JKL

Jyväskylä nähty. Niin myös Ruma jälleen kreisibailaten sekä se eräs Lounge-peliluola. Ne reilu kymmenkunta nörttipoikaa tuijottivat aivan ihmeissään kun meitä tuli sinne äänekäs humalainen läjä vosuja, niin sekä mikkonen.
En pärjännyt Mario cartingissa, vai mikä se lienikään, samalla piti myös laulaa mukana kun viereisessä seurueessa Guitar heroesilla soitettiin.. hittolainen, ehä mie ees enää muista sitä biisiä.

Tuppaantulijaisten kuvasaldo oli melko mainio. Ehkä saan joskus nääpättyä itelleniki matskua poikkiksen ja illan emännöitsijän kameroista. Parhaimpiin hetkiin lukeutui mm. "minä otan tämän jallukolan nyt tästä", kun armas ystäväni Tolustinen tarttui sohvanjalkaan etsiessään juomaansa. Tai kun haistoin selvästi Hannu ja Kerttu -piparipikkuleivät. Yöllä hampurilainen kokolihapihvillä ja aurajuustolla oli ehkä maailman parasta. Sellainen piti vetää naamariin päivälläkin. Paluumatkalla takapenkillä kuorsattiin Mikkosen kanssa kylki kyljessä, Tolustinen huudatti Rockia.

Kuha tästä ryhistäytys ni vois vaikka nopsaa suihkutella. Luvassa leffan vuokrausta, teen mozzarellaleipäsiä leffaevääksi ja ehkä tuossa alakerrassanikin voisi pyörähtää pitkästä aikaa.
Riehakasta viikonloppua pallokorvat!

reissuista ja korvakoruista.

Erään heinäkuisen työpäivän päätteeksi käytiin Mikkosen kanssa pulikoimassa. Uinnin päätteeksi istuttiin nurmikolla puun katveessa ja ilmoille heräsi idea roadtripista. Mie halusin käydä kesätyökauden päätyttyä kotona pohjoisessa, mikkone hokas että voitas lainata isänsä asuntoautoa.

Niihä me sitte, Jurassic Rockin jälkeisenä (Flogging Molly oli parhautta!) maanantaina, heti sunnuntain työporukan päättäjäispippaloista toivuttuamme lähimä ajeleen kilometri kilometriltä pohjosta kohen. Yöpaikkoina välillä toimivat Joensuu ja Oulu. Pysähyimä sillon ko mieli teki, keitimä kahvia, mikkone kokos voileivät ja pelasimma Unoa. Soli kyllä rentoa retkeilymeininkiä parhaimmillaan. Muoniossa kerettiin pyöriä ke-illasta lauantaiseen aamuun. Istuttiin kahvipöyissä, syötiin isän ja mikkosen kalastamaa harria, pyörähettiin kämpälä ja ihailtiin jokea Äijäkosken näköalapaikala. Hakkasimma vielä pari iltaa koronaaki ja mie onnistuin päihittään isänki!

Palasimma takasin, sain seurata mieskalenterin kuvauksia Joensuussa. Mikkelissä ei keretty kyllä rauhottua ko päivä. Viime tiistaina lähimä käymään siskoa ja sen poikkista kattomassa Lahessa. Keilattiin, eikä allekirjoittanut ole kehittynyt yhtään niillä kahdella aiemmalla kerralla. Syötiin hyvin ja istuskeltiin Dublin Irish Pubin terassilla yötä yhteen asti korttia pelaten. Seuraavana päivänä kierreltiin kaupungilla. Koluttiin pari kirpparia ja löysin lempiliikkeeni Triosta. Nimittäin Auringon.
Aurinko oli kaltaiselleni puukorujen ja erikoisten korvisten hamstraajalle melkoinen taivas. Mukaan tarttui kolmet korvikset ja tilasin siskolta synttärilahjaksi lahjakortin kyseiseen liikeeseen.

kirpparilta löytyi minikokoinen kassakaappi, 2e

se löysi paikkansa kirjatukena

Auringosta kiinnittyi korvaan kiikkustuoli!

