viikonlopun palasia.

Hihoo.


Kuten infosin perjantaina, suunnitelmissani oli kokkailua. Päivällinen siirtyikin illalliseksi, kun Mikkonen tulikin myöhäisemmällä junalla. Mutta lopulta iltaseiskalta mie häärin keittiössä pääruuan kimpussa kun Tolustinen ja Mikkonen testailivat uusia sähkötupakoitaan. Ja kaikki onnistui. Pääruokana kanan rintafileitä ja kermaista kastikesörsseliäni, josta Tolu niin pitää, sekä ruotsista tuotua mustaa spagettia (jonka voi muistaa tästä.). Oheen tehin sitä luottosalaattiani, jossa mm. fetaa, kuivattuja karpaloita, basilikaa ja siemensekoitusta. Jälkkäriksi sitten oli niitä suklaa-juustokakkubrownie-paloja ja voin kertoa: tolkun pöljän helppo tehdä ja ylitsepääsemättömän makoisia herkkupaloja. En vain hoksannut ottaa paloista kuvaa enää tarjolla, otin vain juuri uunista tulleina nopeasti. 

browniet juuri uunista tulleina.

 Ohhoh, kyllähän ne maistui. Illala pyörähettiin vielä alakerrassa kavereita kattomassa olutlasien äärellä.


Viikonlopun aikana vielä käytiin Otavassa pelaamassa K:n ja J:n kanssa Carcassonea, ostettiin Mauri Kunnaksen Tassula-palapeli ja rakennettiin se. Lisäksi käytiin luistelemassa Lähemäen kentällä ja ratkottiin ristisanoja ennen nukkumaanmenoa.

Maanantaina saatiin lopultaki kaivettua meikän ikivanha pyörä lumikinoksen alta ja kannettiin se kellarin häkkivarastoon talvelta suojaan. Viime talvenhan armas Helkama Kaunottareni 30v. oli visusti auratun lumikinoksen alla koko talven ja keväällä siinä sitten olikin rapakaari mutkalla sun muuta. Jospa se tällä kertaa ehti välttyä pahimmilta vaurioilta.


Phuhhui, olen ollu niin vimmatun turhautunu koko päivän. Nousin väärällä jalalla tai jotain. Huomenissa alkaisikin koulu ja sepäs kovasti lohduttaa. Naapurinkin I want it all -kitaroinnit&laulut kaikuvat meikän kämppään asti, ei vain satu olemaan minun päivä. Jälleen eräs tiistai, joka onkin meikäläisen maanantai. No, sattuuhan näitä. Vastapainoksi tuli haaveiltua tulevaisuuden kodin ensimmäiseksi yhteiseksi hankinnaksi nyrkkeilysäkkiä :D

Perjantai 13. päivä

Pahan onnen päivä ei ole tähän mennessä vielä koskaan minua nujertanu. En ole aina ees huomannu sen tuloa ja menoa. *koputtaa puuta*. Tänä aamuna kuitenki laahustin ensimmäisenä kahvinkeittimelle. Suodatinpaperit oli loppu. Äitin ostama kestosuodatin, joka on tähän asti ootellt laatikossa tätä päivää saapuvaksi, oliki liian pieni. Sain sen kyllä jotenki taiteiltua tuohon sisäle, mutta osat ei menny enää kunnola yhteen ja tulos pelotti. Kahvi kyllä näytti vähän teelitkulta ja ehkä siitä hieman laihaa tulikin, mutta onneks olen alkanu kyllästymään vahvaan kahviin. Armas kotiseutu-uutislehti Luoteis-Lappikin kolahti justiinsa lunkasta. Pitää vain jatkaa positiivista ajattelua.


Siivoilin eilen aika urakalla ja olo oli ihanan seesteinen ja tyytyväinen illala sohvalla lekotellessani. Vessa/kylppärin kimppuun pitäs vielä käydä, mutta en ehkä tänään. Ehkä tuossa viikonlopun aikana, eli ehkä ensi viikolla jos silloinkaan.


