Aika kuluu, tyttö kulkee.

Hokasin, että kirjoitus on vaiennut ja tiän Lj-historiastani, että mitä pitempään on kirjottamatta, sitä vaikeampi on sitte ottaa ja kirjoittaa. Jotenki kaikki rupeaa tuntumaan liian mitättömältä, vaikka minun mielestä parasta on just se, kun voi kirjottaa mistä vaan ottamatta paineita siitä onko tämä nyt jotenki merkittävää tai kiinnostavaa vai ei. Tietenki ihanteellisinta olis jos osais minkä tahansa jutun kertoa mielekkäästi.

Mie kävin tosihaan Tamperskeleellä toissaviikonloppuna. Roadtrip sujui hienosti fiilistellen, voitin illalla perinteisen monopoly-matsin ja löysin itsestäni lätkäfanin. Se saatto kuitenki johtua siitä että majoittumispaikkani oli sentään Timo Jutilan naapurissa.

4 tuntia Monopolya ja tässä häviäjä! Lohdutukseksi lähimä seuraavana päivänä terapiashoppailemaan!

Päivä keskustan kaupoissa johti siihen, että omistan taas paljon lisää vinkeitä korviksia, uuden laukun, pari toppia, mekon jne. ja piti iloisten lapsuusmuistojen vuoksi käydä Arnoldsilta donitsikahvit ja ne donitsithan oliki aika hirveitä. No, onneks ei tartte vastasuuesa syä.
Saman vklpn lauantaina siirryin aamusta Hatanpäähän, sillä Mims vietti polttareitaan, joiden ohjelma löytyykin tuosta linkin takaa Mimsin itsensä bloggaamana. Upea päivä huipentui lopulta siihen, että vedettiin todellakin luovin tanssiliikkein Ruman tanssilattialla MGMT:n Kidsin tahdissa.(btw. Soneran tarjoama 2kk mittainen ilmainen spotify premiumini umpeutuu reilu viikon päästä, pihiyteni johdosta seuraus = panique-ultimus-maximus!)

Treelta kotiuduttani takas Mikkeliin kävin Päämajassa parin luokkakaverin kanssa katsomassa MM-finaalipelin ja minusta yltyi ihan mieletön karjuja loppujen lopuksi :D ja hyppijä. Ja kaikkien vastaantupsahtavien mieshenkilöiden halailija, koska maailmanmestaruus - mikä ihana tekosyy!

MM-kisojen jälkeiset maanantai ja tiistai menivät jonkinlaisessa jumituksessa, kunnes tutkin junayhteydet ja nappasin seuraavan junan pohjoiseen. Aamulla klo 8.30 istahdin Rovaniemen Asemaravintolan pöytään kahden tunnin mittaiselle aamukahville. 21h matkustuksen jälkeen löysin itseni kotiperältä.
Lähteissä ihailin tihkusateessa Mikkelin asemalaiturilla matkalaukkuni päällä istuskellen, kuinka puissa oli jo lehti. Seuraavana päivänä saapuessani Muonioon, täälä sato lunta.  Eli terkkuja täältä Suomi-neidon kainalosta vaan!

Älä sammu aurinko

Ihanilla keleillä on meitä hellitty ja mie alan lopultaki tajuamaan, ettei tarvi laittaa takkia ja pitkiä housuja (vaikka ikkunasta kyyläillessä jalankulkijat on shortseissa ja pikkutopeissa). Iho ei onneks kereny vielä palaa tänään ku käytiin Gastropub Einossa brunssilla parin kaverin kanssa. Terassilla oli ihana syyä ja olin oikein tyytyväinen kana-ceasar-salaattiini. Jälkkäriksi jätskikojusta mansikka-vadelmasorbettipallo ja oi että kun oli onnellista.
Ja sitte kaks kuvaa eräästä kalpeanaamasta.

"hei äiti, pesin peilin"

pisamaviljelmä.