Auringosta myös 2kpl puisia tähtiä ja molempiin korviin Pinokkiot roikkumaan!

Pinokkio-korvikset olivat erityinen suosikkini. Pää ja raajat liikkuvat tällä korvalehden asukilla, 30e hinta ei kyllä kauaa kaltaistani hamstraajaa mietityttäny. Eihän tuollaisia vaan voinut jättää sinne liikkeeseen kummastelemaan!

Höö, lisäks näytän vielä, mitä tein ku tarvitsin hiuskoristusta luokkakaverin häihin.
Lähtökohtana Bijou Brigitten keväällä ostamani suuret sulkakorvikset.

lähtökohta.

Irrotin hopeisen koukun ylhäältä kiven juuresta ja samaten tummat ketjut, liimasin taakse kapean mustan kangaskaistaleen poikittain, jonka läpi työnsin vielä yhden hiuspinnin. Erikeepperi piti tässä tarkoituksessa erinomaisesti, pinnillä sulkahässäkän sai kiinnitettyä hiuksiin ja voilà. Jätin vielä kiven ja siinä kiinni olevan metallirenkaan paikoilleen jos vastaisuudessa haluankin laittaa koukun takaisin paikoilleen ja korun korvasta roikkumaan. Iisi ja nopea viritelmä, onnistui vihkimisseremoniaa edeltävinä tunteina samalla kun silitin mekkoa, kiharsin tukkaa, paketoin lahjaa ja väkersin aamupalaa.

Lopputulos.

Parempaa kuvaa ei valitettavasti ole, tuon nääppäsin hyvin nopeasti ennen kirkkoon viilettämistä.

Huomenna lähetään tuppaantulijaisiin Jyväskylään, pitää viilettää vielä pää kolmantena jalkana kun maanantaina alkaa koulu. Oikeastihan minun pitäis siivota tai kirjoittaa kouluhommia (puoli vuotta myöhässä olevia), mutta tyydyin onnellisena siihen, että sain pyykättyä ja väkerrettyä kokeilevasti keittiössä mainiota sapuskaa jääkaapin jämistä.

Ihana syksy. Saa alkaa taas virkkaamaan ja kutomaan ja käyttämään lapasia, villasukkia ja pipoja!

taivaasta valluu päivät

Minne kesä katosi?
Tuntuu kuin ihan tuossa, korkeintaan kaks viikkoa sitte, olisin vasta alottanu kesätyöt. Stressannu ja ollu ylikierroksilla. Iskeny silmäni johonkuhun. Kokenu ikäkriisiä. Pyöräilly henkihieverissä ja jahkaillu iltakaudet koneen ääressä. Niin ne päivät vain meni, putoilivat kalenterista ja jättivät jälkiä muistilokeroihin. Aika juoksee, kun seura on niin hyvää, että haluttaisi vain pysähtyä ja jäädä makaamaan joko siihen tyhjään risteykseen tai sängylle kuin ne kaksi leijonaa raukeina. Siitä nyt on biisejä kirjoiteltu ihan liikaakin.

Olin toisissa häissä tälle kesälle ja ensi vuodelle jo varailin kalenteriini tilaa seuraaville. Tällä kertaa en napannut kimppua. Sain kylläkin velvollisuuden viedä hääparin pulkkamäkeen ensi helmikuussa. Olin boolinmaistaja ja annoin neuvoa kosimisen suhteen - siis mie, varsinainen ihmissuhde-ekspertti.