Tilasin tuossa joulun alla uusia vaatteita ja sain laatikon käsiini Mikkeliin palattuani. Harmittavasti olenki jopa henkkamaukan kokolapuissa pienempi ko oletin, siks piti palauttaa pari ihanaa neuletta. Kuitenki sain napattua sieltä sitä pitkään kaivattua väriä vaatekaappiin: kirkkaanpunainen löysähkö painijanselkätoppi ja leijonankeltainen, ihanan pehmeä neule.

Kuvat: H&M

Nuo neuleet on mulle aina himppanen ongelma ku iho sattuu olemaan ihan ylitsepääsemättömän kutinaherkkä. Harvoin löytyy yksilöitä, jotka ei kutita yhtään. No, kuitenkin elättelen nyt toivoa että olisko tämä se vuosi ko uskallan tarttua taas väreihin. Muoniossa vielä lukioaikoina käytin runsaasti värejä ihan laidasta laitaan. Taino, yläasteelta päästyä ne pastellisävyt kyllä saivat painua hornan kuuseen. Oulussa käyttöön vakiintui maanläheiset sävyt, löysät sammarit jalkaan ja ite tehyt myssyt päähän. Semmosena menninkäisenä mie Mikkeliin muutin ja ensimmäisen opiskeluvuoden ajan sellasena kulin. Sitte jotain tapahtu ja sammarit ja löysät farkut jäi kaappiin. Vaatteita lens kirpparille ihan mieletön kasa ja pyykkiteline oli yleensä lähinnä mustaa ja vähän vihreän eri sävyjä. Siihen kaveriksi pari harmaata neuletakkia ja pillifarkut. Viime vuonna vaatekaappi muuttui hieman tyylikkäämmäksi ja äiti oli ihan mielissään ko lapsi näytti kerranki tytöltä.


Harmi ku on uus kone, enkä ole vielä siirtäny vanhalta kuvia kovolle ni en voi nyt yhtään havainnoida tätä muutosta. Kuitenki, viime vuonna kirkkaat värit on ollu mulle aika tiukka ei. Tai olen ihaillut, mutten ole uskaltanut pukeutua niihin ite. Sitte hyvin varovasti asusteiden myötä ensin ruskea hiipi joukkoon. Ruskea laukku, ruskeat matalat ja korolliset saappaat. Vaikka en kyllä kiellä, rakastan vieläki mustia, polvenkorkusia maihareitani ylitsepääsemättömän paljon. Kukaan muu niistä ei taida pitää, olen vähän päätelly, mutta mulla ei kiinnosta. Ne on mielettömän ihanat, hyvät kävellä, pitävät liukkailla teillä ja ovat lämpimät pehmoisen vuorensa ansiosta. Erinomaiset talvikeleille.


Noh, anygays. Olen vain älyttömän iloinen noista kahesta väripilkustani. Ja suuri himo olisi hankkia lisää väriä. Ehkä tämä ihmeellinen parin vuoden kestäny hiljainen identiteettikriisi alkaa lopulta helpottaa ja tässä saa taas itestään otteen uskaltaa pukeutua arkailematta muuhunki ku mustaan, vihreään ja harmaaseen. Vuosi 2012 on alkanu hyvin ja mulla on tältä suuret odotukset. Minun pitäs hemmetti valmistua! my oh my.


Hej mutta pitäs tästä noussa ja pistää töpinäks. Pojkvän kaiketi ehtii kolmelta tulemaan ja lupasin tehä hälle ja ystävälleni Tolulle apetta. Suunnitelmissa Tolun lempparia, kermaista kanakastiketta. Broiskun rintafileitä jos värkkäis, riisiä tai pastaa kaiffariks ja kerkesin eilisissä kunnianhimoissani suunnitella myös luottosalaattiani ja suklaaleipomusta. Isosiskolla ja mulla on sama Suklaaunelmat-keittokirja ja siellä oli simppeli ohje juovikkaille suklaa-juustokakkubrownielle. Wish me luck, aion kokeilla sitä ku sisko kehu helpoksi ja herkulliseksi.

kuva täältä

Kiire tulee, levyt soimaan, piirtämään silmiä päähän ja muutenki tekemään itestään ihmisen näköstä. Sitte hujaus kauppaan ja eiku sotkemaan just siivottua keittiötä. Hyvät viikonloput mössykät!

palailua pitkältä lomalta.