 Huomenna roadtrip till Tampere. Luvassa perinteeksi muodostuva, jokakeväinen monopolymatsi ystäväni Johannan kanssa. Häviäjän surkeasta naamasta otetaan kuva ja laitetaan Facebookiin samalla kun voittaja esittää voitontanssiaan (hävisin viime vuonna ja olen jo harjoitellu tanssiaskeleet ja muuvit kuntoon!) Perjantaina kaupungilla tsombailua ja lauantaina erään ihanan neidin POLTTARIT!

Appelsiini-valkosuklaakakku.

Kävi yhden ryhmätyön kanssa niin, että tein sen eteen paljon vähemmän töitä kuin kaksi luokkatoveriani, siispä lupasin tytöille tehdä bravuuriani: Baileys-juustokakkua. Sovittiin, että maanantaina tytöt tulevat maistelemaan kakkua. Noh, lauantai-iltana huomasin sitten etten ollut käynyt kaupassa, seuraava päivä on äitienpäiväsunnuntai ja lähes kaikki kaupat kiinni. Mulla ei ollu Baileysia eikä paljoa muitakaan tarvikkeita juustokakkuun. Siispä ajattelin mennä vain lähimmän auki olevan siwan hyllyjen väliin ihmettelemään, millaisen kakun tekisi.

Onneksi ihana Mims oli nähnyt epätoivoisen statuspäivitykseni Facebookissa ja lähetti chatissa linkkejä Kodin kuvalehden uusimmista kakkuresepteistä. Hetken pohdittuani päädyin Appelsiini-valkosuklaakakkuun, sillä sen ohje oli kovin kaltainen kuin Baileys-kakun, joten mokaamisen vaara oli lapsellisen pieni (;

Kuva ja resepti löytyvät täältä

En valitettavasti kerennyt ottaa kuvaa valmiista kakusta ja nyt sitä on jäljellä niin säälittävä slaissi, etten kehtaa näpsiä kuvia. Kyllä maistui! Jaffa-kekseistä tehty pohja oli iloinen yllätys, mie ku olen vain tottunu digestive- tai jouluisessa glögikakussa piparipohjaan. Siwasta ei myöskään tietenkään löytynyt appelsiinituorejuustoa, joten ostin paketin mascarponea ja ylimääräisen appelsiinin, jonka sitten pilkoin mascarponen sekaan ja pehmitin lusikalla sekoittamalla. Itse täytteen sekaan jätin osan paloista jopa peukalonkynnen kokoisiksi, mutta ei haittaa yhtään, on vaan ihana haukata välillä isompi raikas sattuma raskaan mascarponen keskeltä. Mulla valitettavasti oli maanantainen aamu sitten niin kiire, että raastoin vain kaapista löytynyttä Maraboun Daim-suklaata kakun päälle koristeeksi, ettei ollut ihan paljas.
Ja maistui muuten hyvälle, nimim. rävin juuri viimeisiä paloja tässä samalla lautaselta suuhuni. Itseasiassa olen todella yllättynyt, ettei valkosuklaa tehnyt tästä liian ätläkkää, menihän tuohon kokonainen 130g levy! Ja minusta valkosuklaa ei ole mitenkään hirveän hyvää, juurikin liian makeaa, mutta tässä se maistuu juuri sopivasti ja appelsiini raikastaa sitä ihanasti.

Tästäpähän opin sen, että pitää ajoissa varata kaupasta ainekset. Tai ainakin varmistaa että kauppa on leipomispäivänä auki :D Onneks säikähyksellä selvittiin ja tuli kokeiltua jotain uutta ja vieläpä menestyksekkäästi.

aika hidastaa

Enää tämä viikko koulua ja sitte saan hoidella hommia hissun kissun ennenku työt grillillä taas alkavat. Täällä oli siis Kampusfestarit, mihin meidän koulutusohjelma perinteisesti järkkää yhtä sun toista tapahtumaa ja viikon ajan saa itse juosta reikäpäänä paikasta toiseen.

Maanantaina ajoin äipän kanssa Muoniosta Mikkeliin. Kävimä Haaparannan Ikeasta sen minun ruokaryhmän ja aijai, että Fusion ja mie tulema hyvin toimeen keskenämme. Just oikean kokoinen pöytä ja vieläpä nelipaikkanen. Jaku tuolit (mitkä on minusta aika ihastuttavat) menee vielä kätevästi pöydän alle ni ei vie liikaa tilaa.

piti ostaa myös tabletit, mitkä käy yksiin kattovalaisimen kans!