Kamera on pysynyt suht visusti laatikossa piilossa viime päivät. Uuden ostaminen rupeaisi jo vähän himottamaan, mutta aikaansaamattomuuteni ei salli moista. No, mie keskityn katselemaan maailmaa omilla silmillä. Kämpille ilmestyi suurempi ja selkeämpi kello, koska entisestä en erottanut aikaa sängyllä maatessani. Tuli pikkasen kriisiä tuostakin. Lisäksi porukoiden visiitillä sain uuden tv-tason ja yksinkertaisesti täydellisen kenkäkaapin eteiseeni. Isä tietenki kuopuksensa tuntien osasi ilahduttaa parhaiten: tuliaisina koto-Muoniosta sain isän kalastamaa lohta, kuivaa lihaa sekä lihakimpaleen käristyslihaksi <3 Voi itkujen kevät ja hilloleipä! Toivat myös armaan läppärini takaisin, mikä korjattiin konjakkipullopalkalla. Kelpaa taas istua koneellakin. Voi minua.

Eilen kirjoitin kellokorttiin töissä LOPETTANUT! ja huomenna pärähtää Jurassic Rock käyntiin. Viikonloppu siis festarialueella enemmän tai vähemmän pyörimistä, sunnuntaina työporukan päättäjäispippalot ja maanantaina olisi aikomus yhden kanssa lähteä asuntoautolla valumaan pohjoista kohti. Siitä tulee huippua, ihan varmasti. Kuten tuntuu, että kesäkin on vetänyt vertoja kaikille edellisille. Nythän on jo syksy ja allekirjoittanut aloitti villasukkien käyttämisen öisin samantein ku elokuuksi vaihtui.

sitten kuvapaloja, joista voisi tulla mieleen tämä kesä.

häitä.

takkuja.

uimareissut.

toissapäivä.

that's it.

himym ja kaiffarit ja pubi-istumiset.

töitä.

kortinpeluuta kulmapöydissä.

öisiä kärrynpyöriä.

tuleekohan säälittävä syksy vai erinomaisen hyvä?

tila(nne)päivitys

Mainioita, mieltä hellivän hyviä ovat minun päiväni olleet tällä viikolla. Täksi päiväksi on yksi kiva keksinyt ohjelmaa, mistä en vielä tiedä mitään. Ei ole kuitenkaan vielä kuulunut, joten ehdinpä näppäillä pitkän ja kuvarikkaan postauksen.

Ensiksi: armas IBM-läppärini Ilmari kuukahti. Se on nyt Muoniossa ja jo fiksailtuna konjakkipullopalkalla ja saan sen takaisin elokuun alussa kun porukat tulee käymään. Lainasin äitiltä hänen HP:n miniläppäriään ja täytyy sanoa että tämä on ihan hirveä masiina! Tympii katella pientä näyttöä ja näillä nakkisormilla töpötellä pikkusta näppäimistöä. Vaan oli pakko ottaa tämä kun piti tehdä töihin uudet työvuorolistat. Mutta pakollista enempää en tämän kanssa kikkaile, siksipä kuvatkin jäävät fiksailematta tästä postauksesta.

Viime viikon lauantaina näin viime kesän grillimimmien eliittiporukalla. Eli kaksi aivan ihanaa tyttöä, joiden kanssa kirottiin hellettä ja asiakkaita viime kesä. Syötiin hyvin, juotiin skumppaa, katottiin sinkkuelämää, kiharrettiin tukkaa, keskusteltiin ihmissuhteista ja kuka meistä olisi mikäkin sinkkuelämän naisista :D eli kovinkin tyttömäistä menoa. Harvinaista mulle. Istuttiin vielä Einossa ja Amarillossa, mutta mulla rankka työviikko verotti kestävyyttä ja niinpä kipitin nukkumaan jo melko varhaisessa vaiheessa iltaa.

mekko oli käytössä

hämy-asia on just hyvä ni ei oo hurja tunnistamisen pelko!

tässä on minun vaatehuone before-asetuksin. Eli ovensuusta kaivetaan täyttä lattiaa ja sisälle ei mahdu.