Hillohillo!

Vajosin ihan jollekin talvehtimisen olotiloihin kotona Muoniossa. Abouttiarallaa kolme viikkoa siellä tuli istuttua äitin ja isän ruokapatojen äärellä. Joulun pyhät meni tosiaan perheen kanssa laatuaikaa viettäen ja jouluruokia suusta alas ahdaten. Tapaninpäivänä saapui Mikkonen ja sinä iltana käytiin jo vähän ihmisten ilmoillakin ja Muonion hurjassa yöelämässä (hurjassa, niinpä vissiin.). Yhtenä päivänä käytiin kuvailemassa siinä meidän liittymästä tien toisella puolella virtaavaa rajajokea kun koski siitä meidän kohdalta oli osittain jäätynyt. Miehän en ymmärtäny siitä touhusta mitään, sain lopulta ymmärrettyä mitä HDR oikein selkokielellä tarkottaa ja pitelin toisen tumppuja. Lisäks käytiin yks ilta ravintola Kammarissa Olos-tunturilla syömässä pihviä, kuten aiemmillakin kerroilla Muoniossa ollaan käyty.

Vuodenvaihde kului kaveriporukan kanssa Kätkäsuvannolla mökillä, kuten olen tainnut lähes jokaisen vuodenvaihteen viettää uv'07:sta lähtien. Puusauna oli ihana, seura oli mitä parhainta ja ilmapiiri leppoisa. Ei mitään teinien örvellyspippaloita vaan kavereitten kans illanviettoa ja kuulumisten vaihtelua. Mulla on sieltä mökiltä muutama kuvaki, jotka pöllin Mikon kamerasta, mutta satuin saamaan uuden läppärin joululahjaksi ja Mikko asenti tähän Photoshopin, jota mie en tietenkään osaa vielä käyttää.
Tammikuun puolella pyrähettiin vielä yks päivä Rovaniemellä viettämässä laatuaikaa pienten serkkutyttöjen kanssa. Herra Hakkarainen -muistipelissä 7-vuotias kummityttö rökitti meikän aika reippaasti.

Tultiin Mikkeliin äipän kyydillä Mikon kanssa tuossa maanantai-iltana. Oli ihana huomata, että tänne on tullu lumi maahan. Lähes hypähtelin onnesta kun kävin illala hakemassa siwasta maitoa ja torille tehdyllä luistinkentällä oli kiljuvia nuoria luistelemassa. IHANAA <3

Joululahjoistahan kaikki aina haluaa tietää, joten kerron. Läppärin lisäksi kuusen alta paljastui mm. makauksia (=vuodevaatteita, te tietämättömät!), uusi päiväpeitto, käsityökirja, Carcassone-lautapeli Mikkoselle ja mulle, puntari (joka mittaa mm. rasvaprosentin. Olen kuulemma ainoa meän perheessä kelle sen kehtaa antaa niin, että vastaanottaja ilahtuu :D), Plantarium Garden Labin, Greyn Anatomian seitsemännen tuotantokauden, 4l kattilan ja digitaalisen paistomittarin.

uusi päiväpeitto käytössä. Seinällä Mikkosen kuvaama Joensuun yliopiston metsäalan opiskelijoiden mieskalenteri. Mukana myös Kimmo, joka suojelee yksinäisinä öinä möröiltä!