Siis mehän tosiaan äipän kans kokosimma tuon sillon ma- iltana klo 23 alkaen ku oltiin sitä ennen käyty alakerran terassilla nauttimassa parit oluet. Voin vihjaista, että jos on matkustanu autolla heikola syömisellä abouttiarallaa 12h ja juo kaks coronaa sen jälkeen ni muuten huppeli on taattu! Mutta eipä tuossa, met saima ko saimaki tuon koottua eikä pidetty ees meteliä!

Tiistaina nousin aamulla roudaamaan äänentoistoa pub Pateen. Piipahin keskustassa syömässä äipän ja tolun kanssa ja sitte koululle kun alkoi Paukkulan muuttomarssi. Me kulttuurituottajat ollaan tähän asti oltu yhteisöpedagogien kanssa eristyksissä pääkampuksesta vaan nyt meille on rakennettu sinne oma X-rakennus, mihin "Paukkulan hörhöt" muuttaa syksyllä. Tämän johdosta me sitten ollaan käyty jo yllättämässä Kasarmin kampuksen opiskelijat vetämällä musikaaliesityksen kesken ruokailun ja nyt oli vuorossa muuttomarssi! Poliisisaattueella meidän koko kampuksen väki käveli Paukkulasta keskustaan, pysähdyttiin kirkkopuistossa Kevätkohauksessa, missä The Mamkies -kuoro esitti muuttomarssia varten tehdyn Muuttolaulun ja sitte jatkettiin matkaa ilakoiden Kasarmin kampukselle. Siellä meitä odotti Grillikauden avajaiset Kotiteollisuus-makkaroineen.

E, K ja mie pidimme yllä tämmöstä aatetta muuttomarssilla!

Grillibileistä meikän piti pikaisesti kiiruhtaa Pateen tekemään illan Paukkulaklubin esiintyjien kanssa soundcheckiä. Tapahtumatekniikan kurssin suorittamiseen kun kuului osaltani Paukkulaklubin miksaus parin muun toverin kans. Nii ja sieläki piti miksailun ohessa esiintyä kuoron kans. Tapahtuman päätyttyä kerättiin kamat valmiiksi kasaan seuraavan aamun roudausta varten. Pyörähin BlackOutissa menettämässä Ritun karaoke -neitsyyteni ja sitte unta palloon.

Ke-aamu lähti käyntiin jälleen roudauksella, minkä jälkeen pääsin käymään syömässä ja pyörähtään kaupungillaki äipän kanssa. Kolmen aikoihin suuntasin Paukkulaan, sillä oli vuorossa Popmusiikkia!-konsertti, the Mamkies -kuoron ja kansalaisopiston Rokkikuoron konsertti, minkä järjestelyissä olin kevään aikana jelppiny aika paljonki. Meikä on joku ihan superhyper-kuorotyttö näemmä. Tai meillä oli kaiken näköstä kenraalia ja järkkäilyä siinä vielä, kunnes viideltä ovet aukes ja kuudelta showtime.
Konsertti onnistui, sooloni onnistui (se pirun Tallulah :D) vaikka alaäänet meinaski jäädä kireiksi jännityksen myötä - sen kuitenki paikkas ylä-äänet, mitkä ei oo koskaan tullu niin kirkkaasti. Mie olen ylpeä meän porukasta ja itestäni kyllä ehottomasti.

no ainaki tunteella.. kuva: Jenni Pöytälaakso

Konsertin jälkeen äippä lähti ajeleen siskon luo Lahteen ja me kuoroporukan kans vietettiin karonkkaa. Kreisibailattiin ja lopula lyöttäydyin kt-porukkaan (kulttuurituottajat), vallattiin karaokepuoli Vaakunassa ja aiheutettiin yleistä hämmennystä yli-iloisella olemuksellamme. Yöllä kieltäydyin jatkoista, roikuin puoliksi ikkunastani ja huutelin kadulla kulkijoille leffarepliikkejä sun muita kommentteja.