Lahdesta muuten tarttui mukaan kahdet kengät. Kesäjalkineita olen ollu vailla toukokuusta asti. Ne Vagabondin nahkatennarit on nimittäin ihan turhan lämpöiset hellekeleille ja uskolliset varvastossutkin menivät viime kesän viimeisinä lämpöpäivinä hajoamaan. Onneksi Lahden Aleksi13 esitteli minulle hyllyltään aivan mainiot Tamaris-merkin sandaalit, jotka tiesin heti mukaviksi kengiksi, kun olen jo kolme vuotta saman merkin eräillä ballerinoilla talsinu, mitkä ostin Pariisin reissulta. Kesätennarit puolestaan löyty DinSkon perusmallistosta ja onnekaasti hintakin sattui tippumaan juuri ostohetkellä 25 eurosta ja sain ne hintaan 12,95€! Myyjä osasi vielä suositella mulle sinne pikku pohjalliset kantapäitä korottamaan, ettei jalkoja rupea särkeen. Vitsit! :)

Tamaris. Julesi tykkääääääää!

DinSko. Ihan minun väriset, eikö?

Sunnuntaina nukuin krapulaisena univelkojani ja kävin kissavahtisaunomassa, mistä olenkin tainnut jo kertoa. Illalla vielä kateltiin Napapiirin sankareita (lopultaki näin sen!) ja sain naureskella tuttuja maisemia ja suomentaa meän kieltä toiselle.
Maanantaina äippä tuli käymään pariksi päiväksi. Istuttiin iltaa alakertani terassilla seurana minun rastatukkapojat K ja M. Pojat otti yliannostuksen kofeiinitablettejani ihan kokeilumielessä (ja koska äippä yllytti) ja tunnin päästä ne hakkas korteilla läpsyä ku mielipuolet. Yön sain pelätä että jokohan ne on saanu rytmihäiriöitä. Kumpikaan ei ollu nukkunu paljoakaan yöllä, mutta onneks rytmäreiltä säästyttiin.
Äitin täälä ollessa tuli myös syötyä erinomaisen hyvin, nimittäin käytiin Gastropub Einossa pihvit syömässä ja oli muuten niin hyvä ja murea liha, että totutun mediumin sijasta oisin voinu syödä sen jopa medium miinuksena. Tulipa myös siivottua se ryökäleen vaatehuone (nyt sinne voi kävellä jopa sisään eikä jumitu törkyläjän eteen ovensuuhun, voittako uskoa?), hommattua uudet verhot ikkunaan (Vallilan kirkonmäki, semmone musta-valko-harmaa-vihreä.) ja ruokakaapitkin täyttyivät yllättäen.

siinon minun kesäverhot! Toivottavasti että saa slaagia ko näettä myös meikän spyget ku en tajunnu siirtää telinettä.

ovat vallan mainiot!

Lahti-reissulla pyörähettiin myös Vantaan Ikeassa ja heinät saivat somat kipot <3

en vieläkään ihan sisäistä sitä, että tuonne pääsee nyt ihan sisälle asti seisomaan.

Äipän kanssa koettiin myös se hurja rankkasade, mikä hajotti tuon upouuden torinki. Oltiin just lopeteltu Amarillossa ruokailu ku sade puhkes. Kun loppua ei näkyny ja kadut vaan lainehti, päätettiin urheina kävellä tuo pikkumatka ilman sontikoita meikän kämpille. Kaks metriä katoksen alta kerettiin liikkua ja oltiin jo ihan ku uitetut koirat. Siinä sitte edettiin perus kävelyvauhtia. Ei nähty mitään, oltiin nilkkoja myöten lätäköissä ja vaan naurettiin. Kämpille päästyämme näytin tältä:

sellanen vettä tippuva uitettu koira -fiilis

se keli ei pääse tässä kuvassa oikeuksiinsa, kadut ihan oikeasti lainehti.

