valoa ole ollut paljoa saatavilla. Itselläni on kuitenkin sellainen asenne, että mitään keinovaloa en lähde hankkimaan. Vuoden ikäisetkin ovat selvinneet talven yli ilman lisävaloa. Olkoot tämä sitten luontoäidin omaa heikoimpien yksilöiden karsimista. Lisäksi olen testannut nyt ekaa kertaa omatoimista pölytystä vanupuikon avulla kukkivan yksilön kukkia sutien. Viime vuonna kasvi ei nimittäin kukkimisesta huolimatta satoa tehnyt. En tiedä oliko vika pölytyksen puutteesta vai eikö sitten kyseinen yksilö ensimmäisenä vuonna tuota satoa. Ja ongelmanahan tässä on myös se, että nuo vuoden ikäiset yksilöt ovat lähtöisin jostain anttilan alennusmyynnin siemenistä, eikä lajiketta tietenkään pistetty mihinkään ylös. Mysteerichili on kuitenkin alennusmyyntitarrasta huolimatta pärjännyt erinomaisesti, vaikka kasvattajana onkin tällainen täysin kokematon chilinkasvattaja.

Perjantaina opparihommien jälkeen on luvassa myös sellainen riemu, että armaat Gallup-Ringin naiset tulevat luoksemme kylään. Ensimmäinen ja toinen M nappaavat minut Mikkelistä kyytiin, kolmas M saapuu Joensuuhun suoraan bussilla. Miittiriemua kestää perjantaista sunnuntaihin ja toivon hartaasti että kelit paranee siihen mennessä, jotta voisin kattaa vaikka aamupalapöydän tai edes kahvi/teetuokion parvekkeelle.


Taustamusiikkina tänään toimii JJ Grey & Mofron uusin levy: .
Pitäisi laittaa töpinäksi, syöpässä jotaki ja aloittaa sitten se pp-esityksen muotoilu.

Ja btw. ei mulla muuten haittaa tuo harmaa keli, meitsihän rakastaa sateessa kävelyä ja sitä ku saa varustautua punasin hai-saappain ja vihreän Marimekon Unikko-sateenvarjon kanssa. Sade on ihana sää, se on yks lempituoksuistanikin!