Tämä päivä on menny lähinnä siivoilun merkeissä. Paras tapa purkaa turhautuneisuutta on jynssätä keittiön kaappeja, tasoja, hellaa ja laatikostoa kaiken maailman tahroista. Huomasin, että minun keittokomerossani etenki kahvitahrat tuntuu leviävän täysin holtittomasti mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Tulipahan myös pyykättyä lakanoita, puisteltua matot. Sain käytyä kaupassaki ennen kello neljän ryysistä ja tehtyä oikeata ruokaa. Eilen ja toissapäivänä on ollut laiskuutta ilmassa ja olen käyny ulkona syömässä, koska mm. tiskaus on niin vaikeaa aloittaa, vaikkei itse toiminnassa mitään vikaa olekaan.

Lisäks olen pelaillu läppärillä Sims 3:sta, vähän liikaakin. Olen nyt vaan ehkä liian onnessaan ku ei enää tarvi aina oottaa viikonloppuihin että vois Mikon läppärillä pelata. Välillä olen myös istahtanut pianon ääreen soittelemaan Regina Spektorin Samsonia, Katie Meluan Closest Thing to Crazya ja uusimpana tapaillut hieman Samuli Putron Mitäpä jos -biisin sointuja.

Elämä on tällä hetkellä lähinnä mähöilyä. Koulu alkaa vasta 18. päivä, joten ei ole kiire mihkään. Kattoo jos viikonloppuna ehtis käyä luistelemassa ja veisi lopultaki pyörän talvehtimaan häkkivarastoon.

better

Tuntuis siltä, että pahin osa flunssasta alkaa hellittään. Tänään ei ole enää ollu kauhea olo, tosin vähän lämpöä oli kuitenki ku mittasin kuumeen. Olen syöny tulista nuudelikeittoa, liian valkosipulista sipulimaitoa ja pari pähkinää. Nyt muriseeki maha, jospa tuota vaan leipää tekis ku kelloki on jo ties mitä.

 Tänään on tullu luettua paljon Torey Haydenin Nukkelapsi-kirjaa, jonka sain ystävältäni Mimsiltä. Valvoin muuten viime yönä aamuneljään asti ku niin pelotti kun menin viimeisenä lukemaan Haydeniä ennenku suljin silmät. Siis lopetin lukemisen ennen kahta, mutta en vain jostain syystä saisi lukea muuta kuin lehtiä tai hyvän mielen kirjoja ennen nukkumaanmenoa. Pari tuntia siinä sitten pyörin enkä uskaltanut sulkea silmiä, vaikka ei tuossa mitään pelottavaa tapahtunut.

Tuo nuudelikeitto muuten koettaa korvata mulle sitä kanakeittoa, mitä teiltä kyselin. Ostin kaupasta chicken+chili -makuisia nuudeleita. Lisäks olen heitelly keitinveteen kasvisliemikuutiota ja lisää chilimaustetta. En jaksanu alkaa kipeänä näkemään niin paljoa vaivaa, että oisin tehny kunnon kanakeiton. Kipeille pitää TUODA kanakeittoa. Missäs minun kanakeittokuljetukset viipyy, hei kaveriiit?

 Tein myös vähän listaa, mitä asioita pitää tässä viikon aikana muistaa. Jouduin vähän sensuroimaan tuota lappua kun tiiän että äippä ainaki lukee tätä blogia :D

Nii ja sain viime vklp vaihettua talviverhotki taas ikkunaan. Vallilan Mustiot on oikein kauniit, ehkä vähän synkät. Ne on ihana sitten taas keväällä vaihtaa vihertävämpiin, Vallilan Kirkonmäki-verhoihin.

Ihanaa kuin helppoa nykyaikana on hoitaa noita joululahjoja. Iski eilen paniikki, mutta tässä ku kotona makoilee koneen ääressä ni jo on hoitunu perheenjäsenten joululahjat, nettikaupat ku on pullollaan kaikkea ihanaa ja vänkää, mitä Mikkelin kaupat eivät tarjoa.