Torstaina työpäivän päätteeksi koitti työporukan saunailta. Hauskaahan se taas oli ja kiva nähä kaikkia puiston työntekijöitä ensinnäkin siviilivaatteissa(:D!) ja puhua muustaki kuin työasioista. Jatkoiltiin Amarillossa ja Wilhelmissä. Työpaikkaromansseihin rohkastiin ja K:n kanssa vedettiin tanssilattian villeimmät muuvit (koska oltiin ainoita siinä) Jukka Pojan Pläskin tahdittamana. Kahden maissa kuitenkin rupesi väsyttämään ja tulla nukkumaan. Aamulla kyyti töihin armaalta Pöystiltä ja aika rankka työpäivä 40-asteisessa keittiössä krapulan kourissa. Oma vika, pikku sika. Ja heti kun olo rupesi helpottamaan niin löin tietenkin vasemman käden etusormen selkäpuolen jotenki ihmeellisesti tulikuumalle parilalle paistaessani pihvejä. Ei muuta kun pakastimesta kylmähoitopussi-asiaa sormen ympärille ja näin oli vasen käsi käyttökyvytön seuraavan tunnin ajan. Oma työpanos pieneni sitten puoleen ku piti "väärällä kädellä" koota annoksia ja näin työkaveri joutu paiskimaan ihan hulluna, ettei jono olisi kasvanut. Onneksi kuitenkin jäähdytin sormen kunnolla, sillä enää se ei ole kipeä ja vain aivan pienet vesikellot tuohon nousi. Ei millään lailla edes häiritsevät.

Illalla silmät menivät väkisin kiinni jo yhdeksältä, joten laitoin nukkumaan ja porskutin 12h yöunet. Tänään on keretty jo pyykätä ja soiteltua sosiaalisena jo kolmelle ystävälle ja äipälleki. Juuri tuli myös tieto, että illalla on kuulemma luvassa uusimman potterin katselu ja ystävän syyniin meno alakerrassani. Vaihtoehtona leffalle oli Toivo-laivan taikuriesitys, mutta näkyyhän noita velhoja pimeässä leffateatterissakin, eli se vei voiton :D voisin koittaa nopsaa tsekkailla vielä sen ykkösosan, ku en oo tainnu nähä sitä ni sitte oisin kartalla ku kirjojen lukemisestaki on jo liian pitkä aika.

Tässä vielä kuvapläjäyksiä!

sisilisko pitää avaimet tallessa

vaihtoehto perinteiselle vieraskirjalle löytyy eteisen sähkökaapin ovesta

grillityttöjen lauantain jäljiltä.

ja hyvien hetkien kuvia

jokaisessa kämpässä tämä on päässyt vessaa koristamaan.

päiväpeitto on karannut pyykkiin.

julesi ei jaksa poseerata

toinen lehtikorvis koki kohtalonsa maailmanmestaruuden halauksissa ja hajosi. Isin luokkasormus kiipesi kaulalle.

<3

That's all. Tässä hikinihkeyspesässä ei edes tuuletin ja avoin ikkuna jeesi. Jäätelö vois jeesiä -->
Nauttikaa viikonlopustanne pallokorvat! Mie ainaki aion :>

catching up.

Kirjoittelu on jäänyt vähemmälle, kun kone rupesi vastaan hangoittelijaksi. Se oli se pienin syy. Olen lähinnä priorisoinut asioita ja ihan mielelläni. Koneella päiväkaudet istuminen putosi sijalta aika kovaa ja korkealta.

Kävin siskon luona Lahdessa. Jesu on vähän aikaa sitten ostanut oman asunnon, joka oli hulppea. Ihan mielettömän kaunis vasta remontoitu kolmio. Vietimme illan hänen parvekkeellaan. Mie soitin kitaraa ja me lauloimme siskon ja äipän kanssa niin että koko kyseinen kaupunginosa raikui. Vasemman käden sormet ovat vieläkin vähän hellänä siitä monen tunnin musisoinnista. Pitäis vissiin silitellä tuota omaaki kitaraa useammin.