To meni yrittäessä edetä proseminaarin kanssa. Pe tuli pyörähdettyä täpötäydessä Gastropub Einossa ku oli sen avajaiset. La esiinnyin Piirespaares-duona lastentapahtumassa päivällä. Jäin auttamaan narikkahommiin ja illalla alkoi vappujuhlat mullaki. Aloitin juhlimisen tolun ja kumppaneiden kanssa, mutta lopulta hukkasin ne, löysin muotoilijoita ja juotin heille punkkuni. Hengasin heän kanssa baarissa. Tulin yöllä yhdeltä kotiin nukkumaan. Seuraavana päivänä laukustani löytyi jokin suojanaamari.

Elämä Juulilaaksossa rauhottuu pikkuhiljaa. Pahin on ohi, huomenna esittelen proseminaarini. Perjantaina käyn nykykulttuurin tentissä ja sitten on lähiopetus ohi. Koetan tehdä rästihommia ja odotella töiden alkua.

mulla on välistä aika ihanaa täälä.

Yogi Tea, lakritsan makuinen <3 ja nuo mietelauseet.

Arhippa selvisi huonosta hoidostani huolimatta

tämä tuli postissa tänään, kiitos äiti.

luin tämän ja nyt olen oikein yllyttänyt yksinäisiä naurahduksiani.

joko taas!

Tämä on niiiiin tuttua. Joka kevät sama juttu. Tänäänkin, vaikka koulua on 8.15 - 11.30, erinäisiä treenejä klo 15 - ? ja klo 17 - ? ja pyöränhuoltotreffit klo 19.. (enkä nukkunut paljoakaan viime yönä) pitää tietenki silti tarjoutua auttamaan kaveria hädässä, "joo voin kokeilla kehitellä jotain flaijereita huomiseks". Thank god, ei tarvitsekaan.

kuvat: weheartit

selittänee makeanhimoni.

Onneks pääsen pyörähtään pääsiäisenä kotona ja irrottautumaan edes hetkeksi tästä kaikesta. Tulen olemaan ihan törkeän helpotusonnellinen kunhan toukokuun ensimmäinen viikko on ohi.

Jaa, taas pitäisi juosta.

älä ihan vielä mene lehdenjakaja!

voi hilloleipä miten meikän aamu lähti käyntiin.
Jotenki havahuin muuhun maailmaan ku postimies rapisteli oven takana ja mie istuin eteisen lattialla alusvaatteisillani, kahvimotti toisessa kädessä, lukemassa viikon aikana tulleita mainoslehtisiä (no en ole vieläkään saanu aikaseks ei mainoksia -lappua tuohon oveen). Postimies pudotti syliini sitten uuden Luoteis-Lapin ja sillä hetkellä perjantainen aamuni tuntui täydelliseltä. Tuollaisia pieniä onnen idyllisiä hetkiä voi elää kun on suuressa ruokapöydänpuutostilassa. Noh, ei enää pitkään ni saan jonkun pienen ruokailutason tänne 25neliön kokoiseen itsemurhaluukkuuni pesääni. Pääsiäislomalta palailen äipän kanssa autolla ja napataan kenties välillä Haparandan Ikeasta ruokaryhmä. En tahtoisi kyllä Ikealaista, vaan mieluummin jonkun mummon vintiltä pelastetun yksilön, mutta ku palataan pyhäpäivänä ni ei oo paljon mahdollisuuksia ku kaikki Suomen puolella on kiinni.