Huomenna olis johtamisen tunnit ja aattelin kyllä mennä, ellei olo ole aamulla kauhea. Tosin yksi luokkakaveri ehti jo kieltää, etten tulisi. Olisi nimittäin melko reilua mennä tartuttamaan muille tämä tautini jouluksi. Lisäks se päivällä vetämäni sipulimaito oli tosiaan niin valkosipulista (ku päätin että nyt semmoset sopat että tauti lähtee!)  etten voinut syödä sitä kokonaan ja se valkosipulin pistely jäi kielelle koko päiväksi. Voisin vaikka vannoa, että löyhkään ihan hirveälle koko loppuviikon. No, ei kai tauti voi siis ainakaan tarttua jos kaikki pitävät koulussa meikäläiseen hajurakoa :D

kukkia ja kakkua

Tämä viikonloppu on menny lähinnä vaan sairastaessa. Poikkis tuli perjantaina viikonlopun ajaksi ja meininki oli lähinnä sitä, että maattiin sängyllä. Mikkonen katto sarjoja ja mie pelasin sen koneella (koska oma ei pyöritä sims kolmosta, ärrr!). Roskis täyttyi nenäliinoista ja buranaaki meni. Tehin kyllä myös lauantaina ekaa kertaa elämässäni pottumuusia (seiskaluokan köksän tuntien jälkeen) ja ilokseni siitä tuli ihan yhtä hyvää ku äipän tekemästä! ^__^

Lupasin kertoa vielä synttäreille leivotusta suklaa-juustokakusta! Yleensähän aina väsään kaikkiin kissanristiäisiin luottokakkuni, Baileys-juustokakun. Nyt kuitenki halusin vähä vaihtelua ja Mikkonen sitte hokas amerikkalaisen suklaa-juustokakun reseptin iPhonensa Valion reseptisovelluksesta.

Kuva: Valio

Tuon ohjeen mukainen kakku on tarkotettu tehtäväksi vuokaan, joka on halkaisijaltaan about 18cm. Minun vuoka kuitenki on n. 23cm, joten ohjetta lukiessa heti vierastutti, että käyttäisin vain 200g tuorejuustoa. Kaupassa iski vielä väsymys ja kärty ja epätoivo, Mikkonen sai sitten kuulla jupinana kurjistuneen meikäläisen suusta mm. "sie seisot suklaalevyjen eessä". Out of context, ei ehkä ensimmäinen asia mitä sanoisi edessä seisovalle poikaystävälleen.
Noh, lopulta pääsin päätökseen tehä täytteen tuplana. Pari pakettia mascarponea, ehkä 6 liivatelehteä (oisittepa nähny Mikkosen ilmeen ku kerroin mistä liivate tehdään!), sitte summan mutikassa enemmän kermaa ja sokeria. Suklaata en kuitenkaan kehannu ostaa kahta levyä, sillä tuntu että yksiki levy saattas tehä kakusta liian ätläkkää.

Pohja tehtiin ihan normaalisti, alkuperäisen ohjeen mukaan. Täytteen alotin kylläki vatkaamalla eka kerman, koska olen tottunu tekemään niin enkä halunnu ylimäärästä kulhoa tiskattavaksi :D. Kerman sekaan meni juustot ja sokerit, suklaalevy sulatettiin ja kaadettiin sekaan. Liivatelehdet sulatin kahviin, mutta sitä menikin sitten liikaa ja yhtäkkiä seos oliki liian löysä. Luckily tuossa melkein vieressä on siwa ja poika juoksi kermapurkin sieltä. Eli tuli sitten kuitenki ylimääränen kulho sotkua ku vatkasin kerman ja lisäsin sen täytteeseeen. Kun lisä kermavaahto saatiin sekaan, seos oli lopulta tarpeeksi paksua ja uskalsin kaataa sen irtopohjavuokaan pohjan päälle. Epäluuloisena piti kyllä illan aikana käydä kurkistelemassa jääkaappiin, ettei täyte ole valunut reunojen ja pohjan välistä läpi pitkin jääkaappia :D Vaan ei onneks valunu ja kakusta tuli ihanan samettisen pehmeä! Koristeltiin vielä Fazerin vaalealla maitosuklaalla (sillä puna-etikettisellä) raastamalla juustohöylällä kiehkuroita päälle (tykkään, että ne kiehkurat on nätimpiä ku perus raastettu suklaa) ja sitte mikron päältä löyty vielä Marianne-crushia ja ripoteltiin niitä vielä tuomaan raikkautta.