Kaupungilla pyöriessämme shortsiostoksilla huomasin, että tämä varsi on kaventunut lähes kolme vaatenumeroa. Puntarikin osoitti että rehevämmistä elotiloistani kiloja on karissut vähemmäksi n. 5kg.
Tuo kaikki tekemättä mitään ainakaan tietoisesti! Olen syönyt niin paljon kuin olen halunnut ja mitä olen halunnut. Enkä pahemmin ole liikkunutkaan. Mutta se on tuo töihin ja sieltä takaisin pyöräily (mistä olen kyllä vähän saanut luopua, kun on autokyyti tarjoutunut useaan otteeseen ^_^) ja se kiire ja kuumuus, missä ei ehdi saati edes haluta syödä.

Olen ollut kissavahtina luokkakaverille ja palkkioksi sain mm. käyttää heidän saunaansa (jonne oli tuotu saunavihta!). Eilen kävin varta vasten siwasta ostamassa yhden saunakaljan. Löylyttelin, vihdoin, maistelin olutta ja kävin välillä nauttimassa ulkoilmasta parvekkeella. Kyllä kesäinen Suomi näyttää kauniilta löylyttelyn ohessa.

Mie voin oikein hyvin. Mulla on hyvä työporukka, jonka kanssa päivät taittuvat naureskellen. Välillä aina muistaa senkin, ettei net kaikki huiput kaverit ole pitkien junamatkojen takana, vaan voivat löytyä ihan läheltäkin. Lisäksi on yksi, jonka seurassa voin saada kikatuspuuskan leffan lopputekstien aikana tai ihan vain istua ja läiskiä korttia baarin perimmäisessä nurkkapöydässä.

Pimu

viime yönä näin unta, että Pimu tuli takas. Siis meidän koira, joka oli 12 vuotta meilä ku olin pieni. Se jouduttiin lopettaan huhtikuussa 2006, kun naapurin karhukoira juoksi irti ja no, oikeastaan raateli meidän lapinkoira-suomenpystykorva-sekoituksen, joka oli kotipihalla narussa kiinni.... Vau. En olis uskonu, että voin olla vieläkin vihainen siitä, mutta niin vain tunnun olevan. Ihan kuohuttaa mielen sisältä kaikki vastuuttomat koiranomistajat, niinkö tuonki karhukoiran omistaja oli/on.

Eniveis, Pimu ei selvinny siitä. Lääkärin antamat antibiootit loppu, kehoon puhkesi vain lisää märkiviä haavoja ja mie katoin ku oma koira, yli kymmenen vuotta vierellä kulkenut ystävä, vikisi ja tärisi lattialla. Oli sunnuntai ja tiesimä, että eläinlääkäri pääsis tulemaan nopeimmillaan vasta maanantaina ja koska Pimusta oli tullu jo käytännössä minun koira, piti minun antaa isäle lupa "syöttää sille lapuan sertiä" liiterin takana.

Se oli rankkaa. Siihen mennessä yks elämäni vaikeimmista päätöksistä, ellei tähäki mennessä. Meni pari vuotta siihen, että lopulta totuin, ettei se suklaasilmä tule enää ovelle vastaan häntä vispaten. Unetki Pimusta loppu aika pian. Nykyään me kyllä jo ihan vitsaillaan mummon kanssa jos ei jakseta syödä kaikkea ruokaa, että "no anna Pimulle".