No, meikäflicka ei ole kai paljastanu miltä täällä Juulilaaksossa näyttää. Tällä hetkellä ois tietenki tosi ihana ottaa kuvia ku aurinko siivilöityy ihanasti tuolta ulkoa, mutta muutoin tämä kämppä on yhä eilisen etsintätuokioni jälkeen sitä tasmaniantuholaisvyöhykettä, jotennnn saatte tyytyä räpsyihin, mitä otin joulun alla porukoita varten.

the main area. Kamala salamavaloähky. Ja psst. tehin tuon paperinaru-lampun ollessani Oulussa talouskoulussa. Alunperin sinne tungettiin jouluvalot, mutta sisko keksi, että siitä saisi nätin kattolampun.

eteinen. Vasemmalla ovi vessaan, oikealla vaatehuoneeseen.

pieni kusinurkkaukseni ja ääpättömän pieni istuma-amme siellä vasemmalla!

lempialue <3

tällä kuvalla havainnollistin porukoille, että olen tiskannut. Jäkiksen ovessa ikean magneettikehyksissä kuvia rakkaista.

taas kuvan laatu kohillaan, mutta tää ikkunaseinustalta keittiöön päin, jos ette huomanneet. Ja tuohon palapeilin eteen tulee sitten se ruokapöytä. Rahi ja laatikosto väistyköön!

Juulilaaksossa kaikki on suurta. Kahvikupit, legot, pelikortit ja silmäpussit ainakin. Kuva: Suvimarianne.

Tämä ei ole Juulilaaksosta, mutta täten todistan toimivani myös erinomaisena laskutasona. Kuva: M. Julkunen

Tajusin just katellessani noita kuvia, etten ole vieläkään sisustanu tätä kämppää kunnolla. Seinille pitäisi porata reikiä, että saisi jotain kuvantynkää ja eteiseen olen suunnitellut hieman erilaista vieraskirjaa. Ja tietenkin ulko-oveen voisi tehdä jonkinlaisen Tervetuloa-kyltin ja ei mainoksia-asian. Niin ja eteistä pitäisi muutenkin jotenkin sisustaa. En oikein tiedä mitä tekisin, mutta kun väliovea ei tosiaan ole niin kaikki äänet kantautuvat rappukäytävään. Ei muuten, muttakun pelkään häiritseväni naapureita piano+laulu -tuokioillani. Ne kun ovat päivittäisiä ja biisit junnaavat mielialan ja kauden mukaan samassa maastossa. Soittolistalleni kun ei saa millään sekoitusta päälle.

Näin meni taas haaveiluksi tämäkin aamu. Josko sitä menisi suihkuun ja rupeais jollekki!

tyyntä myrskyn silmässä

Tuntuu aina aamuisin ja päivän päätteeksi, että ei mulla ole mitään hätää. Maistelen kupista aamukahviani ja kastelen huonekasvit. Tiedostan vain pienessä ahdistuksessa, että ympärillä maailma hyörii ja minun pitäisi hyöriä mukana. Monet murheet unehtuu hetkeksi kun keittää tavallisen kahvin seassa suklaakahvia ja ripottelee vielä purujen päälle kanelia ennen keittämistä.
Eilen menin kouluun puol 9 ja lähdin talsimaan kotiin klo 20. Koulupäivän päätteeksi kävin viereisestä marketista evästä ja niin jatkui päivä stemmatreeneillä ja kuoro+bänditreeneillä. Tallulahia treenatessamme yksi tyttö juoksi itkien ulos musiikkiluokasta. Päättelisin tuosta, että joko raiskasin sen ja pahasti tai sitten se tais mennä ihan hyvin.
Illalla kotiinpäin talsiessani yllätyin valoisuudesta ja lämmöstä, mikä ulkona vielä vallitsi. Heitin lapaset kassiin ja talsin nautinnollisen leppoisaa tahtia. Kävin viemässä Pöystille hänen JP Silver cardinsa ja rupattelutuokion jälkeen kävin vielä pitkällä kävelyllä musiikin vallatessa mieltä. Jos saisin pyörän muksittua kuntoon, niin sitten voisi mennä pitkille pyörälenkeille, oi olisipa parasta!
Joo, meikän pyörän takarenkaan  rapakaari on ihan mutkalla, koska pyörätelineen päälle kolattiin traktorilla talven aikana lumet, enkä mie kerenny pelastaa sitä kellarin häkkivarastoon, koska rempan takia se oli pitkälle talveen käyttökiellossa. Mieli vähän jupisee tästä, mutta en usko että mitään hyödyttäisi jos lähtisin soittelemaan jonnekin tulikivenkatkuisia puheluita.

aika jatkaa päivää, tack och adjöö!