Valitettavasti en muistanu ottaa valmiista kakusta kuvaa ku hätäsesti vasta kesken kavereille tarjoilun kännykällä, siispä:

oho, sottasta! PS. Joulupukki, haluaisin kakkulapion!

Mutjoo, kakku sai runsaasti kehuja! Mulla olis vielä himottanu justiinsa joku hasselpähkinärouhe tai vastaava heittää siihen kakun kannelle, mutta ei tällä kertaa laitettu. Herkkua oli, vedin vielä synttäreitten jälkeisenä päivänä oikein kunnon makeanähkyt rääppimällä jämäpaloja.

Synttärit sujui muutenki oikein mallikkaasti. Muutama kaveri kävi, sain ihania lahjoja ja illan päälle riitti hauskaa.
Mikkosen antama orkidea oli kyllä huikean ihana. Olen ihmeissäni googletellu nyt hoito-ohjeita, sillä tuota kaunokaista kehtais kyllä katella pitempään. Jos joku osaa sanoa maallikolle yksinkertaset hoito-ohjeet (veteen upotus 1x vko tai kun juuret on hopeanharmaat yms.) ni kertokkee! Valojuttujen kanssa nyt vähän kamppailen ku siihen en aio investoida, mutta mulla ei ikkunalla oikein ole tilaa ja lisäksi siinä vetää aika pahasti. Haittaakohan tuota siis vain elellä talvikauden kaueampana ikkunasta?

<3

Enköhän mie ole taas jolissu. Reilu viikko aikaa saada joululahjat mallilleen, jaiks!

8 pieces.

Ihana, armas Mimssen (http://lapselleni.blogspot.com/) antoi tämän tunnustuksen mulle. Kiitos tyttö <3 Ja sääntöjen mukaan bloggaajan pitää tehdä näin:

- Kiittää tunnustuksen antajaa
- Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
- Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
- Kertoa kahdeksan valitsemaani asiaa itsestäni

1. Mulla ei ole lempiartistia/-bändiä. En osaa nimetä musiikkityyliä, joka iskisi enemmän kuin muut. Teen kuuntelupäätökset tunnelman, olon ja kauden mukaan.

2. Samaistun helposti kirjojen, sarjojen tai elokuvien hahmoihin ja heidän tunnetiloihinsa. Jos elokuva/kirja sijoittuu mielisairaalaan tai sisältää hieman hulluja ihmisiä, saatan vielä tunteja lukemisen/leffan jälkeen tuntea oloni sekavaksi, ahdistuneeksi, epäluuloiseksi ja.. mikä se yksi sana on. Kun säikkyy ja olettaa olemattomia. No, kuitenkin. Jos taas leffa on romanttinen komedia onnellisine loppuineen, olen iloinen ja hyväntuulinen. Jos elokuva ei pääty onnellisesti, jää sisääni todennäköisesti vähän tyhjä, surullinen tunne. Itkettää ja kapuan pianon ääreen soittamaan ja laulamaan mollivoittoisia kappaleita.

3. Olin ennen melko kovanaama. Heitin huulta kaveripoikien kanssa, olin yksi jätkistä. Äijjä. En itkenyt, en puhunut tunteista. Haastoin kavereita kädenvääntöön ja olin lievästi väkivaltainen humalassa. Vierastin tyttöjuttuja ja hempeilyä. Uhosin paljon. Olen vasta vajaa kahdessa vuodessa oppinut, että on ihan ok osoittaa tunteitaan, pukeutua hameeseen muutenkin kuin sukujuhlissa ja itkeä jos itkettää.


4. Lukion päätyttyä haaveilin TEAKista, musiikkiteatteri-linjasta Lahden amkissa ja ranskan kielen opettajaksi opiskelusta. Teakkiin en hakenut, Lahteen ja Jyväskylän yliopistoon en päässyt. Sen sijaan meninkin puoleksi vuodeksi Ouluun talouskouluun. Se oli siihen asti eletyn elämäni paras syksy ja olen sitä mieltä että tuuri kävi kun sinne päädyin.