6.5.2005

joskus 2005 tämäkin

Unessa Pimu istui vierelläni autossa pelkääjän paikalla. Sen turkki oli aivan hehkuvan punertava. Sellainen suomenpystykorvanpunainen. Silittelin toista ja mietin missä se on ollut kaikki nämä vuodet ja kuinka vanha sen nyt pitäisi olla. Seuraavaksi minut valtasi pelko, että menettäisin sen uudestaan. Jostain kumman syystä ajauduin vilkkaaseen ihmisvilinään ja sain jostain suuren korin, kaavun ja jonkinlaisen huilun. Siispä esitin olevani käärmeenlumooja ja pidin Pimun visusti korissa kannen alla. Hah, hulluja unia.

tunnemyrskyjä

Viime viikon kuumat päivät ja alkaneet lomat toivat meillekin asiakkaita mielettömiä määriä. Kiirepäivät ja kuumuuden aiheuttama unettomuus aiheuttivat sen, että olin töissä ylikierroksilla. Välillä suorastaan vihaisen vittuuntunut (mikä aiheutti ehkä pientä pelkoa työtovereissa), välillä taas kylmiössä kootessani mozzarellasalaattia meinasin purskahtaa itkuun uupumustani. Kuitenkin, kun tasapainoni petti kylmiössä kurotellessani ylähyllylle ja lennähdin ovea vasten, joka avautui painostani, ja tömähdin kipeästi keittiön laattalattialle, purskahdin raikuvaan nauruun ja jatkoin hommia kinkaten lattiaan ensimmäisenä tömähtänyttä polveani. Tai eihän sitä polvea kinkata, mutta oikeaa jalkaa.

Torstaina töiden jälkeen kävin kämpillä pikaisesti pesemässä grillin käryt pois ja hyppäsin junaan. Jyväskylän asemalta pääsin roadtripille ja jätkien kanssa takapenkille kuuntelemaan kuinka etupenkillä väiteltiin siitä, onko vihreä tyttöjen vai poikien väri. Vai onko se kenenkään ja kuinka maskuliininen perus vihreä oikeastaan onkaan, onko se ylipäätään? Vietin pari yötä Tampereella ihanien M&I:n kotona - he olivat juuri palanneet häämatkaltaan - kera P:n ja S:n. Katsoimme How I Met Your Motheria, söimme hyvin, nautimme alkoholia, maistelimme jopa viskiä ja suurenmoista sikariakin. Arvailimme kuka on lisännyt soittolistaan minkäkin biisin ja ihailin auringonnousua pyhäjärven rannalla laiturin nokassa peläten, että hauki hyppää veden tummista syvyyksistä ja nappaa jalastani kiinni.

olin siellä kovin iloinen

Kotiin palattuani kämpässä lämmin ilma iski suoraan naamalle ja koko kehoon. Hikikarpalot valuivat selkää pitkin kun purin kamppeita. Illan hämärtyessä kämppä oli pimeä, televisiosta tuli vain draamaa ja yhtäkkiä olin kovin yksinäinen ja sänky näytti liian leveältä minun pienelle varrelleni. Siinä tuli vähän puristettua käsiänsä nyrkkiin ja annettua äänettömän purkauksen ja äkkinäisten hengenvetojen vapisuttaa kehoa. Se meni ohi. Luin kirjaa ja laitoin nukkumaan.

Tänään olen ollut varsinainen kodin hengetär. Vein matot ulos, imuroin, pesin lattiat, pyyhin pölyt. Keitin perunoita ja olisin vielä paikannut vanhat farkutkin, mutta kannettuani ompelukoneen pöydälle ja vaihdettuani siihen langat tajusin, että olen ottanut paininjalan irti ja laittanut sen johonkin varmaan talteen, ettei vain vahingossa irtoa ja katoa. Jep, nyt se on siellä varmassa tallessa sitten eikä tullut ommeltua. No, kompensoidakseni tätä mokaa nyrkkipyykkäsin sitten ammeessa työpaidan huomista päivää varten.
Tämä päivä ei enää tarvitse kuin tuokion pianon ääressä juuri ennen hiljaisuutta ja se on ollut hyvä.

siivouksen jälkeen sai myös kuvattua. Olkoot tämä official "päivän asu".