5. Pelkään paljon menettäväni läheiseni ja jääväni yksin. Pelkään etenkin ystävien menettämistä, sillä olen huono pitämään yhteyttä. Se ei silti tarkoita ettenkö välittäisi. Lempityttöni ja -poikani ovat mulle henkireikiä.

6. Olen totaalisen laiska ja aikaansaamaton. Esimerkkinä vaikka se, että jo ensimmäisen kulttuurituotannon opiskeluvuoteni jälkeen totesin, etten opiskele oikeata alaa. Kuitenkin tammikuussa lähtee käyntiin viimeinen vuosi, koska en ole saanut haettua muihin kouluihin tai töihin.

kuvat: weheartit.com

7. Olen seurallinen, utelias ja vilkas. Nautin ihmisten seurasta, mutta kuitenkin tarvitsen rauhallisia kotoilu-hetkiä pysyäkseni toimintakunnossa.

8. Ennen talouskoulua en osannut tehdä oikeastaan muuta ruokaa kuin makaroonia, puuroa ja munakasta. Sain koulun käsitöistä seiskaa ja äiti viimeisteli kaikki lapaset ja villasukat, jotka aloitin koulussa. Nykyisin käsityöt on mulle jollain tavalla terapeuttinen ja tärkeä tapa. Teen paljon mielelläni ruokaa ja minusta on ihanaa kestitä ystäviäni.

Mie en edes tiiä onko mulla kaheksaa bloggarikaveria, mutta laitan tämän nyt joillekin eteenpäin :) Tietenkään en vaadi, että muidenkin pitäisi tehdä tämä. Pöhöh!

Hanna (Hannan Sohvahetki)

Suvi sarjakuvablogissaan (Luovuutta Kerrassaan)

Pöysti (Me and my things)

Jonna (My Vision)

Helena (Sokeana Hetkenä)

Feeling twenty-two, acting seventeen

Closest Thing To Crazya tuli kuunneltua eilen pitkästä aikaa ja tapailtua sitä pianolla. Katie Melua tunki vahvasti musiikkimakuun joskus 2009-2010 vaihteessa. Closest Thing To Crazy, Nine Million Bicycles, If You Were A Sailboat ja etenki Piece By Piece oli semmosia kylmien väreitten biisejä että aiaivoivoi. Olipa ihana kuunnella niitä ja Meluan hentoista ääntä pitkästä aikaa.

Voin sanoa, oli ihan parhaat synttärit mulla. Sain superkauniin, valkoisen orkidean Mikkoselta (olen ehkä vihjaillut kukkien halustani turhanki suorasukaisesti) ja muita ihania lahjoja. Tehtiin sikahyvä juustokakku tarjottavaksi, ehkä lisätietoa siitä myöhemmin kun on aikaa. Nyt pitäisi nimittäin pukea ja kiirehtiä kouluun. Olo on kylläki melko ikävä. Flunssa repii likaisin kynnenalusin mieltä matalaksi. Nenä tukossa ja pyörryttää jo toista päivää näin aamutuimaan. En kuitenkaan ole tällä hetkellä tietoinen esimerkiksi kuumemittarini olinpaikasta, joten pakko mennä kouluun. Ei omatunto antas lepäillä ilman jonkinlaista todistemateriaalia omien tuntemusten lisäksi. Tuli valvottuakin lähes kolmeen asti, joten eipä tuota untakaan siunaantunu tarpeeks. Mutta eiköhän tämä tästä. Sipulimaidon tekoon vain heti ko koulusta pääsen.

Miksi aina elokuvissa kipeälle tuodaan kanakeittoa? Mie en osaa tehä kanakeittoa! Tai siis en ole koskaan tehny. Nyt helppoja ja hyviä kanakeittoreseptejä otetaan vastaan!